Bassot ›

olhawa: Eroan. Yök. Hirveitä verkonpainoja, huonosti tasapainossa ja ehkä jollekkin Alexander Kareliinille sopiva kaulaprofiili. Hengetön elektoniikka. Mistähän se kohtuuttoman korkea hinta oikein muodostuu? Tällasia ajatuksia siis herätti Standard Corvette, mitään positiivista sanottavaa ei löytyny omasta yksilöstä eikä sen paremmin parista vertailun vuoksi testissä käyneestä saman firman tuotoksesta. Toiselle äitiä, toiselle tytärtä...
 
Oon huomannu, että toiset Warwickit on paskoja ja toiset hyviä. Aina kun olen Musamaailmassa käynyt, niin on saanut todeta että ihan hengettömiä "plöm"-soundisia vehkeitähän ne on. Elektroniikka ei edes anna yhtään munaa sähköiseen soundiin ja virittimetkin hajoaa käytössä käsiin, putkijakista puhumattakaan. Vahapinta ei tarvi paljoakaan kosteutta pintaansa niin menee ihan vituiksi koko pintakäsittely.
 
Silti, oma pääbassoni on jo kuus vuotta ollut Corvette, ihan vaan sen takia koska siinä on niin vitun hyvin resonoivat puut. Kaikki muu siihen sitten onkin vaihdettu tai modattu rankalla kädellä:
 
-elektroniikka modattu (potikat uudelleen asemoitu ja asennettu "lifesaver"-modi)
 
-jakin paikka vaihdettu kyljestä kanteen ja vaihdettu "normaaliksi" Neutrikiksi, oli kolmas putkijakki menossa kunnes paloi käämit, ei bassosta vaan soittajasta
 
-mikit vaihdettu Dimarzion DP123:iin
 
-virityskoneisto vaihdettu Gotoheihin, sen jälkeen kun kahdesta alkuperäisestä viritystapista oli korkannut holkin kierteet
 
-vahapinta hiottu fittyyn ja puulle vedetty kirkas pu-lakka kun puuhun oli ilmestynyt valtavia halkeamia peräpäähän, jopa 5-10cm pituisia aivan käsittämättömiä selkeitä avonaisia halkeamia, no ne tietysti paikattiin ennen lakkausta
 
-Warwickin omat hihnalukot vaihdettu Schallereihin, koska alkuperäiset hajosivat kuukaudessa, basso saattoi pudota syliin kesken soiton
 
-satula vaihdettu aluperäisestä "Just-A-Nut II:sta" kiinteään yksiosaiseen grafiittisatulaan, koska edellisistä katkesi viidennen kielienvaihdon jälkeen sivuohjurit joilla ylempi korkeussäädettävä osa pysyi paikallaan
 
Siinä mitä äkksieltään tulee mieleen. En itsekään missään nimessä maksaisi niistä sitä hintaa millä niitä nykyään myydän, varsinkaan kun omakohtaiset kokemukset laadusta on edellä kuvatun kaltaiset.
 
Omat kaksi Warwickia on tosin vuosilta 2003 ja 2004, joista jälkimmäinen on se "ongelmatapaus". Silti nykyisellään se on parhaita bassoja mitä ikinä on vastaan tullut, johtuen vain ja ainoastaan hyvistä puista jotka on tehokkaasti soitettu auki tässä kuudessa vuodessa. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että se on Custom Shopin peli, jossa on eri puut kuin hyllykamassa, lie oltaisiinko tehtaallakin sitten puut valikoitu paremmin, mene ja tiedä.
 
Siitä maksoin silloin 1300e, ja nyt kun miettii, niin paperillahan se olisi ollut todella huono ostos, kun sitä on pitänyt päivittää sadoilla euroilla, että siitä on tullut hyvä. Käytännössä kuitenkin se on todella hyvä basso, sillä puut on ainoa asia soittimessa, mitä ei voi vaihtaa ilman että se muuttuisi eri soittimeksi. Hyvin soivat puut eivät nykyajan soittimissa ole mitenkään itsestäänselvyys, joten kun hyvä yksilö sattuu kohdalle, niin siitä kannattaa pitää kiinni, kunhan soittimessa vain ei mitään rakenteellista vikaa ole. Kaikki toimenpiteetkin olen tehnyt itse soitinrakennusalalle opiskelleena, joten töille en laske hintaa. Jollekin muulle kysessä olisi saattanut olla "susi" basso, mulle se on pienen kehitystyön tuloksena aikalailla paras peli mitä voi olla.
 
Tämän pitkän viestin tarkoitus? En tiiä. Kaikki muu on paskaa paitsi kusi.