| Aihe: Keskustelua vibratosta | |
|---|
 Vladi
28.02.2010 12:25:55 (muokattu 28.02.2010 12:27:22) | |
|
Hello!
Haluaisin nostaa esiin asian, josta on ihan käsittämättömän vähän juttua. Kyseessä on kuitenkin yksi kitaransoiton perusjutuista, joka jostain kumman syystä laiminlyödään ihan ammatikseen soittavienkin tasolla. Ja kuitenkin vibraton on yksi suurimmista vaikuttajista siinä oman soundin ja soittotyylin luomisessa.
Itselläni on soittokokemusta about 10v, josta osa tosissaan ja osa ei. Vasta viimeisen vuoden sisällä havahduin siihen, miten hienoa on osata vibrato ja kuinka paljon sillä voikaan vaikuttaa soittoon. En oo varmaan ainut joka on ihmetelly, että miksei oma soitto kuulosta läheskään samalta kuin jonkun biisin soolo, vaikka periaatteessa soittaa samat sävelet ja ehkä bendaakin ne. Hoksattuani vibraton merkityksen koin semmoisia ahaa-hetkiä, jotka muistuu vieläkin.
Mun päähän ei mahdu mitenkään se, että käytetään tsiljoona tuntia teknisiin harjoituksiin sun muihin, muttei voida tuollaista perusasiaa opetella. Eikä ongelma pitäis olla siinäkään, että hyvä vibra olis vain bluesmiesten fiilistelyjuttu. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Ynkkä, jonka yks tunnistettavimmista jutuista on hiton härski ja laaja vibrato, joka saa soiton kuulostamaan agressiiviselta. Ei ole bluesia se. Rauhallisessa soitossa taas hitaampi vibrato korostaa soiton rauhallisuutta. Vibrato on siis peruselementti fraseerauksessa ja dynamiikan luonnissa. Kuitenkin moinen taito on täysin hukassa monelta maailmanluokan soittajalta.
Tässäpä jotain ajatuksia asiasta, toivon asiallista epäprovoavaa keskustelua asiasta sekä myös vinkkejä miten vibratoa vois treenata. Toivon että varsinkin aloittelijat lukee tätä, koska hyvä vibrato on valtava askel kohti parempaa soittoa.
Peace!
-Vladi
Kyllä se siitä. |
|
Näinhän se on.
Täytyy kyllä myöntää että malmimiehellä on ollu ehkä vähän liiankin kova vaikutus omaan vibratoon, tosin olen siihen melko tyytyväinen.
Ja monestihan noita soittajia tosiaan näkee ja kuulee jotka liruttelee välillä hyvinkin, mutta kun se vibrato sieltä kajahtaa niin öhh..
"The question is not when he's gonna stop but who is gonna stop him."
-Vanishing Point |
|
Juu kyllähän vibratoon olisi jokaisen skebailjan syytä kiinnittää huomiota. Yllättävän monet aloittelevat kitaristit unohtavat vibran ja bendien treenaamisen, jolloin soitto kuulostaa soittovuosien karttuessakin "aloittelijamaiselta".
Itse aloittelin treenamaan vibratoa kunnolla joskus neljä vuotta sitten saatuani käsiini Harri Louhensuon Blues Station -opuksen. Tunnollisella harjoittelulla ja kärsivällisyydellä vibratoon sai vähän kuria ja fraseeraukseen levollisuutta. Eli yksi hyvä keino treenat vibraa on etydien, soolojen yms. soitto siten, että soittaa pätkät hitaasti ja keskittyy nimenomaan vibraan. Biisiä ja fraaseja voi soittaa liioitellun hitaasti ja jäädä makustelemaan vibrakohtia.
Myös metronomi on hyvä apuväline. Itse treenasin siten, että laitoin metronomin kilkkaamaan vaihtelevasti eri tempoille ja kävin kromaattisesti otelautaa läpi bendaamalla ja vibraamalla nuotteja metronomin tahtiin. kKun tässä kiinnittää huomiota tasaiseen ja siistiin vibratoon, niin homma menee selkärankaan ja vibra alkaa tulla nätisti normaalin improvisaationkin sekaan.
Tärkeintä on saada toistoja, jotta hyvä vibra alkaa mennä selkärankaan ja muodostumaan automaatioksi. Itsekritiikki on myös tärkeä osa harjoittelua, on hyvä äänittää omaa soittoaan ja tarkastella vibraansa objektiivisesti. Jos soitosta paistaa läpi hirveä ampiaispesävibra, on se silloin myönnettävä itselleen ja keskityttävä harjoitteluun.
Aina tulee myös kuunnella muita kitaristeja ja miettiä, mikä saa heidän vibratonsa kuulostamaan hyvältä.
http://img439.imageshack.us/img439/1020/vrjohtoptsqi7.jpg |
 aalataur
28.02.2010 12:42:56 (muokattu 28.02.2010 12:52:11) | |
|
Tämä on mulle hämärää aluetta, en tajua oikein mistä ihmiset puhuvat kun haukkuvat Hammettin tai Tolkin vibraa tai kehuvat jonkun toisen. Mun mielestä asia on ihan sieltä triviaaleimmasta päästä. Ei huonot sävelvalinnat sillä vibratolla hyviksi muutu tai toisin päin.
Mulle kaveri tosiaan neuvoi joskus alkuaikoina, että vibrato on sitä että heilutat kieltä näin, ja sillä ohjeella olen mennyt. Näinhän se onkin, kieltä voi heiluttaa ylös tai alas (nauhallisessa instrumentissa), suunnalla ei ole merkitystäkään.. ainoastaan laajuus ja nopeus, ei siinä oikein muita muuttujia ole millä pelata joten en käsitä miksi niin simppelillä asialla voisi mukamas pilata soiton kokonaan, jos soolo on muuten hyvin sävelletty.
Toki sillä on paljon merkitystä soivan äänen soundiin, mutta itse etenen 100% fiilispohjalta ja hetken mielijohteesta vibrailen. Tykkään käyttää usein aggressivista laajaa ja nopeeta vibraa, välillä sitten kevyempää, välillä en yhtään, täysin fiilispohjalta, kukaan mulle ei ole neuvonut miten vibraa pitäisi käyttää. Tosin Marty Friedman sanoi jossain videolla että on hyvä antaa sävelen soida hetki, eikä aloittaa vibratoa liian kiireellä. Se on mun mielestä ihan hyvä yleisohje. Lisäksi heavykomppisoiton seassa olevat pinchit voi kuulostaa hyviltä semmosella todella nopealla ja härskillä vibratolla, niin isosti kun sormista lähtee. Käytän itse vibratoa myös joskus muutenkin komppisoitossa, esim. kvinteissä tai kvarteissa kevyesti. Harvoin tosin, tilannekohtaisesti. |
 Pande
28.02.2010 12:43:44 (muokattu 28.02.2010 12:45:43) | |
|
Vibrato on mielestäni tärkeimpiä asioita kitaransoiton tekniikassa. Myös maallikot arvostavat vibratoa -- soitto ilman sitä kuulostaa elottomalta ja amatöörimaiselta.
Lisäksi vibrato on mielestäni myös yksi suurimpia syitä siihen miksi esim. Django Reinhardt on vielä nykypäivän Gypsy Swing -kitaristeihin verrattuna niin äärettömän vahva. Liian moni keskittyy usein tässäkin genressä siihen nopeuteen, harmoniaan tai täsmällisyyteen -- usein sen pääasian eli musikaalisen soinnin kustannuksella. (Sama pätee uskoakseni yhtälailla kaikkiin muihinkin musiikin lajeihin).
Vibraton treenaamisesta olen itse huomannut myös sen hyödyn, että sormet vahvistuvat, josta taas seuraa yleinen kontrollin paraneminen, ja joka edelleen vaikuttaa positiivisesti kaikkeen soittamiseen. Huomasinpa myös senkin aikoinaan, että kun treenasin ahkerasti vibratoa, myös nopeampi soitto sujui yllättäen paremmin...
E: Erityisesti aloittelijana oli vaikeuksia tehdä se vibrato bendattuun nuottiin, mutta kun sormiin tulee voimaa homma helpottuu. Tätä kannattaa ehdottomasti treenata, sillä hidas bendi ilman vibratoa kuulostaa yleensä todella surkealta/kuolleelta. |
Vladi
28.02.2010 12:55:11 (muokattu 28.02.2010 12:57:08) | |
|
aalataur: Tämä on mulle hämärää aluetta...
...mutta kuitenkin sulla itelläs on se puoli kunnossa, mitä oon sun soittoa kuullu. Poistetaan sun soitosta vibrato kokonaan tai korvataan se ampiaisvibralla, niin aika erilaiselta kuulostaisit ;)
Jos haluat avata itelles vibraton vaikutusta soundiin, äänitä sama pätkä ilman vibratoa ja sen kanssa. Lisätäksesi vielä välimalli, äänitä sama pätkä kunnon epätasaisella ampiaisvibralla. Huomaat varmasti eron.
Kuten täällä mainittiin ja mitä mm. Paul Gilbert mainostaa kovasti, on se että bendien lisäksi vibrato on se, joka herättää sen soiton tavallaan eloon. Tämä kuuluu myös kitaroinnista tietämättömälle kuulijalle aivan varmasti. Ehkä tää on niitä juttuja, joita ei osaa miettiä tai kuunnella mutta sitten kun se vibraton maailma aukeaa, niin ilman et enää osaa olla. Näin kävi ainakin mulla :)
Kyllä se siitä. |
 hevikukko
28.02.2010 13:18:37 (muokattu 28.02.2010 13:19:35) | |
|
Vibra kunniaan.
Kyllähän väriä täytyy olla mukana. Vibran käyttö kuvastaa soittajan tunnelmaa ja sitä kuinka paljon sydäntä on mukana.
Jos kyseessä nopea soolo, ei siihen vibroja väliin tietekään laiteta. Jos kyseessä on tunnelmallinen soolo joka on hidas, siihen on ehdottomasti saatava pehmeyttä kauniimmalla tavalla, eli vibralla.
Itse olen alkanut kuuntelemaan soittajia eri tavalla, ottaen juuri huomioon kyseisen asian. Itse asiassa kun ajattelee oikeen syvällisesti, se on tosiaan se ratkaiseva tekijä jonka mukaan valitsen soittajat, joita diggailen. En nyt sano taas tuota erästä USA Progemaisterin nimeä ääneen, mutta häneltä tuntuu luistavan juurikin tuo pehmennys niin kuin se pitää olla. Jos kuuntelee tarkkaan ja yrittää soittaa samalla tavalla mukana, huomaa kuinka vaikeaa se onkaan. Jos saa onnistumaan muutaman soolon samalla tavalla, tulee olo että "oho, mähän kuulostin hyvältä, mitä tein eri tavalla??? ja suu auki hä?".
Todella nopeasti huomaa olevansa oppinut uutta asiaa ja se on nuottien loppuun asti saattaminen, vibralla ja tunteella. Tämä siis pätee lähinnä rauhalliseen fiilistelyyn.
Opettelen joka päivä eri tavalla saada mukaan väriä soittamiseen. Kuulostan ehkä ihan P:ltä soitossani, mutta ainakin mulla on kivaa opetella soittamaan ja yrittää saada tekniikan lisäksi väriä nuottien ihmeelliseen maailmaan :D
Silleesti, mun ajatukset tuosta ~~ soundista.
Mitäs tähän nyt sanoisi ;) |
|
Vladi: ...mutta kuitenkin sulla itelläs on se puoli kunnossa, mitä oon sun soittoa kuullu. Poistetaan sun soitosta vibrato kokonaan tai korvataan se ampiaisvibralla, niin aika erilaiselta kuulostaisit ;))
Tänks! Mä olen aina tykännyt vibraton soundista kitarassa, ja teen sitä jatkuvasti varmaan tiedostamattakin kun improilen. Tietty se kuulostaa elävämmältä, se on selvä. Pianossa ym. ei vibratoa ole, kitaralla sen saa ja se on yks kitaran ehdottomia vahvuuksia, toki sitä pitää käyttää. Pääasia aloittelijallakin että edes jotenkin heiluttelee, kyllä se sieltä lähtee löytymään. Tuo ääneen eloisuutta.
Tosin oliko niin että jazz-kitaristit ei pahemmin vibraa käytä? :o |
Pande
28.02.2010 13:38:02 (muokattu 28.02.2010 13:39:39) | |
|
aalataur: Tosin oliko niin että jazz-kitaristit ei pahemmin vibraa käytä? :o
Ei.
Mukana se on ollut ihan alusta alkaen. Charlie Christian ja Django olivat varmaan ensimmmäisiä jazzkitaristeja ja vibrato on molemmilla vahva. Samoin myöhemmillä Wes Montgomery jne. Ei tule mieleen yhtään hyvää jazzkitaristia joka soittaisi ilman vibratoa. Tietysti jazz-kitaroinnissa usein käytetään taukoja pitkien nuottien sijaan, ja taukoonhan sitä vibratoa ei oikein saa.. :-) |
|
aalataur:
Tosin oliko niin että jazz-kitaristit ei pahemmin vibraa käytä? :o
Mä en ole mikään jazz-kitaroinnin asiantuntija, mutta aika paljon olen jazz-kitaristien nähnyt käyttävän viulutyyppistä vibraatoa. |
|
Pande: Ei.
Mukana se on ollut ihan alusta alkaen. Charlie Christian ja Django olivat varmaan ensimmmäisiä jazzkitaristeja ja vibrato on molemmilla vahva. Samoin myöhemmillä Wes Montgomery jne. Ei tule mieleen yhtään hyvää jazzkitaristia joka soittaisi ilman vibratoa. Tietysti jazz-kitaroinnissa usein käytetään taukoja pitkien nuottien sijaan, ja taukoonhan sitä vibratoa ei oikein saa.. :-)
Ok. Jäänyt jostain täysin väärä mielikuva sitten.. |
|
aalataur: Ok. Jäänyt jostain täysin väärä mielikuva sitten..
No ei se nyt mitenkään käsittämätön tai ihan hirveän väärä mielikuva ole. Katsoo nyt vaikka tätä:
http://www.youtube.com/watch?v=MOm17yw__6U
Wes Montgomery, joka on 1 parhaimpia kaikkien aikojen jazz -kitaristeja aika monen mielestä. Käyttää vibratoa aika harvakseltaan, esim. 2:26 -- mutta kuten tuosta huomaa nuoteissa on sointia/eloa/väriä kokoajan, mikään "väritön" nuotti ei soi pitkään. Ja siitähän vibratossa on pitkälti kyse: se "värittää" muuten elotonta nuottia.
Toisaalta Django käytti voimakasta vibratoa jo 30-luvulla:
http://www.youtube.com/watch?v=AEzsPGHsi90
Erityisesti esim. 1:13 tienoon nuotit kuulostaisivat ilman laajaa vibratoa surkeilta.
Jopa "väärät" nuotit kuulostavat vibran kanssa paljon paremmilta. Esim. tässä Minor Swingissä 1:06 dimiarpeggion jälkeinen F#.
(Kannattaa muuten opetella tuo soolo, siitä voi oppia todella paljon. Voin ehkä jossainvaiheessa nysvätä powertabin tuosta jos ihmisiä kiinnostaa, netistä löytyvät versiot ovat huonoja koska ne eivät yleensä ole tosta 1937 versiosta, tai sitten ovat muuten vaan väärin.) |
AER
28.02.2010 14:30:43 | |
|
Vibran käyttöhän on makuasia. Jotkut vaan käyttävät sitä ahkeraammin, toiset taas ei.
Esim. Stratovariuksen tuotanto on hienoa musiikkia (varsinki ensimmäinen lätty), mutta eipä Tolkki paljon vibratoa käytä. Itse olisin soittanut miehen kuviot eri tavalla. Mutta eipä tämä minua haittaa.. kaikilla on oma juttunsa ja toisten virheistä ja hyvistä jutuistahan oppii.
Mutta kehotan opettelemaan vibraton käytön. Ei siitä haittaa ole.
Itse aikoinaan treenasin eri juttuja;
pikkurillillä aloin koska sillä on yleensä vaikeampaa.
Sormi kielelle (esim. G-kielen 7-nauha) liikuttaen sitä seuraavaa nauhaa kohti ja edellistä nauhaa kohti, mutta kuitenkin että sormi koko ajan pysyy saman nauhan sisällä.
Sitten vibra/bendaus. Aloittaa vaikka puolisävelillä, sitten kokonaisia. Ja myös "normi-vibra"-treeniä.
Kyllähän näitä riittää. En tiedä miten muut on tehnyt/tekee mutta mulle tämä on toiminut ihan ok.
Ja pari opettajaa on "kieltänyt" minua käyttämästä vibratoa jazzia soitellessa. En tiedä miksi.
Snoochie Boochies |
|
Onhan toi vibra yksi suurimmista ilmaisukeinoista mitä on. Miettikää nyt vaikka laulajaa joka ei vibraa lainkaan, tasasta nuottia vaan toisen perään. Ei hyvä.
Tom Hessillä oli oiva vinkki vibran treenaamiseen : Koittaa ettiä just biisejä missä on hyvää laulua ja sitten vaan treenaa niiden lauluosuuksien soittamista just millilleen samalla tavalla. Tuo melko varmasti uutta näkökulmaa koko konseptiin. |
|
Pande: Jopa "väärät" nuotit kuulostavat vibran kanssa paljon paremmilta. Esim. tässä Minor Swingissä 1:06 dimiarpeggion jälkeinen F#.
Eihän se ole mikään väärä ääni, vaan kaunistakin kauniimpi melodisen mollin kutonen. ;)
Myytävänä Jackson PS4 -sähkökitara. |
|
wavelength: Eihän se ole mikään väärä ääni, vaan kaunistakin kauniimpi melodisen mollin kutonen. ;)
Arvasin että joku sanoo näin :-P Toisaalta toi on niin täydellinen soolo Djangolta ettei siinä ole mitään "vääriä" säveliä missään kohdassa, yritin nyt jonkun esimerkin antaa :-) Toi on kuitenkin tota sooloa soittaessaan se nuotti, jonka kohdalla pitää olla tarkkana ajoituksessa, kestossa ja tatsissa ettei se kuulosta "väärältä". Objektiivisesti vääriä säveliä ei tietenkään edes ole olemassa, joten sikäli niiden soittaminenkin on mahdotonta: joten se on subjektiivinen ilmiö (mielipidekysymys) jokatapauksessa. |
|
Ite oon koittanut treenata vibraa erityisen paljon jo yli vuoden mutta silti se kuulostaa aina yhtä tyylittömältä. Tsss, lisää treeniä siis kaiketi.
M4ss3 m/: HEviä soitetaan vain hevikepeillä8-) |
|
kattoo vaan skaalan mukaan että kuinka paljon sitä kieltä tarvii venyttää että intervalli on tarpeeksi suuri/pieni ja että jokaiselle bendauksella mennään millilleen samaan kohtaan.
Yksi oiva vinkki tähän on sellaisella viritysmittarilla treenaaminen missä on semmonen, öö.... viisari? Siitä ainakin näkee meneekö mettään ja kuinka paljo. |
 ooidort
01.03.2010 22:20:12 (muokattu 01.03.2010 22:20:50) | |
|
Itse olen huomannut mielestäni hassun jutun kun esimerkiksi satunnaisesti räpläilen syntikkaa; yritän tehdä vibraattoa heiluttamalla sormea koskettimen päällä. Kaveri repeili spontaanisti tälle. ;o)
Kyllä se vaan on niin että vibrato erottaa jyvät akanoista. Kaveripiirissä on monta tyyppiä jotka ovat teknisesti taitavia soittajia ja sahaavat settiä tempoon triljoonabiittiäsekunnissa yms, muttakun ruvetaan soittamaan hitaasti ja fiiliksellä, niin sieltäpä tuleekin tasasta honotusta eikä jälkeäkään orgaanisuudesta tai fiiliksestä. Ei sillä että itse erottuisin joukosta edukseni, mutta näin täälläpäin. |
|
Määritelkääpä hyvä vibrato? |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
