Media ja viihde ›

Perheraamatun kokoinen Ian Kershawin Hitler elämäkerta, 950 sivua.
Sinänsä hyvä kirja jossa asioiden taustoja oli kiitettävästi.
Jonkin verran kirjan tendenssimäisyys häiritsi, kyllä Hitleristä saisi pahiksen pelkillä faktoilla.
("Epäterveellinen ruokavalio: pelkkiä kasviksia ilman viinaa ja tupakkaa")
Ei tarvitse väittää että kun hän epäonnistuneen vallankaappausyrityksensä jälkeen istui vankilassa ja luki sinä aikana maailmankirjallisuuden klassikkoja niin hän ei tehnyt sitä sivistääkseen itseään vaan ainoastaan pönkittääkseen omia ennakkoluulojaan.
Eiköhän looginen selitys ole se että vankilan kirjastossa ei muuta ollut.
 
Sitten kirjoittaja pohtii oliko Hitler suurmies vai ei ja päätyy tulokseen että ei.
Joka tapauksessa se että meidän maailmamme tällä hetkellä on sellainen kuin se on, on kyllä merkittävältä osalta Hitlerin ansiota/syytä.

Arto Paasilinna - Jäniksen vuosi
 
Erittäin mainio kirja, tarjoaa hyvät naurut monesti mutta osaa olla aika melankolinenkin, omalla tavallaan.

John Lennon: Panee omiaan / Hispanialainen jakovainaa
 
Alkukielisenä tämmönen "dada-runous" oisvoinu ehkä viä toimiikki, suomennettuna ei juur senkään vertaa. Ei sillä, etteikö näitä juttuja tajuais (sikäliku niissäny yleensä mitään "tajuumista" olikaan), mut mulla ainaki pyörii kokoaika mielessä, että mitähän seon tässäki OIKEESTI mahtanu sanoo, siis englanniks. No, googlella löyty jotain pätkiä tosta ekasta (In His Own Write), eikä näyttäny paljo senenempää järkee olevan alkukielelläkään kyl... ;) Kirjassa oli myös paljon kuvia, Lennonin ittensä töhertämiä, joista en kans juurkaan tykänny. Eipä tainnu vaan olla ihan mun teekupposeni tämäkään nyt...
 
Fredrik Sjöberg: ME ja NE - Rotuopeista sukulaisuuteen
 
Semmonen "ihan kiva" pikku kirjanen (vaan reilut sata sivuu) ihmislajin historiasta genetiikan näkökulmasta. Eiseny huonokaan ollu ja äkkiähän sen lukas, eipä vaan mitään sen kummempaa tuntunu jäävän käteen taas (muutako että mitään "ihmisrotuja" eio olemassakaan, ainakaan genetiikan kannalta), mut eipä ollu varmaan niin tarkotuskaan. "Ihan kiva" kirjanen tosiaanki...
 
Kari Hotakainen: Finnhits
 
Tää oli kans lyhyt, alle satasivunen kirja, yhensivun novelleja, joissa ei ees mitenkään yritetty selittää kuka millonki on äänessä, vaan eipä tuo ainakaan mua tuntunu nyt haittaavan. Näissä jutuissa musta huomas erityisen hyvin sen, että Hotakaisella tosiaan on toi kielenkäyttö häjyn hyvin hanskassa: "Jos haluatte tarkemmin tietää, mitä minulle kuuluu, kuunnelkaa Kari Tapion viimeisin sinkku ja lisätkää siihen mielenne sellot." ;)

NHR:
 
Kari Hotakainen: Finnhits
 
Tää oli kans lyhyt, alle satasivunen kirja, yhensivun novelleja, joissa ei ees mitenkään yritetty selittää kuka millonki on äänessä, vaan eipä tuo ainakaan mua tuntunu nyt haittaavan. Näissä jutuissa musta huomas erityisen hyvin sen, että Hotakaisella tosiaan on toi kielenkäyttö häjyn hyvin hanskassa: "Jos haluatte tarkemmin tietää, mitä minulle kuuluu, kuunnelkaa Kari Tapion viimeisin sinkku ja lisätkää siihen mielenne sellot." ;)
 
Mulla on ollut tuon cd-versio pipodiskossa suunnilleen pysyvästi jo hyvän tovin. Kun vehje on randomilla, jutut toimivat huikean hienosti musiikin lomassa.
 
Pari kirjaakin on tullut luettua joululomalla Antibesissa. Tarkemmin blogissa:
 
Jorge Louis Borges: Kuvitteellisten olentojen kirja
Eräänlainen puolikaunokirjallinen hakuteos tarujen ja tarinoiden merkillisistä eläimistä. Vähän omalaatuinen opus, ei ehkä paras paikka aloittaa Borgesiin tutustumista. http://www.yrttimaa.net/Blogi/?p=1298
 
Daniel Defoe: Robinson Crusoe
Juhani Lindholmin suomentama täyspitkä versio kirjasta, jonka lyhennettyä laitosta tuli lasna luettua kerran jos toisenkin. Erinomaisesti kirjoitettu ja suomennettu, 1700-luvun asennemaailmaan kiinnittää nykyään ihan eri tavalla huomiota. Kirjan kakkososa on kyllä alkupuolta heikompi kuvaus Crusoen paluusta saarelleen ja matkasta Madagascarin kautta Intiaan, Kiinaan ja Siperiaan.
http://www.yrttimaa.net/Blogi/?p=1291

jPekka: Daniel Defoe: Robinson Crusoe
Juhani Lindholmin suomentama täyspitkä versio kirjasta, jonka lyhennettyä laitosta tuli lasna luettua kerran jos toisenkin. Erinomaisesti kirjoitettu ja suomennettu, 1700-luvun asennemaailmaan kiinnittää nykyään ihan eri tavalla huomiota. Kirjan kakkososa on kyllä alkupuolta heikompi kuvaus Crusoen paluusta saarelleen ja matkasta Madagascarin kautta Intiaan, Kiinaan ja Siperiaan.
http://www.yrttimaa.net/Blogi/?p=1291
 
Itsellä jäi aikoinaan toi kakkososa kesken kun kypsyin siihen saarnaamiseen. Ykkösosa oli kyllä mainio. Toi asennemaailma kyllä hyppää silmille, kun joka välissä pitää muistuttaa paavinuskoisten saatanallisuudesta ym. reipasta. :D

Charles Dexter Wardin tapaus (alkuperäisteos The Case of Charles Dexter Ward) H. P. Lovecraft:
 
Tykkäsin kerronnasta, ja lukukokemuksena oli "hauska" irrottautuminen todellisuudesta. Tosin aika lyhyt opus, mutta muuten mukavaa luettavaa, josta ikänsäkin puolesta kerronta tapa oli ajanhavinallisesti kiehtova.
Suosittelen "pakomatkaksi" omasta arjesta. (siis jos pitää kauhukirjallisuudesta millään muotoa..)

NHR: Kari Hotakainen: Finnhits
 
Tää oli kans lyhyt, alle satasivunen kirja, yhensivun novelleja, joissa ei ees mitenkään yritetty selittää kuka millonki on äänessä, vaan eipä tuo ainakaan mua tuntunu nyt haittaavan. Näissä jutuissa musta huomas erityisen hyvin sen, että Hotakaisella tosiaan on toi kielenkäyttö häjyn hyvin hanskassa: "Jos haluatte tarkemmin tietää, mitä minulle kuuluu, kuunnelkaa Kari Tapion viimeisin sinkku ja lisätkää siihen mielenne sellot." ;)
 
Luin ja viihdyin. Hotakaisen parissa tuntuu aina siltä, että on tismalleen samalla taajuudella kertojan kanssa.

Javier Cercas: Valon nopeus
 
Tällaisen luin. Ilmeisesti ihan kehuttu kirja, mutta omaan makuuni ei kyllä sopinut yhtään. Ei tässä ainakaan mitään suuren tarinan aineksia ollut kasassa. Jossain kohdassa kirjaa minä-kertojaa, joka on siis kirjailija (joka päätyy itse asiassa ikään kuin kirjoittamaan tämän kyseisen kirjan), varoitellaan kirjoittamasta vain kauniita lauseita, jotka näyttävät todelta, mutta vain siksi että ovat kauniita. Ja miusta tässä sorrutaan juuri siihen. Kehnon proosan maku jäi suuhun: kun tarina ja henkilöt eivät jaksa kantaa, niin sorrutaan pieniin nokkeluuksiin.

Charles Bukowski: Pystyssä kaiken aikaa
 
Tämä oli eka lukemani Bukowski ja ja.. no aikamoinen pläjäys. Mahrotonta lotrausta ja naimista, eihän siinä. Aika ajoin tykkäsin tosi paljon, mut jotain jäin ehkä kaipaamaan, tai sitten oli suhtautumisesta kiinni tää homma. Ehkä pitää lukasta joskus vielä uusiks.
 
Pedro Juan Gutiérrez: Likainen Havanna-trilogia
 
Tämän lukaisin koulujuttua varten, ja valkkasin kirjan sen perusteella, että muut vaihtoehdot mitä miulla oli, oli kirjastossa jo lainattu.. Joom, no tääkin oli lotrausta ja naimista ja pössyttelyä. Antoi Kuubasta vähän toisen kuvan mitä miulla oli tähän asti ollu. Kirja nyt varsinaisesti ei mikään romaani ollu, saati trilogia.. Paksu kirja oli täynnä kertomuksia Pedron paskahommista, naimisesta ja dokaamisesta. Jokainen luku oli vähän oma tarinansa, joten kokonaiskuvaksi jäi oikeestaan vaan seksi, soppa ja blossi.. ja ankeet oltavat.
 
Tuomas Vimma: Gourmet
 
En tiiä mikä meikää on vaivannu, mut kaikki nää kirjat joita oon viime aikoina lukenu on ollu tällasia alkoholia ja seksiä runsaasti sisältäviä.
Tämä oli ajoittain tosi hauskaa luettavaa, mut välillä alko kyllä tökkimään. Tarkat kuvaukset kaikista safkoista ja viineistä olivat aluks toimivia/hauskoja, mutta kun koko kirja on täynnä tätä, niin.. "Ruokapornoa".. No eniveis, luin tän parilta istumalta ja kyllä mie tätä kokonaisuutena pidin viihdyttävänä.
 
Ziinä pintapuoliset mietelmät.
 
Nyt ois vuorossa Benjamin Kunkelin Jumissa. Ja parin ekan luvun jälkeen vaikuttaa lupaavalta. Ainakin pistää miun aivot työstämään ihan eri lailla, kuin vaikkapa noiden kolmen kirjan kanssa.
 
Ja lopuksi. Mitäs muuta Bukowskia suosittelette? Entäs Hemingwayta (olen lukenut "Ja aurinko nousee"-pläjäyksen ja tykkäsin)?

ewq: Mitäs muuta Bukowskia suosittelette?
 
Muutaman Bukowskin olen lukenut, kaikissa niissä keskitytään olennaiseen. Kokeile Postitoimistoa tai/ja Hollywoodia.
 
Entäs Hemingwayta ?
 
Jäähyväiset aseille, Kenelle kellot soivat.

ewq: Charles Bukowski: Ja lopuksi. Mitäs muuta Bukowskia suosittelette?
 
Lounaalla ja Postitoimisto ovat omasta mielestäni parhaat, vaikkei äijällä huonoa tavaraa oikeastaan olekaan. Yksi lempikirjailijoistani.

Jose Saramagon Kertomus Sokeudesta tuli äsken luettua ja nyt menossa jatko-osa Kertomus Näkevistä. Molemmat oon kyl jo lukenut ennenkin, mut onhan ne ihan hyviä

Milkop: Lounaalla ja Postitoimisto ovat omasta mielestäni parhaat, vaikkei äijällä huonoa tavaraa oikeastaan olekaan. Yksi lempikirjailijoistani.
 
Aika jännä, nämä ovat mustakin parhaimmat. Vaikken koko tuotantoa olekaan lukenut.

Yrjänän päiväkirjan sain vihdoin luettua läpi. Onhan se kova jätkä.

Antti Hyry: Uuni
 
VAROITUS SISÄLTÄÄ RANKKOJA SPOILEREITA
 
En ole aikaisemmin Hyryn kirjoja lukenut, mutta Uuni vaikutti jo kuulemani perusteella sellaiselta, että varmaan siitä pitäisin, joten joulupukin toivomuslistalle pistin ja nyt sain luettua.
 
Tavallaan aika sekavat ajatukset kirjasta. Jos kirjailija olisi joku muu kuin Hyry, niin tästä koko hommasta selvittäisiin esim. seuraavasti: "Kesällä aloin muurata pirttiin uunia. Seuraavana kesänä uuni oli valmis ja paistoin rieskoja ja leipiä. Vaimo teki taikinan ja leipoi". Tällöin tosin koko tarina pitäisi sitten repiä jostain muualta kuin uunista.
 
Hyry kuitenkin noin 400 sivun verran kertoo rauhallisesti ja yksityiskohtaisesti, mutta perhanan tarttuvasti kuinka uuni valmistuu. Teksti on hyvää ja pitää otteessaan. Melkein tuntuu, että olisi itse uunia rakentamassa.
 
Uunin rakennuksen ohella vähän pohditaan elämää eri kanteilta.
 
Sitä mietin, että jos tämä olisi jonkun esikoisromaani, niin noinkohan olisi Finlandiaa napsunut? Mutta eipä siinä, kyllä tämä palkintonsa ansaitsee.
 
Kiteytettynä voisi kai sanoa, että perhanan hieno kirja siihen nähden, ettei siinä oikeastaan tapahdu mitään. :)

Carlos Castaneda - Tarinoita Voimasta
 
Varsin ajatuksia herättävä teos, jossa amerikkalainen antropologi saa opastusta elämäänsä meksikolaisilta intiaaneilta. Hyvin kirjoitettu kirja ja sai miettimään tätä omaakin elämääni hieman uudelta kantilta. Parhaiten kirpputorilla käytetty 1,5€ aikoihin.

Ainiin, Jari Tervon Troikan sain joskus tos alkuviikosta jo luettuu loppuun, oli hyvä, voin suositella ainaki kaikille (fiktiivisestä) historiasta kiinnostuneille. Kirjan takakannessa tai jossain sanottiin, et "Tervo saa tuntemaan kuin kaikki tapahtuisi juuri nyt", tai jotai siihen suuntaan, ja tolta se tosiaan lukies tuntu, vaik tarinan tapahtumat sijottuki melki satavuatta menneisyyteen. Mannerheimin ajatusmaailman kuvailut oli erityisen kiinnostavia tässä musta, kuhan pitää tosiaan mieles, että kyseessä on kuitenki pelkkä fiktio, vaikka taustatutkimustaki selvästi oli Tervo jonku verran harrastanu. Kaikenkaikkiaan hyvä kirja ja hyvä päätös tälle "vaihtoehtohistoria-trilogialle" (siis Myyrä, Ohrana ja Troikka).
 
Vielä kesken on Marcus Chownin Päättymättömät päivät kuolleena - uutisia tieteen eturintamalta. Tästä enno jostainsyystä oikeen tahtonu nyt mitään kunnon "otetta" saada, vaikka tuskinpa se kirjailijan (tai ees suomentajan, joka tässä muuten on Tuukka Perhoniemi) vika on... entiä, jotenki vaan tuntuu pikkasen liika "häröiltä" noi kaikemmailman supersäiejutut ja monimaailmateoriat, ainaki ihavvaan näinniinku "fiilispohjalta" lueskellessa. Varmaanki oon sit vaan näihin omiin kaavoihini jo ehtiny niin pahasti kangistuun, etten pysty lukies pitään mieltä enää tarpeeks "avoimena"... ;)

Tää on vasta menossa, mutta mainitsen jo nyt kun vaikuttaa niin mielenkiintoiselta.
 
Eli Mark LeVinen kirjoittama Heavy Metal Islam.
 
Kertoo metallimusiikkikulttuurista islamistisissa maissa. Sen verran alkuvaiheessa kirjaa menen, että vasta on perehdytty Marokon ja Egyptin meininkiin, mutta perhanan mielenkiintoista luettavaa.
 
Samasta kirjasta pongahti esiin Ahmed Boulanen elokuva Les Anges de Satan, jota koitin netistä bongailla, mutten mitään traileria kummempaa löytänyt. Jos joku on etevämpi ja löytää, niin saa laittaa vinkkiä minulle. Ois ihan kiva nähdä koko pätkä.

hibernance: Jose Saramagon Kertomus Sokeudesta tuli äsken luettua ja nyt menossa jatko-osa Kertomus Näkevistä. Molemmat oon kyl jo lukenut ennenkin, mut onhan ne ihan hyviä
 
joo, olihan ne hyviä. Saramagol kyl välil aina ihan ihme läppää, mut sit tulee luvun lopus joku mieletön punchline mikä pakottaa jatkaa. Ja ton "jatko-osan" ihan viimenen lause oli kyl niin passeli että.
 
Nyt menos, toista kertaa tämäkin, Nerudan muistelmat Tunnustan eläneeni. kauniita pikku tarinoita vähän kaikesta, viime vuosisadan merkittävimmistä henkilöistä aina näkinkenkiin ja lemmikkimungoihin. Paljolti runoilijan omaa 'tulkintaa'han tuo lienee, mutta eihän hyvän omaelämäkerran pidäkään niin objektiivinen olla