Rock, pop, alternative ›

Goes To Hell on aina lukeutunut suosikkeihin. Nightmaresta alkaneet tyylivaihtelut saavuttavat tällä lätyllä huippunsa, vaikkakin erittäin samoilla linjoillahan näillä mennään biisien ollessa tasollisesti ihan huippuluokkaa. Kuka ei voi olla pitämättä esim. Give The Kid a Breakista. Siis aivan huippumatskuu. Sit joku I´m Always Chasing Rainbows sinne tungettu, välillä ihan tapporiffittelyä a´la Wish You Were Here. Tietysti I Never Cry on mainittava.
 
Täytyy ihmetellä kun joku sanoi ettei Cooperilta oikeen tuo balladi-osasto irtoa. Suosittelen sitten kuuntelemaan vaikka Only Women Bleed, I never Cry, You And Me, How You Gonna See Me Now peräkkäisiltä lätyiltä muuten, taisivat kaikki olla aika isoja hittejä. Muutenkin täytyy sanoa että tää 70 -luvun soolotuotanto kolahtaa ja kovaa. Nää Desmond Childin kanssa tehdyt levyt ovat kyllä suoranaista saastaa. Siis ehkä kova juttu jollekin mutta 70 -luvun Alice on jostain ihan muualta.
 
Sit on tää 80 -luvun alku, joitan ihan mielenkiintosia kokeiluja mut eihän nää hirveesti soi. Clones tietty ihan hittimatskuu ja olikohan se Special Forcesin avausraita Who Do You Think We Are joka on jääny mieleen. Sellasta.

Ari78: Sit on tää 80 -luvun alku, joitan ihan mielenkiintosia kokeiluja mut eihän nää hirveesti soi.
 
DaDa on itseasiassa oikeinkin hyvä levy (vaikka Alice ei taida tuonkaan tekemisestä paljon muistaa). Olen tainnut asiasta mainita täällä jo aiemminkin... Kannattaa tuo kuunnella ehdottomasti niistä 80-luvun alkupuolen hörhöilylevyistä.

Flash: DaDa on itseasiassa oikeinkin hyvä levy (vaikka Alice ei taida tuonkaan tekemisestä paljon muistaa). Olen tainnut asiasta mainita täällä jo aiemminkin... Kannattaa tuo kuunnella ehdottomasti niistä 80-luvun alkupuolen hörhöilylevyistä.
 
Kyllä, DaDa on mainio mutta Zipper Catches Skin ja Flush the Fashion on aika luokattomia :)

Nazareth: Killer-levy taitaa olla ainoa minkä oon kuunnellu kokonaan. Mukava levy, Halo of Flies o rankka.
 
Kannattaa kuunnella kaikki Love It To Death - From The Inside väliltä, ei paremmasta väliä

Flash: DaDa on itseasiassa oikeinkin hyvä levy (vaikka Alice ei taida tuonkaan tekemisestä paljon muistaa). Olen tainnut asiasta mainita täällä jo aiemminkin... Kannattaa tuo kuunnella ehdottomasti niistä 80-luvun alkupuolen hörhöilylevyistä.
 
Joo, onhan tää kuunneltu ja ihan jees, kuten sanoin niin jokaisessa näistä hörhölevyistä löytyy ainakin pari helmee, tai jos ei helmee niin ainakin alkiota. Ite aikoinaan kun ostin Flush The Fashionin niin ihmettelin miks Alice oli tavallaan jättänyt hyvät biisinalkiot heitteille ja tyytynyt silkkaan kuraan. Jostain Aspirin Damagestakin olisi varmasti saatu aikaiseksi ihan hyvä biisi. Nyt kun tiedän tarkemmin niin Alicellahan oli todennäköisesti kiire viinakauppaan.:) Tässä Golfmonsteri kirjassahan Alice sanoo että hänen tekisi mieli tehdä uudestaan joitain näistä biiseistä nyt kun on tolkuissaan, olen ihan samaa mieltä, varmasti yhdistämällä parhaat näistä neljästä levystä uusine sovituksineen saataisiin aikaan ihan killeri levy.

Flash: DaDa on itseasiassa oikeinkin hyvä levy (vaikka Alice ei taida tuonkaan tekemisestä paljon muistaa). Olen tainnut asiasta mainita täällä jo aiemminkin... Kannattaa tuo kuunnella ehdottomasti niistä 80-luvun alkupuolen hörhöilylevyistä.
 
Jep. Mä tykkään paljonkin. Useampikin hyvä biisi:
 
- Former Lee Warmer, Törkeän ahdistava tunnelma
- No Man's Land, Loistava
- Fresh Blood, Loistava
- Pass The Gun Around, Pirun kova slovari
 
Stevenin teema aina ollut kiinnostava. Pari päivää sitten lueskelin wikipedian sivun aiheesta. Suosittelen lukemaan:
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Steven_%28Alice_Cooper_character%29

phiit: Kyllä, DaDa on mainio mutta Zipper Catches Skin ja Flush the Fashion on aika luokattomia :)
 
Zipper catches skinin TV-mainos on kyllä yksi historian parhaita mainoksia! :)
 
http://www.youtube.com/watch?v=7b446bDv9Ek

Tande: Zipper catches skinin TV-mainos on kyllä yksi historian parhaita mainoksia! :)
 
http://www.youtube.com/watch?v=7b446bDv9Ek
 
Heh! :)
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Tietääkö kukaan, mikä Alice Cooperin hajoitti silloin 7-kööt luvun puolvälissä? Ei kai yks floppilätty, jollainen rakkauden muskeli kaiketi oli, voinut yksistään olla syynä?

rheinone: Tietääkö kukaan, mikä Alice Cooperin hajoitti silloin 7-kööt luvun puolvälissä? Ei kai yks floppilätty, jollainen rakkauden muskeli kaiketi oli, voinut yksistään olla syynä?
 
Riippuu keltä kysyy... Kaipa siinä oli aidosti vähän musiikillisia erimielisyyksiäkin. Alice halusi teatraalisempaa menoa ja muu porukka ehkä suoraviivaisempaa ja vähemmän niitä showtemppuja. Ja management ajatteli, että Alice on kuitenkin se keulakuva, eikä muilla jampoilla ole niin väliä (piru vie, oikeassa olivat). Sitäpaitsi Dick Wagner, Steve Hunter yms. soittivat jo levyillä jokatapauksessa, niin miksei sitten tehdä hommia suoraan heidän kanssaan. Alicen ekan soololevyn (Welcome To My Nightmare) menestys taisi sitten olla se viimeinen naula arkkuun.

Ari78: Tässä Golfmonsteri kirjassahan Alice sanoo että hänen tekisi mieli tehdä uudestaan joitain näistä biiseistä nyt kun on tolkuissaan, olen ihan samaa mieltä, varmasti yhdistämällä parhaat näistä neljästä levystä uusine sovituksineen saataisiin aikaan ihan killeri levy.
 
Olisi kyllä tosissaan mahtava idea tehdä uudelleen noita vanhoja klassikoita levylle. Osa voisi jopa olla "rankempia" kuin alkuperäisellä albumilla. Toivottavasti AC toteuttaa tämän haaveensa.
 
Ja sitten vähän juttua äijän albumeista. Itsehän en omista kuin Trashin (yllätys yllätys) mutta mitä tätä palstaa lukenut niin tuo Welcome To My Nightmare ja Billion Dollar Babies houkuttavat. Myös tuo Constrictor vaikuttaa mielenkiintoiselta. Da Dassa on melkoisen synkkä tunnelma kun youtubessa kuuntelin hiukan sitä. Tosin en koko levyä.. Mutta eikös se tuo synkkyys ole Alicen tyyliä.
 
Pakko myöntää että AC:n aikaisempi tuotanto on jäänyt pimentoon itseltäni ja nyt vasta alkanut kiinnostumaan niistäkin levyistä.

Flash: Riippuu keltä kysyy... Kaipa siinä oli aidosti vähän musiikillisia erimielisyyksiäkin. Alice halusi teatraalisempaa menoa ja muu porukka ehkä suoraviivaisempaa ja vähemmän niitä showtemppuja. Ja management ajatteli, että Alice on kuitenkin se keulakuva, eikä muilla jampoilla ole niin väliä (piru vie, oikeassa olivat). Sitäpaitsi Dick Wagner, Steve Hunter yms. soittivat jo levyillä jokatapauksessa, niin miksei sitten tehdä hommia suoraan heidän kanssaan. Alicen ekan soololevyn (Welcome To My Nightmare) menestys taisi sitten olla se viimeinen naula arkkuun.
 
Ai Wagner ja Hunter oli messissä myös ekalla soololätyllä. Ihan niinkuin olisin joskus lainannut kirjastosta Welcome To My Nightmaren, eikä olisi napannut pätkääkään. Pitää vissiin tsekata uudestaan?

Tää on nannaa:
 
http://www.youtube.com/watch?v=S0YrXjeRSoE
 
ja tää:
 
http://www.youtube.com/watch?v=vGS-2jtyssQ
 
ja samalla koko Billion Dollar Babies lätty.

rheinone: Ai Wagner ja Hunter oli messissä myös ekalla soololätyllä. Ihan niinkuin olisin joskus lainannut kirjastosta Welcome To My Nightmaren, eikä olisi napannut pätkääkään. Pitää vissiin tsekata uudestaan?
 
Kannattaa, se on loistava lätty, onhan siellä lähes kaikki klassikkobiisejä

BigPapa: Tää on nannaa:
 
http://www.youtube.com/watch?v=S0YrXjeRSoE
 
Mahtawwaaa!
 
Muistan ku kuunneltiin skloddina tätä sinkkua (ja Osmondsin Crazy Horsesia, hoho) kaiffarin skraitasta.

BigPapa: ja tää:
 
http://www.youtube.com/watch?v=vGS-2jtyssQ
 
ja samalla koko Billion Dollar Babies lätty.
 
Pikkupoikana mun suosikki oli tolta lätyltä Raped And Freezing. Ja sitte School's Outilta se GutterCats-sekoilu. Tehtiin kavereiden kanssa pahvista ja jalkalistasta SG:t ja heiluttiin ihan hulluna pomppien sohvilla. Kansakouluikäisiä oltiin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=xPwRF_5OLbA
 
Naapurin kundi oli just muuttanu takaisin ruåttista ja siellä oli ollu Kiss vissiin aivan perkaleen kova. Varauksella suhtauduttiin Kissiin. Ja enempi svedupettereiden hommaahan se mun mielestä on vieläkin. Ailce Cooper ja Sweet oli kovia täällä. Skolessa oli skaba Cooper-diggareiden ja Slade-diggareiden välillä. Olihan se Noddy ihan pirun kova laulaja mutta kyllä jälkeenkinpäin Cooper putoo ihan toisella lailla.

No More Mr. Nice Guyn kuulin ekan kerran Radio Luxemburgista, vähän otti pannuun se häipyilevä lahetys , siihen tuli aina välillä joku muu ihmekieltä posmottava kanava päälle.

Flash: Riippuu keltä kysyy... Kaipa siinä oli aidosti vähän musiikillisia erimielisyyksiäkin. Alice halusi teatraalisempaa menoa ja muu porukka ehkä suoraviivaisempaa ja vähemmän niitä showtemppuja. Ja management ajatteli, että Alice on kuitenkin se keulakuva, eikä muilla jampoilla ole niin väliä (piru vie, oikeassa olivat).
 
Jjaaa-a, ei kyllä tosta '72-meiningiztä coolimmaksi homma mene jos meikäläiseltä kysytään. Mutta saahan sitä toki levy-yhtiöltä ja managementiltäkin kysyä, ei siinä mitään.
 
http://www.youtube.com/watch?v=TN3ZSoBA9Yk&feature=related

Jostain syystä Welcome to My Nightmare jää helposti paitsioon kun Alicen parhaita levyjä listataan vaikka sehän on kerrassaan mainio lätty. Sokerina pohjalla on Vincent Price joka sopii levyn teemaan kun sarvet pirun päähän.
 
Black Widow
http://www.youtube.com/watch?v=D41DTqGVPKQ&feature=related
 
Welcome To My Nightmare
http://www.youtube.com/watch?v=TQK5TbgopKw&feature=related