Studiotyöskentely ›

Mielenkiintoista ettei porukalla ole oikein mitään muita visioita kuin noita kovempia numeroita bittisyvyyksiin, näytteenottotaajuuksiin tai datanopeuksiin, jotka eivät kuitenkaan kotistudion luonnetta tai työtapoja juuri muuta. Näitä tuskin voi verrata niihin muutoksiin joita aiheuttivat esim. siirtyminen nauhureista non-lineaariseen editointiin, äänityssoftien ja sekvenssereiden yhdistyminen DAW-käsitteellä kuvattaviksi järjestelmiksi, plugaripohjainen synteesi ja efektointi ja niin edelleen. Mikä olisi se seuraava askel, joka merkittävästi vaikuttaisi itse homman työtapoihin ja workflown etenemiseen?
 
No, tässä jotain hajanaisia pointteja kuitenkin.
 
Tietoverkot EIVÄT minun nähdäkseni tule olemaan se juttu, siis ainakaan nykyhetkeä reaaliaikaisemmin. Ehkä joku Google Wave saadaan yhdistettyä sujuvasti DAWeihin niin että ryhmätyöskentely ja helppo tiedostonjako siinä mielessä tulee onnistumaan, mutta sekkarit vaativat niin paljon tehoa ja ovat niin erikoistuneita softia, ettei niille ihan helposti voida tehdä selainvastikkeita kuten Word -> Google Docs. Reaaliaikaista yhteensoittoa ei tulla saamaan verkon kautta toimimaan ikinä latenssien takia, reaaliaikaisissa nettipeleissä lähetettävän datan määrä on pienempi ja fyysisistä piuhojen pituuksista ynnä muista asioista johtuvaa latenssia voidaan kompensoida ennakoimalla nerokkaasti. Näitä kumpaakaan ei vaan voida oikein musiikkia tehdessä käyttää. Pelkkä MIDI- ja VST-instrumenttipohjainen jammailu voisi toimia vähän sinne päin, DSL-liittymillä latenssit voitaisiin saada ehkä jonnekin 30-50 ms, eli lopputulos olisi käytännössä soittokelvoton ja ärsyttävä kuriositeetti..
 
Keikkojen striimaus nettiin tulee tosin varmasti yleistymään, kun mobiiliverkkojen kaistat alkavat riittää hyvälaatuisen video lähettämiseen striimauspalvelimelle mistä tahansa. (Tän vois kyllä periaattessa tehdä jo nyt mun 3 vuotta vanhan läppärin, Alesiksen Multimix FW:n, miniDV-kameran ja megasen mokkulan avulla, ei ole toistaiseksi vain jaksanut säätää enkä tiedä millaista kuvanlaatua tuo jaksaisi nykimättä tehdä ja siirtää..). Mutta katsooko niitä kukaan?
 
En ihan täysin tajunnut Kiven pointtia Ethernetistä kontrollerikäytössä, hyvin speksattuna ja toteutettuna se varmaan vähentää säätöä MIDI-vehkeisiin verrattuna, mutta ei kai niidenkään käyttö mitään mahdotonta ole, eikä pelkkä datansiirtoväylän vaihtaminen tule tekemään vehkeistä yhtään idiottivarmempia tms. tavalla subjektiivisesti parempia? Lisäkaista on varmasti aina tarpeen.
 
Yksi oleellinen toive teknisen kehityksen suhteen olisi se, että häviöttömät pakkausmenetelmät nousisivat suosituimmiksi. Tämän suhteen en pidättelisi hengitystäni, kun korkealla bitratella häviöllisetkin riittävät kuluttajille, mutta saahan sitä toivoa. Surround tulee varmaankin yleistymään jo kotistudiomaailmassakin, itse en varmasti väännä isommin 5.1:stä vielä tuolloinkaan kun stereokin on vielä hakusessa. Fyysinen media menettää merkitystään yhä enemmän, mutta eipä tuo nytkään mitään kovin merkittävää osaa kotistudiohommissa näyttele.
 
Itse kokisin mielenkiintoiseksi pohtia mitä muutoksia näyttöjen ja resoluutioiden koon kasvaminen tuo audiosoftien käyttöliittymiin. Saataisiinko vihdoin jotain toimivampia ratkaisuja ja metaforia niihin kuin potikoiden yms. rautajuttujen suora mallintaminen ja hiirellä käpistely? Musasoftien taiteellinen luonne vaikuttaa myös tuohon suunnitteluun, silmäkarkki tekee psykologisia jippoja sille mitä plugarilta odottaa ja niin edelleen. Kuitenkin näissäkin arvostaisin enemmän kattavia, hyvin dokumentoituja kontrolleja sekä laajoja mittaristoja jotka tekevät efektin virittämisestä helpompaa. Osa efektien kontrolleista voi olla jossain advanced-napin alla, jos jotkut parametrit on oikeasti säädetty soundaamaan hyviltä niin voi olla hyväkin ettei niihin tule koskettua. Mittareissa pointtina olisi tämä "jos kompura kuuluu, sitä on liikaa"-logiikka, kevyemmässä käytössä uusavutonta auttaa jos myös näkee paljonko dynamiikkaa lähtee ja milloin.
 
Yhtenä toiveena haluaisin softiin muutenkin vakiona vähän tarkempia mitteristoja, kun visuaalista tilaa ja prosessointitehoja löytyy kuitenkin uusista koneista aina vaan enemmän. Esim. tällaiset näytöt sietäisi olla vakiona: http://www.rndigital.com/inspectorXL-onlinetutorial.html . Vaikka korvat ovatkin tärkein työkalu, niin ei tollaisesta tarkemmasta analyysistä ja palautteesta haittaakaan olisi.
 
Microsoft Songsmithin ja vastaavien potentiaalia saadaan ehkä tuohon mennessä hyötykäyttöön, esim. sovitusvaihtoehtojen generointiin ja kehittyneemmän audio -> MIDI-toiminnallisuuden toteuttamiseen. (Toki nämä ovat olemassa perusmuodossaan jo nyt ja Band in a Box on ikivanha vehje.). Ehkä Xboxilla tulee olemaan tuolloin joku Singstarin versio, johon voi itse eka laulaa oman laulumelodian johon peli luo sopivan taustan, ja sitten kaverit voi pistää vetämään itse perässä. Nämä luomukset voi sitten uppia Xbox Liveen, Mikkisoftan tietotaito äänenkäsittelyn alalla ei varmaankaan tuota järkevämpään kaupallistamiseen riitä.
 
Aaltoäänen viritys ja manipulointi integroituu tuohon mennessä täysin osaksi DAW:n vakiotoiminnallisuuksia. Joku DAW-valmistaja ostaa Melodynen, lisensioi sen moottorin tai kehittää algoritmeiltään yhtä kehittyneen vehkeen ja yhdistää sen niin, että aaltoäänen sävelainesten viritys ja muu muokkaus on samalla lailla suoraan käytettävissä kuin muukin editointi.
 
REAPER sparraa isompia DAW-valmistajia nerokkailla ominaisuuksilla niin, että asiakastoiveiden takia osa niistä varastetaan myös muihin softiin. Joustavammat reititys- ja automaatiokäytännöt yleistyvät tämän takia ja softien keinotekoinen rajoittaminen vähenee. (Toki nämä ovat enemmän propellihattujuttuja, joita ei normaali käyttäjä välttämättä kaipaa, mutta luulisi että ne kaikista timangeimmat jutut leviävät, Cockos kun ei ole innovaatioitaan tähän asti patentoinut.)
 
Itse R:n versionumerota tuona vuonna en uskalla veikata, varmaan pari isompaa arkkitehtuuripäivitystä tulee ainakin tapahtumaan. Jos samanlainen suotuisa kehitys jatkuu (tiheä päivitysväli, pieni, mutta intohimoinen kehittäjätiimi, hyvä kommunikaatio käyttäjä/modaajayhteisön kanssa, API avoinna kaikille halukkaille koodaajille) niin uskon käyttäväni REAPERia itse päätyökaluna tuolloin. API:n avaamisen jälkeen R:lle on ilmestynyt jo muutamia erittäin lupaavia lisäosia sen heikkouksia esim. midi-editorin suhteen. Toinen siisti REAPERille tehty juttu on retrohenkinen dockattava tekstikonsoli-käyttöliittymä, jolla voi komennot taitava miksata tyylikkäästi "UNIX guru gone audio engineering"-tyyliin..
 
Pro Toolsin valta-asema ei varmaankaan murru, vaikka itse toivoisin että kehitys menisi kohti hyvin suunniteltuja, avoimia standardeja niin että plugarit ja projektit olisi mahdollista siirtää järjestelmästä toiseen riippumatta siitä mikä DAW alla hyrrää. REAPER tulee syömään jonkun verran markkinoita isompien softien kevytversioilta, mutta PT, Logic ja Cubase ovat varmaan edelleen ne jutut jotka kannattaa osata jos töikseen meinaa hommia tehdä (mutta tässähän puhutaan edelleen kotistudioista?)
 
Viime vuosina isompiin DAW-ympäristöihin on pöllitty aika paljon juttuja Fruity Loopsin ja Acidin tapaisista looppipohjaisista musasoftista, joiden suoraviivainen ja helposti opittava tapa käsitellä ääntä looppaavina palasina (nuottien tai jatkuvan aaltoäänen sijaan) kannustaa vähän erilaiseen tekemiseen. Tällaisten vaihtoehtoisten musiikinhahmotustapojen yleistyminen on hyvä kehitys, jos ne saadaan istutettua softiin niin että lopputulos on vielä jotenkin loogisesti käytettävä.
 
Muutenkin erilaisten käyttöliittymien saatavuus ja käyttö rinnakkain on nastaa, johonkin konemusaan step sequencer tai tracker-tyylinen käyttis saattaa olla ainoa oikea, ja näiden uusia tulemisia on ilmaissoftan puolella nähty jo paljon. Näistä toivon kehittyvän killer applicationeita, jotka stimuloivat luovuutta, pistävät ajattelemaan ääntä ja musiikkia ihan uudella tavalla ja ovat niin helppokäyttöisiä, etteivät ne jää vain hikisten avantgarde-konemusa-nörttien näpertelyksi.. (No joo, ehkä pitäis vaan ostaa Reaktor ja opetella käyttämään sitä, muutamat demot mitä sitä on kuullut ja käpistellyt ovat aika huikeita, PureData ja Max/MSP kiehtovat myös mutta ovat sitten vielä rajummin propellipää-meininkiä.)
 
Nykyiselläänkin PC:n sisällä on esim. ASIO:n ja Rewiren takia mahdollista kehitellä hienoja systeemejä joissa osa softista kontrolloi ja luo / syöttää MIDI-dataa, osa generoi / muokkaa niiden pohjalta ääntä ja lopulta joku palanen summaa näistä sen lopullisen äänen.
 
Tylsimmillään tulevaisuudessa äänenkäsittelyn maailma jatkaa itseään syöttävänä latteuden kierteenä, jossa kotistudiovehkeiden tarkoitus on ainoastaan mallintaa ja tuottaa mahdollisimman helposti nykyhetken hittisoundeja sekä nopeuttaa ja tehostaa tällaisen musiikin tuotantoa. Onneksi aina tulee olemaan mahdollisuuksia laitteiden luovaan väärinkäyttöön, eikä klassisen rockbändisoundin tekeminen kuitenkaan ole muuttumassa ainakaan vaikeammaksi. Tulevaisuus on nyt.