Yleistä keskustelua musiikista ›

Teijo K.: Ja sitten kun menee Oopperaan villapaidassa ja farkuissa tai puku päällä rokkikeikalle, niin on sopivasti erilainen, kapinallinen ja hip ja cool ilman että kukaan kuitenkaan oikeasti ärsyyntyy.
 
Varsinkin kun moni muukin tekee juuri noin.

Thevisa: Alas kaikki epätaiteellinen möly ja arjen ylistys! Paganini tiluttaa kaikki Ynkät ja Laihot suohon.
 
Dr Dominant:Tää oiskin pitkästä aikaa tuore näkökulma sotimiseen - aika moni muu ideologia kun on tainnut jo oman konfliktinsa sytytellä. Saatais sitten se lopullinen selvyys siihen ketkä on kukkulan kuninkaita/kuningattaria (olettaen että joku jäis matsin jäljiltä henkiin ...) Mertaranta vaan selostamaan ja kunnon televisiointi.
 
Ehdottomasti toteuttamisen arvoinen skaba ... tosiaan haluun nähdä Paganinin, Ynkän ja Laihon samaan aikaan tiluttamassa, siinä ois jotain globaalisti yliaistista ihmiskunnan historiassa :P.
 
Mutta vielä elitismistä vielä. Kekusteluhan koski nyt klasaria ja sen nykytilaa. Tottakai kaikissa genreissä on omat elitistinsä vartioimassa puhdasoppisuutta, ei tässä oo vaan ehtinyt mainitsemaan tr00hevareita tai muita rokkipoliiseja ja punavuoren hipstereitä ym. indie-ug-fanaatikkoja. "Nuoret vihaiset miehet" ääliöitä vastaan on kaiketi aika läpi koko taidekentän menevä ilmiö, kaikkialta se löytyy. Klasaripuolella on kai kuitekin paitsi nuo sisäiset schönberg (onks ne vielä noita?)-kapinallisensa äitelää romantiikkaa vastaan niin sitten myös se (muutamien ylläpitämä) klasari ylempänä kuin muu musiikki - suurempi kuvio.
 
Olen kuitenkin siis aivan samaa mieltä siitä, että vastakkainasetelma klasari-muut on tyhmä ja että elitistejä löytyy kaikkialta, mutta jos keskustelu lähti klasarin nykytilasta ja sen mahdollisisita (imago-)ongelmista niin silloin se koskettaa, ehkä, enemmän esimerkiksi klasarielitismia kuin muita elitismejä. Ainakin osittain.

Hauler: Ja nyt ollaakin asian ytimessä, akustisilla soittimilla kun se äänenmuodostuskin on vaativa asia, puhumattakaan siitä, että puolen sataa jousisoittajaa +puhaltimet, saavat teoksen soimaan elävästi. http://www.youtube.com/watch?v=E3zJsdfrQaY
 
Itse en ole koskaan kuullutkaan nauhattomasta sähkökitarasta, joten sitä varmaan käytetään yhtä paljon kuin vaikkapa barytonia, joten ei tosiaankaan voida sanoa, että se olisi yleistä. Nauhattoman basson suhteen pätee se sama ilmituotu asia - eli jousen osuus äänenmuodostuksessa. Mitä tulee siihen, että sähköisiä soittimia olisi vaikea soittaa oikeasti hyvin, niin olette tuoneet ilmi ettei niitä edes tarvitse soittaa "oikeasti" hyvin rockkailussa.
 
Muutama huomio kirjoituksestasi (kirjoituksestanne). Tässä huomaa ensinnä mielestäni elitismin. Rockiakin soitetaan muuten akustisesti. Se että sä et ole jostain kuullut, ei tarkoita, että sitä ei olisi olemassa. Kiipee alas sieltä latvasta niin saattasit nähdä oksien alapuolellekin. Se, että nauhatonta kitaraa ei käytetä yleisesti rockissa liittyy siihen, että sen funktio on yleensä slaidaus. Ja rockissa käytetään yleisemmin slideä ( http://i.ehow.com/images/a04/i9/qb/homemade-guitar-slide-800X800.jpg ) replikoimaan nauhattomampaa saundia. Ja jousimaisten soitinten saundiin päästään aivan eri keinoin rockin (etenkin kitaran ja myös basson) soitossa kuin klasarissa. Kyllä rockinkin soitossa käytetään tosin viulua ja jousisoittimia, nykyään voimakkaasti lisääntyvissä määrin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=famYtHftpwE&fmt=18
 
Ja siinä sulle vaikka sitä nauhatonta:
http://www.youtube.com/watch?v=LOiY4WzbXf8&fmt=18
 
Yksi mies saa teoksen soimaan elävästi, ei tarvita viittäkymmentä. Ja soitetaan sitä nauhatonta säröilläkin:
http://www.youtube.com/watch?v=cosJJA29tig&fmt=18
 
En jaksa enää inttää siun kanssa.

Raist: Muutama huomio kirjoituksestasi (kirjoituksestanne). Tässä huomaa ensinnä mielestäni elitismin. Rockiakin soitetaan muuten akustisesti. Se että sä et ole jostain kuullut, ei tarkoita, että sitä ei olisi olemassa. Kiipee alas sieltä latvasta niin saattasit nähdä oksien alapuolellekin. Se, että nauhatonta kitaraa ei käytetä yleisesti rockissa liittyy siihen, että sen funktio on yleensä slaidaus. Ja rockissa käytetään yleisemmin slideä ( http://i.ehow.com/images/a04/i9/qb/homemade-guitar-slide-800X800.jpg ) replikoimaan nauhattomampaa saundia. Ja jousimaisten soitinten saundiin päästään aivan eri keinoin rockin (etenkin kitaran ja myös basson) soitossa kuin klasarissa. Kyllä rockinkin soitossa käytetään tosin viulua ja jousisoittimia, nykyään voimakkaasti lisääntyvissä määrin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=famYtHftpwE&fmt=18
 
Ja siinä sulle vaikka sitä nauhatonta:
http://www.youtube.com/watch?v=LOiY4WzbXf8&fmt=18
 
Yksi mies saa teoksen soimaan elävästi, ei tarvita viittäkymmentä. Ja soitetaan sitä nauhatonta säröilläkin:
http://www.youtube.com/watch?v=cosJJA29tig&fmt=18
 
En jaksa enää inttää siun kanssa.
 
Jos välttämättä haluatte pitää päänne tässä asiassa niin en voi muuta kuin ihmetellä. Tiedän kyllä, että rockkailussa käytetään myös akustisia instrumentteja, tosin lähes aina silloinkin vahvistettuna. Mutta totta on myös se, että äänen kvaliteettiin ei kiinnitetä läheskään sitä huomiota, eli siitä ei välitetä, mitä klassisella puolella. En myöskään missään vaiheessa sanonut, että jotain ei voisi olla olemassa jos en ole kuullut siitä. Kirjoitin:"Itse en ole koskaan kuullutkaan nauhattomasta sähkökitarasta, joten sitä varmaan käytetään yhtä paljon kuin vaikkapa barytonia,". Baryton siis on ihan oikea soitin, jolle esimerkiksi Haydn sävelsi toistasataa teosta, mutta se on silti käytöltään nykypäivänä niin marginaalinen, ettei siihen viittaaminen olisi järkevää tässä sananvaihdossa.
 
Mitä tulee siihen että jousimaiseen soundiin päästään rockin soitossa niin en ymmärrä täysin mitä yritätte sanoa. Sanotteko, että rockyhtyeet pääsevät samaan "soundiin" kuin sinfoniaorkesteri, ette kai, siispä tyydyn sanomaan, että toisten soitinten imitointi on ihan hupaa, ja synteettisesti se kyllä onnistuu samaten kuin akustisestikin, jossain määrin. Tiedän myös, että rockkailussa käytetään ja on käytetty jousisoittimia. Se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että rockailussa ei tarvita yhtä paljon taituruutta kuin klassisen musiikin puolella.
 
Sitten se, että sanotte yhden miehenkin saavan teoksen soimaan elävästi niin sehän pitää tietenkin paikkansa. ( http://www.youtube.com/watch?v=UFdbQtu2A4Q http://www.youtube.com/watch?v=2xdcp-hWdcQ http://www.youtube.com/watch?v=xfRLMopjDKA ) Kuitenkin sinfoniaorkesteri tarvitaan esittämään sinfonioita.(http://www.youtube.com/watch?v=7lC1lRz5Z_s ) Eri musiikin esittämiseen tarvitaan erilaisia kokoonpanoja. (http://www.youtube.com/watch?v=ZwVM04Y30zY)

Elitistinen asenne on sangen huvittava. Minulle on ihan se ja sama, onko kyseessä euroviisujen tunnari vai Marc-Antoine Charpentierin barokkisävellys, se on kuitenkin yhtä hyvä kuin Dallasin tunnari.
 
Mutta kai se on ymmärrettävä, että jos sitä elitististä asennetta ei olisi, ei ehkä löytyisi tarpeeksi yleisöä kuuntelemaan klassisen musiikin pitkäveteisiä esityksiä. Tosiaan itse kyllä menen koska satun pitämään klassisesta musiikista.
 
Mutta en kyllä jaksa arvostella taidetta teknisen vaikeuden kannalta, tai ylistää sitä siksi että se kuuluu johonkin elegantteihin taiteisiin, mielummin nautin siitä ja kasvan henkisesti.
 
Mutta turha vängellä ylläpitää mitään perinnettä, jos se ei ylläpidä itseään, niin ei sitten. Ei siihen maailma eikä taiteet kaadu. Jos näin ei olisi ajateltu, istuisimme puvuissa ja kuuntelisimme edelleen jotain luolamiehen viidakkorumpuja. Ajat muuttuu.

Nyt tässä eräät huutelee elitismiä ihan vaan siksi, kun joku on eri mieltä niitten kanssa asioista. Mun mielestä.

Teijo K.: Nyt tässä eräät huutelee elitismiä ihan vaan siksi, kun joku on eri mieltä niitten kanssa asioista. Mun mielestä.
 
Jos nyt tarkoitat minua, niin se nyt oli yleinen oma mielipide, enkä metelöi siitä että joku tietty nyt olisi eri mieltä kuin minä.
 
Ja tarkoitin sanojani seuraavalla merkityksellä:
 
elitism: The belief that certain persons or members of certain classes or groups deserve favored treatment by virtue of their perceived superiority, as in intellect, social status, or financial resources
 
Kyllä tällaista on olemassa, ja jos se erimielisyys perustuu tähän, niin on se kuitenkin elitismiä. En käytä sitä haukkumasanana, vaan ihan terminä. Tai ainakin se on tarkoitus, siis.

Music_Fighter: Mutta kai se on ymmärrettävä, että jos sitä elitististä asennetta ei olisi, ei ehkä löytyisi tarpeeksi yleisöä kuuntelemaan klassisen musiikin pitkäveteisiä esityksiä.
 
Mä näkisin ehkä ennemmin niin päin, että ellei klassiseen musiikkiin liittyisi tietynlainen elitismi, niin sieltä ei syntyisi niin korkeatasoista tavaraa, sekä sävellyksiä että esityksiä, että niitä jaksettaisiin lähteä kuuntelemaan. Elitismi ei ole pelkästään sitä että muutamat yksilöt näkevät klassisen musiikin olevan parempaa kuin kaikki muu.
 
Mutta turha vängellä ylläpitää mitään perinnettä, jos se ei ylläpidä itseään, niin ei sitten. Ei siihen maailma eikä taiteet kaadu. Jos näin ei olisi ajateltu, istuisimme puvuissa ja kuuntelisimme edelleen jotain luolamiehen viidakkorumpuja. Ajat muuttuu.
 
Miten mikään perinne "ylläpitää itseään"..? Jos tuo on taas yksi perustelu sen puolesta ettei taidemusiikkia pitäisi tukea rahallisesti, niin en voi ymmärtää. Mutta varmaan tarkoitit jotain muuta.

Tämä on niitä aiheita joihin ei mielellään pitkällä tikullakaan koskisi mutta ei pysty pidättelemään...
 
Elitismistä: Joskus oli sellainen maailma, jossa eliitti tarkoitti etuoikeutettua väestönosaa, jolle oli keskittynyt sekä taloudellinen, henkinen ja poliittinen pääoma. Nykyään maailma on monimuotoisempi kuin silloin eikä raha ja sivistys välttämättä asu saman katon alla. Esimerkkinä: Vesa Keskisellä ei varmaan ole elitistinen maku eikä hän monien mielestä varmaan ole erityisen sivistynyt - vaikka taloudellisesti hän ehkä voisi kuulua eliittiin. Kääntäen: moni köyhyysrajan tuntumassa elävä voi olla elitistinen siinä mielessä että esim. musiikkivalinnat edustavat huippua bulkin sijaan (kaikissa genreissä on mielestäni sekä bulkkia että huippua, todettakoon). Sana elitismi toimii lyömäaseena monilla, ja olen aistivinani jotain herravihan tapaista. Epäoikeudenmukaisuuksiin elämän eri osa-alueilla tulee puuttua, mutta voitaisiinko tajuta, että se, että joku haluaa itselleen sopivinta ja parasta musiikkia (esteettinen elitismi), ei tarkoita, että hän samalla haluaa ylläpitää epäoikeudenmukaisia rakentaita (sosioekonominen eliitti).
 
Usein sanotaan että klassisen musiikin tulisi elää omillaan ilman tukiaisia, en ihan allekirjoita mutta olen toisaalta kyllä sitä mieltä että rytmimusiikin tuki tulisi olla suurempaa kuin mitä tällä hetkellä. Se, että popmusiikki on tällä hetkellä valtavirtaa, ei kuitenkaan ole mikään popmusiikin estetiikan ylivertaisuutta todistava, luonnonlakien sanelema tilanne vaan kaupallisten toimijoiden tietoisien valintojen tulos - valtavirtamusa voisi olla periaatteessa mitä genreä vain mille suuri yleisö olisi sattunut koko ikänsä altistumaan. En ymmärrä miksi säätiöiden ja veronmaksajien raha olisi suorana tukena jotenkin likaisempaa kuin kaupallisen median epäsuora tuki, joka näkyy bulkkipopin ja siihen liittyvien henkilöiden ja ilmiöiden yksipuolisella suosimisella kaikenlaisessa mediassa. Toisin sanoen juuri mikään musiikki ei tule omillaan toimeen siinä mielessä, että jonkinlainen instituutio on aina tukena. Olennainen jakolinja ei mene klassisen ("elitistisen") ja rytmimusiikin ("rehellisen, autenttisen," jne) välillä vaan laadukkaan ja bulkin välillä. Julkinen tuki ei ole se suuri mörkö, koska se monipuolistaa kuluttajan valinnan mahdollisuuksia (joskin epäoikeudenmukaisesti eri genreihin jaettuna), huomiota tulisi kiinnittää myös kaupallisen median rajoittuneeseen tarjontaan ja siihen, miten julkinen valta ei aina ole kaikissa toimissaan monipuolisen ja laadukkaan musiikin asialla (luvat valtakunnallisille "paikallisradioille", YLEn ohjelmapolitiikka joiltakin osin).
 
Parhaaseen nettikeskustelutyyliin punainen lanka hukkui jo ensimetreillä, koittakaa kestää...

Music_Fighter: Mutta en kyllä jaksa arvostella taidetta teknisen vaikeuden kannalta...
 
Joo, eihän täällä kukaan, mutta kun JOKU ON INTERNETISSÄ VÄÄRÄSSÄ. Raistilla ei taida vieläkään olla pienintäkään tuntumaa akustisten orkesterisoitinten vaikeudesta. Kitarassa voit näpäyttää kieltä, ja siitä lähtee mukava ääni, mutta viulun kanssa pitää hioa jousitekniikkaa vuosia, ennen kuin soitto kuulostaa hyvältä (itseasiassa mitä olen itse halpaa nurkassa pölyttyvää viuluani vingutellut, niin se intonaatio ei ole lähellekkään yhtä suuri ongelma, kuin järkevän kuuloisen äänen saanti ylipäätään). Kitaristit pistävät parissa vuodessa tiluttaen, mutta joku trumpetisti kuulostaa vähintäänkin hapuilevalta.

Aplodit ja plussa kyänäinolle ansiokkaasta kirjoituksesta!

Thevisa: Kitarassa voit näpäyttää kieltä, ja siitä lähtee mukava ääni
 
Moni klassinen kitaristi on eri mieltä, nimittäin myös kitarassa äänen kvaliteetin hallintaan käytetään paljon aikaa.

sellisti: Mä näkisin ehkä ennemmin niin päin, että ellei klassiseen musiikkiin liittyisi tietynlainen elitismi, niin sieltä ei syntyisi niin korkeatasoista tavaraa, sekä sävellyksiä että esityksiä, että niitä jaksettaisiin lähteä kuuntelemaan. Elitismi ei ole pelkästään sitä että muutamat yksilöt näkevät klassisen musiikin olevan parempaa kuin kaikki muu.
 
Tämä oli itse asiassa kiehtova ajatus... tässä saattaa olla hyvä pointti.
 
Miten mikään perinne "ylläpitää itseään"..? Jos tuo on taas yksi perustelu sen puolesta ettei taidemusiikkia pitäisi tukea rahallisesti, niin en voi ymmärtää. Mutta varmaan tarkoitit jotain muuta.
 
Anteeksi, taisi olla huono sananvalinta... tarkoitin että jos jokin perinne, esimerkiksi mämminsyönti, ei innosta ketään ja sitä pitää vängellä harrastaa koska se on perinne, niin sen voi yhtä hyvin lopettaa. Ei se mämmi ole sen arvokkaampaa kuin karkkikaupan nannat. Kun taas sellainen perinne, mikä on mielekästä sukupolvesta sukupolveen, sanotaanpa vaikka laskiaispullat, "ylläpitää" vaivatta itseään. Sellainen on aito perinne. Ja heti kun jokin perinne uhkaa häipyä maan pinnalta ja joku vaatii sen vängellä jatkamista loputtomiin, niin silloin se ei ole enää aito perinne.
 
Kysymys mitä pohdin on se, että onko klassinen musiikki mämmiä vai laskiaispullia (älkää ottako tätä vertauskuvaa kirjaimellisen vakavasti)?

Music_Fighter: Kysymys mitä pohdin on se, että onko klassinen musiikki mämmiä vai laskiaispullia
Samaa mieltä siitä että olennainen kysymys. Itse olen kyllä sitä mieltä että mämmi on aidosti hyvää, eikä ssiitä saa luopua (vertauskuvallisesti tai ilman) .
 
kyänäino:Epäoikeudenmukaisuuksiin elämän eri osa-alueilla tulee puuttua, mutta voitaisiinko tajuta, että se, että joku haluaa itselleen sopivinta ja parasta musiikkia (esteettinen elitismi), ei tarkoita, että hän samalla haluaa ylläpitää epäoikeudenmukaisia rakentaita (sosioekonominen eliitti).
Samaa mieltä tästäkin, joskin minusta kyllä on hieman pään tunkemista pensaaseen väittää, että esteettiseen elitismiin ei liittyisi nimenomaan joskus ylenkatsetta, joka tekee myös siitä ikävän. On ihan okei preferoida oman makunsa mukaista musiikkia,esimerkiksi. Mutta ikäväksi se tulee silloin, kun aina se ei riitä, vaan sitä omaa makua korostetaan painamalla muita alas, esimerkiksi korostamalla oman musiikin ylemmyyttä ja kuvaamalla esimerkiksi muita musiikkimakuja ja muuta musiikkia vähättelevillä termeillä.
 
kyänäino: Olennainen jakolinja ei mene klassisen ("elitistisen") ja rytmimusiikin ("rehellisen, autenttisen," jne) välillä vaan laadukkaan ja bulkin välillä.
Samaa mieltä jos se olisikin näin yksinkertaista. Nimittäin laadukkaan ja bulkin määrittely helposti mitä suurimmassa määrin sidoksissa tuohon yllä kuvattuun makupeliin. Ja sitä tapahtuu paitsi genrejen sisällä niin myös niiden välillä.
 
Mutta jos palaisi siihen klassisen musiikin nykytilaan vaikka casella, joka voi olla kulunut ja tyhmä, mutta joka nyt äkkiseltään tulee mieleen noin maallikkoseuraamisellakin. Miksi Linda Lampenius kelpaa (klasari)muusikkona Ruotsissa muttei Suomessa? Tuoko Lampeniuksen tai sitten näiden areena-tenorien tms populaari näkyvyys klassiselle puolelle sellaista hyvää josta on hyötyä? Vai onko niiden kohdalla kyse niin totaalisesti muusta kuin taidemusiikista, että ovat lost case.

Thevisa: Joo, eihän täällä kukaan, mutta kun JOKU ON INTERNETISSÄ VÄÄRÄSSÄ. Raistilla ei taida vieläkään olla pienintäkään tuntumaa akustisten orkesterisoitinten vaikeudesta. Kitarassa voit näpäyttää kieltä, ja siitä lähtee mukava ääni, mutta viulun kanssa pitää hioa jousitekniikkaa vuosia, ennen kuin soitto kuulostaa hyvältä (itseasiassa mitä olen itse halpaa nurkassa pölyttyvää viuluani vingutellut, niin se intonaatio ei ole lähellekkään yhtä suuri ongelma, kuin järkevän kuuloisen äänen saanti ylipäätään). Kitaristit pistävät parissa vuodessa tiluttaen, mutta joku trumpetisti kuulostaa vähintäänkin hapuilevalta.
 
Olen kitaristi jolla on myös viulu nurkassa pölyttymässä, joten ymmärrän henkilökohtaisesti pointtisi erittäin hyvin... :)
 
Mutta kyllä tästä keskustelun aihetta kuitenkin löytyy. Puhut kynnyksestä tuottamaan edes yhden hyvän äänen, ja se kannattaa pitää erillään soittimen mestaroinnista. Sekä kitaran ja viulun mestarointi on kyse siitä mitä itseltään vaatii, ja se on rajaton aspekti(aina voi soittaa paremmin), siinä mielessä niitä voisi pitää samanarvoisina. Kuitenkin sitä kuvittelisi viulun mestaroinnin olevan vaikeampaa, mutta siitä on taas vaikeampi puhua ja vertailla kuin esimerkiksi kynnyksestä tuottaa hyvä ääni.
 
Sitten siitä kynnyksestä. Olen vasenkätinen, mutta opetin itseni soittamaan kitaraa oikeakätisesti. Kynnys soittaa yksi sointukulku onnistuneesti oli huomattavasti korkeampi. En kuitenkaan näe olevani teknisesti taitavampi jos pystyn soittamaan saman kuin joku oikeasti oikeakätinen, vaikka se olisi minulle vaikeampaa. Siksi kitaristit usein vertaavat itsensä vaikkapa viulunsoittajiin sen mukaan, että pystyykö soittamaan saman, eikä sen mukaan että kenelle se on vaikeampaa.

Kuinka moni tätä keskustelua lukevista ja kirjoittavista rock/pop jne. musiikkia tekevistä on
hakenut tukea toiminnalleen hakemalla apurahaa esim. alueellisilta taidetoimikunnilta, Suomen Kulttuurirahaston päärahastolta tai maakuntarahastoilta, Wihurin säätiöltä tai miltään apurahoja jakavalta säätiöltä?
 
Kysyn ihan mielenkiinnosta, koska juuri nuo säätiöthän rahoittavat mm. klassista musiikkia paljon. Rahastot rahoittavat myös harrastetoimintaa, mutta jossain määrin myös festivaaleja ja projekteja. Niiden säännöissä ei takuulla sanota että "ei tueta rytmimusiikkia".
 
Veikkaan että kauheasti rahastoihin ei tule hakemuksia, joissa hakemuksen kohteena on esim.
"Deathmetal -levyn äänitys", ja tarkemmassa erittelyssä studiokulut, promootio jne.
 
Itse olen hakenut ja saanut useisiin eri kohteisiin, kyseessä ei ole läheskään aina ollut ns. klassisen musiikin kohde.
 
Väitän, että kun puhutaan siitä että "taidemusiikkia" tuetaan julkisesti enemmän kuin "rytmimusiikkia" on kyse paljon siitä että rytmimusiikin tekijät eivät hae tukea yhtä aktiivisesti samoilta julkisilta tahoilta.
 
Olisikin mielenkiintoista jos hakemuksen työsuunnitelmassa olisi projektia kuvailtu:
"Tarkoituksena on julkaista deathmetal -äänite, joka tekstiensä puolesta pyrkii kuvaamaan mm. väkivaltaa ja pahuutta. Kantavana teemana on myös kristinuskon häpäisy ja nyky-yhteiskunnan tuho. Musiikillinen sisältö perustuu pitkälti brutaalin deathmetallin keinovaroille, kuitenkin niin että tekijöiden persoonallinen sävellystyö ja yhtyeen ominaissointi tulee hyvin esille."
 
Sitä en tiedä tulisiko tuollaisella tekstillä rahaa..

Ja vielä julkisesta tuesta...
 
Rytmimusiikkia ei ole perinteisesti tuettu yhtä paljon kuin ns. taidemusiikkia sen takia että se on ollut kaupallisesti paremmin itseään kannattava. Teostossa on iät ajat ollut kädenvääntöä siitä kun kevyen puolelta tulee enemmän esityskorvauksia kuin vakavan. Kuitenkin vakavaa tuetaan enemmän. Tähän on varmasti olemassa myös vanhoja poliittisia syitä, mutta taustalla on myös ajatus siitä että kaikki musiikki on arvokasta. Jos taidemusiikki ei ole kaupallisesti yhtä tuottavaa kuin kevyt on tätä epäsuhtaa tasapainotettu erilaisilla tuilla.
 
Esim. rockpuolella on kuitenkin paljon ns. pieniä toimijoita joilla ei ole suuren levy-yhtiöiden tukea takanaan. Tiedän ihan omakohtaisesti että kaikesta huolimatta kaikki rytmimusiikki ei ole taloudellisesti kannattavaa.
 
Taidemusiikin puolella on myös paljon pieniä toimijoita joiden on takuulla aivan yhtä vaikea tulla toimeen omillaan kuin indieartistin tai rockyhtyeen. Toisaalta, taidemusiikin puolella ei ole yhtään toimijaa jolla olisi varaa laittaa esim. levyihinsä tai kiertueisiinsa niin paljon omaa rahaa kuin vaikka Nightwishin tai HIMin.

Music_Fighter: Tämä oli itse asiassa kiehtova ajatus... tässä saattaa olla hyvä pointti.
 

 
Anteeksi, taisi olla huono sananvalinta... tarkoitin että jos jokin perinne, esimerkiksi mämminsyönti, ei innosta ketään ja sitä pitää vängellä harrastaa koska se on perinne, niin sen voi yhtä hyvin lopettaa. Ei se mämmi ole sen arvokkaampaa kuin karkkikaupan nannat. Kun taas sellainen perinne, mikä on mielekästä sukupolvesta sukupolveen, sanotaanpa vaikka laskiaispullat, "ylläpitää" vaivatta itseään. Sellainen on aito perinne. Ja heti kun jokin perinne uhkaa häipyä maan pinnalta ja joku vaatii sen vängellä jatkamista loputtomiin, niin silloin se ei ole enää aito perinne.
 
Kysymys mitä pohdin on se, että onko klassinen musiikki mämmiä vai laskiaispullia (älkää ottako tätä vertauskuvaa kirjaimellisen vakavasti)?
 
Meillä on vahvat ja laajat muistiorganisaatiot juuri siksi, että kaikki perinne on säilyttämisen arvoista. Ihminen ilman menneisyyttä on tyhjä kuori. Jos tuon sun ajatuksen mukaan mentäisiin, saisi museot ja kansaperinteen keräämisenkin lopettaa saman tien.

Teijo K.: Meillä on vahvat ja laajat muistiorganisaatiot juuri siksi, että kaikki perinne on säilyttämisen arvoista. Ihminen ilman menneisyyttä on tyhjä kuori. Jos tuon sun ajatuksen mukaan mentäisiin, saisi museot ja kansaperinteen keräämisenkin lopettaa saman tien.
 
En ole samaa mieltä. Tarkoitan, että atsteekkien ihmisuhrausrituaalit esimerkiksi on sellainen perinne jota ei tarvitse mielestäni jatkaa nykypäivänä. Se että muistiorganisaatiot säilyttävät muiston siitä, se on hyvä.
 
Ihminen on olemassa vain tässä ja nyt, eikä menneisyydessä.