Yleistä keskustelua musiikista ›

BubbleBob: Niin, nykyjään se on Aamiainen Tiffanylla eikä kiireessä Perry Rhodan takataskuun Ärrältä :-)
 
Nyt en kyllä ymmärtänyt lainkaan.

jonir: Minulla ei ole mitään varsinaisia tavoitteita, joten tavallaan nautin enemmän siitä että saa itse kokeilla ja oppia hitaalla ja työläällä tavalla keksimällä pyörää jatkuvasti uudestaan.
 
Se on pääasia että nauttii siitä mitä tekee. Joten ei muuta kuin jatkat kuten tahdot, ainahan sitä koulutusta voi myöhemmin hankkia jos tarve tulee.

Yhden lauseen (öinen) jäsennys ja kevytanalyysi:
Viittaan kolmoismerkityksellisellä Capoten Aamiaisella klassisen musiikin näennäiseen vanhuuteen (vai luetko kirjallisuusklassikoiksi vain Dumas, Kivi, Shakespeare, Tsehov -akselin ja nämä Calvino, Roth, Vidal, et cetera ovat nuorroskaa?) sekä virkeään kulttuuriheräämiseen. Vastaan samalla musiikkiverrantolauseeseesi näillä kahdella kohteellisesti erillistetyllä esimerkkitekijällä. Seuranneella - todellisen kioskikirjallisuuden SciFi - nimikkeellä saa "Aamiainen.." seurakseen nykyisen rockmusiikin tilaverrokin. Jälkimmäinen kun vertautuessaan edelliseen viittaa genrepirstaloitumiseen joka hankaloittaa musiikinkuuntelua; edellyttäessään monipuolista ja kaikensulattavaa monikultturellia makua (sekä tietoa?) jotta pystyisimme sulattamaan edes kanssapolkijamme suosikkeja.
Toiseksi: Pyrin vahvasti kuvaamaan lauseen nimetyillä tekijöillä kulttuuriympäristöjen epäolennaisuuden ihmiselon suhteen, eli me kaikki Synnymme tiettyyn olemassaolon sektoriin ja vain joskus harvoin hyppäämme toiseen edellisestä merkittävästi poikkevaan. Tähän viittaavat kaukana-toisistaan substantiivit ja Rhodanin vierasrodut: Degeneroituneet ystävät ja Maan kolonisoimaan pyrkivät soluttautujat.
 
Olennaisesti viehätyin nykyrock-viittauksestasi. Että artistit julkaisevat minimisisältöistä (piirrosmaista) ja edellistä hyödyntävää (sarjallista) tuotantoa.
Ja huom. Vaikka Perry Rhodan oli silkkoa tekstiä oli siinä jotain hartaan sarjakuvamaista, tätä käytin ajatusrakenteisena aasinsiltana
joka ensisijaisesti stimuloi minut kirjoittamaan tuon kyseisen lausejatkolauseen.
 
Nuttiselliin: Vaikka et kysynyt, niin toivon tämän selventävän kaiken ja jos ei, voin niin halutessasi yrittää tarkentaa hk-pv:ssä ?
Kyllä suomenkieli on ihanaa, vielä 100 vuotta sitten tätä ei olisi voinut tehdä ;-)

BubbleBob:Olennaisesti viehätyin nykyrock-viittauksestasi. Että artistit julkaisevat minimisisältöistä (piirrosmaista) ja edellistä hyödyntävää (sarjallista) tuotantoa.
Ja huom. Vaikka Perry Rhodan oli silkkoa tekstiä oli siinä jotain hartaan sarjakuvamaista, tätä käytin ajatusrakenteisena aasinsiltana
joka ensisijaisesti stimuloi minut kirjoittamaan tuon kyseisen lausejatkolauseen.
 
Ah, mutta nyt ajattelit liian monimutkaisesti, sillä en verrannut kioskikirjalllisuutta tai sarjakuvia sinänsä muodollisesti tai ajatusmaailmallisesti nykyrockiin, vaan tarkoitukseni oli ilmaista, etten tiedä kuinka voimissaan varsinainen kioskikirjallisuus on, vaikkapa verrattuna Amerikan 20-40 lukujen pulppiin. Huonoilla sarjakuvilla taasen kumarsin tasokkaiden sarjakuvien suuntaan. Kioskikirjallisuus siis lauseessani tarkoitti kirjallisuutta, joka ei pyri minkäänlaiseen taiteellisuuteen(huomattavaa on, että ns. kioskikirjallisuudessa on myös varsin hyviä taiteellisiakin teoksia, joten siinä suhteessa se voisi vertautua pop-rockiin, mutta ainoana ruokana se ei välttämättä ole täyttävää).

Haluaisin tuoda keskusteluun muutaman lisäelementin.
 
Säveltävä ihminen ei ole sama kuin matemaattinen kaava paperilla.
 
Joku ehkä osaa laskea 1 + 1 = 2
 
Tai joku päättelee sen. Vaikka vähän sinnepäin. Se ei ole merkitsevää mielestäni, koska ihminen joka jotain luo on jo itsessään koko elämänsä ja sen hetkisen maailmantilan (tai vaikka energian, karman tms.) summa. Kaikki elämässä vaikuttavat kaikkeen, myös musiikkiin.
 
Harvoin tilanne on myöskään niin pelkistetty, että musiikkia tekee vain yksi ihminen. Luovassa tilanteessa voi olla montakin ihmistä tekemässä kappaletta. Ovatko sitten ne, jotka ovat opiskelleet tyyliin zombeja (eläviä kuolleita, kuolleet teorian mukana henkisesti - otsikon mukaan) vai osaavatko he ehkä kommunikoida vähän helpommin? Ehkä. Ehkä asioita voi kommunikoida monellakin tavalla. Joku voi lyödä päänsä ja osaa yhtäkkiä puhua kieliä? Mistähän se johtuu, luultavasti oppiminen onkin tapahtunut alitajuisesti. Ja estääkö se että laitetaan samaan soppaan koulutettuja ja ei koulutettuja muusikoita. Ei mielestäni. Pitääkö laulajan laulaa vain kirkaasti ja nuottiin? Ei jos olet repivän äänen kanssa syntynyt Tricky ja jonka juttu tulee sydämestä. Hän toisaalta on muutenkin upeasti tehnyt kokonaan uusiksi The Smashing Pumpkinsia ( alkuperäinen: http://www.youtube.com/watch?v=1yDkaO09qkg - Tricky http://www.youtube.com/watch?v=oFPW4M93uYM ) ja Public Enemyä (Black Steel ihan suora versio, mutta Trickyn biitillä ja Martina Topley Birdin tulkitsemana on kuin uusi biisi.) Mutta fanitus sikseen.
 
Mielestäni sävellyksiin vaikuttaa myös hyvin paljon aika ja tila. Fyysinen, henkinen, tunteet, terveys, sydänsurut, ehkä joissain tapauksissa kliseisesti myös nautitut kemikaalit jne. Bill Hicks said the best.
 
Bill Hicks: You see, I think drugs have done some good things for us. I really do. And if you don't believe drugs have done good things for us, do me a favor. Go home tonight. Take all your albums, all your tapes and all your CDs and burn them. 'Cause you know what, the musicians that made all that great music that's enhanced your lives throughout the years were rrreal fucking high on drugs. The Beatles were so fucking high they let Ringo sing a few tunes.
 
..jota Toolkin on samplannut. Mutta ei kadota tässä huumekeskustelun syövereihin sen enempää. Tarkoitan sitä moniulotteista tilaa jossa ihmiset ovat musiikkia tehdessään seinän tai taivaan sävyjä myöden. Olen havainnut etteivät ihmiset pysty enää toistamaan samaa jonkun hetken mennessä ohi, enää edes itseään. Ainakaan niin, että se olisi merkittävää, tai erottuvaa/koskettavaa. Toki he voivat edelleen toteuttaa itseään, mutta tulos ei ole enää sama. Tämän huomaa monien bändienkin kohdalla, jotka ovat vuosia sitten tehneet vaikuttavaa musiikkia, mutta eivät enää pysty samaan. Koska ovat ihmisinä muuttuneet niin paljon.
 
Tavallaan jokainen sävelletty kappale on myös aina vahvasti kiinni siinä hetkessä/hetkissä, joina se on luotu.
 
MGMT sanoi Rumban haastattelussa (muistaakseni) että he olivat kättelyssä sanoneet levy-yhtiölle, etteivät koskaan tule tekemään uutta Kids ( http://www.youtube.com/watch?v=bIEOZCcaXzE ) biisiä. Hyvä niin, koska he eivät pystyisikään enää siihen. Silloin he olivat opiskelijapoikia, nyt maailmanluokan staroja. Kaikki on muuttunut muutenkin vaikka eivät olisikaan menestyneet. Toki he voisivat ottaa ne samat ideat ja lainalaisuudet ja tehdä Kids II biisin. Tulee mieleen Metallica joka vanhetessa teki The unforgiven ll biisin, koska eivät enää olleet samoja kuin nuoruudessaan.. sitä luovuuden tuskaa voi todistaa Metallica: Some Kind of Monster dokumentissa - ei enää Hetfieldiltä lähde. Hämmennys aika pinnalla. Moni joskus Metallicaa alkuaikoina digannut muistaa sen järkytyksen kun Load tuli. Sitä odotti epärealistisesti jotain mahtavaa tunnetta, jonka joskus bändin kautta koki vuosia ennen Loadia. Kyllä, Metallica oli joskus mahtava! ;) Iron Maiden edelleenkin. Tai miten olisi Chris Cornellin soolojärkytys Scream verrattuna vanhaan Soundgardeniin? Nyt hänkin esittää taas parikymppistä versiota itsestään keikoilla ja hyvä niin.
 
Ja kyllä, minä olin Sex Pistolsin comeback keikalla messilässä vuonna papu. Sellaista määrää lavalle lentävää pulloa en ole nähnyt enää sen jälkeen missään. Sex Pistols teki yhden levyn ja sen jälkeen tilanne, maailma jne. muuttui niin paljon. Ettei saman toisto enää ollut mahdollista taiteilijoiden itsensä kohdalla. Biisit tosin on silti aina yhtä ajattomia kyseisellä levyllä.
 
Ihmiset (musiikista nauttivat tahot) ovat aika tarkkoja näiden juttujen suhteen mitkä liittyvät musiikkiin = tunteisiin.
 
Musiikki on mielestäni siis tunnetta ja tunteen voi toki purkaa osiin ja analisoida (sic.) sitä jälkeenpäin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tuota hetkeä voisi enää tuoda takaisin tai toistaa juuri samalla tavalla. Muuten kuin soittamalla se biisi jonka joskus teki uudestaan. Se ei kosketa ihmisiä jos esittää muuta kuin on.
 
Oli sitä koulutusta tai ei.
 
Tähän keskusteluun liittyy myös mielestäni jonkilainen oma-arvontunto: tietoisuus omasta arvosta ja siitä mitä tekee ja ehkä joissain tapauksissa myös lapsuusharha eli siitä että itse on koko maailman keskipiste. Kun on katsonut elämäänsä vain samojen silmien läpi. Uniikki ja ensimmäinen joka niitä nuotteja tapailee. Biisiä ei vaan soiteta C, Am, G ja F - koska se on jo tehty! Pitääkö siis olla itseisarvona täysin uniikki? Ennemmin sitä kuitekin kasvetaan artistina ja ihmisinä kuin ollaan seppiä syntyessä.
 
Tietysti jokainen toisaalta onkin uniikki ja jokaisen kohdalla kaikki on ollut musiikissa ja elämässä täysin uutta. Se löytämisen ilo on edelleen myös mahdollinen, aina uudestaan. Mutta jos ei narsistisesti arvosta muita vaan arvottaa itsensä kaiken jo tehdyn työn yläpuolelle niin on kasvun paikka edessä. Nöyrällä asenteella voi päästä uskomattoman pitkälle, suuntaan tai toiseen katsoen.
 
Tai näin ainakin itse luulen.

Juhani: ...
 
Biisiä ei vaan soiteta C, Am, G ja F - koska se on jo tehty! Pitääkö siis olla itseisarvona täysin uniikki? Ennemmin sitä kuitekin kasvetaan artistina ja ihmisinä kuin ollaan seppiä syntyessä.
 
hyvä kirjoitus.
 
http://www.youtube.com/watch?v=NuCZDanw3aE&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=Vbg7YoXiKn0
http://www.youtube.com/watch?v=FobvhVgZOCI
 
jne. lista on pitkä..

Hieman offtopicia, mutta on verrannollinen otsikon aiheeseen.
 
Tänään junassa joku pultsari örisi vappukansalle, miten "elämänkokemus" ja ylioppilaslakki ovat toisensa poissulkevia tekijöitä. Tässä periaatteessa toistuu sama kuin muodollista muusikon koulutusta polkevilla. Mitä vähemmän tietoa ja omakohtaista kokemusta, sitä vahvemmat mielipiteet.

Musiikilliseen lahjakkuuteen ei edelleenkään voi kouluttautua.

Tämä uskomus tai väite kumpuaa siitä, että kaiken koulutuksen, siis aivan kaiken, perimmäinen tarkoitus on luovuuden kukistaminen. Siinäpä kasvatustieteilijöille päänvaivaa miten kouluttaa tappamatta luovuutta, en usko että se on mitenkään mahdollista. Kaikki koulunkäynti on siis luovuuden äärimmäinen antiteesi mutta silti hyvin tarpeellista.

velipesonen: Tämä uskomus tai väite kumpuaa siitä, että kaiken koulutuksen, siis aivan kaiken, perimmäinen tarkoitus on luovuuden kukistaminen. Siinäpä kasvatustieteilijöille päänvaivaa miten kouluttaa tappamatta luovuutta, en usko että se on mitenkään mahdollista. Kaikki koulunkäynti on siis luovuuden äärimmäinen antiteesi mutta silti hyvin tarpeellista.
 
Ymmärrän pointtisi.
 
We don't need no education--- tä dä tä ---- we don't need no thought control

Mutta mitä opiskeluun tulee, eivät nämä teoreettisen osaamisen vastustajatkaan ihan puhtaita pulmusia ole. Samoja terssipinoja sinne biiseihin tungetaan, ja vähän kehittyneemmät pistävät vielä septimit kaupan päälle. Opiskelu vain jätetään puolitiehen, ja ne uudet mahtavat maailmat jäävät löytämättä. Itselläni on kyltymätön jano plärätä läpi kaikennäköisiä Aldwell&Schachterin opuksia sun muita, ja oivalluksien määrä näyttää loppumattomalta.
 
Joku voisi näyttää minulle yhden esimerkin itseoppineesta muusikosta, joka on aivan oikeasti luonut jotain aivan uutta, eikä vain pistänyt tilutellen toimivia melodioita. Bachit ja kumppanit loivat uutta, koska he opiskelivat, tutkivat, rehkivät ja oppivat toisiltaan, eivätkä vain vääntäneet siistejä progemetal-sointukiertoja vähän poikkeavien tahtilajien päälle Guitar Prolla.

Thevisa: Joku voisi näyttää minulle yhden esimerkin itseoppineesta muusikosta, joka on aivan oikeasti luonut jotain aivan uutta, eikä vain pistänyt tilutellen toimivia melodioita. Bachit ja kumppanit loivat uutta, koska he opiskelivat, tutkivat, rehkivät ja oppivat toisiltaan, eivätkä vain vääntäneet siistejä progemetal-sointukiertoja vähän poikkeavien tahtilajien päälle Guitar Prolla.
 
Jimi Hendrix?

Thevisa: Arvasin.
 
Mut mä tarkotin niinku hyvää musaa.
 
EDIT: Okei, hävisin. Mnet on täynnä Jimi Hendrixejä.
 
Aika nokkela oot...

Poikkeus vahvistaa säännön. Tai no ei oikeastaan, mutta siis pointtina se, että musiikin uudistajien ja kehittäjien joukossa on vain muutama erityisen lahjakas yksinoppinut, ja niistäkin suurimman osan, kuten esim. Schönbergin kohdalla itseopiskelu tarkoittaa omatoimista kirjojen pänttäystä. Aidosti historiaan jääneet luovat ihmiset eivät olleet mitään boheemeja teinitaiteilijoita, jotka karttoivat kaikkea koulutusta.

Thevisa:EDIT: Okei, hävisin. Mnet on täynnä Jimi Hendrixejä.
 
Maailma olisi hyvä paikka, jos mnetkin olisi täynnä hendrixejä.
 
Ne oikeasti kovetut heput saavat koulutuksestaan varmaan semmoista potkua, että tajuavat musiikkia monelta kantilta ja näkevät/kuulevat, miten se soi "oikein". Lisäripauksena nämä lahjakkuudet eivät vedä sääntöjen ehdoilla, vaan ne tunnistaen.
 
Me tavikset vedetään sillä yhdellä tyylillä paremmin tai huonommin. Toivottavasti kehittyen.
 
E: kommenttini oli huono sen suhteen, mistä oikeastaan puhuttiin. tosin samaten lainaamani kommentin vertaus hendrixiin oli huono myös. pelimannimeininkiä ei todellakaan tule aliarvostaa, vaikka hendrixejä ei joka oksalla istu.

Kuinkahan luova toi Lennoni ois ollutkaan, jos se ei olis käyny tappamassa luovuuttaan siinä perhanan taidekoulussa? Minkä neron maailma siinä menettikään.

Jotta tästäkin sopasta tulisi entistä sekavampi, pistetään nyt vielä tätä ongelma pöydälle, että on käytännössä mahdotonta tutkia sitä mitä niistä kouluttamattomista suuruuksista olis tullut koulutettuina, tai päinvastoin. Tätä ajatusta vasten on aika vaikeaa argumentoida sen puolesta että koulutuksella tai sen puuttella olisi ollut sitä sun tätä vaikutusta siihen ja siihen.
 
Entäs jos saa sellaisen koulutuksen, että pitää kyseenalaistaa koulutus?!?

Dr Dominant: Entäs jos saa sellaisen koulutuksen, että pitää kyseenalaistaa koulutus?!?
 
Se vissiin on sitä postmodernia. tai mitä lie kriittistä mitä lie.

Tässä -kuten usein nettikeskusteluissa- ongelmana on ,että nähdään vain ääripäitä.On vain koulutettuja ja kouluttamattomia,vain koulutetut osaavat soittaa,vain kouluttamattomat osaavat luoda jotain jne.
 
Oikeassa elämässähän asiat eivät ole näin mustavalkoisia.