Rock, pop, alternative ›

Artist: Rhonda on tuttu Princen bändistä, eli tuskin tarvii epäillä hänen taitojaan...
 
Princen Live at Aladdin kertoo tarpeeksi, äärimmäisen pätevä naikkonen. Melkein menisin pelkästään siksi katsomaan, mutta että Beckin bändissä? I'm there.
 
Kunhan ei käy samaa kuin vuoden 2000 jazzeilla: Jeff Beck oli peruuttanut, ja vaivihkaa tilalle ilmaantui Jeff Healey. Ei Healey huono ollut enkä Beckiä mennyt pääasiassa katsomaan, mutta toivon ettei viime hetken muutoksia tule tällä kertaa.

kävin just katsomassa lontoossa ja bändi toimi kuin häkä!! ja Jeff beck on yksinkertaisesti paras. Eka oikee biisi oli cobhamin stratus ja het tokana tuli led boots!!! Rhonda heitti lyhyen, mutta asiallisen bassosoolon, toimii!!!
 
JK

yep liput poriin on hankittu!!

Uutta levyä voi kuunnella NPR:n kautta (luultavasti hyvinkin laillisesti, en tosin tiedä kuinka kauan). Kuullostaa aivan sairaan hienolta:
 
http://www.npr.org/templates/story/ … oryId=125420200&sc=fb&cc=fp

Täytyy kehua hiukan Beckin keikkaa.
 
Oli kyllä niin hyvä. Olin aika lailla eturivissä. Ärimmäisen hyvä tekniikka ja tyylitaju. Jokainen biisi oli erillainen levy- tai liveversioista eli improvisointipohjalta koko keikka. Day In The Life:sta paras versio ikinä. Jokaisessa biisissä oli jotain koukkua ja kikkaa. Koko bändi toimi tosi hyvin. Hyvä meininki. Myös ennen beckiä soittanut Husband toimi myös kuin junan vessa. Siitä Jazz-porukasta en erityisemmin kiinnostunut. Eka esiintyjä Bibb oli jo nähty ennenkin. Hienoa bluesia kahden kitaristin voimalla. Beck oli kyllä paras.
 
Jeff Beck on yksi maailman parhaimpia kitaristeja. Hän on keksinyt oman uniikin soittotyylinsä ja saa stratocasterista ulos sellaisia ääniä että oksat pois. Parasta levyä on vaikea sanoa kun niitä on niin monta. Yardbirds-jutuissa kitarointi ei ole kyllä mitään erityisen hyvää, mutta siellä 70-luvun Les Paul-hevibluesissa oli jo hyviä juttuja. Paikoin nämä uudet levyt ovat aika vaikeaa mutta jokaisen soittokerran jälkeen avautuvat hieman lisää.
 
Onko kenelläkään tietoa miten tuo vahvistin ja/tai pedaalitsydeemi meni. Jazzin keikalla näytti mikitettynä olevan vain yksi Fender Pro junior (?!).

Crossfire96:
 
Yardbirds-jutuissa kitarointi ei ole kyllä mitään erityisen hyvää
 
Tästä olen itse eri mieltä, noissa on mielestäni oikeinkin hyvää ja oivaltavaa kitarointia.
 
Onko kenelläkään tietoa miten tuo vahvistin ja/tai pedaalitsydeemi meni. Jazzin keikalla näytti mikitettynä olevan vain yksi Fender Pro junior (?!).
 
Muilta palstoilta olen saanut lukea, että lavalla on ollut JCM2000, joka ei ole käytössä, sekä kaksi Fenderin Pro Junioria (liekö jokseenkin modattuja, Beckin JCM2000:set eivät kuulemma olleet samoja joita kaupasta sai), joista toinen mikitetty. Pedaaleista en tiedä, yhteen aikaan Beck ei niitä hirveästi käyttänyt, viime vuosina niitä on taas ollut vaihteleva määrä käytössä (mm. wah, klon, ring modulator).

Artist: Tästä olen itse eri mieltä, noissa on mielestäni oikeinkin hyvää ja oivaltavaa kitarointia.
 
Kyllä siellä ihan kelpo tilutuksia on esim. Jeff's Boogie, mutta kyllä mielestäni silloin 70-luvulla alkoi kunnolla jytistä.
 
Muilta palstoilta olen saanut lukea, että lavalla on ollut JCM2000, joka ei ole käytössä, sekä kaksi Fenderin Pro Junioria (liekö jokseenkin modattuja, Beckin JCM2000:set eivät kuulemma olleet samoja joita kaupasta sai), joista toinen mikitetty. Pedaaleista en tiedä, yhteen aikaan Beck ei niitä hirveästi käyttänyt, viime vuosina niitä on taas ollut vaihteleva määrä käytössä (mm. wah, klon, ring modulator).
 
Mun mielestä se Marshall oli JCM800, mutta enpä tiedä. Joku punainen wahi oli. Sen minäkin näin. Onks mitään hajua mikä leslie-simulaattori oli käytössä?

Artist: Tästä olen itse eri mieltä, noissa on mielestäni oikeinkin hyvää ja oivaltavaa kitarointia.
 
Tästä olen Artistin kanssa samaa mieltä. Shapes Of Things teki pikkupuutarhuriin lähtemättömän vaikutuksen. Jeff Beck soitti Townsendin ja Hendrixin veroista äänimaalailua 60-luvulla. Nykyään on jo kovemmassa kunnossa kuin ensinmainitut.

Mun mielestä se Marshall oli JCM800, mutta enpä tiedä. Joku punainen wahi oli. Sen minäkin näin. Onks mitään hajua mikä leslie-simulaattori oli käytössä?
 
Kyllä se JCM2000 oli. Tuossa pari kuvaa Beckin romuista ja itte ukosta.
 
http://tuomas.1g.fi/kuvat/Jazz%2010/kamat.JPG/full
http://tuomas.1g.fi/kuvat/Jazz%2010/bekki.JPG/full
http://tuomas.1g.fi/kuvat/Jazz%2010/beck2.JPG/full
http://tuomas.1g.fi/kuvat/Jazz%2010/beck1.JPG/full

Crossfire96: Kyllä siellä ihan kelpo tilutuksia on esim. Jeff's Boogie, mutta kyllä mielestäni silloin 70-luvulla alkoi kunnolla jytistä.
 
No, makuasioita toki, mutta se soiton kokonaisuus ja miten se ko. bändissä toimi ja mitä se teki ko. bändistä...
 

 
Mun mielestä se Marshall oli JCM800, mutta enpä tiedä. Joku punainen wahi oli. Sen minäkin näin. Onks mitään hajua mikä leslie-simulaattori oli käytössä?
 
Hughes & Kettnerin Rotsopherea käytti leslie-simulaattorina muistaakseni yhteen aikaan. Gearpagella on käsitelty varsin paljon Beckin kamoja, joista vuosien varrella suurin osa on ollut ns. peruskauraa. Ukon omintakeinen soittotyyli (erittäin voimakas sormisoitto + voimakas vibran käyttö melodioiden soittamiseen lähinnä) on se juttu.
 
Joskus vuosituhannen alkupuolella Jeff Beck esitti keikallaan Yardbirds kamaa, taustabändissä olivat White Stripes sekä bassossa (muistaakseni) Jack Lawrence. Kovaa kamaa.

Artist: Hughes & Kettnerin Rotsopherea käytti leslie-simulaattorina muistaakseni yhteen aikaan. Gearpagella on käsitelty varsin paljon Beckin kamoja, joista vuosien varrella suurin osa on ollut ns. peruskauraa. Ukon omintakeinen soittotyyli (erittäin voimakas sormisoitto + voimakas vibran käyttö melodioiden soittamiseen lähinnä) on se juttu.
 
No vaikka Beck soittaisi surkan 5 wattisen transistorivahvarin kanssa se silti kuullostaisi Beckiltä. Kitaristihan siinä soittaa eikä soittovermeet.
 
Toi lesliesaundi pisti vaan mieleen kun kuullosti niin jännältä.

Ossi: Niin klisheiseltä kuin kuulostaakin: Beck tekee mitä huvittaa - toiset mitä osaa :)
 
No tommonen ajatus kieltämättä hiipi mieleeni diggailessani Jeff Beck's Rock'n'Roll Party-kiekkoa. Helkutin hienosti vetäisee Imelda Mayn kanssa Les Paul & Mary Ford-klassikot eikä Darrel Highamin kanssa esityistä Johnny Burnette- ja Gene Vincent-lainoistakaan pahaa sanottavaa. Pitääpä etsiä käsiini Jeff Beckin Gene Vincent/Cliff Gallup-tribuuttilevy, mikä sen nimi nyt olikaan.

Lazy Jake: No tommonen ajatus kieltämättä hiipi mieleeni diggailessani Jeff Beck's Rock'n'Roll Party-kiekkoa. Helkutin hienosti vetäisee Imelda Mayn kanssa Les Paul & Mary Ford-klassikot eikä Darrel Highamin kanssa esityistä Johnny Burnette- ja Gene Vincent-lainoistakaan pahaa sanottavaa. Pitääpä etsiä käsiini Jeff Beckin Gene Vincent/Cliff Gallup-tribuuttilevy, mikä sen nimi nyt olikaan.
 
Juu. Näitä on tullut tsekattua juutuubista useastikin.

"Huom! Olet kirjoittamassa yli 722 päivää vanhaan aiheeseen!" Kiitos tästä erittäin arvokkaasta tiedosta.
 
Eilen tuli hankittua Guitar Shop, kun löytyi edullisesti paikallisesta Prismasta. Jeff Beckia olen arvostanut jo pitkään, mutta en ole kovinkana paljoa kuunnellut. Onhan tuo loistava levy. Tänään katsoin tämän pätkän Youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=qQxK2rxZwDE Mahtavaa kitaransoittoa! Tämän vuotisesta Crossroads festivaalista tehdyllä dvd:lläkin vetää pari biisiä tyylikkäästi.
 
Premier Guitar teki rig rundownin Jeff Beckin kitarakamoista tänä vuonna Brian Wilson & Jeff Beck -kiertueelta. http://www.youtube.com/watch?v=ZN-Wazsiaio Eihän tuohon voi muuta sanoa kuin soundi lähtee sormista.

^Jos jostain netin kätköistä löytää ToneQuest Reportin Jeff Beck -numeron (July-August/2010), niin kannattaa lukaista. Varsinkin jutun alkupuoli mielenkiintoista luettavaa. Olikohan n. parikymmentä sivua Beckin kamoista, soittamisesta ja levytyksistä:
http://www.tonequest.com/files/TQRJulAug10Cover.pdf
 
E: Aika paljon ei-niin-päällekkäistä juttua Tonequestissa ja Rig Rundown -videossa, varsinkin vahvistinpuoli vaihtunut kiertueiden välillä. En muista oliko artikkelissa haastateltu kitarateknikko tuo sama kaveri, joka tapauksessa nuo täydentävät hyvin toisiaan.
 
Tännekin toisaalle linkatussa ilmaiseksi luettavassa Guitar Fanissa oli myös juttu, tosin enemmänkin levyjen esittelyä, kuin mitään kovin syvää luotaavaa: http://www.guitarfan.fi/assets/GF_Emagazines/GFan_109_eBook/flash.html
 
E: Tämä on, jos ei muuta, niin aika hauskaa katsottavaa: http://www.youtube.com/watch?v=0YB9EX7YpFk

'Huom! Olet kirjoittamassa yli 712 päivää vanhaan aiheeseen!'
 
...mutta edelleen ajankohtaiseen.
 
On kyllä huikeeta kitarointia tossa Ronnie Scotts pläjäyksessä.
https://www.youtube.com/watch?v=_ndyILodYwM
Viime aikoina tuota tullut kelailtua juutuubista useampaan otteeseen. Ei paljon vuodet tunnu äijää painavan - taitaa tossa olla jo 70 lähellä...

qal: 'Huom! Olet kirjoittamassa yli 712 päivää vanhaan aiheeseen!'
 
...mutta edelleen ajankohtaiseen.
 
On kyllä huikeeta kitarointia tossa Ronnie Scotts pläjäyksessä.
https://www.youtube.com/watch?v=_ndyILodYwM
Viime aikoina tuota tullut kelailtua juutuubista useampaan otteeseen. Ei paljon vuodet tunnu äijää painavan - taitaa tossa olla jo 70 lähellä...
 
Mitä vielä, tossa vedossa vasta nuorekas 64v. :)
 
Nyttemminhän mittarista löytyy jo 71 vuotta, mutta kuten hyvät viinit niin JB tuntuu vain paranevan ajan myötä.

Beckiltä saisi tulla taas konserttivideota. Viime vuosien, tai vuosikymmenien, studiolevyt eivät ole olleet yhtä paljon itsellä kuuntelussa kuin livet. 70-luvun studiolevyt ovat kokonaisempia tai jotain, uudemmat menee yleensä pienemmissä pätkissä, mutta kokonaan hieman raskasta kuunneltavaa, toisin kuin esim. tuo Ronnie Scott -keikka. En tiedä onko se noiden uudempien levyjen tuotanto vai mikä itsellä joka (hieman) tökkii, samoja soittajia siellä ainakin osin on ja kitarointi on niilläkin täyttä tavaraa.
 
Tämä on aika hauska pätkä, vaikka ehkä enemmän kamajunkkariosaston juttuja.
https://www.youtube.com/watch?v=ah4L8-IUb1c
 
E: Uusin dvd/blu-ray on itsellä mennyt ohi, eli Live in Tokyo 2014. Hyvin pörisee:
https://www.youtube.com/watch?v=O-E1FBkzMms
http://blogcritics.org/music-dvd-review-jeff-beck-live-in-tokyo/
 
Osin samoja vakiobiisejä, mutta aika erilaisella otteella bändi vetelee, noista muutamasta Youtubessa olevasta pätkästä jää vähän kaksijakoinen fiilis.

qal:
On kyllä huikeeta kitarointia tossa Ronnie Scotts pläjäyksessä.
 
Mä diggaan kaikkein eniten siitä, että Beckin soitossa ei ole livetilanteessa hiukkastakaan "hakemista". Ei jotain alku- tai lopetusääntä, ei säätöä, ei vireen tai biisin tai koristelun hakua, ei mitään. Se lähtee ja se jumalauta loppuu.
 
Samaan tapaan mä diggaan laulajista. Laula suoraan se teksti ilman oikea nuotin ympärillä pyörimistä ja se on siinä.
 
jra: Beckiltä saisi tulla taas konserttivideota. Viime...vuosikymmenien, studiolevyt eivät ole olleet yhtä paljon itsellä kuuntelussa kuin livet.
 
Näin editoituna tasan samaa mieltä.
 
PS EDIT: Beckhän on näitä mun varhaisnuoruuden suosikkeja yhdessä muun muassa Claptonin, Hendrixin, Greenin ja ehkä myös Pagen ja Edmundsin kanssa. Beckiä taidettiin silloinkin pitää hiukan "hankalampana" jäbänä kuin näitä muita.