Kitarat: akustinen ›

flattopguitar: Tuo OM/PW on muuten jännä kitara soundillisesti. Vaikka siitä lähtee todellakin hyvä soundi ja siitä pitävät lähes kaikki ihmiset, niin omasta mielestäni tähän on tietty syy, eikä se välttämättä johdu siitä, että soundi olisi absoluuttisesti niin hyvä. Se syy on minusta siinä tavassa miten soundi tulee kitarasta ulos. OM/PW on sellainen melkoisen räyhäkäs akustinen ja päällekäyvä. Siitä saa vähänkään kovemmin soittamalla säröntyyppisen-akustisen soundin ulos, siis sellaisen jossa taajuusvasteessa on säröefektin tavoin rikkoutuneita osia. Tietenkin tuo vertaus särökitaraan on vähän liioiteltu, mutta kuvaa mielestäni jotenkin sitä päällekäyvää tunnetta kitaraa soittaessa. Kova äänenvoimakkuus on kanssa sellainen mistä valtaosa soittajista pitää, mitä kovempaa sitä parempi.
 
Juu, totta se on - kun soittaa tosi lujaa, tuntuu että ääni olis lähes säröllä. Mun korvaan se on ihan komeaa "säröä", makuasioita toki.
 
Mutta monipuolinen OM/PW myöskin on, itse koen että siitä saa todella paljon erilaisia sävyjä ulos kun kitaran kanssa tulee sinuiksi. Eli siitä löytyy kyllä lyyrinen ja kaunis puoli yhtälailla. Jos monet soittaa tätä kitaraa lujaa, niin itselleni ehkä vielä makeampaa herkkua on ne dynamiikan alapäästä löytyvät jutut ... No, voin postailla vaikka ääninäytteitä sitten kun kunnollisia on saatu aikaiseksi... meinaa nyt mennä mainospuheeksi mutta oon vieläkin aivan tiloissa tästä soittimesta!!

Dr Dominant: Juu, totta se on - kun soittaa tosi lujaa, tuntuu että ääni olis lähes säröllä. Mun korvaan se on ihan komeaa "säröä", makuasioita toki.
 
Mutta monipuolinen OM/PW myöskin on, itse koen että siitä saa todella paljon erilaisia sävyjä ulos kun kitaran kanssa tulee sinuiksi. Eli siitä löytyy kyllä lyyrinen ja kaunis puoli yhtälailla. Jos monet soittaa tätä kitaraa lujaa, niin itselleni ehkä vielä makeampaa herkkua on ne dynamiikan alapäästä löytyvät jutut ... No, voin postailla vaikka ääninäytteitä sitten kun kunnollisia on saatu aikaiseksi... meinaa nyt mennä mainospuheeksi mutta oon vieläkin aivan tiloissa tästä soittimesta!!
 
Mä kallistun tässä enemmän Dr. Dominantin kuin Flattopguitarin kantaan: laaja sävykirjo, sormenpäiden hyvä kontrolli ääneen; pitkä, lämmin sointi yhdistettynä jonkinsortin "snäppiin". Lisäksi hyvä sävelten erottelu; sointu ei ole mössöä. Ja dynamiikka eli räyhäkkyys tarvittaessa, mutta mielestäni räyhäkkyys ei kuitenkaan ole "päällekäyvää" sorttia ollenkaan sillä tavalla kuin joissain muissa kitaroissa.
 
Tuosta säröhommasta oon samaa mieltä... kun kitaraa soittaa lujaa, se joko menee tukkoon tai kompressoituu mukavan pehmeälle särölle. Mun mielestäni siisti kompressio on paljon parempi juttu kuin äänen tukehtuminen.
 
Ensivaikutelma kitaraa testatessa oli kyllä samantyyppinen kuin tuo Flattopguitarin kommentti: ääntä ja terää. Kyllä sieltä kuitenkin muutakin löytyy :).

Soitin SC OM/PW kitaraa pelkästään näppäillen ilman sormiplektroja. Sormin soitettaessa tuntui toimivan todella komeasti. Dynamiikkaa riitti ilman säröytymistä sormipikkaukseen ja kitara reagoi hienosti hiljaiseen kosketukseen. Saundissa oli kuivuutta ja ilmavuutta, jotka ovat yleensä mahonkikoppaisen ominaisuuksia. Joku toinen taas tykkää täyteläisemmästä saundista. Mainittakoon, etten tykännyt Pajan muista SC kitaroista (H13 ja Tony Rice).
 
Nämä ovat tietenkin makuasioita, ja kitaran hyvyys riippuu paljolti sen käyttötarkoituksesta ja soittotyylistä. Yhden "lämmin" saundi on toisen mielestä yläpäältään tumppu ja yhden "kuulas" toisen "metallinen".

Tuossa OMPW:ssa viehätti myös se, että vaikka kitara oli uusi, sen sointi oli todella avonainen, aukisoitetun kuuloinen. Ero testaamaani Martin OM-28V kitaraan oli tässä mielessä selkeä.
 
Joskus Santa Cruzeja on moitittu siitä, että melko radikaalin rimoituksen scallopoinnin seurauksena on saatu aikaan laaja dynamiikka sävykkyyden kustannuksella. Tässä kitarassa ei sitä ongelmaa ollut.

Sen verran kun olen Martineita päässyt näkemään, niin Martinissa jo kaikuaukon tuoksu on omaa luokkaansa. Mutta jos idän ihmeelläkin pärjää, niin ei kumpikaan vaihtoehto ole välttämättä väärä.

LeoFender: Sen verran kun olen Martineita päässyt näkemään, niin Martinissa jo kaikuaukon tuoksu on omaa luokkaansa.
 
Mistä muuten johtuu, että toiset kitarat tuoksuvat uusina huomattavasti toisia enemmän? Olen ostanut uutena neljä akustista kitaraa, jotka ovat Furch D-41 CM, Walden G570 ETB, Yamaha FX370C BK ja Williams W-3000. Näistä ainoastaan Furchissa oli ja on edelleen vahva puun tuoksu kaikuaukossa. Kitara on valmistettu 31.1.2008 eikä tuoksu ole kahdessa vuodessa vähentynyt lainkaan.
 
Noista Furchin lisäksi myös Waldenissa on kokopuinen kansi, mutta se ei tuoksu juuri miltään. Eli liekö silläkään vaikutusta asiaan?

konehes: Mistä muuten johtuu, että toiset kitarat tuoksuvat uusina huomattavasti toisia enemmän? Olen ostanut uutena neljä akustista kitaraa, jotka ovat Furch D-41 CM, Walden G570 ETB, Yamaha FX370C BK ja Williams W-3000. Näistä ainoastaan Furchissa oli ja on edelleen vahva puun tuoksu kaikuaukossa. Kitara on valmistettu 31.1.2008 eikä tuoksu ole kahdessa vuodessa vähentynyt lainkaan.
 
Noista Furchin lisäksi myös Waldenissa on kokopuinen kansi, mutta se ei tuoksu juuri miltään. Eli liekö silläkään vaikutusta asiaan?
 
Martineissa tuoksu tulee tukilistasta, joka on kannen/pohjan ja reunojen välissä. Käytetty puu on seetriä. Tuoksu voimistuu kun kitaralla soittaa vähän aikaa ja soitin lämpenee. Voimakkainta tuoksu on uudehkoissa kitaroissa.

milahtee: Martineissa tuoksu tulee tukilistasta, joka on kannen/pohjan ja reunojen välissä. Käytetty puu on seetriä. Tuoksu voimistuu kun kitaralla soittaa vähän aikaa ja soitin lämpenee. Voimakkainta tuoksu on uudehkoissa kitaroissa.
Allergisena en pitänyt tuosta hajusta(yksi syy,että myin Martinin pois).
Huono soitettavuus ja Martinin vastaamattomuus kritiikkiin,kun lähetin sinne
sähköpostia.

milahtee: Martineissa tuoksu tulee tukilistasta, joka on kannen/pohjan ja reunojen välissä. Käytetty puu on seetriä. Tuoksu voimistuu kun kitaralla soittaa vähän aikaa ja soitin lämpenee. Voimakkainta tuoksu on uudehkoissa kitaroissa.
 
Seetrikantiset klassiset kitarat tuoksuvat juuri tuolla tavoin. Lämmetessään tuoksuu hyvälle. Martin tuoksuu kans. Kai se on Martinilla otettu huomioon, sillä kuka pahanhajuista kitaraa haluaisi. Ostotilanteessa hieno tuoksu aiheuttaa positiivisen reaktion ostajan aivoissa ja kaupat syntyvät helpommin.

Old Guitar: Seetrikantiset klassiset kitarat tuoksuvat juuri tuolla tavoin.
 
Oman Furchini kansi on seetriä, joten siinäpä taitaakin siis olla selitys.

Pitääpä vielä näin jälkijättöisesti lisätä juttua tähän ketjuun.. Huomasin tuossa päivänä muutamana, että Martin on julkaissut ilmeisesti noin vuosi sitten OM-1 mallin, jollainen on ilmeisesti 90-luvullakin ollut tuotannossa hieman eri spekseillä. No, kitarahan on kokopuinen ja laukkukin kuuluu mukaan. Hinta näyttää Kitarapajalla olevan 850 euroa ja vastaavasti 000-16GT taisi olla 1050 euroa. Noita pitäisi kyllä päästä kokeilemaan, mutta matkaa kertyy mennen tullen 1200 km, niin pitää alustavasti kysellä täällä m-netissä ja tehdä reissu Helsinkiin joskus myöhemmin.
OM-1 on kiinnostava paitsi hintansa, myös 1 3/4 tuumaisen satulaleveyden omaavan kaulun vuoksi. 000-16GT:ssä näyttäisi olevan kapeampi kaula, lieneekö merkitystä sormipikkailun kannalta. (pitäs saaha kokeilla) Isompi mutta OM-1 mallissa on kuitenkin tuo stratabond kaula. Kerran olen sellaisen nähnyt ja kyllä se omituiselta noin äkkiseltään näytti. Jollain ulkomaan sivustolla moittivat ko. kaulan tuntumaa, mutta hienolla metallivillalla olivat kuulemma onnistuneet asiaa korjaamaan.
Siispä onko joku lähempänä asuva kokeillut OM-1:stä? Olisiko jollakin jopa vertailukommenttia 000-16GT:hen? Niin ja se stratabond, mitä te siitä sanotte?

kariffi: En ole koskaan omistanut kokopuista akustista kitaraa ja sellaisen hankinta siintää mielessä. Japanilaisista soittimista on ollut hyviä kokemuksia. Niinpä joku Yamaha LL-16 tai Ibanez AWS 1000 näyttävät ainakin paperilla ja kuvissa hienoilta soittimilta. On ruusu-ja ebenpuuta käytetty ja viimeistely näyttää viimeisen päälle tehdyltä. En tiedä, kuinka on käytännössä.
Hintaluokka pyörinee jossain 800 euron kieppeillä. Nyt minua kiinnostaa, että kuinka paljon enemmän kitaraa saan, jos pistän muutaman satasen (joka on mielestäni iso raha) lisää ja alan katsastella jotain nimimerkkiä esim. Martin ja Larrivee. Ainakin Martinilta näyttää löytyvän tuossa reilun tonnin hintaluokassa kokopuukitaroita. Onko tuollainen nimekkään valmistajan edullisempi malli sen kummenpi kuin nuo japanilaiset vai maksanko vain nimestä ja paremmasta jälleenmyyntiarvosta. Onko missään ketjussa tämmöiseen pohdintaan otettu kantaa tai olisiko jollakin kenties omakohtaista kokemusta asiasta?
 
No itse osti hiljattain idän ihmeen. Pitää kertoa siitä kun tähän ketjuun on niin paljon nuo martinin käyttäjät kirjoitelleet. Blueridge BR160 onpi tämä kitara ja olen nyt huomannut kun olen kovasti akkareita ketellut ja ihmetellyt, että tämähän on Martin kopio. No soittimena tämä on ihan kunkku enkä nyt pari kuukautta soittaneena oikein keksi kummempaa moitittavaa tästä. Oikeaan Martiniin verrattuna voi ainakin mainita, että tuo kaula on kiiltolakattu kun Martineissa suositaan ainakin kaulassa semmoista paremmin liukuvaa satiinilakkausta. Mitä kaupassa testailin kitaroita niin saundillisesti ja soittoherkkyydeltään tämä ei hävennyt yhtään Martinien rinnalla. Ulkonäöksellisesti tässä on pikkuisen tarpeettoman paljon silmäkarkkia, mutta sen kanssa nyt elää. Martinien semmoinen askeettinen kauneus ja tarkoituksenmukaisuus toisaalta viehättää. Kestävyys nyt nähdään parina tulevana talvena ja voi siitä raportoida joskin on täällä muitakin tällä kitaralla soittavia vaikka eivät hirveästi kehtaa huudellakaan idän ihmeellä soittavansa. Suunnilleen saman tyylisen oikean Martinin olisin saanut kun olisin latonut tonnin verran lisää täppää tiskiin ja suunnilleen samaan rahaan olisin saanut edullisimman koko puisen amerikan martinin. Tämän nyt kummiskin otin koska pidin tästä ja budjettiini tämä oli miellyttävin vaihtoehto.
JJos perse kestäisi niin joku Martin D28 olisi ilman muuta erittäinkin varteen otettava vaihtoehto ja ehkä joskus sellaisen ostakin.