Studiotyöskentely ›

OT:
Vittu että mua vituttaa kun jengi alkaa vittuilemaan toisilleen toisten vittuilusta ilman yhtään vitun pätevää syytä ja myrkyttää vitun hyvän ketjun täysin vitusta olevalla vittumaisella vitutuksellaan. Luojalle kiitos, keskustelu taitaa palautua oikeille raiteille. Olin jo huutaa VITTU STOP!
(ylläpito saa siistiä ylläolevan jos siltä tuntuu, samaan kyytiin pari aiempaa sivua ketjusta joutaisi bittitaivaaseen)
 
Ja asiaan:
a) kuunnellaan läjäpäin omin korvin tuttua musaa ("hyvin" miksattua ja "huonosti" miksattua) niin että mahdolliset kuuntelun virheet saa bongattua ja
 
b) mitataan varmuuden vuoksi vielä olivatko omat korvat oikeassa.

Käytännössä _jo kohtuullisen_ kuuntelun vallitessa homma menee öppis näin:
 
a) kuunnellaan läjäpäin omin korvin tuttua musaa ("hyvin" miksattua ja "huonosti" miksattua)
niin että tärkein kuuloelin eli oma pää tottuu kuuntelun virheisiin, kompensoi sitä ja alkaa väittämään, että asiat on ihan hyvin tai edes melko hyvin, jolloin voidaan
 
b) mitata varmuuden vuoksi, että kuula oli todellakin alkanut kusettamaan ja todennetaan huoneen/kamojen virheet, jonka jälkeen ryhdytään tarvittaviin akustointi,- kamojen/huoneen/aiemmin mainitun naapurin rouvan vaihtoon ja totutellaan läjäpäin tuttua musiikkia kuuntelemalla uusiin olosuhteisiin ja todetaan, että soundi todella parani. Tai paheni.
Miten se parani/paneni on jokaisen kuulijan omasta päästä/korvista kiinni. Kyllä ne ovat hyvin tärkeät työkalut näissä puuhissa.
Itse koen soundin fokusoituvan paremmin mm. kuulokuva ei ole enää kaiuttimissa vaan "irti" niistä, stereokuva on kohdillaan, subbanen ei jorise omiaan jostain ylävasemmasta takanurkasta vaan kuuluu samaan pakettiin muun kaluston kanssa.
 
On aivan totta, että kyllä korvillaankin kuulee kuuntelun erheitä ja osaa jopa niiihin puuttua, mutta tarkempi(=parempi IMO) virittäminen vaatii käytännössä aina asiallisen mittaus-session. Oman huoneen kanssa aikaa kannataa viettää enemmänkin ja suorittaa mittaukset rauhassa. Yhdet lisäkorvat eivät ole ollenkaan pahasta, neljä korvaa kuulee enemmän kuin kaksi.
 
Mitä tohon Berskan mikkiin tulee, niin pari-kolme kymppiä on mun mielestä ihan kohtuu raha siitä, että joku on _valikoinut_ läjällisestä mikkejä ne (tuurilla)onnistuneimmat yksilöt ja jopa hieman kertoilee missä sen kanssa mennään. Itse valitsin dbx:n (siinä satasen kantturoissa), jotka ovat keskenään tasalaatuisempia kuin B:t jolloin myös yleisessä jaossa olevat kalibrointitiedostot futaa sen kanssa kivemmin. Mutta kuten jo edellä todettua, niin mä suoritan mikin kevyehköiden vasteheittojen kompensoinnin ihan omassa päässä ja homma futaa ku junan vessa.
 
Jos mun tarttisi tehdä joku oikeasti todella kriittinen huoneen tai kamojen mittaus, alkaisi mittasetille kertymään hintaa ihan vitusti tonneja. Ihan mikä vaan mikkietari ei enää kelpaa kun mikin kanssa mennään pitkälle ulos kuuloalueelta, lurkki: Ette nyt ala mittamikkejä dissaamaan kun just hommasin 100kiloon asti viivoitinsuoraa käppyrää. joka on täysin perusteltavissa vaihevasteen oikeellisuudella ja lepakoilla/delfiineillä. Kun mikki katkoo taajuusvasteen vaikkapa esimerkkinä 20:sta kilosta näkyy asia vaihesiirtymänä vielä 2:ssa kilossa asti, nyrkkisääntönä siis jotakuinkin dekadin verran riippuen vaihesiirtymän jyrkkyydestä. Toisinsanoen jopa tuo monen tonnin Earthworkskin tuottaa hieman valheellista kuvaa vaihevasteista vielä 10kHz:ssä, tosin jo niin vähäisenä, ettei sillä ole enää mitn käytännön merkitystä.
 
-Paavo