Kitarat: kitarakamat ›

Ostin Fender Stratocaster Classic Player '60:sen joulukuussa. Arrrvostelun aika (mukaillen ensimmäisen sivun arvostelua):
 
Ulkonäkö:
 
Kitara näyttää ihan coolilta, sopii ainakin mulle. Värivaihtoehdot oli suppeat, Sonic Blue (600e), Sunburst (630e) ja Olympic White (660e DLX-kaupan hinnat). Alunperin olin unelmissa kaavaillu jonkun muunvärisen straton, mutta päädyin sitten yhteen noista. Näyttää stratolta rungon muotoilultaan ja lapa on kaunis. Metalliosat kiiltää mukavasti valoa vasten.
 
Tuntuma ja soittaminen:
 
Tuntumaltaan mukava, kiva laskee näppinsä kielille ja soitella. Body tuli vähän yllätyksenä: olin aatellu jotain kevyttä soitinta, mutta Classic Playerissa on painoa. Jossainhan sitä on valiteltu, ettei se tunnu stratocasterilta. Pitemmän päälle tämä massa on kuitenkin etu: kieliä uskaltaa rämpätä raskaastikin ilman pelkoa kielten katkeamisesta, mutta siirryttäessä korkeammille sävelille soundi on uskomattoman pehmeä ja voi soitella keveämminkin. Soitin onkin todella monipuolinen ja siitä saa irti paljon.
 
Talla ja vibrakampi:
 
Talla kiiltää valossa, hyvä pistää käsi siihen. Vire pysyy "ihan OK". Kitaraa saa välillä virittää, mutta ehkä talvesta ja kitaran uutuudesta johtuen kitara elää vähän enemmän.
 
Kampi tuntuu köykäiseltä: ei käy käteen ja ei kuulosta niin hyvältä kuin luulisi, ainakan mun käsittelyssä. Jossain toisessa kitarassa kampi on tuntunu kivemmalta, mutta tässä kitarassa oon skipannu vibraamisen melkein kokonaan. Ehkä joku muu sais siitä irti enemmän.
 
Kaularauta:
 
Talvesta johtuen kitaran kaularauta luonnollisesti liikuskelee. Jotkut sävelet saivat kaularaudan soimaan rämisevästi. Jos sitä haluaa säätää, joutuu irrottamaan kielet ja kaulan, mikä saattaa vaatia aikaa. DLX-liikkeestä, josta kitaran ostin, lupasivat virittää kaularautaa kuitenkin ilmaseks jos sitä tarvii. Ilman virittelyäkin kaularauta kuitenkin asettu kohilleen, eikä se särise enää. Tää ei oo siis mikään suuri vaiva, kun tietämykseni mukaan kaularautaa ei usein tarvitse viritellä?
 
Kaula:
 
C-kaula tosiaan tuntuu välillä ohuelta. Silloin tällöin käsi rasittuu ihan perus-barresointujakin soitellessa. Johtuneeko tuo sitten mun käsistä, säätökysymyksestä vai totuttelemattomuudesta, en tiiä. Vaiva on kuitenkin pieni verrattuna muihin kitaran ominaisuuksiin, ja suurimman osan ajasta kaula sopii käteen ihan moitteettomasti.
 
Otelauta:
 
Suuri kysymys Fenderin Stratocastereiden valinnassa on, että pitääkö sen otelaudan olla ruusupuuta vai vaahteraa. Keskustelupalstoilla annettiin erilaisia vastauksia: toisaalla ykkösvaihtoehto oli ehdottomasti ruusupuu, toisaalla ihmiset kehu vaan vaahteraa. Yleisesti tiedetään, että vaahtera on kirkkaampi ääneltään, ruusupuu tummempi. Itse päädyin lopulta ruusupuuhun hakiessani mahdollisimman monipuolista ääntä. Eri kitaroilla vaahteran ja ruusupuun eroja kokeilin, en suoraan Classic Playereilla. Youtubesta noiden eroja voi kuunnella. Ruusupuun ääni on tarpeeksi kirkasta mulle, mutta ainahan voitte kokeilla ite.
 
Mikit:
 
Mikit on Single-coil -mikkejä. Eli humbucker-huminanestoa ei ole. Huminaa harvoin huomaa, mutta jos esim. tietokone on auki ihan vahvarissa kiinni, kuuluu kovaa rätinää, kunnes koskee jotain kieltä. Soittaessa tämä ei haittaa.
 
Mexicaano:
 
Ainut mikä saa mut välillä ajattelemaan Classic Playeriani meksikolaisena on pieni präntti, jossa lukee 'made in mexico'. Eli sen puoleen valmistusmaalla ei ole väliä, tai sitten voin olla tyytyväinen meksikolaiseen laatuuni.
 
Loppuyhteenveto:
 
Loistava kitara, pärjää missä vain. Stratocaster-soundi ja monipuolisuus sai mut valitsemaan tän esim. Telecasterin tai Les Paulin sijasta, enkä ole pettynyt. Hinnan puolesta uskon saaneeni parhaan mahdollisen kitaran.
 
Muista Stratocastereista:
 
Fender Standard Stratocaster: kitaraliikkeessä soitellessani ihastuin aluksi tähän kitaraan, kevyt ja siro kuin mikä ja sen ääni oli todella kirkas ja puhtoinen. Ensi innostuksen jälkeen kuitenkin huomasin, että kielet tuntuivat jotenkin kankeilta ja kaula tuntui liian kämäiseltä pidempään soitteluun. Äänikin olin paljon yksipuolisempi. Hinta oli jotain 550e liikkeessä. Mieluummin kannattaa pistää 50e lisää niin saa paljon paremman Classic Playerin.
 
Fender Classic Series: Tämä kitara kuuluu suht samaan hintaluokkaan Classic Playerin ja Standardin kanssa. Etsin tästä tietoa, mutta sitä ei löytynyt paljon. Tää noudattaa varmaan enemmän perinteistä Stratocaster-mallia. Miten se tiedoiltaan erosi esim. Classic Playeristä oli se, että sen kaula on ohuempi. Äänestä ja tuntumasta en sitten tiedä. Kokeilkaa jos löydätte sellaisen jostain, kovaa melua siitä ei ainakaan ole pidetty.
 
Squier Fender Stratocaster: Tuntui jotenkin laimealta, hinta oli jossain 300e kieppeillä. Sama keppi löytyy meiän lukion musiikkiluokasta, eli ei kovin vakuuta. Stratocaster-malli näkyy muodossa, mutta soundi kuulostaa lattealta. Onkohan noita kalliimpina?
 
Muut: Internetin keskustelupalstojen kehoittamana kokeilin myös vähemmän nimellisiä stratocastereita. Näistä jäi kuitenkin lattea maku suuhun. Fenderin Stratocaster-äänen jälkeen muut stratot kuulosti turhan tavanomaisilta. Nopeasti liikkeitä kiertemällä ei mieleen jäänyt yhtään helmeä. Toisaalta en montaa päässyt kokeilemaan, koska niitä ei ollut paljon myynnissä ainakaan ennen joulua. Esimerkiksi Tokain stratoja ei ollut enää yhtään myynnissä (vaikka rehellisesti sanottuna en usko, että ne olisivat pärjänneet Classic Playerille siinä hintaluokassa).
 
~Nitout kuittaa