Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Ei tietenkään pelkkä säveltaso = musiikki tai säveltasojen hyvä hahmotus = musikaalisuus. En edes uskalla arvata mitä kaikkea aivotoiminnan alueita liittyy musiikin hahmottamiskykyyn kokonaisuutena.
 
Sen tiedän omasta kokemuksesta, että jokaisella ihmisellä melodian, rytmin, harmonian, sointivärin ja muodon hahmotuksien summa on omanlaisensa, eikä niistä voi suoraan päätellä että tästä ja tästä tulee loistava muusikko ja tästä ja tästä ei tuu koskaan mitään.
 
Esimerkkejä - 1/3-teoria/solfaryhmääni tuli 9-vuotias poika jolla ei muutaman ensi viikon tutustumisen perusteella ollut minkäänlaista hajua säveltasoista. Olin mielessäni jo aivan vakuuttunut ettei kaverilla ole mitään mahdollisuuksia toistaa laulamalla säveltasoja, etenkin kun tuntui siltä että pojan ääniala oli suunnilleen suuren sekunnin kokoinen. Vuosi tehtiin töitä ja paljoa edistystä ei tapahtunut, yritin kyllä ihan kaikkeni.
 
Kun keväällä tentti jäi hylsyksi, ajattelin että ei taida tätä kaveria näkyä enää. Väärässä olin. Seuraavana syksynä kaveri tuli takaisin ryhmään, ja oli päättänyt että nyt lähtee. Sillä oli aivan apinan raivo että haluaa oppia ja eikun töihin. Ja kas kummaa, kauhealla työnteolla alkoi hissukseen kehitys ja keväällä heppu meni tentistä heittämällä läpi. Tilanteesta jossa hän ei pystynyt tunnistamaan kahden säveltason eroa saatikka sitten esim. laulamaan perässä annettua säveltä hänen sekunnin äänialansa alueelta, hän eteni tilanteeseen jossa hän pystyi laulamaan riittävän puhtaasti duuri- ja molliasteikot perussävelestä kvinttiin saakka.
 
Mitä tästä opimme? Minä ainakin opin sen, että lakkasin uskomasta "musikaalisuustesteihin" autuaaksi tekevänä kokeena. Aika hauska jälkinäytös edelliseen tarinaan on se, että tämä kaveri oli ollut koulussamme pedioppilaana sen ekan vuoden jolloin ei kurssia läpäissyt. Seuraavana vuonna hän ei ollut enää edes koulumme oppilas virallisesti, mutta käveli vaan luokkaani ja opiskeli "jäniksenä" sen vuoden. Ei käynyt soittotunneilla eikä bändissä, ainoastaan teoria/solfassa.
 
Toinen juttu minkä olen oppinut on se, että vaikka erilaiset musikaalisuus- tai soveltuvuustestit antavat kyllä hyvin tietoa siitä kenelle musiikin opiskelu on monissa hahmottamiseen liittyvissä jutuissa helpompaa kuin toisille, silti testit epäonnistuvat ennustamaan opiskelumenestystä. Tämä juontaa juurensa selkeästi motivaatioon ja sen syntyyn.
 
Testien mukaan erittäin musikaaliset opiskelijat saattavat olla juuri niitä joille kaikki on tosi helppoa, jolloin he selviävät monesta asiasta paljon vähemmällä työllä kuin jotkut muut. Tämä usein johtaa siihen, etteivät he tule treenanneeksi niin paljon kuin keskiverrommat ja johtaa siihen että ne kovat työntekijät menevät vääjäämättä ohi jossain kohti.
 
Eli olen nähnyt paljon tapauksia joissa "lahjakkaimmat" hakijat ovat koulussa jonkin aikaa ja sitten jotenkin vaan ei kiinnosta koko homma niin paljon että edistyisivät pidemmälle. Sitten on taas tapauksia jotka pääsee rimaa hipoen taloon ja kauhealla työmäärällä edistyvät ammattilaisiksi asti. Eli motivaatio on hyvin pitkälle se tekijä joka selittää sen miksi joku menee pitkälle ja joku ei.
 
Tämän vuoksi niille jotka haluavat testauttaa oman "musikaalisuutensa", sanoisin että ajanhukkaa. Jos musiikki on teille rakas juttu, sitten vaan teette sitä ja etsitte lisäoppia mistä tahansa mikä teille tuntuu toimivalta ratkaisulta. Loppupeleissä sillä, montako pistettä Karman testissä saatte on todella vähän merkitystä!