Klassinen ›

Röyhkesti nakkaan tähän väliin, että kuka taidemusiikkisäveltäjä totesi Webernin sinfoniasta "Nuotti korkealta, nuotti matalalta, nuotti keskeltä - mielenvikaisen musiikkia!"?

sub zero: Kenen suuren säveltäjän julkaisemattomia töitä eräs toinen suuri säveltäjä tuhosi?
 
Olisko Johann sebastian Bachin pojista joku vaikkapa J.C. Bach tai Friedemann?

megatherium: Olisko Johann sebastian Bachin pojista joku vaikkapa J.C. Bach tai Friedemann?
 
Ei ole kyseessä Bachin perhe

sub zero: Kenen suuren säveltäjän julkaisemattomia töitä eräs toinen suuri säveltäjä tuhosi?
 
Mahtoikos olla Johannes Brahms? (Robert Schumannin teoksia tuhosi?)

Siki-Siki: Mahtoikos olla Johannes Brahms? (Robert Schumannin teoksia tuhosi?)
 
joo, tätä ajattelin. johannes ja clara siis tuhosivat näitä schumannin hulluna tekemiä töitä.
 
tämä tuntuu vähän tyhmältä, koska olisihan niitä voinut olla hauska muidenkin tutkia. tuskimpa ne webernin musiikkia hullumpia ovat voineet olla.

sub zero: joo, tätä ajattelin. johannes ja clara siis tuhosivat näitä schumannin hulluna tekemiä töitä.
 
tämä tuntuu vähän tyhmältä, koska olisihan niitä voinut olla hauska muidenkin tutkia. tuskimpa ne webernin musiikkia hullumpia ovat voineet olla.
 
Niinpä, ja ironista sinänsä että kerrankin tuhottiin taiteilijan töitä ilman (tietääkseni) ko. taitelilijan lupaa. Yleensähän se on mennyt toisinpäin, vrt. Fontana & Chopin ja Brod & Kafka.
 
Ja otetaas tähän seuraavaksi tuo palstaveli Schnowotskin aiempi arvuuttelu:
 
Schnowotski: Röyhkesti nakkaan tähän väliin, että kuka taidemusiikkisäveltäjä totesi Webernin sinfoniasta "Nuotti korkealta, nuotti matalalta, nuotti keskeltä - mielenvikaisen musiikkia!"?

Siki-Siki: Niinpä, ja ironista sinänsä että kerrankin tuhottiin taiteilijan töitä ilman (tietääkseni) ko. taitelilijan lupaa. Yleensähän se on mennyt toisinpäin, vrt. Fontana & Chopin ja Brod & Kafka.
 
Ja otetaas tähän seuraavaksi tuo palstaveli Schnowotskin aiempi arvuuttelu:
 
Ups anteeksi ei ollut tarkoitus sotkea mutta tajusin liian myöhään viimeisen lauseesi sisällön.
 
Ooppiumriippuvaiseksi tullut Merikantokin tuli valitettavasti saksineeksi käsikirjoituksiaan sieltä parhaasta päästä, kuten polttamansa 3. viulukonserton partituuri, jonka paavo heininen sävelsi uudelleen nimellä Tuuminki, jousisekstetto jonka edellinen rekonsrtruoi sinfonisen harjoitelman kanssa useiden modernistisen kauden teosten säilyttyä kuitenkin alkuperäisinä.
 
Tässä yhteydessä mainittakoon, että Merikannon ja kollegoiden välinen kilpailu sai säveltäjän kirjeenvaihdossa aikaan hyvin katkeriakin sävyjä, kuten voimme päätellä sellaisista muita suomalaisia säveltäjiä kohtaan antamistaan tarkoituksellisen jopa kaunaisen vähättelevistä lausunnoista, joista on turha etsiä objektiivisen totuuden häivääkään, kun joku muu kuin hän itse oli juuri saanut taiteilija-apurahan; Ilmari Hannikaista hän ei pitänyt säveltäjänä lainkaan."hänkö muka säveltäjä", ikosta hän oli aina moittimassa"lapsellisesta sinfoniasta ja palmgrenin kehumasta kurjasta pianotriosta "tupen rapinat", vaikka toivoi perheelle hyvää.
 
Furuhjelmin saamaan taiteilijaeläkettä hän halveerasi sanoen, "yhdestä pianokvintetosta ja sinfoniasta!" joista edellinen kuuluu kamarimusiikkikirjallisuutemme keskeisteoksiin. Ja sibbeä hän kritisoi jokapaikassa olemisesta ja muiden ohjelma-ajan viemisestä missä hän lieneekin ollut oikeassa. Eräs syy katkeruuteen voidaan löytää aikaansa edellä olevan sävelkielen saamasta huonosta kritiikistä. Edessä päin hän kehui rantaa hyvin lahjakkaaksi mutta takanapäin tyyliltään rikkinäiseksi halonhakkaajaksi upeaa laulutuotantoa lukuunottamatta.
 
Minun kysymykseni. kuka on tokaissut: "Tunnen vain yhden säveltäjän, jota voidaan verrata Beethoveniin ja hän on Bruckner."

Siki-Siki: Ja otetaas tähän seuraavaksi tuo palstaveli Schnowotskin aiempi arvuuttelu:
 
Ilmeisesti kukaan ei tunne tarinaa. Yritin miettiä jotain vihjettä, mutta se on varsin hankalaa, koska jo itse kysymys on vähän kompamainen: kysymyksessä nimittäin on säveltäjä itse. Hän ei ollut lainkaan tyytyväinen siihen, kuinka Otto Klemper oli teoksen johtanut.

megatherium: Minun kysymykseni. kuka on tokaissut: "Tunnen vain yhden säveltäjän, jota voidaan verrata Beethoveniin ja hän on Bruckner."
 
Näin sanoi Richard Wagner, jolla oli suuri vaikutus Brucknerin musiikkiin.

levesinet: Näin sanoi Richard Wagner, jolla oli suuri vaikutus Brucknerin musiikkiin.
 
kyllä, wagner-tuubia myöten ja tämän kerrotaan polvistuneen ihailemansa mestarin edessä hänet tavattuaan omistaen tälle 3. sinfoniansa.

Hän kävi käsiksi pianoon, ei pelkästään käsillään vaan myös olkapäillään, otsallaan, mahallaan ja jaloillaan, saaden näin aikaan mitä erikoisimpia efektejä ja raivokasta myrskyä vastaavan äänenvoimakkuuden. Hän tyyntyi vasta sitten kun itse soitinparka jo hoiperteli jaloillaan kuin känniläinen.
-André Messager
 
Eräänä päivänä (hän) tuli käymään ja soitti minulle Españaansa. Kuulosti kuin pyörremyrsky olisi päästetty riehumaan. Kyltymättömästi hän hakkasi ja hakkasi koskettimistoa. Panin merkille, että katu oli täynnä ihmisiä, ja he kuuntelivat lumoutuneina. Kun (hän) pääsi viimeisiin pauhaaviin sointuihin, lupasin itselleni etten enää ikinä koskisi pianoon. Sitä paitsi (hän) oli rikkonut useita kieliä ja saattanut pianon epäkuntoon.
-Aline Victorine Charigot Renoir
 
Kirjoitan pianoteoksia neljälle kädelle. Saatat kysyä, miksi teen tätä? Mistä hitosta minä sen tietäisin... Typeryyttähän se tietysti on - kustantajani ei edes huoli niitä. Yhdestä tulee liian pitkä - ei koskaan liian lyhyt, kuten huomataan; toisesta tulee liian hankala - ei koskaan liian helppo; ja yhdestäkään ei tule käytännöllistä!
-kuka?
 
Kenellä oli enemmän annettavaa kuin mitä piano kykeni vastaanottamaan?

megatherium: kyllä, wagner-tuubia myöten ja tämän kerrotaan polvistuneen ihailemansa mestarin edessä hänet tavattuaan omistaen tälle 3. sinfoniansa.
 
OFFTOPIK
Jos olisi joku jonka en haluaisi kuvitella polvistuvan eteeni, niin Anton Bruckner, en tiedä sitten mitä Wagner siitä eleestä tykkäsi.
OFFTOPIK
 
levesinetin kyssään, Isaac Albeniz?

levesinetin kyssään, Isaac Albeniz?
 
Ei, ajattelen Ranskan sisäasiainministeriöstä karannutta tapausta, joka viihtyi impressionistimaalarien seurassa ja keräsikin merkittävän taidekokoelman. Vincent D'Indyn mukaan mies oli pianistiksi kovin lyhytkätinen ja paksusorminen, mutta ilmeisesti se ei hillinnyt menoa. Debussy, Ravel, R. Strauss ja Stravinski näkyvät arvostaneen hänen sävellyksiään.

Siki-Siki: Jos olisi joku jonka en haluaisi kuvitella polvistuvan eteeni, niin Anton Bruckner, en tiedä sitten mitä Wagner siitä eleestä tykkäsi.
 
levesinetin kyssään, Isaac Albeniz?
 
Bruckner ei kuulemma suostunut koskaan istumaan wagnerin läsnäollessa mitä nyt näihin historiallisesti mielenkiintoisiin taiteilijoihin tulee vaikka oma maku suosisi 1900-luvun säveltaidetta ja uusromantiikka vieläpä unohdettujen mutta sitä laadukaaqmpien säveltäjien tuotannosta.
 
Mutta heistä ei ole säilynyt tämän kaltaista perimätietoa. Laskinkin että enemmän kuin 30 uusromanttiselta suomalaiselta sinfonikolta vain n. viideltä tai kuudelta näiden sinfonioita on saatavilla levytettynä, surkeaaa. Ja vielä vähemmän anekdoottela kerrottavaksi. Lukematta mukaan pienimuotoisten teosten taitajia.
 
Lieneekö tämä pantava ylen yleissivistävän kulttuurityön piikkiin. Ketäköhän se kansallisena musiikki-instituutiona palvelee ellei tuo tuntemattomia kotimaisia sdäveltäjäsuuruksia yleisön tietoisuuteen tekemällä niitä nauhoituksilla tunnetuksi?.
 
Kenties on vain oletettava että populaarimman musiikin esitämisestä koituu ylellekin vähemmän vaivaa ja taloudellisia kustannuksia. Sikäli kuin se näin tyydyttää jonkun tarpeita joiden musiikillinen uteliaisuus, tiedonnälkä ja mielikuvitus eivät riitä saksalaista täysromantiikkaa ja klassismia pidemmälle eivätkä ole oman kansakuntansa musiikkiperinnöstä ja sen antimista vähimmässä määrin tai laisinkaan kiinnostuneita.
 
itselleni on kumma kyllä käynyt aivan päinvastoin jota olisi mutama vuosi sitten kiihkeimmällä schubertfanituskaudellani ollut aivan mahdotonta edes ennustaa jonkin tuukkasen olevan yksi tulevista idoleistani melartinin, fougstedtin tai krohnin ohella lukuisista muista nimistä puhumattakaan kun vain saisi materiaalia nautiskeltavaksi.
 
Juuri mikään muu kuin kotimainen musiikinhistoria loputtoman runsaine säveltäjänimineen ei viime aikoina ole tuntunut merkityksellisemmältä. On se vain niin uskomatonta että täällä kylmässä pohjolassa on europpaLAISTeN KLTTUURIPYHÄTTÖJEN OHELLA tosiaankin osattu luoda intohimoja ja affekteja väristtävää ja ihka aitoa myöhäisromanttista musiikkia jonka tiedostamisen on mahdollistanut vain kansalisen musiikkiperinnön entistä läpikotaisempi ja tarkempi tuntemus ja sitä kautta on löyynyt myös hämmästyttävän paljon emotionaliselta sisällöltään ja metafyysiseltä merkitykseltän laadukasta ja uutta lumoavan kaunista ohjelmistoa kuunneltavaksi josta aiemmin ei olut vähimmässä määrin tietoinenkaan .
 
Olinpa akoinani sangen tietämätön kun elättelin sangen rajoittuneita mielikuvia maamme säveltaiten hitoriasta. josta tuntuu pikemminkin olevan runsauden pulaa kin johonkin yhteen ikoniin rajoittunutta niukkuutta.

megatherium: Bruckner ei kuulemma suostunut koskaan istumaan wagnerin läsnäollessa mitä nyt näihin historiallisesti mielenkiintoisiin taiteilijoihin tulee vaikka oma maku suosisi 1900-luvun säveltaidetta ja uusromantiikka vieläpä unohdettujen mutta sitä laadukaaqmpien säveltäjien tuotannosta.
 
Mutta heistä ei ole säilynyt tämän kaltaista perimätietoa. Laskinkin että enemmän kuin 30 uusromanttiselta suomalaiselta sinfonikolta vain n. viideltä tai kuudelta näiden sinfonioita on saatavilla levytettynä, surkeaaa.
 
Toivon vain että näet kahden lauseesi ympäripyöriyden.
 
Heikki Suolahden tai Ernst Mielckin tuotannon levytyksiä vastaan en hangoittele.

levesinet: Ei, ajattelen Ranskan sisäasiainministeriöstä karannutta tapausta, joka viihtyi impressionistimaalarien seurassa ja keräsikin merkittävän taidekokoelman. Vincent D'Indyn mukaan mies oli pianistiksi kovin lyhytkätinen ja paksusorminen, mutta ilmeisesti se ei hillinnyt menoa. Debussy, Ravel, R. Strauss ja Stravinski näkyvät arvostaneen hänen sävellyksiään.
 
Ei kai Erik Satie sentään..?

sellisti: Ei kai Erik Satie sentään..?
 
Ei, kuvailemani herra keräili maalauksia eikä sateenvarjoja. Satie kyllä sävelsi kappaleen Españaña, jossa pari kertaa lainataan melodianpätkää nimenomaan kyseisen säveltäjän hieman tunnetummasta teoksesta, josta Waldteufelkin kehitti oman versionsa.

Siki-Siki: Toivon vain että näet kahden lauseesi ympäripyöriyden.
 
Heikki Suolahden tai Ernst Mielckin tuotannon levytyksiä vastaan en hangoittele.
 
Siis varhaiskypsyydellä ratsastava sensaatiomaisuus, jossa säveltäjän nuori ikä merkitee enemmän kuin musiikillinen kvaliteetti, näkemyksesi mukaan voittaa kypsän taiteilijuuden ja sen persoonaliset tuotteet, joissa kuuluu säveltäjän oma ääni?
 
Siihenhän kaupallinen laskelmointi ja hyödyntavoittelu, jossa teoken oheistuotteena myytävä historiallinen kuuluisuus ja sensaatiomaisuus taiteen itseisarvoa painavampana, juuri perustuu ja perustui jo mozartin aikana kun leopold kuljetti pikku mozatia hovista toiseen kunnes kruunupäät kyllästyivät sirkustemppuihin.
 
Voinpa todeta vain että Mielckin eklektinen sinfonia kuuluu siihen kategoriaan josta ehkäpä sen triumfinaalista finaalia ja sinänsä melodisesti miltei lumoavaa 3. osaa lukuunottamatta en ole kokenut juuri minkäänlaista suurta emotionaalista voimaa ja sisältöä paksussa kuorrutuksessaan bruchilaista estetiikkaa , saati että voisin sanoa olleeni syvällisesti haltiotumiseen asti liikuttunut ja musiikin musertavasta vaikutuksesta kuten melartinin jonka ilmaisuskaala ulottuu yksinäisen sielun tuskanhuudosta ja kuumeisesta kiihoittuneisuudesta valtavine pateettisiner nousuineen lyyristä hehkua ilmentäviin jaksoihin toisinaan huumaavaa ukkosenhyrinää muistuttavine tremoloefekteihin. Samoin tuukkasen sinfoniaa kuunnellessani olin kuin tulessa sydänalaa polttavan hehkun ravisuttamana sen autereisesta ja seesteisestä johdannosta huolimatta tunnelmien vaihdellessa ääimäisyydestä toiseen.
 
No jos näin on, kuinka voit tuomita niiden säveltäji teokset joita et ole milloinkaan edes kuullut? itse kaipaisin enemmän kuin 40 suomalaisen säveltäjän sinfonoita ja orkesteiteoksia joita levyluettelot eivät tunne.

megatherium: tuorein avautuminen
 
Minä en missään vaiheessa ole tuominnut ketään suomalaista säveltäjää sävellyksiensä perusteella. Viittasin vain (jokseenkin kepeästi, myönnän) kritiikkiisi YLE:n vajavaisesta toiminnasta kulttuuriperinnön jakelusta. Mutta ehdota toki muita yhtiöitä jotka klassisen musiikin asialla ovat.
 
Mielckin sinfoniasta sitäpaitsi en erityisen "bruchilaista estetiikkaa" löydä, vaan erityisen yleismaailmallista inspiraatiota joka ei sido itseään erityisesti mihinkään tyylisuuntaan. Enkä ole Mielckin mikään vannoutunut fani, saati Suolahden jota toki et kommentoinnutkaan. Sitäpaitsi näiden mainitsemien nuorten säveltäjien teosten mahdollisten äänitysten perään kaipailulla viittasin juuri siihen suomalaisen kulttuuriperinnön varjeluun johon viittasit (ja johon olet aiemminkin viitannut).
 
Ei minulla sen kummempia vihanpitoja sinua kohtaan ole, ja sitäpaitsi tämä on räikeää offtopikkia joten tämä jääköön tähän osaltani.