Yleistä keskustelua musiikista ›

Listalle tuli laitettua tarkkaan harkittuun järjestykseen 50 kärkialbumia, muut sitten vähän sinne päin ihan siitä ilosta, että noita oli todella hauskaa läpi ja itselle mieluisia albumeja oli todella paljon monista eri lajityypeistä. Tässäpä tännekin esille kuitenkin tuo samainen lista 50 kärkialbumista, joista 25 ensimmäiselle vielä pienimuotoiset tajunnanvirtamaiset perustelutkin lennosta kirjoiteltuna.
 
Sama lista hieman visuaalisemmin RYM:ssa:
http://rateyourmusic.com/list/Akima … lbums_of_the_decade__2000_2009__f1/
 
01. Shpongle - Tales of the Inexpressible (2001)
Todennäköisesti vuosikymmenen tärkein uusi löytö oli Shpongle ja sitä myöten myös koko psykedeelisen musiikin elektronisemmat syöverit. Shponglen tapauksessa on tosin mahdotonta puhua vain psykedeelisestä elektronisesta musiikista, kun yhtye käsittämättömällä yhdistelmällään akustisuutta ja elektronisuutta luo niin monimuotoista musiikkia, ettei sitä voi kutsua muuksi kuin Shpongleksi. Tales of the Inexpressible on puhdasta täydellisyyttä hipova albumi, josta löytyy ainoastaan huikeita ja vielä parempia kappaleita, kun Simon Posford ja Raja Ram johdattelevat kuulijan toiseen maailmaan.
 
02. Opeth - Blackwater Park (2001)
Vaikka nykyisellään valinta on muutamien vuosien takaista ehdottomuutta vaikeampi, saattaa Opeth olla edelleen se kaikkien aikojen paras bändi pettämättömällä tuotannollaan ja live-annillaan. Blackwater Park on omalla tavallaan se viimeinen albumi Opethin tärkeimpien neljän albumin suorassa, vaikkei se taso ole tuostakaan aikakaudesta merkittävästi notkahtanut. Blackwater Parkilla Opethin progressiivinen metalli luo yhtyeelle tyypillisellä tavalla niin monitasoisia ja vaikuttavia tunnelmia laajalla kontrastilla, että oikeastaan albumia kuvastavat parhaiten sen utuiset kansitaiteet.
 
03. Björk - Vespertine (2001)
Mennyt vuosikymmen ei ehkä ollut Björkille läheskään yhtä vahva kokonaisuudessaan kuin huikea 90-luku, mutta tästä huolimatta persoonallisimpiin laulaja-lauluntekijöihin kuuluva Björk julkaisi vuonna 2001 kenties parhaan albuminsa, Vespertinen. Verrattuna Homogenicin massiivisuuteen ja raskauteen Vespertine edustaa ennemmin Björkin minimalistisempaa ja jopa herkempää suuntausta, ihan kuin kahden albumin välillä olisi siirrytty harppauksella barokista rokokoohon. Vespertine on ennen kaikkea tunnelmallaan ja intohimollaan lumoava albumi omalla ainutlaatuisella tavallaan.
 
04. Pain of Salvation - The Perfect Element I (2000)
Pain of Salvationin ehdottomasti vahvin albumi The Perfect Element (Part I) on kokonaisuus, joka on saanut kasvaa ja kasvaa jatkuvasti koko olemassaolonsa ajan erittäin hienoilla tavoilla. Aluksi tämä Pain of Salvationin saumattomin albumi vangitsi puhtaasti tunnelmallisella progemetallillaan ja Daniel Gildenlöwin uskomattomalla äänenkäytöllä. Pian tämän jälkeen The Perfect Element sai ihan uudenlaista tunnelmaa, kun sen teema tuli tutummaksi ja kokonaisuus muuttui yhä musertavammaksi. Tämän jälkeen on kerta toisensa jälleen saanut huomata myös jokaisen yksilön vahvuuden.
 
05. Devin Townsend - Terria (2001)
Vielä viitisen vuotta sitten Devin Townsendiin tuli suhtauduttua musiikillisena multinerona, joka ei koskaan erehdy. Viime vuodet ovat kenties muuttaneet tätä käsitystä hieman, mutta tämä ei vähennä lainkaan miehen vetovoimaisimpien albumien viehätystä, joista ehdottomasti uljain on klassikoksi syntynyt Terria. Vaikka albumi pursuaakin monella tavalla niin paljon sitä musiikillista asiaa, että se saattaa avautua vasta todella pitkän ajan kanssa, piilee tässä myös yksi Terrian hienoimmista puolista. Se on edelleen albumi, joka kasvaa ja kasvaa kaikessa määrittelemättömyydessään.
 
06. The Gathering - Souvenirs (2003)
Anneke van Giersbergen on kaikkien aikojen hienoimpia naislaulajia, minkä takia onkin väärin, että muun The Gatheringin panos unohtuu toisinaan bändin tuotoksista puhuttaessa. Souvenirs on koko joukon kiteytynein osoitus siitä, millä tavalla yhtyeen progressiivisuuden, elektronisuuden ja minimalistisuuden välimaastossa liikkuvat sävellykset voivat Anneken sensuelleihin ja intohimoisiin lauluihin yhdistyessään luoda jotain niin koskettavaa, ettei albumiin kiinnyttyään siitä kykene oikein päästämään irti. Souvenirs ei kenties ole The Gatheringin helpoin albumi, mutta taatusti se palkitsevin.
 
07. Neurosis - A Sun That Never Sets (2001)
Puhuttiinpa mistä tahansa niin sanottujen sludge-metallin tai post-rockiin lajeihin kuuluvasta bändistä tai albumista, muistuttaa joku sekunnin murto-osassa Neurosiksen olemassaolosta. Ja hyvästä syystä. Neurosis on matkannut 2000-luvun albumeillaan monille suunnille, mutta vaikkei bändi ole muillakaan juuri virheitä tehnyt, on A Sun That Never Sets myös yksi koko yhtyeen parhaista albumeista. Albumi on yksi osoitus siitä, kuinka monella tavalla hengittäen raskasta ja painostavaa musiikki voi olla samojen kansien välissä ilman, että sen tarvitsee jyrätä yllätyksettömästi.
 
08. Ulver - Perdition City (2000)
Ulver on todella vahvasti edustettuna koko listalla puhuttaessa 2000-luvun hienoimmista albumeista. Jo ensimmäisistä albumeistaan lähtien Ulver on ollut kokoonpano, jonka olisi voinut laittaa sanakirjaan kohtaan: Innovaatio. Perdition City ei ole syyttä yksi tunnetuimmista Ulverin albumeista, sen kokeellisen jazzahtavan triphopin muodostaessa yhden klaustrofobisimmista musiikillisista kokemuksista ikinä ja vieläpä harvinaisen salakavalilla tavoilla. Vaikka Perdition Cityltä löytyy suuria elementtejä ja yksilöitä, on albumilla kyse ennen kaikkea vahvoja mielikuvia herättävästä tunnelmasta.
 
09. Shiina Ringo - Karuki Zamen Kuri no Hana (2003)
Japanilainen Shiina Ringo oli Karuki Zamen Kuri no Hanan julkaistessaan vain 25-vuotias, mutta tästä huolimatta hänellä oli jo tässä vaiheessa takanaan uskomattomia saavutuksia, joista Karuki Zamen Kuri no Hana on kenties se tähän mennessä suurin. Shiina Ringon musiikkia on varsinkin sooloalbumeilla vaikeaa kuvata, mutta kun Karuki Zamen Kuri no Hanalla kuultava lennokkaan svengaava jazzahtava ja kokeileva musiikki kajahtaa ilmoille, ei määritelmillä ole mitään väliä. Shiina Ringo on joko lahjakkaimpia nuoria japanilaisia muusikoita tai täysi kaistapää. Kenties molempia.
 
10. Godspeed You! Black Emperor - Lift Yr. Skinny Fists Like Antennas to Heaven! (2000)
Harvassa ovat ne puolitoista tuntia kestävät instrumentaaliset levyt, jotka vangitsevat Lift Yr. Skinny Fists Like Antennas to Heavenin tavoin. Joku taisi taannoin kutsua Godspeed You! Black Emperoria kokeellisen post-rockin kamarimusiikkiyhtyeeksi ja sitä se jollain kieroutuneella tavalla onkin. Kun Godspeed You! Black Emperor maalailee yhtä aikaa massiivisella ja minimalistisella instrumentaalisella musiikillaan toinen toistaan vaikuttavampia maisemia, ei muita mahdollisuuksia oikeastaan ole, kuin kuunnella koko tupla-albumi ääneti kokonaisuudessaan ja perinteisempää ilmaisua kaipaamatta.
 
11. Nevermore - This Godless Endeavor (2005)
Vaikkei kyse pelkästään siitä olisikaan, jotain This Godless Endeavorin tasosta kertonee se, että albumi julkaistiin jo vuonna 2005 ja vasta nyt uuden vuosikymmenen puolella Nevermore on valmis julkaisemaan tälle levyllensä seuraajan. Jos unohdetaan Enemies of Realityn ensimmäisen version aiheuttama rankka notkahdus, on Nevermore ollut monella tapaa jo pitkään raskaimman sortin progemetallin kuningas. Bändin timanttinen soitto ja Warrel Danen intohimoisesti eläytyvät laulut ovat osia kokonaisuudessa, jonka muodostavat toinen toistaan tiukemmat kappaleet yksityiskohtineen.
 
12. Primordial - To the Nameless Dead (2007)
Primordial on siitä rasittava bändi, ettei siitä keksi juuri pahaa sanottavaa. Nykyisellään kuuden albumin mittaan venyneestä tuotannosta ei löydy kuin mainioita ja vielä parempia levyjä, bändin luomassa intohimoisessa liekissä on sitä kuuluisaa jotakin lyriikoita myöten, Primordialia johdattaa yksi raskaan musiikin maailman vaikuttavimmista ja eläytyvimmistä laulajista, eikä joukon live-annistakaan keksi juuri valitettavaa. Olkoon tämä liikaa yhteen albumiin painottumatta perustelu sille, minkä takia joukon kenties paras albumi, To the Nameless Dead, on ollut tehosoitossa jo pari vuotta.
 
13. Porcupine Tree - Deadwing (2005)
Voisi pitää jopa uskomattomana, ettei Porcupine Treen kaltainen semi-bändi ole vielä kahdenkymmenenkään vuoden aikana saanut juuri tasoaan notkahtamaan, kun ottaa huomioon, miten monessa sopassa nokkamies Steven Wilsonin lusikka on käynyt. Pelkästään 2000-luvun Porcupine Tree -albumeista on hieman vaikeaa valita sitä yhtä ehdotonta suosikkia, bändin albumien eläessä aivan omaa elämäänsä. Deadwing on kuitenkin sen verran luja kokonaisuus ilman heikkoja kappaleita aina muhkeimpia sävellyksiään ja juustoisimpia tunnelmointejaan myöten, että se saa kunniapaikan.
 
14. Esoteric - The Maniacal Vale (2008)
Vuoden 2008 musertavin musiikillinen kokemus oli ehdottomasti Esotericin The Maniacal Vale. Jo ensimmäisellä kuulemalla tupla-albumiksi venyvä kokonaisuus oli jotain niin suurta ahdistusta, pakokauhua ja sekavuutta aiheuttavaa, ettei sen pariin uskalla loputtoman usein palata. Esoteric on melkoista mielentilamusiikkia, mutta sopivalla hetkellä The Maniacal Valen kaltainen lähes ambientmaiseksi tunnelmien vyöryksi kasvava doomahtava metalli on omiaan joko viemään kuulijansa vielä syvemmälle tai nostamaan pinnalle. Albumi, johon ei edes uskalla syventyä liian paljon.
 
15. Ayreon - 01011001 (2008)
Ayreon on vuosien varrella osoittautunut tapaukseksi, joka ilmeisesti joko vie ihmisen loputtomasti mukanaan tai kolahda lainkaan. Allekirjoittaneen kuuluessa ensimmäiseen ryhmään, on Arjen Lucassenin tuotoksista mahdotonta löytää kovin montaa oikeasti heikkoa lenkkiä. 01011001 jakoi jo ilmestyessään paljon mielipiteitä, mutta muutamista heikommista kappaleistaan huolimatta albumi muodostaa käsittämättömän hienon sci-fi-oopperan. Asiaa eivät ainakaan heikennä Arjen Lucassenin melodian- ja tunnelmantaju, eivätkä vaatimattomat laulajat lähes pullollaan monia ikisuosikkeja.
 
16. The Mars Volta - De-Loused in the Comatorium (2003)
Sarjassamme bändit, joita joko rakastaa tai vihaa: The Mars Volta. Tarkemmin ajateltuna The Mars Volta ei ole julkaissut koko uransa ja näin ollen koko 2000-luvun aikana yhtään heikkoa albumia, vaikka debyyttiä seuranneet pari levyä olivatkin kuin lämmittelyä ennen viime julkaisujen täysosumia. Pienet semi-pettymykset eivät kuitenkaan olleet ihme De-Loused in the Comatoriumin kaltaisen debyytin jälkeen, The Mars Voltan äärimmäisen huuruisen progen vietyä välittömästi mennessään. Hallittu kaaos on hieno laji kun sen osaa ja The Mars Volta on noussut yhdeksi lajin mestareista.
 
17. Electric Wizard - Dopethrone (2000)
Hieman aiemmin mainitun Esotericin tapaan Electric Wizard ei ole todellakaan mikä tahansa doom-metal bändi muiden joukossa, vaan ehdottomasti sitä kuuluisaa mielentilamusiikkia. Electric Wizardin huuruinen ja psykedeelinen metalli ei ole Dopethronea ennen tai sen jälkeen päässyt yhtä totaaliselle tasolle, mutta Dopethronen tason huomioiden olisi ihan sama, vaikkei bändi olisi mitään muuta julkaissutkaan. Aikanaan Dopethronen ensimmäisiä kertoja kuullessaan albumi muutti monella tapaa käsityksen metallin raskaudesta, mutta tämä oli vasta alkua matkalla albumin syövereihin.
 
18. Edge of Sanity - Crimson II (2003)
Edge of Sanityn hajottua hiljalleen 90-luvun lopulla bändinä, joka lunasti paljon potentiaaliaan ja jätti yhtä paljon lunastamatta, oli jäljellä enää Dan Swanön versio Edge of Sanityn joutsenlaulusta. Crimson-saagan ensimmäinen osa oli 40-minuuttinen teema-kappaleen järkäle monimuotoista melodista, death-metallista ja progehtavaa äärimetallia. Crimson II ei ole sen enempää tai vähempää, kuin 43-minuuttia lisää samankaltaista materiaalia juuri oikeanlaisessa hengessä ja vaikka aluksi saattoikin tultua siltä, että Dan Swanö oli tarttunut liian suureen haasteeseen, oli asia toisin.
 
19. Cult of Luna - Salvation (2004)
Myös Cult of Lunalla on takanaan erinomainen vuosikymmen, jonka muita huippuja Salvationin ohella ovat The Beyond ja Eternal Kingdom. Vuoden 2004 lopulla julkaistu Salvation on kuitenkin yhä edelleen se Cult of Lunan täysiverisin albumi, muiden levyjen painotettua hyvin erilaisilla tavoilla bändin eri puolia. Vaikka Salvationilla onkin omat vaikuttavimmat yksilönsä, on albumi ennen kaikkea kokonaisuus, jonka varrella yhdistelmä raskautta, maalailevuutta ja toinen toistaan upeampia kappaleiden rakentumisia kliimaksejaan myöten saavat aikaiseksi sen, mistä Cult of Luna on todella tehty.
 
20. Ulver - Blood Inside (2005)
Ulver saa loppujen lopuksi kunnian olla ainoa tapaus, jolta löytyy tämän listan 25 kärjestä kaksi albumia. Perdition City on kenties yksi Ulverin tunnetuimmista ja yleisesti ylistetyimmistä albumeista ja Blood Inside puolestaan mielipiteitä jakanut tapaus, mutta tästä huolimatta jälkimmäinen ei juuri jää ensimmäisenä mainitusta jälkeen. Blood Inside ei ole ihan yhtä musertavaan tunnelmaan perustuva albumi Perdition Cityyn verrattuna, mutta tämän sijaan Ulver loi ihan uudenlaisilla painotuksilla pelkällä musiikillaan niin vahvan kaaren muodostavan levyn, että uppoaa suoraan suoniin.
 
21. Kayo Dot - Choirs of the Eye (2003)
Siihen nähden miten kuolematon albumi Choirs of the Eye on ja kuinka Kayo Dot on kokonaisuudessaankin lähes yhtä kuolematon, on Kayo Dot käsittämättömän vähän tunnettu bändi postrockin maailmassa. Hieman Godspeed You! Black Emperorin tavoin Kayo Dotin voisi sanoa olevan kieroutunut yhdistelmä postrockia, avantgardea, progea, klassista ja kamarimusiikkia Toby Driverin ja kumppaneiden omituisen tunnelmantajun läpi kuljetettuna. Toisin sanoen Kayo Dot kuuluu sarjaan määrittelemättömän määrätietoinen musiikki, johon voi perehtyä täysin varauksetta.
 
22. Nick Cave and The Bad Seeds - No More Shall We Part (2001)
Nick Cave on Tapaus ja Persoona isolla T:lla ja P:lla. No More Shall We Part ei ole todellakaan niitä helpoimpia tapauksia Nick Caven ja The Bad Seedsin uralla, mutta vaikeuksien kautta voittoon etenevän paneutumisen päätteeksi levy osoittaa olevansa aivan ainutlaatuinen kokonaisuus. No More Shall We Part ei ole kenties mieluisaa jälkeä Nick Caven "herskalevyjen" ystäville, mutta jos on valmis kulkemaan vielä salakavalampiin maisemiin postpunkkien ja murhaballadien jälkeen, voi No More Shall We Partin syövereistä löytää todella vetoavia tarinoita tyylitajuisella minimalistisuudella.
 
23. Isis - Panopticon (2004)
Mihin tarvitaan Isista, kun Neurosis on olemassa? Nyt kun tämä välttämätön kysymys on ohitettu, on aika todeta, kuinka Panopticon on yhtä aikaa juuri sopivan lähellä ja kaukana tästä lajinsa pioneeribändistä. Isis oli kenties vielä debyyttinsä rupisuudessa vasta matkalla oman itsensä täyteen löytämiseen, mutta jo Panopticon oli Isista, Isista ja vain Isista. Panopticon on kuin huumetta kaikessa yhtä aikaa huuruisessa ja astraalisessa käsittämättömyydessään, Isiksen viedessä sävellyksillään kuulijansa sekä rujoimman säröisyyden ja salakavalimman puhtauden voimin kauas pois.
 
24. Tom Waits - Blood Money (2002)
Jo vuosikymmenien ajan Tom Waits on luonut tyylistä riippumatta musiikkia, jonka salaperäisyys tekee jokaisesta uudesta albumista yhtä vaikean kuin edeltäjänsä. Blood Money on yksi Tom Waitsin suoraviivaisimmista, mutta samalla mustimmista ja melankolisimmista albumeista, joka ei todellakaan päästä kuulijaansa helpolla. Aluksi Blood Money tuntui jopa luotaantyöntävältä, mutta samalla se jätti tarpeen kuulla levyä lisää, lisää ja lisää, kunnes Tom Waits oli taas kerran luonut itselleen uudenlaiset tunnistettavat kasvot. Ei jokaisen hetken, päivän tai edes viikon musiikkia, mutta oikean hetken tullen juuri sitä itseään.
 
25. Riverside - Second Life Syndrome (2005)
Vuosikymmenen albumien 25 albumin kärjen päätökseksi pienimuotoinen yllätysnimi- ja albumi, jopa itselleni. Aluksi Riverside oli yksi mukava uusi progebändi muiden joukossa, pian se alkoi kasvaa ja nykyisellään se on neljän albuminsa mitassa yksi parhaita "uusia" bändejä. Second Life Syndrome on myös albumina samaa luokkaa, sen oltua aluksi ihan mukava levy, mutta ajan kanssa siitä on kasvanut mutkikkainta progeiluaan, harmonisinta tunnelmointiaan ja aggressiivisimpia purkauksiaan myöten yksi vuosikymmenen parhaista progealbumeista, jonka elinkaari ei ole lähelläkään loppuaan.
 
26. maudlin of the Well - Bath & Leaving Your Body Map (2005)
27. Ayreon - The Human Equation (2004)
28. Moonsorrow - Verisäkeet (2005)
29. Strapping Young Lad - Alien (2005)
30. Ott - Blumenkraft (2003)
31. The Dillinger Escape Plan - Ire Works (2007)
32. Reverend Bizarre - In the Rectory of the Bizarre Reverend (2002)
33. The Ocean - Precambrian (2007)
34. Opeth - Ghost Reveries (2005)
35. Pain of Salvation - Remedy Lane (2002)
36. Shpongle - Ineffable Mysteries From Shpongleland (2009)
37. The Dillinger Escape Plan - Miss Machine (2004)
38. The Mars Volta - The Bedlam in Goliath (2008)
39. Primordial - The Gathering Wilderness (2005)
40. Shiina Ringo - Shoso Strip (2000)
41. King Diamond - The Puppet Master (2003)
42. Hallucinogen - In Dub (2002)
43. Tiamat - Amanethes (2008)
44. Devin Townsend - Accelerated Evolution (2003)
45. Porcupine Tree - Lightbulb Sun (2000)
46. Sólstafir - Köld (2009)
47. Katatonia - Viva Emptiness (2003)
48. Machine Head - The Blackening (2007)
49. Juno Reactor - Labyrinth (2004)
50. Nightingale - Nightfall Overture (2005)