Klassinen ›

megatherium: musiikki on kuitenkin kieli joka kertoo salaista tarinaa tahdostamme ja sen kaikista vireistä ja pyrkimyksistä moninaisine vastuksineen ja yrityksineen ja heijstellen aineetonta näkymätöntä henkimailmaa kun sanat objektiivista näkyvää maailmaa ja sen aineellista materiaalista todellisuutta.
 
ei ole. kuvittelet vain.

Timo.T: jaahas, sinako sitten objektiivisesti paatat tassa vai? miksi minun pitaisi ottaa se huomioon etta sinun kohdallasi tama musiikki ei toimi? toihan on nyt ihan kasittamaton vaite.
 

 

 
joo. ja paljon musaa ja levyttamatta, etc. etc. ja niin edes pain.
 
Haluatko kuulla parusteluja jotka opn sanottu jo kauan ennen minua ja jotka omalta kohdaltani, ja oman kokemukseni nojalla havaintoon pohjautuen, voin varsin hyvin myöntää tosiksi?
 
Schumannin sinfonioiden muoto rönsyilee romanttisesti eikä epäsinfonisena tahdo pysyä kasassa, toistaen teemojaan osaamatta laajentaa niiden temaattista kehittelyä koska ei hallinnut koskaan täysin kontrapunktia Bachin vaikutuksesta huolimatta eikä pitkäkaarinen sinfoninen muotokieli sopinut säveltäjälle jonka nero oli puhtaasti lyyrillinen mikä ilmenee parhaimmillaan tämän liedeissä ja pianosävellyksissä jotkla eivät kuitenkaan inspiroi sanottavammin minua. Inspiraatio ei useinkaan tahdo yltää laajan kaaren loppuun asti ja hänen
 
orkestraationsa on amatöörimäisen massiivista, kömpelöä ja raskasta koska hänen sinfoniansa on kirjoitettu pianoa varten ja niistä kaikesta huolimatta ilmenee ärsyttävyyteen asti beethovenin mutta myös mendelssohnin ja schubertin vaikutus joilta hän lainailee materiaalia ja hän saikin nimekseen beethovenin perintö vaikka vertaus muuten on hyvin ontuva kehittelytaidon mestarin saavutuksiin nähden joiden teosten osat saattavat perustua yhden tai parin motiivin läpiviemiseen arkkitehtonisen sinfonisen muotorakenteen loogisena äärimmäisyysajattelijana schumannin tyytyessä vain toistamaan toisinaan salonkikelpoisen viehkeitä ja viihdyttäviä mutta imeliksi sanottuja teemojaan.
 
Esimerkiksi voin myös todeta että Melartinin orkesterinkäsittely on paljon vibvahteikkaampaa ja koulitumpaa ja kontrapunktisessa taidokkuudessaan akateemisen moitteetonta sekä harmoniselta kieleltään rikkaampaa kromaattisesti maustettuna ja kehiteltunä ja muototajunsa luja joinekin vapauksin sonaattimuotoon perustuen. Omaten laajemman tunneasteikon ja modernimmat keinovarat atonaalisesti sävyttyneihin jaksoihin saakka melodisen tyylin ollessa taidokkaampaa ja melodiikka hienostuneempaa. rytmi toisinaan kompleksisempaa lyyrillisten, polyfonisten ja sinfonisten ainesten ideaalisessa tasapainossa.
 
Näin ollen voidaan todeta lyhyeti että monumentaaliset arkkitehtoniset sinfoniset muotorakenteet eibät olleet schumannin vahva puoli eikä muotokielen yksilöllisyys saati mielikuvitus kuten melartinin jonka yksikään sinfonia ei muistuta toistaan vaan on uudenlaisen idean ja vision tulosta. Kaikki vivahteet ja nyanssit sekä soitinnus ovat tarkkaan punnittuja orgaanisesti kehittyvään temaattiseen prosessiin linkittyen.

^tuo ei itse asiassa todistanut yhtään mitään.
 
propsit joka tapauksessa megatheriumille massiivisesta klassisen musiikin tuntemuksesta.

megatherium: Haluatko kuulla parusteluja jotka opn sanottu jo kauan ennen minua ja jotka omalta kohdaltani, ja oman kokemukseni nojalla havaintoon pohjautuen, voin varsin hyvin myöntää tosiksi?
 
Vaikka Schumannin sinfoniat olisi kuinka väärin sävelletty niin musiikista nauttiminen on siltikin yksilöllinen asia, eivätkä sinun ja sadan tai tuhannen muun perustelut todennäköisesti kiinnosta sellaista joka siitä musiikista subjektiivisesti tykkää.

en muista megatheriumin haukkuneen vielä dvorakia ja tshaikovskia. saisko niistä vaikka parin rivin haukkumiset molemmista näytteeksi?

sellisti: Vaikka Schumannin sinfoniat olisi kuinka väärin sävelletty niin musiikista nauttiminen on siltikin yksilöllinen asia, eivätkä sinun ja sadan tai tuhannen muun perustelut todennäköisesti kiinnosta sellaista joka siitä musiikista subjektiivisesti tykkää.
 
En kiistäkään Schumannin sinfonioiden tai minkään muunkaan hänen sävellystensä potentiaalista viihteellistä tai viihdyttävää arvoa, joita niiden tietystä tunkkaisuuden vaitutelmasta huolimatta syvempiä musiikillisia kokemuksia kaipaamaton saattaa kuunnella romanttisena iltana kynttilän liekin lepattaessa ihan mielihyvikseen vaikkapa niiden selkeän kuvallisuuden innoittamana viitoittaessaan tässä suhteessa tietä mahleriin.
 
Mutta voimmehan yhtä hyvin kuunnella ja suuresti nauttia melartinin ja monen muun kotimaisenkin musiikkineron sinfonisesta tuotannosta täysin siemauksin saadaksemme enemmän nautintoa, uusia kokemuksia ja vaihtelevia ja innostavia virikkeitä musiikista jos piintyneiden ja ajan hampaan nakertamien klassikoiden kuuntelu alkaa tympäistä ohjelmiston staattisuuden ja vaihtumattomuuden vuoksi jokaisen teoksen ja säveltäjän tarjotessa vain yhden perspektiivin ja kaistaleen musiikillisten avaruuksien päättymättömästä informaatiovirrasta, joka saa jokaisen luovan säveltaiteilijan aivoissa ainutkertaisen sävelhahmon, ilmentymän, muodon ja subjektiivisen, mutta neron objektiivisessa käsityksessä ilmiömaailman ja tahdonliikkeiden väikkyessä kontemplaation, mietiskelyn, esineenä tunkiessaan tahdon itsensä ulos tajunnasta, objektivoidun ja subliimin tunnelmasisällön, substanssin jota ei voi verrata tai korvata kenenkään toisen luovan hengen luomukset niinkuin musiikillisella ajatukselle olisi objektiivisesti katsoen täydellinen ratkaisu varattuna suurimmalle kaikista, vastaanottokykymme reagoidessa säveltäjän runsaasta varastosta tarjoamiin suggestioihin.
 
kukapa voisi kerskailla muistavansa esimerkiksi kuulleensa rakastetun kuorosäveltän ja karajanin kapellimestarioppilaan, radiokuoron perustajan ja rso:n pitkäaikaisen johtajan Nils-Eric Fougstedtin vapaatonaalisia tai tonaalisuuteen ankkuroitumisesta huolimatta rivitekniikkaa suosivia sinfonisia pääteoksia 50-luvulta jne.
 
Minusta olisi vähintäänkin suotavaa ja paikallaan kunnioituksesta hänen arvovaltaista persoonaansa ja musiikkikultuurimme saavutuksia kohtaan julkaista ja esityttää tämä tärkeä ja merkittävä orkesterituotanto levyllä,
 
Oivallinen tapa kunnioittaa myös Lauri ikosen, teoston pitkäaikaisen toimistonjohtajan muistoa jonka merkitys Teoston perustamisessa oli ratkaiseva ja josta muusikoiden on kiittäminen häntä hänen korvaamattomista ponnisteluistaan saadessaan nauttia tekijänoikeustuloistaan tänäkin päivänä. Seinem andenken, Hänen muistoaan kunnioittaen.
 
Uskon kuitenkin että tällaisten suurmiesten todellinen metafyysinen merkitys ja arvo perustuu heidän musiikkiinsa kuin historiallisesti merkittäviin saavutuksiin joista heidät valitettavan usein muistetaan sävellystuotannon jäädessä lähestulkoon unohduksiin poistuttuaan repertoaarista modernismin vaatimuksesta.

sub zero: en muista megatheriumin haukkuneen vielä dvorakia ja tshaikovskia. saisko niistä vaikka parin rivin haukkumiset molemmista näytteeksi?
 
Mielelläni en ryhdy nälvimään tai parjaamaan suuren venäläisen teknikon ja romanttisen hengen ilmentymän tsaikovskin musiikkia jo siitäkään syystä, että niin monet huomattavat meikäläiset nykypolvelle tuntemattomaksi jääneet musiikilliset kyvyt saivat innoitusta ja vaikutteita tämän romanttisen tunnekylläisestä ja melodisesti vuolaasta musiikista , kuten taipaleen joella 29-vuotiaana talvisodassa kaatunut ahvenanmaalainen säveltäjälupaus Svento, Von Törne, melartin, ikonen, krohn, V Hannikainen, Haapalainen ynnä monet muut tyyliltään myöhäisromanttsta musiikkia ja sinfonioita viljelleet mestarimme joiden kohtelu on ollut suoraan sanottuna törkeän ja tökerön välinpitämätöntä, eikä vähiten suomen säveltäjät RY:n ja sibbe rahaston perustajan, tuukkasen lähes täydellinen laiminlyöminen.
 
Vaikkakin hänen balettimusiikiansa on joskus nimitetty makeisista koostuvalksi ateriaksi ja joista sibbe sai innoitusta vähäpätöisiin orkesterisarjoihinsa suite mignonne tai joihinkin salonkityyliä lähellä oleviin yksinlauluihinsa joihin hän ei kyennyt valamaan siinä määrin objektivoitua tunnetta paitsi kyvyttömyydessään luoda pitkälinjaisia kauniisti kaartuvia laulullisesti kiitollisia melodioita grieg sävytteisessä arkaaisessa pohjoismaisessa impressionismissaan kuin sentään niin monet muut tuntemattomammat suomalaiset kansalliset romanttisen säveltaiteen airueet joilla saattoi olla ongelmattomampi ja spontaanimpi suhde musiikkiin lähtiessään suoraan sydämestä kuulijan sydämeen ainoana pontimenaan palava intohimo luoda musiikkia joka koskettaa ja saa heidät tuntemaan sielunsa syvimpiä myöten.

megatherium: Mielelläni en ryhdy nälvimään tai parjaamaan suuren venäläisen teknikon ja romanttisen hengen ilmentymän tsaikovskin musiikkia jo siitäkään syystä, että niin monet huomattavat meikäläiset nykypolvelle tuntemattomaksi jääneet musiikilliset kyvyt saivat innoitusta ja vaikutteita tämän romanttisen tunnekylläisestä ja melodisesti vuolaasta musiikista , kuten taipaleen joella 29-vuotiaana talvisodassa kaatunut ahvenanmaalainen säveltäjälupaus Svento,
 
en jaksa lukea kokonaan, mutta sa et lahe mollaan jotain sen takia etta joku josta sa tykkaat on tykanny siita? etta mita roskaa, ei tolla pitas olla mitaan valia, tai noh, jos sa tykkaat jostain siita syysta etta joku sanoo niin, niin ehka sitten.

velipesonen: Igor Stravinsikilla oli sana hallussa. Keskusteluissaan Robert Craftin kanssa hän toteaa Satiesta ja Webernistä muistaakseni näin:
 
Kakkuloineen ja sateenvarjoineen Satie näytti aivan koulumestarilta, vaikka olisi näyttänyt sellaiselta myös ilman näitä varusteita.
 
Erään johtavan kriitikkomme huomio, että nykymusiikki on saanut Weberniltä vaikutteita, on suunnilleen verrattavissa Eisenhowerin havaintoon siitä että Kiinassa on kommunisteja.
 
kenen? ihan hauska vertaus.

Timo.T: kenen? ihan hauska vertaus.
 
Kriitikon nimeä ei Stravinski muistaakseni kerro. Kannattaa lukea tuo kirja, löytyy myös suomeksi ja suomennos on hyvä.

Timo.T: en jaksa lukea kokonaan, mutta sa et lahe mollaan jotain sen takia etta joku josta sa tykkaat on tykanny siita? etta mita roskaa, ei tolla pitas olla mitaan valia, tai noh, jos sa tykkaat jostain siita syysta etta joku sanoo niin, niin ehka sitten.
 
Johtuukohen se siitä että kaupallistuneessa kultuurissamme ei muutoinkaan olla juuri valmiita ottamaan huomioon mitään muita vaihtoehtoja, joita voitaisiin esittää klisheemäisiksi stereotyyppioiksi muodostuneiden kansallisromanttisten standardien sijaan joten siitä paasaaminen tuntuu kuin yrittäisi puhua seinille, vaikka on ilmiselvää että musiikinhistoriastamme tarjoutuu varsin yksipuolinen ja monomaaninen ettenkö sanoisi monoliittinen tai -teistinen kuva joka kietoutuu erityisen kuvainpalvonnan kukinnon ympärille jota hellitään tavan takaa hyvässä uskossa omaksuen karttaen tämän kuvan rikkoutumista kaikkien sitä edesauttavien ja pönkittävien menetelmin ja tavoin, jotta piintyneet käsitykset saisivat lillua sokeripohjassa häiriintymättä, rauhan ja sopusoinnun rikkuuntamatta, jottei kenenkään syvästi omaksumaa kuvaa järkytettäisi paljastavilla käytäntöä ja todellisuutta muokkaavilla taidejärjestyksen mullistavilla reformatiivisilla totuuksilla sen hierarkiasta, arvojärjestyksestä joka ei ole enää entisensä ja kukapa sellaista tietoa voisi kestää mielenterveyden järkkymättä vaan hellitään tarkoituksellisesti ahdasta ja latistavaa kuvaa musiikinhistoriamme vaiheista ja sen todellisesta rikkaasta sisällöstä josta vain muroto-osa on yleisessä tietoisuudessa yleisön ja musiiikin harrastajien ja ystävien ulottumattomissa ja saavuttamattomissa kun painopiste lepää sovinnaisimmassa ja konservatiivisimmassa ohjelmistotarjonnassa joka ei lähde kulumallakaan tai raota pilviverhon takaa valoa diskriminoidulle puolelle.

megatherium: Johtuukohen se siitä että kaupallistuneessa kultuurissamme ei muutoinkaan olla juuri valmiita ottamaan huomioon mitään muita vaihtoehtoja, joita voitaisiin esittää klisheemäisiksi stereotyypioiksi(...)diskriminoidulle puolelle.
 
Bingo. Lyhyemmin ei taitaisi tätä sanoman. Juuri näin. Kerro vielä mikä on mielestäsi tie ulos modernismin umpikujasta, vai onko sellaista ensinkään, niin minäkin kerron.

velipesonen: Bingo. Lyhyemmin ei taitaisi tätä sanoman. Juuri näin. Kerro vielä mikä on mielestäsi tie ulos modernismin umpikujasta, vai onko sellaista ensinkään, niin minäkin kerron.
 
vahan niinku if I show you mine you'll show me yours ;)
 
kysymyksesi ei toimi koska modernismi ei ole umpikuja, ellet halua etta se on, joten tieta ulos ei myoskaan ole, tai vaihtoehtoisesti, senkus kavelet ulos, vai tarvitsetko merkatun polun jotta paaset olemattomasta asiasta ulos?

Timo.T: vahan niinku if I show you mine you'll show me yours ;)
 
kysymyksesi ei toimi koska modernismi ei ole umpikuja, ellet halua etta se on, joten tieta ulos ei myoskaan ole, tai vaihtoehtoisesti, senkus kavelet ulos, vai tarvitsetko merkatun polun jotta paaset olemattomasta asiasta ulos?
 
Asenteeni modernismiin on vielä paljon kielteisempi kuin annan varsinaisesti ymmärtää. Jos välittäisin vain itsestäni olisin turhan itsekeskeinen, ainakin omasta mielestäni.

Martti Huuhaa Innasen sanomaa:
 
"Jos minua kuoltuani sanotaan koko kansan taiteilijaksi, kuohuu v-tukseni vaahtona hautakummun kukkapuskille saakka. Silloin mikään ei ole mennyt perille."
 
Olisiko klasaripuolelta esimerkkejä yhtä räväköistä popularismia kammoksuvista säveltäjien kommenteista?

Riksteri: Martti Huuhaa Innasen sanomaa:
 
"Jos minua kuoltuani sanotaan koko kansan taiteilijaksi, kuohuu v-tukseni vaahtona hautakummun kukkapuskille saakka. Silloin mikään ei ole mennyt perille."
 
Olisiko klasaripuolelta esimerkkejä yhtä räväköistä popularismia kammoksuvista säveltäjien kommenteista?
 
Historiallisena faktatietona mainittakoon että Melartinin ulkomaillakin kerran kadonnut ja hänen uudestaan 2 vuotta myöhemmin säveltämänsä 4. E-duuri ns. Kesäsinfonia, kansallistromanttisin säveltäjän sinfonioista tyyliltään, sai aikanaan paljon menestyksekkäämmän ja suopeamman vastaanoton kuin Siben pettuleipäsinfoniaksikin kutsuttu askeettinen 4. tuon aikakauden kuvaankaan ainoastaan kuulumatta, kun Melartin huudettiin esiin ja kukitettiin kukkaseppelein suomalaista luonnontunnelmaa henkivän 3. osan idyllin naistersetin ja sooloäänen dekoroiman balladityyppisen jakson herättäessä ihastusta kriitikoissakin leevi madetojaa myöten sanoessaan ettei kukaan ole kuvannut suomalaista luonnolumoa kauniimmin schubertmaisine rinnakkaiseksteineen tai tersseineen kuin melartin juuri tässä osassa vaikka esim.sinfonioidensa 1. tai 3. tematiikka viittaa puhtaine kvartteine, oktaaveineen ja kvintteine sekä kaksoispisterytmeineen ilmeisimmin bruckneriin ja muoto mahleriin kun suhde 6. sinfonian apoteoosissa on juuri päinvastainen tematiikan osalta.
 
Melartin oli armoitettu melodikko ja sinfonioidensa polyfonisessa taidokkuudessa hyvin monipuolinen säveltäjä ulottuen oopperaan ja pianolyriikkaan kaihtamatta kaikkein modernimpiakaan ilmaisukeinoja kun siben muotokieli ja harmoniseeraus puhuvat paljon karumpaa ja pidättyvämpää kieltä melodiikkansa symmetristä fraseerausta ja rytminkäsittelyä myöten osoittamatta lainkaan sellaista orkestraalisen sointiväripaletin hallintaa. polyrytmisten keinovarojen ja kontrapunktisen satsin taitamista intohimisine kromaattisine vyöryineen kuin melartin tuon tuostrakin monien muiden hyljeksittyjen säveltäjien ohessa jotka muodostavat musiikkiperintömme ytimen tuntijoiden näkökulmasta katsottuna.
 
voin sanoa etten milloinkaan ole kokenut siben musiikista sellaista pakahduttavuutta ja henkeäsalpaavaa tunnekuohua älyn mukaissten tahdonliikkeiden vastineiden projisoitumana puhtaan mielteen alueelle älyn kirkkaalla ja sen tietokyvystä vapaalla kuvastimella affekteihin ja intohimoihin välittömästi vaikuttaen kuin paitsi usein melartinin myös muiden tärkeiksi luokiteltujen säveltaiteilijoiden hengen tuotteista. sibe on ja pysyy etäisenä ja vieraana luonnon sivustakatsojana kuten jokuon todennut sijoittumatta sen objektivoituneen elämäntahdon ytimeen taiteensa henkisiltä saavutuksiltaan ja sisimmältä merkitykseltä yhtäläisessä määrin sikäli kun taide luo omat kriteerinsä eikä ole vaihdettavissa marxilaisen ajattelun mukaan.

Täysi kunnioitus megatheriumin sanavarastolle ja tietomäärälle, mutta pakko sanoa että tekstiä olisi huomattavasti helpompi lukea, jos kappale ei ole yhtäkuin lause ;)
 
Pianistilegenda Vladimir Horowitz on heittänyt paljon kuuluisia letkautuksia. Eikös niistä jokin kirjakin ole kirjoitettu?

Hannuinen: Täysi kunnioitus megatheriumin sanavarastolle ja tietomäärälle, mutta pakko sanoa että tekstiä olisi huomattavasti helpompi lukea, jos kappale ei ole yhtäkuin lause ;)
 
Itsensä ymmärrettäväksi tekeminen, verbaalisesti, kirjallisesti, musikaalisesti on taitolaji.

Hannuinen:Pianistilegenda Vladimir Horowitz on heittänyt paljon kuuluisia letkautuksia. Eikös niistä jokin kirjakin ole kirjoitettu?
 
Tuskin sentään ihan kokonaista kirjaa pelkästään niistä, mutta David Dubalin mainiossa "Keskusteluja Horowitzin kanssa" -opuksessa niitä kyllä viljellään.
 
Yksi muistamani:
"on olemassa kolmenlaisia pianisteja: juutalaisia pianisteja, homoseksuaalisia pianisteja ja huonoja pianisteja." Valitse omasi :)