Yleistä keskustelua musiikista ›

timus: Eiköhän joka vuosikymmenellä aina 50-luvulta alkaen (ja aiemminkin) tuota poo-höttöä ole ollut. 90-luvulla ja nyt ehkä enemmän johtuen, että on niin paljon kanavia sen esille tuloon.
Kasarihan helposti leimataan juuri tukkahevin ja yhden hitin tanssipop-starojen ja vastaavien kautta, mutta toisaalta siellä on sitten valtavasti loistomusiikkia alkaen bändeistä U2, Rem ja .

 
Joka vuosikymmenellä on omat "Tutti Fruttinsa" -tietty. Ja jokaisella rock-musiikin vuosikymmenellä on omat "leimansa". Mutta jos sitä leimamerkkiä tuijottaa liikaa, niin ei näe sitä nahkaa sieltä alta. Ehkä 2000-2010 vuosikymmenen, ( 10`s -musan?) leimaksi jää jokin mitä ei vielä tajuta? Ääretön tarjonnanpaljous tai kaaos tai miksikä kukin sitä sitten sanoo?Netti-hevi?Nintendo-hevi?
Tuo "tukkahevi" ja "sukkahousu"-hevi- termit pitää sijoittaa melkein 80-luvun loppupuolelle, "Glam"-hevin aikaan. Hanoi Rocks ja Van Halenkin oli idolina monilla L.A.-bändeille ja sieltä se "tukka-hevi" sitten lähti. Mötikät sun muut vaihto rajumman "Mad MAx"-lookin pinkkeihin huiveihin ja sukkahousuihin ja kajaaliin; muita rupes tuleen satoja perässä:
Poison, Vixen, TigerTailz, Warrant, Keel, Ratt, BON JOVI...yms.mahtavia isotukkasia bändejä.
 
Loistava leffa juuri tuonkin "genren" loppuajoista:
 
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Decline_of_Western_Civilization_II

Jii-Gee: Eikös nykyään ole tärkeämpää osata räplätä tietokonetta kuin oikeasti osata Soittaa ??
Jos ei osaa vetää tarpeeks hyvin,niin tietokoneellahan saa virheet korjattua.
 
Jep. Nykyään kuka tahansa voi tehdä "hyvää jälkeä".

velipesonen: ONKO SUKUPOLVISSA EROJA?
 
Voisko jopa tässäkin asiassa olla ihan pienenpieni vaikutus sillä nykyisin kovin yleisellä kaikkimullehetitännenyt-asenteella..? Nykyteknologia ym. mahdollistaa sen, että vaivaa ei hirveästi tarvi nähdä monenkaan asian eteen. Miksei sama vois ilmetä bändihommissakin..? Studiossa voi kumminkin korjata lähes mitä vaan, miksi nähdä vaivaa treenaamiseen. No tämä nyt on ehkä typerä kärjistys, mutta tuli vaan mieleen että kaikkien työmoraali ei välttämättä kehity ihan samalla tavalla kuin joskus ennen, kun piti oikeasti tehdä töitä tiettyjen asioiden eteen. Musiikkiharrastus ja soitonopettelu vaativat määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä, joista etenkin jälkimmäinen tuntuu olevan vähenemään päin oleva luonteenpiirre, noin karkeasti yleistäen. Ajan henki?
 
No tämä sama tulikin yllä jo hieman tiivistetymmin. :)
 
Aika paljon on kiinni motivaatiostakin. YUP:n Helppoa katseltavaa -dvd:llä Valtteri Tynkkynen kertoo kuinka bändillä oli nuorina (joskus 90-luvun puolivälissä) niin hirveä hinku soittaa, että he saattoivat treenata ihan käsittämättömiä määriä - tyyliin 8 tuntia päivässä, monta päivää viikossa. Kyllähän se keikkakunto oli sitten ihan mieletön, mutta joutuivat ennen pitkää hieman rajoittamaan tuota ettei olisi mennyt ihan liioitteluksi.

Jii-Gee: Eikös nykyään ole tärkeämpää osata räplätä tietokonetta kuin oikeasti osata Soittaa ??
Jos ei osaa vetää tarpeeks hyvin,niin tietokoneellahan saa virheet korjattua.
 
Tässä on nähty 50-luvulta lähtien monenlaista ihmisen ja koneen yhteistoimintaa musiikin alueella, ja olen aivan täysin vakuuttunut ettei hyvää bändi- tai orkesterisoittoa voita YHTÄÄN MIKÄÄN. Jos haluaa olla kunnon muusikko on oikeaan soittotaitoon pakko panostaa ja paljon. On myös valitettavaa jos äänittäjien ammattitaito suuntautuu copypaste-puolelle sieltä missä se ennen oli ja mikä olisi kaikkein tärkeintä: Tarkkailla muusikoiden suorituksia reaaliaikaisesti ja olla parhaat korvat ja terävin pää koko projektissa. Hyvää äänittäjää hyvässä studiossa ei voita mikään silloin kun musiikin taltioimisesta puhutaan. Läppäreiden ja interface'ien kanssa räpläävät onnettomat saavat lähes aina aikaan kvantisoitua mitättömyyttä (QN, quantized nothing).

velipesonen: olen aivan täysin vakuuttunut ettei hyvää bändi- tai orkesterisoittoa voita YHTÄÄN MIKÄÄN. Jos haluaa olla kunnon muusikko on oikeaan soittotaitoon pakko panostaa ja paljon. On myös valitettavaa jos äänittäjien ammattitaito suuntautuu copypaste-puolelle sieltä missä se ennen oli ja mikä olisi kaikkein tärkeintä: Tarkkailla muusikoiden suorituksia reaaliaikaisesti ja olla parhaat korvat ja terävin pää koko projektissa. Hyvää äänittäjää hyvässä studiossa ei voita mikään silloin kun musiikin taltioimisesta puhutaan.
 
Annan sulle jo toisen plussan tähän ketjuun.
 
En sano, että tuo olisi totta, koska kohta joku kuitenkin kumoaisi sen oman faktansa kanssa. Tyydyn siis toteamaan, että olen täsmälleen samaa mieltä.

velipesonen: ONKO SUKUPOLVISSA EROJA?
 
itseisarvollisesti tuskinpa niinkään, mutta sensijaan sukupolvien erilaisissa lähestymistavoissa musiikkiin ja itse soittamiseen varmasti on.
 
Nykysin varmaankin (paino sanalle Varmaankin) katsotaan bänditoiminnan ja soitannon kannalta oleellisemmaksi liialti ulkomusiikillisia seikkoja, kun joskus menneinä vuosikymmeninä saatettiinpa vaikka pikkasen enempi pistää painoa itse soittotaidolle?? Hoho. Ja sitten se hoppu...
 
Ainahan löytyy taitavia soittajia, se vaan voi olla että entisaikoina valtavirtaan enempi vaikuttaneilla akteilla/muusikoilla on saattanut tavallaan olla enempi aikaa kypsyäkin soittajina, ei oo välttämättä ollut niin kiire ja hektinen ilmapiiri levyjen ulos työntämisen jne. kannalta, niin on sitten saattanut noi musiikilliset avutkin hioutua paremmin.?. Voi olla.
Tai sitten ei, ja sanon että yksittäistapauksille ei pidä laittaa liikaa merkitystä peliin, koska vastapainoksi löytyy varmasti aina myös osaaviakin pumppuja.
Markkinakoneisto on aina kuitenkin samanlainen, mutta ehkä sekin on joustanut snadisti enemmän sillon männä vuosikymmeninä? Tahti kun yleensä kiihtyy sitä mukaan mitä pidemmälle kehitytään.
 
eikä yhteiskunnallista merkitystäkään sovi unhoittaa tai aliarvioida. Silläkin on melko lailla merkitystä että millanen on maailman/yhteiskunnan meininki kulloisellakin hetkellä..
Senmukaista musiikkia sitten syntyy :P
 
Tavallaanhan nykypäivän meininki oikeestaan vaan peilaa musiikkiin sitä mitä se onkin.
Todella pinnallista, plastikkia meininkiä, rahaa naisii ja shamppanjaa virtaa. Vastapainona sitte pahoinvointi, tunnekylmyys ja painostava arki.
Ihmekös tuo nyt on jotta pinnallista glitteripoppia ja aggressiivista hevimetallia syntyy :D Tavallaan ihan johdonmukaista.
 
ELIKKÄs, pahoinpa pelkään että näistä musiikillisista "ääri-ilmiöistä" päästään eroon vasta siinä vaiheessa, kun ihminen jälleen kerran palautetaan maan pinnalle äärimmäisellä rytinällä. Autotune ei siis katoa ennekuin ydinpommit mossahtelee ja maailma palaa. Kyllä sitten kelpaa taas kuunnella "Man Comes Around"ia ;)

sellisti: Aika paljon on kiinni motivaatiostakin. YUP:n Helppoa katseltavaa -dvd:llä Valtteri Tynkkynen kertoo kuinka bändillä oli nuorina (joskus 90-luvun puolivälissä) niin hirveä hinku soittaa, että he saattoivat treenata ihan käsittämättömiä määriä - tyyliin 8 tuntia päivässä, monta päivää viikossa. Kyllähän se keikkakunto oli sitten ihan mieletön, mutta joutuivat ennen pitkää hieman rajoittamaan tuota ettei olisi mennyt ihan liioitteluksi.
 
Kunpa tollanen oiskin mahdollista. Meidänkin pändillä riittää motivaatiota vaikka mihin, mutta kun töissäkin pitää käydä ja osalla pändijätkistä on kakaroitakin, eli velvollisuuksia riittää. Treenaamme siis just niin paljon kuin näillä puitteilla on mahdollista, eli pari tuntia yhteissoittoa pari kertaa viikossa. Mielestäni meillä on treenimäärään nähden homma erittäin hyvin hanskassa.

jussimus: Kunpa tollanen oiskin mahdollista. Meidänkin pändillä riittää motivaatiota vaikka mihin, mutta kun töissäkin pitää käydä ja osalla pändijätkistä on kakaroitakin, eli velvollisuuksia riittää. Treenaamme siis just niin paljon kuin näillä puitteilla on mahdollista, eli pari kertaa viikossa. Mielestäni meillä on treenimäärään nähden homma erittäin hyvin hanskassa.
 
Ihan takuulla. Tuo YUP nyt on aika ääriesimerkki, on vaan jäänyt mieleen. Jos motivaatiota, kunnianhimoa, määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä (sekä sitä aikaakin) löytyy, niin homma ei voi olla huonosti hanskassa.

detroit442:
 
Tavallaanhan nykypäivän meininki oikeestaan vaan peilaa musiikkiin sitä mitä se onkin.
Todella pinnallista, plastikkia meininkiä, rahaa naisii ja shamppanjaa virtaa. Vastapainona sitte pahoinvointi, tunnekylmyys ja painostava arki.
Ihmekös tuo nyt on jotta pinnallista glitteripoppia ja aggressiivista hevimetallia syntyy :D Tavallaan ihan johdonmukaista.
 
ELIKKÄs, pahoinpa pelkään että näistä musiikillisista "ääri-ilmiöistä" päästään eroon vasta siinä vaiheessa, kun ihminen jälleen kerran palautetaan maan pinnalle äärimmäisellä rytinällä. Autotune ei siis katoa ennekuin ydinpommit mossahtelee ja maailma palaa. Kyllä sitten kelpaa taas kuunnella "Man Comes Around"ia ;)
 
Sullakin on niin hyvää asiaa, että plussaa ropisee. Oon itse joskus muotoillut asian hiukan eri tavalla, mutta tarkoittaen kuitenkin melko lailla samaa.

velipesonen: Semmoisen havainnon tein jo 90-luvun lopulla, että uudet rokkibändit olivat huonompia soittamaan kuin vielä saman vuosikymmenen alkupuolella. 2000-luvulla ero on täysin selvä. Kun käy kuuntelemassa a) nuorten bändejä ja b) juuri ensilevynsä julkaisseita bändejä, niin käsittämättömän paljon siellä tunnutaan omaan ilmaisuvoimaan luottavan kun yhteissoitto on kamalan löperöä. Kaikki genret sama asia.
 
En kyllä tuota ihan täysin allekirjoita. Mun mielestä nykyään nuorista nousee tosi kovia soittajia. Ehkä se yhteensoitto ei ihan niin kovalla tasolla kaikilla ole, mutta yksilösuorittajina kovaa tasoa. Ainakin basisteissa. Kasarilla aloitettiin itse koko harrastus silleenpäin, että ensin perustettiin kavereiden kanssa rokkibänsi, ja sitten alettiin miettimään että mitä kukakin soittaisi. Nyt tuntuisi että bändit perutetaan vasta sitten, kun on soitin jo hallussa jollain tasolla.

Teijo K.: En kyllä tuota ihan täysin allekirjoita. Mun mielestä nykyään nuorista nousee tosi kovia soittajia. Ehkä se yhteensoitto ei ihan niin kovalla tasolla kaikilla ole, mutta yksilösuorittajina kovaa tasoa. Ainakin basisteissa. Kasarilla aloitettiin itse koko harrastus silleenpäin, että ensin perustettiin kavereiden kanssa rokkibänsi, ja sitten alettiin miettimään että mitä kukakin soittaisi. Nyt tuntuisi että bändit perutetaan vasta sitten, kun on soitin jo hallussa jollain tasolla.
 
Otetaan semmoinen kymmenen vuoden aikajana tähän. Vuosikymmenellä ei sinänsä väliä:
 
Ajatellaan tilannetta, jossa viis jamppaa on perustanut bändin melko alkuvaiheessa soittoharrastuksen aloittamista, ja aktiivisesti treenanneet yhdessä sekä tekniikkaa, että yhteissoittoa, ja tässä samalla kasvaneet bändinä yhdeksi kokonaisuudeksi.
 
Toinen porukka on makuuhuoneissaan ja autotallissa yksilösuorituksia vuosikausia harjoiteltuaan sattumalta löytänyt toisensa netistä ja päättävät pistää viisi soolovirtuoosia hynttyynsä yhteen.
 
Näin kärjistettynä buukkaisin tuon ensimmäisenä mainitun bändin mieluummin omien bileiden vetonaulaksi. Soittivat sitten kovereita tai omaa musaa, ja jos omaa musaa niin entistä enemmän olisin tuon ensin mainitun kannalla.

JCM: Sullakin on niin hyvää asiaa, että plussaa ropisee. Oon itse joskus muotoillut asian hiukan eri tavalla, mutta tarkoittaen kuitenkin melko lailla samaa.
 
:P thx!
 
Niin ja sitten vielä pikkasen tuosta kiistellystä kasarimeiningistä,.. en aikasemmin oikeen pitänyt 80-lukua muuna kuin hirveen mauttomana aikakautena. Sitten jossain vaiheessa tajusin (melko hiljattain vieläpä) että prkl, enhän mie ole tutustunut kasariin juurikaan jonkinlaista löyhää yleiskuvaa lukuunottamatta, miun teini-ikähän oli kuitenkin yheskytluvulla ja musiikkiin kiinnostus lähti vasta joskus sillon lama-ajan tienoilla :P Ja sitten ko oon tutustunut menneeseen rock/pop -musiikkiin, niin sillonkin on sitte menty suoraan sinne 70,60,50 -osastolle.
 
Elikkäs toi kasari jotenkin tavallaan vaivihkaa luikahti musiikillisesti ohi korvien, ja sitten Debbie Harryn ja Blondien 70-luvun loppupuolen tuotannon avulla johdateltiin kasarin puolelle sillai tyylikkäästi, ja koko sen aikakauden musiikki (varsinkin nk. New Wave ja Pop) kolahti Aivan eri tavalla :D
Nykyjänsä pidän 80-lukua sellaisena Popin kultaisena aikakautena, jota on omassa kategoriassaan vaikea päihittää. Sen tietynlaisen mauttomuudenkin voipi melkeen nähdä taitolajina ko osaa oikein kattoa asiaa. Ja se on myös syytä kasarista muistaa että sillon syntyi oleellista pohjaa monille nykyjänsäkin eteenpäin jyrääville modernimmille musiikkityyleille, varsinkin heavymmälle osastolle. Kaikki raskaampi musa ei kuitenkaan ammenna pelkästään Black Sabbathin 70-luvun tuotannosta Hoho.

JCM: Otetaan semmoinen kymmenen vuoden aikajana tähän. Vuosikymmenellä ei sinänsä väliä:
 
Ajatellaan tilannetta, jossa viis jamppaa on perustanut bändin melko alkuvaiheessa soittoharrastuksen aloittamista, ja aktiivisesti treenanneet yhdessä sekä tekniikkaa, että yhteissoittoa, ja tässä samalla kasvaneet bändinä yhdeksi kokonaisuudeksi.
 
Toinen porukka on makuuhuoneissaan ja autotallissa yksilösuorituksia vuosikausia harjoiteltuaan sattumalta löytänyt toisensa netistä ja päättävät pistää viisi soolovirtuoosia hynttyynsä yhteen.
 
Näin kärjistettynä buukkaisin tuon ensimmäisenä mainitun bändin mieluummin omien bileiden vetonaulaksi. Soittivat sitten kovereita tai omaa musaa, ja jos omaa musaa niin entistä enemmän olisin tuon ensin mainitun kannalla.
 
Varmaan näinkin, mutta mun mielestä ei ole kuitenkaan ihan niin yksioikoisesti menty huonompaan suuntaan. Hommat on ehkä vähän erilailla, mutta en mä sanoisi että nykynuoret olisi nyt niin huonoja soittajia. Tai jotain. Musta se ei nyt vaan ole niin helpposti tolleen tai tolleen, vaan tässä on kaikenlaista smegmaa kellumassa vieressä mitkä pitäis ottaa huomioon.

En tiedä, millasta oli vaikka 20 vuotta sitten yrittää kasata bändiä ja soitella, mutta kuvittelisin että nykyään ainakin mun ikäluokassa (olen 17) hössötetään ihan liikaa koulua ja tulevaisuutta eikä anneta mahkuja reenata niin paljoa kun haluis.
 
Liittyen siis velipesosen näkemykseen.
 
Ja vielä, nykyään kun ihan kaikki on tuottamassa jotain studiotasosta demoa, niin jonkinlaiset paineet mennä heti studioon saattaa olla. Eikä sit oo ehditty reenata bändiä kuntoon.

detroit442: itseisarvollisesti tuskinpa niinkään, mutta sensijaan sukupolvien erilaisissa lähestymistavoissa musiikkiin ja itse soittamiseen varmasti on.
 
Nykysin varmaankin (paino sanalle Varmaankin) katsotaan bänditoiminnan ja soitannon kannalta oleellisemmaksi liialti ulkomusiikillisia seikkoja, kun joskus menneinä vuosikymmeninä saatettiinpa vaikka pikkasen enempi pistää painoa itse soittotaidolle?? ...
 
Jos soittotaidolle ei panna painoa niin se on sitten siinä, arvoisa herrasväki, ei synny mitään. Muusikon pitäisi oppia musiikkia, ja korkeatasoisen luovan muusikon täytyy osata erittäin paljon musiikkia. Oppia ei ole eikä tule jos mikä hyvänsä vähän hankalampi asia sysätään koneen harteille. Juuri näiden hankalien asioiden persoonallisessa ratkaisussa piilee taiteen alku. Kone ei ratkaise persoonallisesti vaan kaavamaisesti, ohjelman mukaan.
 
Muusikon näkemys ja tyylitaju kehittyvät ajan mittaan käytännön tekemisen myötä. Mitä enemmän muusikko laittautuu koneellisesti avustetuksi, sitä vähemmän hän oikeastaan tekee. Mitä vähemmän hän tekee, sitä hämärämmäksi hänen ajatusmaailmansa jää. Jos käytännössä musiikkiin puolinaisesti ja puutteellisesti paneutunut henkilö väittää etsiytyvänsä maaliin sisäisen näkemyksensä perusteella, hän mitä todennäköisimmin valehtelee.
 
80-luvun lopulla käytiin paljon keskustelua speed- ja trashmetallista ja varsin yleisesti oltiin tyytyväisiä siihen, että kun nuoret soittavat tällaista, he ainakin oppivat soittamaan paremmin kuin punkkarit (hähhäh). Niin siinä ei tarkkaan ottaen käynyt, vaan he oppivat tiluttamaan eivätkä soittamaan.

velipesonen:
Esimerkki: Kuuntelin Apulantaa livenä kaksi vuotta sitten, olivat silloin olleet olemassa noin 15 vuotta. Soitto oli kamalan kehnoa, tuskastuttavaa. Näin aikoinaan myös Eppu Normaalin vuonna 1991 kun he olivat olleet olemassa 15 vuotta. Oli tylsähkö keikka, mutta räpellyksen piikkiin ei mennyt nuotin nuottia. ONKO SUKUPOLVISSA EROJA?
 
Jep, toista oli 70-luvulla, kun Sex Pistols soitti kellontarkasti, mutta groovaavasti.

Teijo K.: Varmaan näinkin, mutta mun mielestä ei ole kuitenkaan ihan niin yksioikoisesti menty huonompaan suuntaan. Hommat on ehkä vähän erilailla, mutta en mä sanoisi että nykynuoret olisi nyt niin huonoja soittajia. Tai jotain. Musta se ei nyt vaan ole niin helpposti tolleen tai tolleen, vaan tässä on kaikenlaista smegmaa kellumassa vieressä mitkä pitäis ottaa huomioon.
 
Jep. Nykyään vaan bänditreenitkin voi hoitaa netissä osittain. Tokihan siitäkin on hyötyä, mutta eri tavalla kuin ns. perinteisessä treenaamisessa.
 
Nykyään voidaan treenata ja opetella esim. soinnut ja melodialinjat. Ei niin väliä sillä mihin kohtaan iskut soittaessa rytmillisesti asettuu, kun niitä iskujahan voi siirrellä ja äänitetystä raidasta voi aina tehdä teknisin apukeinoin "hyvän" jos muu ei auta. Sen kuulee sitten lopputuloksessa, mutta se taitaa olla vain niin, että sen kuulevat lopputuloksessa erona vain ne, jotka ovat tottuneet tuohon perinteisempään metodiin tehdä musiikkia ja kuulevat siinä sen oleellisen. Nykymetodiin sisään päässeille ja tottuneille riittää, että soundi on puhdas ja kliini ja ylämiddle on ok ja iskut on saatu kvantisoitua audioeditorissa kohdalleen. Ja molemmille ryhmille se omitulla metodilla tehty musa on sitä hyvää ja aitoa musiikkia.
 
Ympäristö ja aikakausi missä yksilö kasvaa, vaikuttaa tosiaan aika paljon.

JCM: Jep. Nykyään vaan bänditreenitkin voi hoitaa netissä osittain. Tokihan siitäkin on hyötyä, mutta eri tavalla kuin ns. perinteisessä treenaamisessa.
 
Nykyään voidaan treenata ja opetella esim. soinnut ja melodialinjat. Ei niin väliä sillä mihin kohtaan iskut soittaessa rytmillisesti asettuu, kun niitä iskujahan voi siirrellä ja äänitetystä raidasta voi aina tehdä teknisin apukeinoin "hyvän" jos muu ei auta. Sen kuulee sitten lopputuloksessa, mutta se taitaa olla vain niin, että sen kuulevat lopputuloksessa erona vain ne, jotka ovat tottuneet tuohon perinteisempään metodiin tehdä musiikkia ja kuulevat siinä sen oleellisen. Nykymetodiin sisään päässeille ja tottuneille riittää, että soundi on puhdas ja kliini ja ylämiddle on ok ja iskut on saatu kvantisoitua audioeditorissa kohdalleen. Ja molemmille ryhmille se omitulla metodilla tehty musa on sitä hyvää ja aitoa musiikkia.
 
Ympäristö ja aikakausi missä yksilö kasvaa, vaikuttaa tosiaan aika paljon.
 
Mulla on nyt yksi bändi missä kaikki muut soittajat taitaa olla ainakin yhtä sukupolvea nuorempia, ja kyllä ne on hiton kovia muusikoita sekä yksilötasolla että yhteissoiton kanssa. Itte siinä saan pistää parasta että pysyy mukana jotenkin. Onneksi rumpali on senverran kova että sen kanssa on helppo soittaa. Time säilyy ilman munkin panosta biisissä. Itellä nääs vasta pari viikkoa noita kohtuu monimutkaisia biisejä opetelleena on vielä tekemistä niissä itse piiseissä. Ei mulla missään bändeissä ole noin kovia musikantteja ollut ennen 2000-luvun alkua.

Teijo K.: Mulla on nyt yksi bändi missä kaikki muut soittajat taitaa olla ainakin yhtä sukupolvea nuorempia, ja kyllä ne on hiton kovia muusikoita sekä yksilötasolla että yhteissoiton kanssa. Itte siinä saan pistää parasta että pysyy mukana jotenkin. Onneksi rumpali on senverran kova että sen kanssa on helppo soittaa. Time säilyy ilman munkin panosta biisissä. Itellä nääs vasta pari viikkoa noita kohtuu monimutkaisia biisejä opetelleena on vielä tekemistä niissä itse piiseissä. Ei mulla missään bändeissä ole noin kovia musikantteja ollut ennen 2000-luvun alkua.
 
No sun tapauksessa mää uskon kyllä, että hommaa ei ns. lipsauteta "väärille" raiteille. Tuskin sää semmoisessa bändissä soittaisitkaan mikä ei toimisi.