Kitarat: kitarakamat ›

Mulla näyttäis I-sarjan (-89/90) '57 MIJ reissue olevan leppää. En sano ihan varmaksi, koska maalin alta paljastunut alue on aika pieni.

Nyt kun tää keskustelu kääntyi puu-osastolle,niin kertokaas että mikä ero sit on loppupeleissä Leppä / Saarni / Lehmus -runkoisilla Stratoilla ?
Mikä parempi/huonompi/yhtä hyvä/soi hyvin tai ei ihan niin hyvin/..jne yms..ja millä perusteella ??

Tonnilla voi löytää käytettynä jonkun rakentajan tekemän kovan pelin kans, monesti pyörii torilla. Markun musiikissa joskus kokeilin carvinin tekemää stratoa joka oli hand-made, tais maksaa aikalailla tasan 1000:- oli yks parhaista mitä oon tyypannu.
 
Highway onea en ainakaan oman kokemuksen perusteella lähtis ostamaan, jotenkin "kuolleen" olosia ovat olleet.

Jii-Gee: mikä ero sit on loppupeleissä Leppä / Saarni / Lehmus -runkoisilla Stratoilla ?
Mikä parempi/huonompi/yhtä hyvä/soi hyvin tai ei ihan niin hyvin/..jne yms..ja millä perusteella ??
 
M.netin yleinen mielipide ei pidä lehmusta yhtä hyvänä kuin leppää. Omasta mielestäni lehmus on ihan hyvä puulaji bodyyn. Omaa kokemusta kahdesta kitarasta, japanin stratosta ja ibanez rg:stä. rg lähti vahtoon, kun en jaksanut floikkaa enkä enää soita heviä. rg:n lehmusbodyssa ei ollut mitään vikaa.
 
Se huono puoli lehmuksessa on, että se on pehmeä puulaji. Ruuvit korkkaa helposti, ei saa kiristää liian kireälle.
 
Kuulisin kanssa mielelläni kokemukseen perustuvia mielipiteitä tästä aiheesta.

Lehmus pehmeenä puulajina antaa tummemman soinnin kuin noi kaksi muuta. Leppä ehkä kirkkain ja saarni siinä välissä, voi olla toistekin päin, en ole ihan varma. Toki mikit ja rautakin vaikuttaa asiaan.

Jii-Gee: Nyt kun tää keskustelu kääntyi puu-osastolle,niin kertokaas että mikä ero sit on loppupeleissä Leppä / Saarni / Lehmus -runkoisilla Stratoilla ?
 
Tuossa on referenssiä puiden ominaisuuksista.
 
http://img151.imageshack.us/img151/7400/tonereferencebodies5ui.gif

MadMatt: Tuossa on referenssiä puiden ominaisuuksista.
 
http://img151.imageshack.us/img151/7400/tonereferencebodies5ui.gif
 
No tostahan noi erot näkee kätevästi.
Ja mitäs tästä opimme..ööh..Straton bodyssa kyseisten puulajien erot melko pienet,jos siis sointieroista puhutaan..kö ??!
Tosin 'Kova Saarni' näyttäis olevan ihan eri osastoa.

kyllä se maali / pintakäsittelykin vaikuttaa paljon siihen sointiin. Yhdestä stratokopsusta hioin maaiit pois ja kyllähän se heräsi henkiin.

Ostin Fender Stratocaster Classic Player '60:sen joulukuussa. Arrrvostelun aika (mukaillen ensimmäisen sivun arvostelua):
 
Ulkonäkö:
 
Kitara näyttää ihan coolilta, sopii ainakin mulle. Värivaihtoehdot oli suppeat, Sonic Blue (600e), Sunburst (630e) ja Olympic White (660e DLX-kaupan hinnat). Alunperin olin unelmissa kaavaillu jonkun muunvärisen straton, mutta päädyin sitten yhteen noista. Näyttää stratolta rungon muotoilultaan ja lapa on kaunis. Metalliosat kiiltää mukavasti valoa vasten.
 
Tuntuma ja soittaminen:
 
Tuntumaltaan mukava, kiva laskee näppinsä kielille ja soitella. Body tuli vähän yllätyksenä: olin aatellu jotain kevyttä soitinta, mutta Classic Playerissa on painoa. Jossainhan sitä on valiteltu, ettei se tunnu stratocasterilta. Pitemmän päälle tämä massa on kuitenkin etu: kieliä uskaltaa rämpätä raskaastikin ilman pelkoa kielten katkeamisesta, mutta siirryttäessä korkeammille sävelille soundi on uskomattoman pehmeä ja voi soitella keveämminkin. Soitin onkin todella monipuolinen ja siitä saa irti paljon.
 
Talla ja vibrakampi:
 
Talla kiiltää valossa, hyvä pistää käsi siihen. Vire pysyy "ihan OK". Kitaraa saa välillä virittää, mutta ehkä talvesta ja kitaran uutuudesta johtuen kitara elää vähän enemmän.
 
Kampi tuntuu köykäiseltä: ei käy käteen ja ei kuulosta niin hyvältä kuin luulisi, ainakan mun käsittelyssä. Jossain toisessa kitarassa kampi on tuntunu kivemmalta, mutta tässä kitarassa oon skipannu vibraamisen melkein kokonaan. Ehkä joku muu sais siitä irti enemmän.
 
Kaularauta:
 
Talvesta johtuen kitaran kaularauta luonnollisesti liikuskelee. Jotkut sävelet saivat kaularaudan soimaan rämisevästi. Jos sitä haluaa säätää, joutuu irrottamaan kielet ja kaulan, mikä saattaa vaatia aikaa. DLX-liikkeestä, josta kitaran ostin, lupasivat virittää kaularautaa kuitenkin ilmaseks jos sitä tarvii. Ilman virittelyäkin kaularauta kuitenkin asettu kohilleen, eikä se särise enää. Tää ei oo siis mikään suuri vaiva, kun tietämykseni mukaan kaularautaa ei usein tarvitse viritellä?
 
Kaula:
 
C-kaula tosiaan tuntuu välillä ohuelta. Silloin tällöin käsi rasittuu ihan perus-barresointujakin soitellessa. Johtuneeko tuo sitten mun käsistä, säätökysymyksestä vai totuttelemattomuudesta, en tiiä. Vaiva on kuitenkin pieni verrattuna muihin kitaran ominaisuuksiin, ja suurimman osan ajasta kaula sopii käteen ihan moitteettomasti.
 
Otelauta:
 
Suuri kysymys Fenderin Stratocastereiden valinnassa on, että pitääkö sen otelaudan olla ruusupuuta vai vaahteraa. Keskustelupalstoilla annettiin erilaisia vastauksia: toisaalla ykkösvaihtoehto oli ehdottomasti ruusupuu, toisaalla ihmiset kehu vaan vaahteraa. Yleisesti tiedetään, että vaahtera on kirkkaampi ääneltään, ruusupuu tummempi. Itse päädyin lopulta ruusupuuhun hakiessani mahdollisimman monipuolista ääntä. Eri kitaroilla vaahteran ja ruusupuun eroja kokeilin, en suoraan Classic Playereilla. Youtubesta noiden eroja voi kuunnella. Ruusupuun ääni on tarpeeksi kirkasta mulle, mutta ainahan voitte kokeilla ite.
 
Mikit:
 
Mikit on Single-coil -mikkejä. Eli humbucker-huminanestoa ei ole. Huminaa harvoin huomaa, mutta jos esim. tietokone on auki ihan vahvarissa kiinni, kuuluu kovaa rätinää, kunnes koskee jotain kieltä. Soittaessa tämä ei haittaa.
 
Mexicaano:
 
Ainut mikä saa mut välillä ajattelemaan Classic Playeriani meksikolaisena on pieni präntti, jossa lukee 'made in mexico'. Eli sen puoleen valmistusmaalla ei ole väliä, tai sitten voin olla tyytyväinen meksikolaiseen laatuuni.
 
Loppuyhteenveto:
 
Loistava kitara, pärjää missä vain. Stratocaster-soundi ja monipuolisuus sai mut valitsemaan tän esim. Telecasterin tai Les Paulin sijasta, enkä ole pettynyt. Hinnan puolesta uskon saaneeni parhaan mahdollisen kitaran.
 
Muista Stratocastereista:
 
Fender Standard Stratocaster: kitaraliikkeessä soitellessani ihastuin aluksi tähän kitaraan, kevyt ja siro kuin mikä ja sen ääni oli todella kirkas ja puhtoinen. Ensi innostuksen jälkeen kuitenkin huomasin, että kielet tuntuivat jotenkin kankeilta ja kaula tuntui liian kämäiseltä pidempään soitteluun. Äänikin olin paljon yksipuolisempi. Hinta oli jotain 550e liikkeessä. Mieluummin kannattaa pistää 50e lisää niin saa paljon paremman Classic Playerin.
 
Fender Classic Series: Tämä kitara kuuluu suht samaan hintaluokkaan Classic Playerin ja Standardin kanssa. Etsin tästä tietoa, mutta sitä ei löytynyt paljon. Tää noudattaa varmaan enemmän perinteistä Stratocaster-mallia. Miten se tiedoiltaan erosi esim. Classic Playeristä oli se, että sen kaula on ohuempi. Äänestä ja tuntumasta en sitten tiedä. Kokeilkaa jos löydätte sellaisen jostain, kovaa melua siitä ei ainakaan ole pidetty.
 
Squier Fender Stratocaster: Tuntui jotenkin laimealta, hinta oli jossain 300e kieppeillä. Sama keppi löytyy meiän lukion musiikkiluokasta, eli ei kovin vakuuta. Stratocaster-malli näkyy muodossa, mutta soundi kuulostaa lattealta. Onkohan noita kalliimpina?
 
Muut: Internetin keskustelupalstojen kehoittamana kokeilin myös vähemmän nimellisiä stratocastereita. Näistä jäi kuitenkin lattea maku suuhun. Fenderin Stratocaster-äänen jälkeen muut stratot kuulosti turhan tavanomaisilta. Nopeasti liikkeitä kiertemällä ei mieleen jäänyt yhtään helmeä. Toisaalta en montaa päässyt kokeilemaan, koska niitä ei ollut paljon myynnissä ainakaan ennen joulua. Esimerkiksi Tokain stratoja ei ollut enää yhtään myynnissä (vaikka rehellisesti sanottuna en usko, että ne olisivat pärjänneet Classic Playerille siinä hintaluokassa).
 
~Nitout kuittaa

Nitout: Tokain stratoja ei ollut enää yhtään myynnissä (vaikka rehellisesti sanottuna en usko, että ne olisivat pärjänneet Classic Playerille siinä hintaluokassa).
 
Kyllä ne pärjää oikein mukavasti, ei ole kyse uskonasiasta :)
 
Hyvä ja kattava teksti muuten, kannattaa ehkä hioa muotoa hiukan ja laittaa teksti tuonne laitearvioit -palstalle. Kuvaa tietty mukaan kans :)

Itse olin kanssa joulukuun alussa Strato kaupoilla DV247:lla ja tilasin Classic Player 60s Sonic Blue värillä. Testailin 2 viikkoa ja palautin sen, sekä pyysin lähettämään tilalle saman sarjan Classic Player 50s Shorelain Gold värillä.
Nyt tuntuu kaula istuvan ainakin minun käteen paremmin leveydeltään ja muodoltaan Soft-V mallinen. Toinen merkittävä ero on että kaula on kauttaaltaan kapeampi leveyssuunnassa ja tosta liitteenä olevasta testistäkin huomasin että kielten etäisyys sillassa on 50s mallissa 1mm kapeampi 52mm ja 60s mallissa 53mm.
Pidän myös näiden 57/62 mikkien äänestä enemmän kuin 60s 69-mikkien.
Tämä kaulan muoto ja kielten etäisyys sillassa vaikuttavat ainakin itsellä tuohon soittotuntumaan todella paljon.
 
tässä hyvä kuvaus molemmista malleista:
www.fender.co.uk/images/resources/pdfs/GIT287%20rev_fender.pdf
 
Edit:Lisäksi en pitänyt 60s mallin 12" radiukseta kaulassa, 50s mallissa 9,5" radius, johon olen enemmän tottunut.

Oma kohtainen kokemus Fenderin stratoista on seuraavanlainen, mutta voi olla että tämä ei ole koko totuus.
 
Minulla oli vuoden päivät Fender Std. Mexico strato. Siitä ei saanut irti perinteistä straton helinää. Tämä ilmeisesti johtuu käytetyistä puumateriaaleista. Kokeilin jopa vaihtaa mikit Lace sensoriin. Edullisimmat Fender stratot ovat myös kauheassa tehdas vireessä. Kitarat joutuu poikkeuksetta säätämään. Fenderiltä löytyy tosin hyviäkin stratoja. Oma suosikkini on Fender Statocaster plus. Siinä on upea helinä ja vahva soundi. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.
 
Tällä hetkellä minulla on Blade texas standart pro strato. Hieno kitara siihen hintaluokkaan. Toikain japsi stratot tarjoavat myös laadukkaan vaihtoehdon Fenderille. Suosittelen kokeilemaan kumpiaikin kitaroita.
 
Blade Stratocaster
http://www.thomann.de/fi/blade_te_3rc_3ts_texas.htm
 
Stratocaster plus
http://www.xhefriguitars.com/page2.html

Edelleen kaksi sanaa: Eric Johnson.
Se on vaan ylivoimaisen paras strato.

rosberg: Edelleen kaksi sanaa: Eric Johnson.
Se on vaan ylivoimaisen paras strato.
 
Ja paremmaksi senkin saa steel-pole mikeillä )B:-

en menisi vaihtamaan tuohon johnsoniin kuin kieliä.

jarkkok: Ja paremmaksi senkin saa steel-pole mikeillä )B:-
 
Minen ymmärtänyt. Varmaan vitsi?

rosberg: en menisi vaihtamaan tuohon johnsoniin kuin kieliä.
 
Ne ja kieltenohjain.

menee varmaan ohi aiheen, mutta se ohjain on ok. Muutenkin tuossa on hyvät nuo laskeutuvat virittimet. Pysyy ihan kivasti vireessä.

rosberg: menee varmaan ohi aiheen, mutta se ohjain on ok. Muutenkin tuossa on hyvät nuo laskeutuvat virittimet. Pysyy ihan kivasti vireessä.
 
Eihän EJ:ssä ole vakiona kielenohjainta. E ja H- kieli olivat toisinaan tästä syystä vähän levottomia ja itseltäni ohut E hyppäsi välillä satulastaan jos oikeen kunnolla murjoi. Joka tapauksessa erittäin hyvä skeba ja hyvät mikit.