| Aihe: Skaaloilla otelauta haltuun? | |
|---|
|
Niinkuin monille meistä, on minulle tuo otelauta ja siinä piilevät taiat vieläkin aika pitkälti mysteeri.
Missä järjestyksessä olisi kannattavinta skaaloja opetella jotta saisi treenausajasta eniten irti?
Tavoitteena siis olisi tietty ymmärrys siitä, miten eri sävellajit eri skaaloissa ovat suhteessa toisiinsa jne, että tulevaisuudessa tietyt asiat vaan "näkee" siinä ruusupuussa ilman että tarvitsee lunttailla jostain.
Esim. itselläni nyt oikeestaan lähinnä toi molliblues A:sta on hallussa. Mitä seuraavaksi? Kannattaisko ruveta junttamaan muita skaaloja A:sta, vaikka perus mollia ja duuria, vai olisiko tehokkaampaa pysyä blues-asteikossa ja mennä yks sävellaji ylös taikka alas, elikkä G tai H? |
 Jii
01.02.2010 21:15:17 | |
|
tomaattiorava: Niinkuin monille meistä, on minulle tuo otelauta ja siinä piilevät taiat vieläkin aika pitkälti mysteeri.
Missä järjestyksessä olisi kannattavinta skaaloja opetella jotta saisi treenausajasta eniten irti?
Tavoitteena siis olisi tietty ymmärrys siitä, miten eri sävellajit eri skaaloissa ovat suhteessa toisiinsa jne, että tulevaisuudessa tietyt asiat vaan "näkee" siinä ruusupuussa ilman että tarvitsee lunttailla jostain.
Esim. itselläni nyt oikeestaan lähinnä toi molliblues A:sta on hallussa. Mitä seuraavaksi? Kannattaisko ruveta junttamaan muita skaaloja A:sta, vaikka perus mollia ja duuria, vai olisiko tehokkaampaa pysyä blues-asteikossa ja mennä yks sävellaji ylös taikka alas, elikkä G tai H?
ihan ehdotuksena. mitäs jos kokeilisit soittaa yhdellä kielellä jotain, vaikka sitä bluesia. vaihdat sitten kieltä, kun alkaa sujua. intervallit skaalassa tulevat varmasti selväksi, etkä juutu "laatikkomalliin".
Southbound again. Don't know if I'm going or leaving home. |
|
No en yhdellä, mutta kahdella kielellä on tullut veivattua. Se vaan tuppaa jäämään vähän nihkeeksi varsinkin tossa A-bluussissa, ehkä siks että niitä nuottejakin on pikkusen vähempi?
Anywayz, hölmöltä tuntuis vaan sitä samaa kokoajan veivata ylhäältä, alhaalta, välistä, takaa ja ympäriltä... |
Jii
01.02.2010 21:25:55 | |
|
tomaattiorava: No en yhdellä, mutta kahdella kielellä on tullut veivattua. Se vaan tuppaa jäämään vähän nihkeeksi varsinkin tossa A-bluussissa, ehkä siks että niitä nuottejakin on pikkusen vähempi?
Anywayz, hölmöltä tuntuis vaan sitä samaa kokoajan veivata ylhäältä, alhaalta, välistä, takaa ja ympäriltä...
sen vuoksi sitä kutsutaan treeniksi. taustanauhan kanssa yhdellä kielellä pääsee pitkälle. sitten kun äänet ovat tuttuja, sama toisella kielellä. tylsää, mutta sen vuoksi sitä kutsutaan treeniksi. minusta tuo on parempi tapa opetella otelautaa kuin laatikkomalli.
Southbound again. Don't know if I'm going or leaving home. |
|
Itse olen ajatellut otekaudan hahmottamisen kannalta tärkeimmäksi oppia tuntemaan ne yksittäiset sävelet otelaudalta, eli opetella otelauta läpikotaisin. Skaalathan on vain nippu säveliä jotka sovituilla intervalleilla on valittu. Ota vaikka duuriskaala harjoitteluun ja tiedosta itsellesi mikä sävel milloinkin soi ettei homma jää pelkkien sormitusten muistamiseksi pitkässä juoksussa.
"To err is human; to forgive is divine." |
 blastoff
01.02.2010 21:41:22 (muokattu 01.02.2010 21:47:52) | |
|
Treenaa se blues-asteikko nyt aluksi vaikka niin, että pystyt soittamaan sen kaikista sävellajeista ja vähintää parista eri asemasta. |
|
jaspiq: Itse olen ajatellut otekaudan hahmottamisen kannalta tärkeimmäksi oppia tuntemaan ne yksittäiset sävelet otelaudalta, eli opetella otelauta läpikotaisin. Skaalathan on vain nippu säveliä jotka sovituilla intervalleilla on valittu. Ota vaikka duuriskaala harjoitteluun ja tiedosta itsellesi mikä sävel milloinkin soi ettei homma jää pelkkien sormitusten muistamiseksi pitkässä juoksussa.
Tarkotatko nyt siis sitä, että opetellaan ulkoa mikä nuotti on milläkin nauhavälillä?
Tähän tyyliin : http://www.learnclassicalguitar.com/images/Fret-Notes-on-Guitar.jpg |
|
jaspiq: Itse olen ajatellut otekaudan hahmottamisen kannalta tärkeimmäksi oppia tuntemaan ne yksittäiset sävelet otelaudalta, eli opetella otelauta läpikotaisin. Skaalathan on vain nippu säveliä jotka sovituilla intervalleilla on valittu. Ota vaikka duuriskaala harjoitteluun ja tiedosta itsellesi mikä sävel milloinkin soi ettei homma jää pelkkien sormitusten muistamiseksi pitkässä juoksussa.
Tarkotatko nyt siis sitä, että opetellaan ulkoa mikä nuotti on milläkin nauhavälillä?
Tähän tyyliin : http://www.learnclassicalguitar.com/images/Fret-Notes-on-Guitar.jpg |
|
Jii: sen vuoksi sitä kutsutaan treeniksi. taustanauhan kanssa yhdellä kielellä pääsee pitkälle. sitten kun äänet ovat tuttuja, sama toisella kielellä. tylsää, mutta sen vuoksi sitä kutsutaan treeniksi. minusta tuo on parempi tapa opetella otelautaa kuin laatikkomalli.
Kieli kieleltä otelaudan tuntemus on minustakin tehokkain tapa oppia ne sävelet otelaudalta. Ota vaikka c-duuria yksi kieli kerrallaan niin ei tarvitse miettiä ylennettyjä- ja alennettuja säveliä. Mulle tämä on ollut tehokkain tapa. Seuraavalle kielelle siirtyminen vasta kun edellisen kielen säveliä ei tarvitse jahkaillen miettiä tai arpoa.
"To err is human; to forgive is divine." |
|
jaspiq: Ota vaikka c-duuria yksi kieli kerrallaan niin ei tarvitse miettiä ylennettyjä- ja alennettuja säveliä.
Tässä on myös se hyvä puoli, että kun muistaa jokaisen tavallisen sävelen, niin ylennetyt- ja alennetut löytyy niiden väleistä.
... |
 wavelength
02.02.2010 08:01:06 (muokattu 02.02.2010 08:01:31) | |
|
C-duurin opettelua puollan minäkin: ensin yksittäisillä kielillä, sitten kielipareilla, asemissa, intervalleina, sointukäännöksinä ja sointuasteikkoina, arpeggioina... Kannattaa tehdä asiasta koko ajan musiikkia, eikä vain mekaanisesti jurnuttaa, niin asian oppii mukavammin ja nopeammin.
Myytävänä Jackson PS4 -sähkökitara. |
|
transponoit kaikki biisit mitä soitat C-duuriin, sillä pääset pitkälle. Sit transponoit ne G-duuriin jne kiertäen koko kvinttiympyrän. |
|
Onko muuta siitä jotain erityistä haittaa että treenaa erivireisillä kitaroilla? Toisin sanoen, akkarin joka on aina perus E:ssä voi ottaa mukaan ja treenailla misä milloin onkin, kun taas sähkis joka on matalemmassa vireessä on aina käytössä kun kotosalla treenaa? |
|
tomaattiorava: Tavoitteena siis olisi tietty ymmärrys siitä, miten eri sävellajit eri skaaloissa ovat suhteessa toisiinsa jne, että tulevaisuudessa tietyt asiat vaan "näkee" siinä ruusupuussa ilman että tarvitsee lunttailla jostain.
Itse en juurikaan parempaa tapaa tiedä kuin opetella kolme nuottia kielellä-boksit ja ottaa niitä hieromalla otelauta haltuun. Soittaa moodin ylös ja seuraavaa moodia alas ja sitten taas seuraavaa ylös ja seuraavaa alas, jne. Toimii samalla myös tekniikkatreeninä (pikkaus tai legato) tai vaikka vain alkulämmittelynä.
Tätä sivua hieman alaspäin rullaten löytyy sitten nuo tarvittavat patternit tai boksit:
http://www.guitarmasterclass.net/gu … tar_forum/index.php?showtopic=16647
"Loppujen reaktiot mua ei suoranaisesti kiinnostakaan. Jos joku tahtoo suuttua ja vetää herneet nenään, be my guest." - Pakkomielteinen urpo Jucciz kertoo perseilystään |
 calf
02.02.2010 22:43:22 (muokattu 02.02.2010 22:43:46) | |
|
Suosittelen William Leavittin Modern Method for Guitar -sarjaa. Volume 1:stä rauhassa aloittamaan. Samalla oppii nuoteistalukua ja tulee järjestelmällisyyttä treenaamiseen.
There are no wrong notes |
|
tomaattiorava: Onko muuta siitä jotain erityistä haittaa että treenaa erivireisillä kitaroilla? Toisin sanoen, akkarin joka on aina perus E:ssä voi ottaa mukaan ja treenailla misä milloin onkin, kun taas sähkis joka on matalemmassa vireessä on aina käytössä kun kotosalla treenaa?
Ehkä tähän kannattaa suhtautua samalla tavalla kuin puhaltajat, jotka soittavat transponoivia instrumenttejä. Eli perusajatus on, että jos soitat esim. d-vireisellä kitaralla ceen kohdalta, niin se on sun cee, mutta soiva ääni on bb.
Tähän ketjuun on tullut aika ylitsevuotava määrä ihan hyviä ehdotuksia otelautatreeneistä. Jos skaalojen opettelu tuntuu kiinnostavalta, niin ehkä kannattaa ottaa se apuvälineeksi otelaudan hahmottamisen vahvistamisessa. Itse aikanaan päätin ottaa e-mollin haltuun koko kaulalta. Selvitin itse sormitukset kaikissa asemissa - en siis luntannut mistään taulikoista tai tabulatuureista. Tuo treeni vei monta viikkoa, ja varmasti sen tehokkuutta lisäsi se, että selvitin homman itse. Perustietona pohjalla tais olla asteikon rakenne yhdellä kielellä ja yksi yhden oktaavin laajuinen sormitus.
Pääasia, että tekee homman hyvin ja että ylipäätään vaan tekee eikä murehdi turhia. Ei kannata olla huolissaan siitä mikä olisi hyödyllisintä seuraavaksi, saman asteikon transponointi vai uuden asteikon/moodin opettelu. |
|
calf: Suosittelen William Leavittin Modern Method for Guitar -sarjaa. Volume 1:stä rauhassa aloittamaan. Samalla oppii nuoteistalukua ja tulee järjestelmällisyyttä treenaamiseen.
Pakko sanoa et hieman turhauttaa nuotinluku, kun kyseisen teoksen jokaisen harjotuksen soitin kohtuu huolella läpi ja siltikään osaa lukea nuoteista paskaakaan :)
Otelautaa nyt tuntee kohtuu hyvin, mutta vain parista-kolmesta ekasta positiosta. |
|
Mä en ole ikinä oikein päässyt noilla oppailla oikein niitä treenipätkiä lähemmäs skaalojen hahmottamista. Nyt sitten tässä tänä vuonna alkoi yhtäkkiä jotenkin oivaltaa niitä asioita laajemmin. Ja nyt on pakko hehkuttaa että hoksasin vihdoin sen moodien jujun tänään. Vahtasin suurta kitarakirjaa ja sitten se vain siinä yhtäkkiä kitaran kanssa tesmaillessa välähti ja jäin vahtaamaan suu auki että noinko simppeliä se lopulta olikin. Oman oivaltamisen paras puoli on se aivan käsittämättömän suuri voitonriemu kun jonkun asian tajuaa. Silti olis kyllä ollut kiva joskus käydä opettajalla. :)
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |
|
Itse opettelin ulkoa kaikki Am sävellajin nuotit otelaudalta. Sitten kun tuon muistaa se on helppo siirtää muille sävellajeille. Toki kannattaa opetella ensin mihin nuo tietyn sävellajin nuotit perustuvat.
Helpottaa kun piirtää paperille kuvan otelaudasta ja sitten piirtää sinne ne pylpyrät sävellajiin kuuluvista nuoteista.
Skaalojen lisäksi sointuteoria helpottaa hahmottamaan otelautaa. Kun tietää mitkä soinnut sävellajiin kuuluvat, näkee niiden osuvan myös siihen samaan karttaan joka sävellajiin kuuluvista nuoteista on piirretty. |
 Stone
03.02.2010 09:30:01 (muokattu 03.02.2010 09:39:37) | |
|
hemuu: Pakko sanoa et hieman turhauttaa nuotinluku, kun kyseisen teoksen jokaisen harjotuksen soitin kohtuu huolella läpi ja siltikään osaa lukea nuoteista paskaakaan :)
Otelautaa nyt tuntee kohtuu hyvin, mutta vain parista-kolmesta ekasta positiosta.
Ittelle kävi taas päinvastoin ko. opuksen kohdalla...opin nuoteista soittaa "silloin" (nyt jo osittain sekin unohdettu), mutta oikeastaan kaikki muu jäikin sitten oppimatta :(
edit. osasyynä "pahviaivoisuuteeni" lienee sekin, että englanninkieli ei myöskään taittunut itseltäni lainkaan silloin.
"Musiikissa ei ole kyse varman päälle soittamisesta. Tämä musiikki on kaunista mokailua. -Keith Richards" |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
