Yleistä keskustelua musiikista ›

Raist: Tekninen taito vaan harvemmin korvaa innovatiivisuutta.
 
Ei Paganinia soiteta innovatiivisuudella. Mutta miten tämä nyt liittyi mihinkään? Perus Mnettiä, että on vain pakko huutaa puskasta teknisen osaamisen olevan turhaa, kun tulee tekniikasta puhetta. Hyvän muusikon pitää osata soittaa hyvin ja tulkita hyvin, jos toinen noista kusee, niin esitys kusee.
 
Mutta siis siinä mielessä pointti, ettei jossain kansanmusiikissa tai popissa/rokissa/metallissa tarvitse välttämättä niin virheetöntä tekniikkaa, kuin klassisessa, joten ei 14-vuotiaan kannata pitäytyä soittoharrastuksestaan siksi, että "juna jätti jo". Hyvää musiikkia voi tehdä, mutta itsensä elättämisestä voi varsinkin viulun osalta vain haaveillla, sillä niiden lukuisten teknisten osaajien joukosta löytyy, yllätys yllätys Mnettiläiset, hyviä tulkitsijoita ja muusikoita yllättävänkin paljon.
 
Anteeksi itsehillintäni pettäminen ja vuodatukset. Suututtaa vain valloilla oleva käsitys, että tekninen osaaminen muuttaa ihmisen automaattisesti koneeksi.

Thevisa: Ei Paganinia soiteta innovatiivisuudella. Mutta miten tämä nyt liittyi mihinkään? Perus Mnettiä, että on vain pakko huutaa puskasta teknisen osaamisen olevan turhaa, kun tulee tekniikasta puhetta. Hyvän muusikon pitää osata soittaa hyvin ja tulkita hyvin, jos toinen noista kusee, niin esitys kusee.
 
Mutta siis siinä mielessä pointti, ettei jossain kansanmusiikissa tai popissa/rokissa/metallissa tarvitse välttämättä niin virheetöntä tekniikkaa, kuin klassisessa, joten ei 14-vuotiaan kannata pitäytyä soittoharrastuksestaan siksi, että "juna jätti jo". Hyvää musiikkia voi tehdä, mutta itsensä elättämisestä voi varsinkin viulun osalta vain haaveillla, sillä niiden lukuisten teknisten osaajien joukosta löytyy, yllätys yllätys Mnettiläiset, hyviä tulkitsijoita ja muusikoita yllättävänkin paljon.
 
Klasarista on aikojen saatossa tullut tulkintakilpailua, jossa vedetään niitä samoja biisejä yhä uudelleen ja kilpaillaan siitä kuka tekee teknisesti parhaan suorituksen ja tulkinnan.
 
Mainitkaa jotain suuria klassisen musiikin sävellyksiä vaikkapa viime vuodelta. Sellasia, jotka nousi julkisuuten. Tuleeko mieleen?
 
Muiden tulkitseminen koko elämän olisi hieman tylsää, miks ei vois tulkita omia ajatuksia? Itse en ainakaan nyt niin kauheasti älyä ideaa siinä, että just nelivuotiaasta vedetään viululla Paganinia verenmaku suussa, että saatas soittaa kolmekymppisenä Paganinia. Tiedä sitten. Ja jos et alota Paganinin vetämistä nelivuotiaana et voi olla ikinä tarpeeks hyvä soittamaan Paganinia.
 
Maailmassa on ihan tarpeeks viulisteja, entäs jos yritettäisiin löytää viulua soittavia muusikoita? Ja lopetettas toi elitismi. Tekninen taito on kyllä ihan siisti juttu, mutta se ei todellakaan ole edellytys hyvän musiikin tekemiselle. Ja sitä uuden tekemistä yritän tässä huutaa, enkä vanhan toistoa.

Thevisa: Maailmassa on niin helvetisti tarjontaa semmoisista soittajista, jotka ovat jo jostain nelivuotiaasta asti kehittäneet viulusta itselleen uutta raajaa, että neljätoistavuotiaan on käytännössä mahdotonta päästä ikinä teknisesti samalle tasolle.
Mutta siis ihmiselämä on kuitenkin keskimäärin n. 75 vuoden mittainen. Kysymykseni koski sitä, että jos siis aloittaa 4-vuotiaana niin normistihan sitä pitäisi ehtiä niihin Paganineihin viimeistään n. 17-25 ikävuoteen mennessä, eikö? Silloinhan pitäisi olla viulukisakunnossa ja osoittaa olevansa nuori kyky. Mutta jos aloittaa 14-vuotiaana niin onko mahdollista saavuttaa sama taso n. 35-vuotiaana? Vai liittyykö esimerkiksi viulunsoittoon jotain sellaista fyysisitä, että harjoittelun pitää tapahtua kasvuvaiheessa. Samaan tapaan kuin tanssijoilla/urheilijoilla, joiden täytyy ehkä harjoittaa lihaksiaan/notkeuttaan jo lapsena, sillä aikuisena asiaa ei voi korvata kun lihaksisto alkaa esimerkiksi hidastumaan.
 
Sitten mitä tulee muusikkouteen, näkemykseen ja tulkintakykyyn niin sehän kehittyy paitsi harjoittelun tuotaman syemmälle kaivautumisen niin yleisen kasvun myötä. Oletettavasti 14 vuotiaana aloittavalla näkemys kehittyy enemmän lomittain teknisen kehityksen kanssa kuin 4-v:nä aloittavalla. Vajaa nelikymppisinä molemmat voisisvat siis periaatteessa olla samalla tasolla niin teknisen kuin tulkinnallisen näkemyksen suhteen. Onko se liian myöhään 14-vuotaana aloittavalle? Minun käsitykseni mukaan kuitenkin varsin harva klasarimuusikoista on kuitenkaan muusikonuransa huipulla alle 30-vuotiaana, vaikka nuoruutensa tähden saisikin mainetta lupaavana kykynä.

Raist: Klasarista on aikojen saatossa tullut tulkintakilpailua, jossa vedetään niitä samoja biisejä yhä uudelleen ja kilpaillaan siitä kuka tekee teknisesti parhaan suorituksen ja tulkinnan.
 
Mainitkaa jotain suuria klassisen musiikin sävellyksiä vaikkapa viime vuodelta. Sellasia, jotka nousi julkisuuten. Tuleeko mieleen?
 
Muiden tulkitseminen koko elämän olisi hieman tylsää, miks ei vois tulkita omia ajatuksia? Itse en ainakaan nyt niin kauheasti älyä ideaa siinä, että just nelivuotiaasta vedetään viululla Paganinia verenmaku suussa, että saatas soittaa kolmekymppisenä Paganinia. Tiedä sitten. Ja jos et alota Paganinin vetämistä nelivuotiaana et voi olla ikinä tarpeeks hyvä soittamaan Paganinia.
 
Maailmassa on ihan tarpeeks viulisteja, entäs jos yritettäisiin löytää viulua soittavia muusikoita? Ja lopetettas toi elitismi. Tekninen taito on kyllä ihan siisti juttu, mutta se ei todellakaan ole edellytys hyvän musiikin tekemiselle. Ja sitä uuden tekemistä yritän tässä huutaa, enkä vanhan toistoa.
 
Onneksi olkoon! Kirjoituksenne saa teidät näyttämään sekä ylimieliseltä että tietämättömältä. Sinänsä kirjoituksessanne on hyviä ajatuksia, mutta ne tuodaan esiin tavalla, joka on erittäin törkeä, sekä varsinaisen aiheen ohittava. Aihehan oli se, että klassisella puolella tarvitaan tietyntasoinen tekninen taituruus, jotta tulkintoja voidaan tehdä, jos taituruutta ei ole tarpeeksi ei ole mahdollista säveltää niin kuin haluaisi, kun omat tai soittajien rajat tulevat vastaan. Klassisen puolen musiikki on teknisesti ja musiikillisesti paljon vaikeampaa kuin rockkailu.
 
Hyvää kirjoituksessa on se, että kehotatte muusikoita luomaan myös omaa musiikkia, totta puhuen klassisella puolella kynnys säveltää itse on nykyään varsin korkea, kuitenkin käsittääkseni Sibelius Akatemiassa jokaisen muusikon opintoihin kuuluu säveltämistä. Toisaalta, ei kaikille ole tärkeää itse säveltäminen, mahtavia sävellyksiä kun on valtavia määriä, ainakin suosituimmille soittimille. Se, että teidän mielestänne olisi tylsää tulkita toisten sävellyksiä ei tarkoita sitä, että se on kaikkien muidenkin mielestä tylsää. Oikeastaan kappaleiden tulkitseminen ja hienojen juttujen löytäminen niistä on erittäin mielenkiintoista. Mitä tulee tekniikkaan esimerkiksi tällaisten tulkintojen tekeminen on mahdotonta ilman tekniikkaa:http://www.youtube.com/watch?v=pDddeA4hN-4
http://www.youtube.com/watch?v=B5I40KbFP8M&feature=related
Kaksi varsin erilaista tulkintaa Schubertin yhdeksännen finaalista. Noissakin esityksissä huomaa, että teknisestitaitaville ammattimuusikoillekin kappale näyttää olevan vaikea orkesterien nopeiden aikataulujen vuoksi.
 
Mielestäni on hieno, että löytyy teknisesti taitavia muusikoita, jotta ihmiset voivat kuulla muutakin musiikkia kuin kolmensoinnunrokkia tai neljän soinnun iskelmää. Tekniikka mahdollistaa myös sen, että voidaan tehdä myös uusia sävellyksiä, joissa on musiikillista ajatusta enemmän kuin neljän minuutin keskiverto rockpläjäyksessä.
 
Penäsitte sävellystä viime vuodelta. Ensimmäiseksi tuli mieleen Harri Vuoren säveltämä musiikki "Ollin oppivuodet" -elokuvaan. En täysin tiedä mitä tarkoitatte julkisuuteen nousseella sävellyksellä, mutta kyseinen sävellys löysi tiensä ainakin Helsingin Sanomiin.

Tande: Lauri Tähkää kuuntelevat tuulipuku-suomalaiset eivät osaa arvostaa klassisen musiikin hienoutta. Valitettavasti
 
Kuten Kalevi Ahon kärsimykseltä kuullostavia monen tunnin kestoisia saksofonikonserttoja :) Se on taidetta jota rahvas kansa ei ymmärrä.
 
Lauri Tähkä taas on viihdemusiikkia ja sitä rahvas kansa ymmärtää. Ei myöskään Tähkän konsertteihin tule smokkeihin pukeutuneita ihmisiä punaviinilasit kädessä.

Tässä keskustelussa on tullut jo monelta taholta selväksi ainakin yksi asenne, joka vaikeuttaa suhdetta klassiseen musiikkiin: ihmiset toistelevat mieluummin iänikuisia, kärjistettyjä kliseitä ja stereotypioita (elitismi, vanhemmat pakottavat soittamaan, kuolettavan tylsää musiikkia, tekniikkaa yliarvostetaan jne.) kuin ottavat itse selvää asioista. Ok, kaikkea ei varmaan ole lausuttu aivan haudanvakavasti mutta suuntaviivat on silti aika hyvin näkyvissä.

Hauler: Onneksi olkoon! Kirjoituksenne saa teidät näyttämään sekä ylimieliseltä että tietämättömältä. Sinänsä kirjoituksessanne on hyviä ajatuksia, mutta ne tuodaan esiin tavalla, joka on erittäin törkeä, sekä varsinaisen aiheen ohittava. Aihehan oli se, että klassisella puolella tarvitaan tietyntasoinen tekninen taituruus, jotta tulkintoja voidaan tehdä, jos taituruutta ei ole tarpeeksi ei ole mahdollista säveltää niin kuin haluaisi, kun omat tai soittajien rajat tulevat vastaan. Klassisen puolen musiikki on teknisesti ja musiikillisesti paljon vaikeampaa kuin rockkailu.
 
Teknisesti ja musiikillisesti paljon vaikeampaa? Aivan. Ja sun kirjoitus ei ollut törkeä.
 
Radioheadia, joka on teknisesti helppoa, kuten sanoit, rockia kun on, ja musiikillisesti paljon vaatimattomampaa varmaan kanssa:
http://www.youtube.com/watch?v=FcANFVcJeOM&fmt=18
 
Jason Beckerkin varmasti on myös täysin taidoton, kun neoklassista teki:
http://www.youtube.com/watch?v=gmfF7lm0HJ4&fmt=18
 
Vedä toki vaikka viululla, jos sujuu. Helppoahan se rocki on, kolmen soinnun sahausta.
 
http://www.youtube.com/watch?v=2BPm1wc7FQY&fmt=18
http://www.youtube.com/watch?v=ITIfITKGhVw&fmt=18
 
Sun tekstistä paistaa vähintäänkin samassa määrin röyhkeys ja tietämättömyys kun mun heitosta :-) Muuten, pojat sentään sävelti omat biisinsä. Samaa ei voi sanoa kovin monesta klassisen musiikin tulkitsijasta. Mutta antaa niiden vaikka olla paljon teknisesti parempia ja kykenevempiä ja rockareiden taidottomia ja ulkomusiikillisia ihmisiä, kun faktat puhuu sieltä päin.
 
sellisti: Tässä keskustelussa on tullut jo monelta taholta selväksi ainakin yksi asenne, joka vaikeuttaa suhdetta klassiseen musiikkiin: ihmiset toistelevat mieluummin iänikuisia, kärjistettyjä kliseitä ja stereotypioita (elitismi, vanhemmat pakottavat soittamaan, kuolettavan tylsää musiikkia, tekniikkaa yliarvostetaan jne.) kuin ottavat itse selvää asioista. Ok, kaikkea ei varmaan ole lausuttu aivan haudanvakavasti mutta suuntaviivat on silti aika hyvin näkyvissä.
 
Ja mistäs ne asenteet johtus?

Ja mistäs ne asenteet johtus?

Vaikka niille asenteille jotain lähtökohtaa olisikin, niin eivät ne itse musiikkiin liittyisi, sosiaalinen seikka ennemminkin. Itse tuossa kolme-neljä vuotta sitten innostuin klassisesta musiikista ja kyllähän tuota tulee aika paljon nykyään kuunneltua. Musiikiksi se on osoittautunut. Konserteissa ei ole tullut käytyä kuin vasta yhden kerran, enkä sieltä mitään elitismiä löytänyt. Pienen paikkakunnan pienessä kirkossa oli pieni barokkikonsertti, ja eipä siinä sen kummempaa. Tavallisia ihmisiä.
 
Eikä klassinen musiikki mielestäni ole myöskään tulkintakilpailua. Itse soitan klassista kitaraa, olen nyt ehkä pari vuotta soitellut, ja kaverit ovat kyllä mielellään kuunnelleet kun soitan, vaikken virtuoosi olekaan missään nimessä. On löytynyt aloittelijalle paljon musiikkia, joka ei ole teknisesti liian vaikeaa, ja tykkään kyllä soittaa muiden kappaleita. Oman tulkinnan hiominen on mukavaa ja palkitsevaa puuhaa, en ymmärrä mikä siitä nauttimisessa on väärin. Kyllä siinä niitä raistin peräänkuuluttamia omia ajatuksia voi toteuttaa.
 
Sitä tässä koetan sanoa, että ei pidä antaa niiden ennakkoasenteidensa liikaa painaa, kun klassista musiikkia voi kuunnella ja soittaa kuka tahansa. Ei vaadi musiikillista koulutusta tai määrätietoista itsensä kehittämistä kehdosta hautaan. Klassista musiikkia on niin monen sorttistakin, osa menee vaikka nuotiolla kitaroidessa, osa vaatii suuremmat puitteet. Osa on enemmän, osa vähemmän vaikuttavaa. Ei siitä minusta pidä tehdä jotain suurta ja ihmeellistä vaikeasti lähestyttävää maailmaa. Kuuntelee jos tykkää.

Raist: Muuten, pojat sentään sävelti omat biisinsä. Samaa ei voi sanoa kovin monesta klassisen musiikin tulkitsijasta. Mutta antaa niiden vaikka olla paljon teknisesti parempia ja kykenevempiä ja rockareiden taidottomia ja ulkomusiikillisia ihmisiä, kun faktat puhuu sieltä päin.
 
Tää on taas tätä että et oo oikee muusikko jos et sävellä ite omia biisejäs. On muitakin tapoja olla luova kuin säveltää, ja klassisen musiikin ammateissa sitä säveltämistä ei vaan välttämättä tarvita, ellet ole nimenomaan säveltäjä. Toki monet silti säveltävätkin, mutta eivät saa teoksiaan levylle asti. Esim. rock-muusikon hommassa taas on aika olennaista olla myös hyvä biisintekijä jos meinaa pärjätä. Kyse on siitä että eri puolilla vaan toimitaan aika erilaisilla tavoilla, ja jos sä et sitä ymmärrä niin tuskin ymmärrät monia muitakaan kyseisten genrejen eroja. Se, ettei klassinen muusikko sävellä omia biisejään ei tarkoita sitä että kyseisellä puolella korostettaisiin vain teknistä osaamista luovuuden tai tulkinnallisten valmiuksien kustannuksella.
 
Ja mistäs ne asenteet johtus?
 
Nähtävästi ainakin tietämättömyydestä ja ennakkoluuloista.

Minun mielestäni itse klassisella musiikilla ei ole niin suurta hätää.
 
Akustistisilla "perinteisillä" soittimilla kuten jousisoittimet, puhallinsoittimet ja mukana vielä laulu menee vähän huonommin näinä aikoina. Tämä ei nähdäkseni ole kehitys pelkästään Suomessa, vaan olen kuullut samanlaisia puheenvuoroja näiden instrumenttien harrastuksen vähenemisestä mm. Hollannissa, Saksassa ja muissa pohjoismaissa.
 
Kaikille näille instrumenteille on yhteistä se, että laadukkaan äänen soittimesta ulos saamiseksi joutuu tekemään runsaasti pitkäjänteistä duunia, ja tämän hetken mainstream-populäärimusassa (jolla on näkyvimmässä mediassa suurin peliaika) näillä instrumenteilla ei ole roolia, tai sitten rooli on niin marginaalinen ettei sillä ole merkitystä.
 
Kaikille kuulemilleni argumenteille nykytilaan on yhteistä se, että tämän päivän nuorille on tarjolla niin monenlaista ajanvietettä, että suuritöinen urakka akustisen instrumentin parissa tarjoaa sen onnistumisen palkinnon niin myöhään suhteessa moneen muuhun tekemiseen, että soittimeen ei enää tee mieli tarttua niinkuin aiemmin.
 
Aika monet näistä puheenvuoroista ovat myös todenneet, että internetin kanssa ei voi kilpailla kiinnostavuudessa. Tai voi yrittää mutta tulee häviämään. Ihan pikaesimerkkinä vaikkapa sosiaalinen media, joka todennäköisesti haukkaa nykyihmisen ajasta kohtuullisen siivun.
 
Ihan esimerkkinä Hollannissa ollaan nyt huolissaan siitä, että heidän puhallinsoitinperinteensä on menossa vessasta alas, kun siellä on enää 2500 toimivaa puhallinorkesteria, ja määrä laskee koko ajan, kun ennen joka kylässä oli ainakin yksi aktiivisesti toimiva bändi.
 
Eli itse näihin havaintoihini ja omiin kokemuksiini nojaten väitän, että syy ei ole siinä että klassisessa musassa olis jotain vikaa. Ajat ovat sellaiset että toisenlaiset asiat vetävät ihmisiä puoleensa, eikä siihen varmaan ole yhtä ainoaa syytä, pikemminkin useita syitä.
 
Siitä, pitääkö jonkin soittimen treeni aloittaa tietyn ikäisenä sen verran, että ainakin jousisoittimissa varhainen aloitusikä merkitsee sitä että hermoston ja hienomotoriikan kehitys ei ole vielä päättynyt (ymmärtääkseni öbauttiarallaa 12 vuoden iässä alkaa olla näissä suhteissa "valmis" ja sen jälkeen mennään sillä mitä on, siksi lasten monipuolinen liikunta ennen 12 ikävuotta on niin tärkeää, korjatkaa asiantuntijat), joten motorisesti ajatellen moni asia on vanhempana aloittavalle vaikeampaa, ja saattaa (ei välttämättä mutta todennäköisesti) olla jopa joissakin asioissa lähes mahdotonta.
 
Itse olen soittanut nuorena eri puhallinsoittimia, enimmäkseen vaskisellaisia, nykyinen pääsoittimeni on kitara. Minulla on myös viulunsoittokokemusta (lapsi oli suzuki-viulisti joten vanhemman piti ottaa kans viulu käteen), vaimo oli 17 vuotta sellonsoitonopettaja suzuki-metodilla, on tullut selloakin kokeiltua. Olen soittanut aika paljon rumpuja, bassoa ja pianoa/kosketinsoittimia. Tähän kokemukseen nojaten väitän, että kitara, rumpusetti ja sähköbasso ovat senluonteisia soittimia, että niillä pääsee tosi nopeasti sille tasolle että pystyy monenlaista rokkia ja bluussia soittelemaan jo varsin hyvin. Jos mennään ihan huipulle niin kaikissa soittimissa on ne omat haasteet eikä soittimia siksi ole mielekästä laittaa vaikeusjärjestykseen. Mutta siinä mielessä tää rokkitrio on instrumenteiltään "helpompi", että suhteellisesti pienemmällä työmäärällä pääsee soittamaan sitä musaa mitä radiosta tällä hetkellä enimmäkseen kuuluu.
 
En ota nyt kantaa siihen, onko se "hyvä" vai "huono" asia, niin vain on. Jos klassista musaa enimmäkseen esitettäisiin sähkökitaralla, niin sillä menisi varmaan julkisuuden näkökulmasta paljon lujempaa 8D
 
Ja sitten siihen tulkintakysymykseen - jos joku ihan vakavissaan esittää, että kilpaillaan "parhaasta" tulkinnasta, ei ole minun mielestäni ymmärtänyt mitä se tulkinta tarkoittaa. Väitän että on mahdotonta kilpailuttaa tulkintoja, yhdenlainen tulkinta vetoaa johonkin kuulijaan, toisenlainen toiseen kuulijaan. Ihan samoin kuin Robert Johnson vetoaa yhteen kuulijaan ja W.A.Mozart toiseen. Erilaiset innostavat tulkinnat pitävät "pystyyn kuolleen" klasarin elossa , ihan samoin kuin erilaiset innostavat tulkinnat esim. jazzstandardeista tulevat pitämään jazzin perintöä elossa, näin uskon.
 
Sitten mitä tulee siihen "tekniikkaan" - ei tekniikkaa ole vain se että tiluttaa nopeasti. Kuka tahansa, joka on oikeasti vähänkään paneutunut jonkin akustisen instrumentin soittamiseen (en nyt väheksy omaa pääsoitintani sähkökitaraa, sekin on akustinen soitin jossa soundi tulee isosti näpeistä, muttei ainoastaan ...) ymmärtää sen, että sävelpuhdas leveäsoundinen legato laadukkaalla vibratolla höystettynä vaatii aika hemmetin paljon tekniikkaa taakseen. Puhumattakaan edellisen toteuttamisesta dynamiikan ääripäissä. Eli on helppoa nähdä tekniikka siellä missä tilutetaan, mutta yleensä siellä missä soitetaan "hitaasti" ei osata taitoa nähdä.
 
Vielä yksi näkökulma - eräs tuntemani äänittäjä, joka toimii joka päivä suuren akustisen orkesterin kanssa, totesi että nykyinen studiotekniikka on kaksiteräinen miekka joka hänen näkökulmastaan on johtanut siihen, että muusikot (nyt puhutaan sitten myös niistä huippuosaajista) ovat tottuneet siihen että kaiken voi editoida kuntoon. Vielä 80-luvulla samassa studiossa joku pätkä piti saada soittamalla talteen, nykyään voi ottaa niin pienissä pätkissä kuin haluaa ja tarvittaessa vaikka generoida satsiin puuttuvia ääniä. Tämä on hänen mukaansa "tylsyttänyt" soittotaidon terävintä kärkeä - mene ja tiedä.
 
Aihe on tosi monisyinen, ja voi olla että ajan kuluessa tulemme menettämään akustisten soitinten soittamisen kulttuurin, tai sitten emme. Tänä päivänä sitä ei osaa sanoa kukaan. Itse veikkaan, että yhteiskunnan taholta tulleet satsaukset jonkin musiikinlajin aseman muuttamiseen tuottavat vain tilapäisiä vaikutuksia, ja todelliset suuret muutoslinjat tulevat niiden ihmisten työstä joille tietty musiikinlaji ja tietyn soittimen soittamisen perintö on sydämen asia. Miksi Venezuelassa on tällä hetkellä orkesteri-ihme?? Miksi suomeen kehittyi sotien jälkeen klassinen musiikki-ihme?? Voisiko se olla yhteydessä elintasoon ja paremman elämän tavoitteluun (niin henkisellä kuin taloudellisellakin tasolla) musiikin kautta. Mene ja tiedä.
 
Varmaa on se, että loanheitto eri suuntiin musiikinlajien poteroista käsin on yhtä merkityksellistä kuin hyttysen ilmavaivat Sallan korvessa. Musiikki tulee taatusti elämään monissa muodoissaan, muoti-ilmiöt tulevat ja menevät, ja tulevat taas, aivan kuten yksisilmäisyys ja suvaitsemattomuus ovat molemmat uusiutuvia luonnonvaroja.
 
EDIT: pari huonoa lausetta.

Dr Dominant: Minun mielestäni itse klassisella musiikilla ole niin suurta hätää.
... tulevat ja menevät, ja tulevat taas, aivan kuten yksisilmäisyys ja suvaitsemattomuus ovat molemmat uusiutuvia luonnonvaroja.

Siinä oli paljon hyvää asiaa.

sellisti: Tää on taas tätä että et oo oikee muusikko jos et sävellä ite omia biisejäs. On muitakin tapoja olla luova kuin säveltää, ja klassisen musiikin ammateissa sitä säveltämistä ei vaan välttämättä tarvita, ellet ole nimenomaan säveltäjä. Toki monet silti säveltävätkin, mutta eivät saa teoksiaan levylle asti. Esim. rock-muusikon hommassa taas on aika olennaista olla myös hyvä biisintekijä jos meinaa pärjätä. Kyse on siitä että eri puolilla vaan toimitaan aika erilaisilla tavoilla, ja jos sä et sitä ymmärrä niin tuskin ymmärrät monia muitakaan kyseisten genrejen eroja. Se, ettei klassinen muusikko sävellä omia biisejään ei tarkoita sitä että kyseisellä puolella korostettaisiin vain teknistä osaamista luovuuden tai tulkinnallisten valmiuksien kustannuksella.
 
Haulerin tekstissä oli kovasti erilaisia näkökulmia, mutta hyvä että niitäkin esiintyy.
 
Sitä ei voida kumminkaan kiistää, että stereotypiat jyllää molemmilla puolilla. Mun mielestä teknisessä rockmusiikissa tarvitaan ihan yhtä paljon kuin teknisessä klassisessa musiikissa. Esim. Becker teki just teini-ikäisenä sähkökitarallle renditioita Paganinin kapriiseista, ei ole kovin monia viulistejakaan jotka niitä soittelee siinä iässä. Eri instrumentille sovitettuna voi hyvinkin olla (vähintään) yhtä vaikeita. Ja sit klassisen musiikin puolella on just joku Pachelbelin Kaanon - en usko että sellolla niiden parin pohjasävelen hinkkaaminen on kovin mielenkiintoista tai teknisesti erittäin haastavaa?

Raist: Haulerin tekstissä oli kovasti erilaisia näkökulmia, mutta hyvä että niitäkin esiintyy.
 
Sitä ei voida kumminkaan kiistää, että stereotypiat jyllää molemmilla puolilla. Mun mielestä teknisessä rockmusiikissa tarvitaan ihan yhtä paljon kuin teknisessä klassisessa musiikissa. Esim. Becker teki just teini-ikäisenä sähkökitarallle renditioita Paganinin kapriiseista, ei ole kovin monia viulistejakaan jotka niitä soittelee siinä iässä. Eri instrumentille sovitettuna voi hyvinkin olla (vähintään) yhtä vaikeita. Ja sit klassisen musiikin puolella on just joku Pachelbelin Kaanon - en usko että sellolla niiden parin pohjasävelen hinkkaaminen on kovin mielenkiintoista tai teknisesti erittäin haastavaa?
 
Herää kysymys: kuinka paljon helpompi soitin sähkökitara on verrattuna viuluun?
 
Aika paljon.

Epämuusikko: Herää kysymys: kuinka paljon helpompi soitin sähkökitara on verrattuna viuluun?
 
Aika paljon.
 
Heh juum. Basistina saan avovaimon sähkökitarasta ihan tunnistettavasti rämpytettyä monta biisiä, ja melodioitakin osaa heti muutaman, mutta viuluista en saa kyllä yhtään puhdasta ääntä vaikka kontran kanssa olen jousitekniikkaakin harjoitellut.

"Monet syyttävät nykypäivän viihteellistymistä ja pinnallistumista: nuoriso oppii odottamaan julkisuutta pikavoitoilla television hupiohjelmissa, eikä vuosi kovan työn edellyttämä ura klassisen musiikin esittäjänä jaksa kiinnostaa."
 
Paskaa yleistystä.

Raist: Teknisesti ja musiikillisesti paljon vaikeampaa? Aivan. Ja sun kirjoitus ei ollut törkeä.
 
Radioheadia, joka on teknisesti helppoa, kuten sanoit, rockia kun on, ja musiikillisesti paljon vaatimattomampaa varmaan kanssa:
http://www.youtube.com/watch?v=FcANFVcJeOM&fmt=18
 
Jason Beckerkin varmasti on myös täysin taidoton, kun neoklassista teki:
http://www.youtube.com/watch?v=gmfF7lm0HJ4&fmt=18
 
Vedä toki vaikka viululla, jos sujuu. Helppoahan se rocki on, kolmen soinnun sahausta.
 
http://www.youtube.com/watch?v=2BPm1wc7FQY&fmt=18
http://www.youtube.com/watch?v=ITIfITKGhVw&fmt=18
 
Sun tekstistä paistaa vähintäänkin samassa määrin röyhkeys ja tietämättömyys kun mun heitosta :-) Muuten, pojat sentään sävelti omat biisinsä. Samaa ei voi sanoa kovin monesta klassisen musiikin tulkitsijasta. Mutta antaa niiden vaikka olla paljon teknisesti parempia ja kykenevempiä ja rockareiden taidottomia ja ulkomusiikillisia ihmisiä, kun faktat puhuu sieltä päin.
 
Ja mistäs ne asenteet johtus?
 
Pysyn täysin sanojeni takana kun sanon, että klassinen musiikki on teknisesti vaativampaa ja musiikillisesti painavampaa kuin rockkailu. Muutama kommentti laittamistasi esimerkeistä.
Itse en tuossa Radioheadissa havainnutkovinkaan suurta taituruutta, eikä se nyt suoraan sanottuna musiikillisesti ollut kovinkaan erikoista.
Mitä taas tulee tuohon Beckerin "neoklassiseen" kappaleeseen, niin olen kyllä aivan varma, että kuka tahansa klassinen muusikko pystyy säveltämään klassisia pastisseja, siihen ei vain ole tarvetta, koska se olisi silloinkin vain pastissi. http://www.youtube.com/watch?v=NJ8Le_oQfgQ (siinä vähän Haydnia vertailun vuoksi)
Mitä tulee kommenttiinne "vedä toki viululla", niin voin sen verran kertoa, että en soita viulua, mutta sen verran tiedän, että teini-iässä oleva viulisti kyllä soittaa melkoisia juttuja ensi näkemältä. Kuriositeettina Sibelius Akatemian viulistin pääsykoevaatimukset:
 
Pääinstrumentin koe on kaksivaiheinen.
Ensimmäisessä vaiheessa kaikki hakijat soittavat W.A. Mozartin konsertosta I osan kadensseineen (KV 216, 218 tai 219) sekä vapaavalintaisen ohjelman. Kokonaiskesto ei saa ylittää 15 minuuttia.
 
Toiseen vaiheeseen hyväksytään ensimmäisestä vaiheesta saatujen pisteiden perusteella korkein-taan 25 hakijaa. Toiseen vaiheeseen hyväksytyt soittavat vapaavalintaisen ohjelman (kuitenkin eri ohjelman kuin ensimmäisessä vaiheessa), jonka kokonaiskesto on enintään 15 minuuttia.
 
Lisäksi lyhyt haastattelu. Kaikki tehtävät esitetään ulkoa ja ilman säestystä (myös säestystä vaativat tehtävät, kuten viulu-konserttojen osat). Pakollisia tehtäviä ei lähetetä hakijoille.
 
En toki tiedä kuinka haastavia Mozartin viulukonsertot ovat, mutta eivät ne varmaankaan kovin helppoja ole. Huomaa:"Kaikki tehtävän esitetään ulkoa ja ilman säestystä (myös säestystä vaativat tehtävän, kuten viulu-konserttojen osat)." Lisäksi pitää olla varautunut soittamaan vajaa puolentunnin ohjelma.
 
Mitä tulee Dream Theateriin, tunnen kyllä kyseisen yhtyeen(tunnen myös muutenkin rockkailua aika lailla), eikä se ole itseeni tehnyt vaikutusta. Mutta tärkeämpää tämän keskustelun kannalta on se, että Dream Theater on ehdottomasti marginaalia rockkailussa. "Pojat sentään sävelti omat biisinsä" on erittäin epärelevantti heitto, juurihan edellisessä kirjoituksessani toin sen ilmi, ettei kaikilla ole tarve tehdä omaa musiikkia, mutta se ei silti tarkoita sitä, etteivät he siihen kykenisi. Klassisella puolella materiaalia vain on paljon enemmän ja sen kvaliteetti on myös suurempi.
 
Tässä esimerkiksi harvoin soitettua Hummelia http://www.youtube.com/watch?v=vihBwt6suqE. Hummel on harvoin soitettua, vaikka oli ehdottomasti yksi oman aikansa tärkeimmistä pianisteista, ja olkoon häpeä, ettei hänen musiikkiaan soiteta tarpeeksi. Varmaan myönnätte, että musiikillisesti teos on hivenen korkeammalla tasolla kuin esimerkkinne.
 
Muuten teksteissänne huvittavin piirre on esimerkkien valinta. Rockpuolelta yrititte valita mahdollisimman vaikeaa musiikkia, joka kuitenkin on sillä puolella ehdottoman marginaalista. Kun taas klassiselta löysitte, sellistien kolmasti kiroaman Pachelbelin kaanonin D-duurissa, jonka ainut helppo stemma on se sello-osuus, joka sekin musiikillisesti päihittää monet rockkailut, itse asiassa kenties teknisestikin, täytyy kuitenkin koko ajan osua siihen oikeaan nuottiin, sellolla kun sekään ei taida olla itsestäänselvyys.
 
Sitten vielä Schubertin yhdeksännen ensimmäinen osa Furtwänglerin johtamana: http://www.youtube.com/watch?v=OKcPgx8c1Fg

Hauler: musiikillisesti teos on hivenen korkeammalla tasolla kuin esimerkkinne.
 
Aijaijai... Kohta räjähtää.
 
***
 
Mutta joo... Tekninen taituruus ei klassisella puolella rajoitu pelkkään nopeuteen. Hitaat kappaleet voivat olla aivan yhtä haastavia, sillä kaikki pikku nyanssit, intonaatio ja tunne täytyy saada siinä huomattavasti paremmin hiottua. Särötetyllä sähkökitaralla ei kelvolliseen musiikkiin vaadita läheskään yhtä paljoa, kuin millä tahansa orkesterisoittimella. Klasari vain luonteeltaan sellaista, että se vaatii enemmän.
 
Ja mitä tulee klassisen musiikin paremmuuteen, niin voisin sanoa muutaman sanan tuon ajatuksen puolesta. Klassinen musiikki on kuitenkin kehittynyt vuosituhansia, ja sitä ovat vieneet eteenpäin jotkut historian älykkäimmistä ihmisistä. Se käsittää huomattavasti laajempia tunneskaaloja, kuin ääripäissä pomppiva, agressiivinen pop-musiikki, eikä "paremmuutta" oikeastaan yhtään vähennäkkään se, että säveltäjien ja soittajien on oltava huomattavasti perehtyneempiä asiaan, kuin popissa.
 
Ja huomautetaan loppuun, että kuuntelen jotain progea ja vanhempaa rokkia ihan yhtä lailla, kuin klassista.

Muuten teksteissänne huvittavin piirre on esimerkkien valinta. Rockpuolelta yrititte valita mahdollisimman vaikeaa musiikkia, joka kuitenkin on sillä puolella ehdottoman marginaalista. Kun taas klassiselta löysitte, sellistien kolmasti kiroaman Pachelbelin kaanonin D-duurissa, jonka ainut helppo stemma on se sello-osuus, joka sekin musiikillisesti päihittää monet rockkailut, itse asiassa kenties teknisestikin, täytyy kuitenkin koko ajan osua siihen oikeaan nuottiin, sellolla kun sekään ei taida olla itsestäänselvyys.
 
Ehdottoman marginaalista? Enpä tiedä, että olisko se vaikka lähellä samaa marginaalisuutta kun klasari on nykypäivänä. Musiikillista arvoa itse mittaan musiikin herättämällä tunteella, ei kukaan tee biisejä analysoitaviksi keinojen osalta, vaan jotain tunteita herättämään. Tai sitten on liikaa aikaa ja vois vaikka mennä ja pelastaa maailman.
 
Tunteen osalta sanosin Radioheadin olevan ihan yhtä korkealla musiikillisesti kuin Hummelin, ainakin mun mittapuulla. Ja teknisesti vaikeita juttuja löytyy ihan tarpeeks paljon rockpuolelta että sitä voi verrata klasariin. Ynkkää ja Gilberttiä soittaakseen pitää kumminkin aika monta vuotta intensiivisesti treenata. Ja kumminkin teknisesti haastavia rock- ja metallisävellyksiä tulee koko ajan lisää, eikä ne rajoitu vanhoihin klassikoihin.
 
Itse osaan arvostaa klassista musiikkia ja olla sitä mieltä, että sieltä löytyy hienoja juttuja. Rock-puolelta löytyy kanssa, jazzin ja metallin myös. Mutta en nyt menis sanomaan että klassinen musiikki on teknisesti vaativampaa ja jollain tavalla musiikillisesti rikkaampaa, ja että se Kaanonin sello-osa on vaikeampia kuin suurin osa rock-musiikista. :)
 
Eikä noi esimerkit ollu mahdollisimman vaikeita, itekin pystyn osia soittamaan noista, vaikka en oo montaa vuotta kitaraa räplänny.
 
Tuossa vaikka joku coveri Malmsteenista mitä youtubessa rockpuolelta soittaavat, onnee vaan sille viulistille joka ensikuulemalta tai -näkemältä vetelee noita:
 
http://www.youtube.com/watch?v=9BJmVaDozUw
 
Elitismi ja stereotypiat vaivaa, jos oltaisiin avoimempia asioiden suhteen, niin ehkä sitä päästäs jonnekin päin vielä, ite kukin.

Raist: Esim. Becker teki just teini-ikäisenä sähkökitarallle renditioita Paganinin kapriiseista, ei ole kovin monia viulistejakaan jotka niitä soittelee siinä iässä. Eri instrumentille sovitettuna voi hyvinkin olla (vähintään) yhtä vaikeita. Ja sit klassisen musiikin puolella on just joku Pachelbelin Kaanon - en usko että sellolla niiden parin pohjasävelen hinkkaaminen on kovin mielenkiintoista tai teknisesti erittäin haastavaa?
 
Hieno rinnastus.
 
Ei tässä kiistelyssä ole muutenkaan enää oikein pointtia, tässä on jo edetty aika kauas siitä alkuperäisestä kysymyksestä eli onko klasaripuoli kriisissä ja jos niin miksi. Hyviä pohdintoja on esitetty, Dr. Dominantilla parhaasta päästä.