Yleistä keskustelua musiikista ›

Jonkinlaiset kymmenen suosikkia, toistaiseksi ilman järjestystä ja perusteluja:
 
Primal Scream - XTRMNTR
Radiohead - Kid A
Super Furry Animals - Rings Around the World
The Flaming Lips - Yoshimi Battles the Pink Robots
Queens of the Stone Age - Songs for the Deaf
Supergrass - Life on Other Planets
Kuusumun Profeetta - Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu
Arcade Fire - Funeral
Moonsorrow - Verisäkeet
Super Furry Animals - Love Kraft
 
Muutokset mahdollisia.

THE ROLLING STONES
A Bigger Bang (2005)
 
JUSSI SYDÄNMÄKI & JANNE LOUHIVUORI
Varjonyrkkeilijä (2005)
 
JOHNNY CASH
American V: A Hundred Highways (2006)
 
NEIL HALSTEAD
Oh! Mighty Engine (2008)
 

 
Heh.. Omasta listastani löytyvät myös nämä Slowdiven valitsemat neljä levyä. Mitäpä näihin pereusteluihin enää lisäämään. Näillä levyillä pärjäisi vaikkapa vuoden autiolla saarella.
 
Tähän listaan voisin lisätä esimerkiksi Kauko Röyhkän Ja Riku Mattilan levyn vuodelta 2008. Kaikki kohdallaan: Upeat sanoitukset, vahvat biisit ja maailman paras tuotanto!
 
Jos pitäisi valita yksi vuosikymmenen biisi. Siis vain yksi biisi - niin se olisi ilman muuta minun mielestäni:
 
Kauko Röyhkä & Riku Mattila: Helvetti

Riverman:
Jos pitäisi valita yksi vuosikymmenen biisi. Siis vain yksi biisi - niin se olisi ilman muuta minun mielestäni:
 
Flaming Lips - Do You Realize??

Torniojaws: Toisaalta taas vuosikymmen ei suoraan viittaa lähtölaskuun, vaan siihen itse "ulkoasuun":
 
70-luku = 197*
80-luku = 198*
90-luku = 199*
 
jne :)
 
No juu, mutta esim. monissa ulkomaalaisissa julkaisuissa vuosiluvut menevät juuri niin, että esim. vuonna 1990 ilmestynyt leffa on best of the eighties-listassa ym. Asia on fifti-siksti.

Riverman:
Tähän listaan voisin lisätä esimerkiksi Kauko Röyhkän Ja Riku Mattilan levyn vuodelta 2008. Kaikki kohdallaan: Upeat sanoitukset, vahvat biisit ja maailman paras tuotanto!
 
Jos pitäisi valita yksi vuosikymmenen biisi. Siis vain yksi biisi - niin se olisi ilman muuta minun mielestäni:
 
Kauko Röyhkä & Riku Mattila: Helvetti
 
Ehdottomasti. Hienoimpia suomalaisia levyjä pitkään aikaan. Helvetti aloittaa, Välitila lopettaa. Parhautta.

Hihhih, tulipas väännettyä:
 
1. Sigur Rós - ( )
2. System of a Down - Mezmerize
3. Opeth - Blackwater Park
4. The Mars Volta - De-Loused in the Comatorium
5. The National - Boxer
6. Camel - A Nod and a Wink
7. maudlin of the Well - Part the Second
8. Tool - Lateralus
9. Mastodon - Crack the Skye
10. The Decemberists - The Crane Wife
 
11. Type O Negative - Life Is Killing Me
12. System of a Down - Hypnotize
13. System of a Down - Toxicity
14. Scandinavian Music Group - Missä olet Laila?
15. The Mars Volta - Octahedron
16. Mark Knopfler - Sailing to Philadelphia
17. Sigur Rós - Takk...
18. maudlin of the Well - Bath
19. R.E.M. - Reveal
20. Liekki - Korppi
 
21. Premiata Forneria Marconi - Stati di Immaginazione
22. Opeth - Ghost Reveries
23. NOFX - Never Trust a Hippy (ep)
24. Band of Horses - Cease to Begin
25. Kayo Dot - Choirs of the Eye
26. King Crimson - The Power to Believe
27. The Dillinger Escape Plan with Mike Patton - Irony Is a Dead Scene (ep)
28. Overhead - And We're Not Here After All
29. Sleater-Kinney - The Woods
30. Absoluuttinen Nollapiste - Nimi muutettu
 
31. Green Day - American Idiot
32. Magyar Posse - Kings of Time
33. Disco Ensemble - First Aid Kit
34. Mew - Frengers
35. Von Hertzen Brothers - Approach
36. The Mars Volta - Amputechture
37. Alice in Chains - Black Gives Way to Blue
38. Sigur Rós - Með suð í eyrum við spilum endalaust
39. The Decemberists - The Hazards of Love
40. Rise Against - Revolutions Per Minute
 
41. Uzva - Niittoaika
42. Circusfolk - The Progression Bell (ep)
43. Godspeed You! Black Emperor - Lift Yr. Skinny Fists Like Antennas to Heaven!
44. Sólstafir - Masterpiece of Bitterness
45. Von Hertzen Brothers - Love Remains the Same
46. Opeth - Watershed
47. Isis - Wavering Radiant
48. Tenhi - Maaäet
49. Riverside - Second Life Syndrome
50. Russian Circles - Station
 
51. NOFX - Pump Up the Valuum
52. CMX - Aion
53. Roger Waters - In the Flesh (live)
54. Overhead - Metaepitome
55. Celtic Frost - Monotheist
56. Tenacious D - Tenacious D
57. Pearl Jam - Backspacer
58. Fantômas - The Director's Cut
59. The Mars Volta - The Bedlam in Goliath
60. Russian Circles - Enter
 
61. The Mars Volta - Frances the Mute
62. Opeth - Damnation
63. Me First and the Gimme Gimmes - Ruin Jonny's Bar Mitzvah (live)
64. Swallow the Sun - Ghosts of Loss
65. Pekka Pohjola - Views
66. The National - Alligator
67. Mew - And the Glass Handed Kites
68. Devin Townsend Project - Ki
69. Radiohead - In Rainbows
70. System of a Down - Steal This Album!
 
71. Mokoma - Kuoleman laulukunnaat
72. Mastodon - Blood Mountain
73. Iron Maiden - Brave New World
74. The Ark - We Are The Ark
75. Radiohead - Kid A
76. Tool - 10,000 Days
77. Porcupine Tree - Deadwing
78. Liekki - Rajan piirsin taa
79. John Frusciante - The Empyrean
80. Swallow the Sun - New Moon
 
81. Opeth - Deliverance
82. Deep Insight - One Minute Too Late
83. Descendents - Cool to Be You
84. The Soviettes - LP III
85. Mastodon - Leviathan
86. Dream Theater - Six Degrees of Inner Turbulence
87. Sydän, sydän - Au
88. Mogwai - Mr Beast
89. Uzva - Uoma
90. Swallow the Sun - Hope
 
91. Rise Against - The Sufferer & The Witness
92. Red Hot Chili Peppers - By the Way
93. Muse - Black Holes and Revelations
94. Fair to Midland - Fables from a Mayfly: What I Tell You Three Times Is True
95. Bruce Dickinson - Tyranny of Souls
96. Foo Fighters - Echoes, Silence, Patience & Grace
97. Morrissey - You Are the Quarry
98. Reverend Bizarre - III: So Long Suckers
99. Mark Knopfler - Kill to Get Crimson
100. Sólstafir - Köld

Pedroz: Hihhih, tulipas väännettyä
 
:O Hienoa, listasit sitten kaikki levyt, jotka viime vuosikymmeneltä tiedät.

Planetist: ?
Tasan satahan tuossa listattiin.
 
Nokunleskoperkele.

Lesko: :O Hienoa, listasit sitten kaikki levyt, jotka viime vuosikymmeneltä tiedät.
 
Phöh, tuossahan on vain erinomaisia vähintään neljän tähden levyjä. Olisi noita toinenkin mokoma tullut jos olisi jaksanut vääntää.

Pedroz: Phöh, tuossahan on vain erinomaisia vähintään neljän tähden levyjä. Olisi noita toinenkin mokoma tullut jos olisi jaksanut vääntää.
 
väännä ihmeessä, kaikkia varmasti kiinnostaa

Laitan copypastella, kun kirjoitin samasta aiheesta blogiini hetki sitten:
 
Tool - Lateralus
 
Lateralus on jo niin itsestäänselvä klassikko, että siitä on enää vaikea sanoa mitään. Levyssä on monta tasoa ja jokaista instrumenttia on mielenkiintoista seurata yksistään. Lisäksi yhtye pystyy toistamaan suuren osan levystä lähes identtisenä elävänä. Esimerkiksi puolet "syntikoista" on itse asiassa efektoitua bassoa, ja oikeat syntikatkin soitetaan jalkioilla livenä. Kaikkien hyvien levyjen tavoin Lateralus aukesi hitaasti, ollen aluksi jopa hieman vastenmielinen. Se myös varmasti avasi ovet minulle eri metallin alalajeihin myöhemmiksi vuosiksi.
 
Killswitch Engage - Alive or Just Breathing
 
Parasta, mitä metalcore-skenestä saatiin. Melodisen metallin ja raa'an hardcoren yhteistyö ei ole koskaan onnistunut näin hyvin. Pian Alive or Just Breathingin ilmestymisen jälkeen Killswitch Engage menetti vokalistinsa Jesse Leachin, jonka monipuolinen ulosanti teki albumista klassikon. Jessen mukana bändistä tuntui kadonneen myös kaikki särmä, ja bändi muuttui hevivinkaisuja ja kitarastemmoja huumorilla vinguttavaksi pöhöttyneeksi stadionmetalbändiksi.
 
Callisto - Noir
 
Kotimainen Callisto oli vakiinnuttanut paikkansa post-metallin kärkinimenä jo debyytillään, mutta seuranneella Noir-levyllä yhtye otti askeleen sivupolulle. Tällä levyllä ei ole yhtään säveltä liikaa, vaan kaikki tuntuu erittäin tarkkaan harkituilta ja säästeliäältä. Vaikka sävellykset ovat järjestään erittäin synkkiä, on yleistunnelma kuitenkin jostain syystä erittäin helpottunut ja rauhoittava.
 
Cult of Luna - Somewhere Along the Highway
 
Cult of Lunalta olisi ollut tarjolla tälle listalle montakin levyä, mutta Somewhere Along the Highway on silti ylivoimainen teos bändin tuotannossa. Levyn erikoisuus on siinä, että sen jokainen biisi on aina edellistään huikeampi, ja etenkin päätöskolmikon Thirtyfour-Dim-Dark City, Dead Man muodostama jännite ja tunnelma on ainutlaatuinen. Lopulta levy päättyy mahtavaan minuutteja kestävään jumitteluoutroon, joka saisi yhtä hyvin kestää vaikka tunnin.
 
Isis - Panopticon
 
Panopticon oli ensimmäinen kuulemani post-metal-levy, itseoikeutetusti yhtyeeltä, joka muotoili koko genren siihen muotoon, missä se nykyisin tunnetaan. Panopticonin hienous piilee nimenomaan kokonaisuudessa, jonka tunnelman kasvatukset jatkuvat kappaleista toisiin. Mitään yksittäistä kappaletta on mahdotonta nostaa muiden ylle.
 
Nicole - Suljetut ajatukset
 
Tämä on ehkä listan ainoa levy, jota en enää tänä päivänä jaksaisi kuunnella, mutta sen tekemä vaikutus oli aikanaan niin suuri, että se ansaitsee paikkansa listan kärkipäässä. Suljetut ajatukset on jälkikäteen katsoen läpileikkaus kaikesta, mitä Nicole on uransa aikana tehnyt - numetallia, melodista metalcorea ja teknistä deathmetallia Meshuggahin hengessä. Ehkä juuri monipuolisuus - tiukan tuotannon ja hyvien biisien ohella - tekeekin siitä yhtyeen parhaan levyn.
 
Converge - Jane Doe
 
Convergea on vaikea selittää etenkin rankkaa musiikkia ymmärtämättömälle. Periaatteessa suuressa osassa yhtyeen mättöä ei ole mitään järkeä, mutta toisaalta se on osa viehätystä. Lisäksi Jane Doella on juuri oikea määrä tunnelmointipaloja sijoitettuna oikeisiin kohtiin levyä. Levyn loppukolmannes - joka on tärkeä osa hyvää levyä - on myös erittäin onnistunut, ja muodostaa loistavan jännitteen kohti levyn nimibiisin loppukasvatusta, jossa galaksit räjähtävät.
 
Abduktio - Tuli kulje kanssani
 
Abduktio on yhtye, joka on älynnyt uudistaa tyyliään riittävän säännöllisin väliajoin. Yhtyeen debyyttipitkäsoitto Tuli kulje kanssani edustaa vaihetta, jossa Raised Fistin tykitys kuului yhtyeen tuotannossa vahvimmin. Mikko Suikkasen huutoääni on pelottavan raaka, mutta myös tehokkaan selkeä - vaikka puhtaan laulun määrä on yhtyeen mittakaavassa minimissään, saa sanoituksista paremmin selvää kuin millään muulla levyllä. Tämän jälkeen yhtye ehkä totesi saavuttaneensa tyylisuuntaansa huipun ja hidasti tahtiaan luopuen konekiväärirumpukompeista groovaavamman ilmaisun eduksi.
 
At the Drive-in - Relationship of Command
 
Modernin post-hardcoren klassikko, jolla At the Drive-inista saatiin puristettua riittävän hyvällä, mutta ei liian siloitellulla tuotannolla tehokas paketti kovia biisejä ennen yhtyeen hajoamista. Olisikin ollut suorastaan fysiikan lakien vastaista, jos näin korkeaenerginen viisikko olisi kestänyt räjähtämättä pidempään. Samojen lakien mukaisesti hajoaminen Mars Voltaan ja Spartaan ei onnistunut ilman sivutuotteita - edes nämä kaksi yhtyettä yhdessä eivät yllä siihen nerouteen, joka yksin Relationship of Commandilla saavutettiin.
 
Queens of the Stone Age - Songs for the Deaf
 
Levy, jolla stoner rockista taottiin valtavirta-altsurokkia. Kahdella ensimmäisellä levyllään laiskasti jumittanut Queens of the Stone Age sai uutta ryhtiä ja energiaa Dave Grohlin rumpaloinnista, ja tekaisi uransa parhaan tekeleen. Eri tyyliset kappaleet pysyvät kuitenkin tietyn viitekehyksen sisällä laajasta soittajakatraasta huolimatta. Periaatteessa samasta muotista valetut myöhemmät albumit eivät kuitenkaan onnistuneet samanlaiseen kokonaisuuteen kuin Songs for the Deaf.
 
Dredg - El Cielo
 
Dredg on yhtye, jolla on oma saundinsa, ja vertailu muihin on vaikeaa. Toisaalta myös jokainen levy on eronnut edeltäjästään tuntuvasti, mutta silti bändi on aina säilyttänyt oman saundinsa. Rujon Leitmotifin ja tiukan Catch Without Armsin välissä on koukeroinen El Cielo, jolla avainsana on tunnelma. Levy on osoittautunut toimivaksi automatkoilla, nimenomaan jostain kotiinpäin lähdettäessä. Jälleen yksi levy, jonka vahvuus on alusta loppuun asti kuunnellussa kokonaisuudessa.
 
Sigur Rós - ()
 
Sigur Rós on tehnyt monta vahvaa albumia, mutta () on ehkä niistä se kaikkein tasaisin, vaikkei välttämättä sisällä yhtyeen parhaita yksittäisiä kappaleita. Levy on kestänyt ajan hammasta urheasti lähes 2000-luvun alusta asti, ollen edelleen ahkerassa käytössä - myös muulloin kuin siirappisissa tunnelmoinneissa kynttilänvalossa.
 
Godspeed You! Black Emperor - Lift Yr Skinny Fists Like Antennas to Heaven
 
GY!BE on joidenkin post-rock-puristien mielestä viimeinen oikea post-rock-yhtye, mutta toisaalta myös uuden aallon post-rockin ensimmäinen yhtye. Tinkimättömyys ja omaperäisyys ovat huipussaan tällä albumilla. Levy on jaettu neljään raitaan, vaikka selkeämpiä teemanvaihdoksia taitaa kuulua raitojen sisällä, kuin niiden välissä. Tämä oikeastaan osoittaa sen, miten paljon hyvässä levyssä kokonaisuus on tärkeämpää kuin yksittäiset biisit.
 
Radiohead - Kid A
 
Listan itsestäänselvin valinta - eli kriitikoiden suosikki - mutta kaikin puolin toimiva. Muistan tästä levystä ensireaktioni lukioikäisenä: "Eihän tässä ole yhtään melodiaa, tai yhtään kitaraa!". Onneksi annoin sille uusia mahdollisuuksia.
 
Opeth - Damnation
 
Opeth on julkaissut niin monta laadukasta albumia kuluneen vuosikymmenen aikana, että on vaikea valita vain yhtä. Parhaiten joukosta kuitenkin erottuu rauhallisempaan puoleen keskittyvä Damnation. Tällä levyllä sai myös alkunsa Opethin (tai ehkä nimenomaan Mikael Åkerfeldtin) fiksaatio Mellotroniin, joka melko yllättäen kuitenkin sopi myös yhtyeen raskaampaan ilmaisuun.
 
The Dillinger Escape Plan - Miss Machine
 
The Dillinger Escape Planin debyytti Calculating Infinity oli vauhdikas paketti kaoottista tilutusta, mutta ehkä hieman yksipuolinen. Toisella albumilla, Miss Machinella, energia saatiin kohdistettua viemään yhtyeen musiikkia vauhdikkaasti eteenpäin satunnaisen rimpuilun ja sätkimisen sijaan. Samalla mukaan saatiin tuotua pari tarttuvaa kertosäettä ja hieman groovea, juuri oikeassa suhteessa. Pari vuotta myöhemmin aikaansaatu Ire Works yritti albumin tekemistä samoista rakennusaineista, mutta paketti ei pysynyt sitten mitenkään kasassa.
 
Deftones - White Pony
 
Deftonesin viehätys on ollut hieman epätavallisissa melodioissa, jotka tasapainoilevat rujouden ja kauneuden hiuksenhienolla rajalla, mutta toimivat kuitenkin poikkeuksetta. White Ponyn rakenteen toimivuuden osoittaa se, että radiokelpoisimmat biisit on sijoitettu levyn loppuun, ja tunnetuin videohittikin löytyy levyn lopusta vain hidastelevana jumitusversiona, jossa oikeastaan ei ole koko biisiä ollenkaan. Myös Deftones on julkaissut 2000-luvulla kaksi muutakin hyvää levyä, mutta White Ponyn tiukkuuteen ne eivät ole yltäneet.
 
Damiera - M(us)ic
 
Tämän joukon tuorein yhtye ja levy on raikas paketti kikkailevaa indie-poppia vuodelta 2007. Albumin myötä saundinsa perfektoinut Damiera vaihtoi levyn jälkeen kokoonpanonsa, jolloin myös musiikin koukeroisuus suoristui ja muuttui tanssittavammaksi. Samalla toisaalta myös alkuperäinen viehätys katosi, mutta M(us)ic jäi elämään klassikkona.
 
Finch - Say Hello to Sunshine
 
Finch otti toisella albumillaan rohkean harppauksen harmittomasta college-emosta kieroon ja synkkään rytistykseen Say Hello to Sunshine -albumilla. Bändin tuonaikaiset suorat vaikuttajat, kuten Faith no More, Deftones ja The Dillinger Escape Plan ovat välillä liiankin itsestäänselviä, mutta homman hienous löytyykin bändin omasta taidosta tehdä tarttuvia melodioita ja istuttaa ne kaoottisen soiton sekaan.
 
Medeia - Quantum Holocaust World Domination
 
Medeia on noussut kotimaan metallikartalle vasta toisen inkarnaationsa myötä, mutta ei ole silti onnistunut ylittämään omakustannedebyyttinsä omaperäistä saundia. Lyhyt ja ytimekäs maailmanloppukertomus maustaa korkeaenergiset metalliriffit melodisilla jousilla. Lisäksi biisejä tauottamaan on ripoteltu sopivasti väliraitoja. Avainsana Medeian kohdalla kuitenkin on groove, asia, joka monen kotimaisenkin metallibändin tulisi vielä löytää pystyäkseen samaa. Lisäksi plussaa tulee yhtyeen taidosta osata ottaa homma sopivalla tavalla vakavasti, mutta myös osata nauraa itselleen.

Laitetaas nopsasti top20 sellaisilta bändeiltä mitä pedrozin listassa EI ole :) luultavasti noistakin jää puuttumaan vaikka mitä sen takia kun ei vaan tule mieleen..:)
 
1. PJ HARVEY:n stories from the city.
2. PORTISHEAD:third
3. ARCADE FIRE:funeral
4. KUUSUMUN PROFEETTA:supersankari
5. ASA:terveisiä kaaoksesta
6. SLEEPY JACKSON:lovers
7. QOTSA:songs for the deaf
8. WHITE STRIPES:white blood cells
9. ULVER:perdition city
10. EELS:daisies of the galaxy
11. AIR:talkie walkie
12. YUP:keppijumppaa
13. RÄTTÖ JA LEHTISALO:ed benttonin..
14. AU REVOIR SIMONE:still night, still light
15. GYBE:antennas..
16. VILLE LEINONEN JA VALUMO:suudelmitar
17. FLAMING LIPS:yoshimi battles the pink robots
18. PLACEBO:sleeping with ghosts
19. SONIC YOUTH:murrau street
20. PAAVOHARJU:yhä hämärää
 
edit: ainakin PMMP:n veden varaan olisi voinut tonne listaan johonkin sijalle 15 paikkeille laittaa.. ja paavoharjun voisi ehkä riston aurinko aurinkoon.. jne.

Pedroz: Hihhih, tulipas väännettyä:...
 
Kiitos. Tuossahan säästyikin iso osa kirjoittamista.
Lisään tässä sellaisia levyjä, joissa leuka loksahti auki ja kuuntelua on riittänyt sen miljoona kertaa :
 
*** Fall Of The Leafe : Vantage *** vuosikymmenen levy, Suomesta!
Joo, tässä raskasta rockia hieman kallellaan progeen. Progea vain vivahteeksi, ei mitään sinne tänne menevää tsägä-tsägää ja kokonaisuutena aivan sairaan hyvä levy. Jaksan ihailla sitä jokaisen soittajan työtä mikä kuuluu levyllä selkeästi. YouTubessa näytti jotain maistiaisia olevan. Ostakaa loput Vantage ja Aerolithe -levyt kaupoista kun niitä vielä löytyy. (perhana jätkät että menitte hajoomaan!)
 
Echoes Of Eternity : Forgotten Goddess
Olen aina tykännyt raskaasta musasta ja räväkästä rockista ja genren artisteja on tullut kahlattua tsekkaamismielessä. Tässä levyssä tykästyin tyyliin joka on "ei niin radiosoittokelmoista" sekä laulajan erityisen hyvään ääneen. Kontrasti heleän naisäänen ja raskaan taustan kanssa toimii.
 
Leaves Eyes : Vinland Saga
No tässä hieman sama juttu kuin edellisessä, mutta asteen melodisempana. Hienoja biisejä kuunneltavaksi, hienosti soitettu ja laulettu. Hyvä teemalevy. Leaves Eyes oli myös kiva käydä katsomassa keikalla Tavastialla Helsingissä.
 
Adagio/Stephan Forte : Sanctus Ignis
Ranskan kitaristilahja progeheville. Monenlaista koukkua ja mun mielestäni kokolailla hyvä levy.
 
The Gathering : Sleepy Buildings ( a semi-aqoustic evening )
Se toisenlainen Gathering, ei mitään heavy-vaikutteita, puhdasta ja melodista. Tästä näkee miten homma toimii kun biisit vaan on hyviä. Tyylillisesti biisin voi soittaa raskaalla kädellä tai sitten "eteerisesti" kuten tällä levyllä esitellään.
 
Kristiina Wheeler : Hitchin To Helsinki
Ehkä pirtein kesämusa mitä Suomessa on viime vuosikymmenellä tehty ( mun mieleest ). Käsittämättömän hyvä levy tässä pop-genressä.
 
Edit: Lisäsin pyydetyt perustelut :)

masterhat: väännä ihmeessä, kaikkia varmasti kiinnostaa
 
Omasta kiinnostuksestahan tämä listaus tietysti lähti, mutta kiva tietää, että ainakin sinä nautit listani lukemisesta yhtä paljon kuin minä itse sen tekemisestä.

Pedroz: Omasta kiinnostuksestahan tämä listaus tietysti lähti, mutta kiva tietää, että ainakin sinä nautit listani lukemisesta yhtä paljon kuin minä itse sen tekemisestä.
 
Itse ainakin nauttisin enemmän siitä, että perusteltaisiin hyvin vaikka 4-5 levyä kuin vedetään lonkalta sadan levyn lista ilman yhden yhtäkään kommenttia kyseisistä tuotoksista.

carnation: Itse ainakin nauttisin enemmän siitä, että perusteltaisiin hyvin vaikka 4-5 levyä
 
Joka myös on lähempänä sitä mitä täällä KESKUSTELUfoorumilla haetaan :)

carnation: Itse ainakin nauttisin enemmän siitä, että perusteltaisiin hyvin vaikka 4-5 levyä kuin vedetään lonkalta sadan levyn lista ilman yhden yhtäkään kommenttia kyseisistä tuotoksista.
 
Samaa mieltä. Listauksia on hemmetin mukava tehdä, mutta monikohan jaksaa toisten listoja tosissaan lukea?
 
Hommahan menisi monin verroin vieläkin mielenkiintoisemmaksi, jos olisi lupa valita vain yksi levy. Sitä valintaa joutuisi jo kovasti itselleenkin (ja samalla kenties muille) perustelemaan.

Tämä meinas olla vaikee listata mutta tällaisen sain väännettyä (eivät ole missään järjestyksessä):
 
Axel Rudi Pell - Mystica (2006)
 
Loistava levy, ei ollenkaan täytebiisejä eikä lainkaan huonoja kappaleita. Tasainen ja yhtenäinen kokonaisuus. Tätä levyä tullut kuunneltua useaanotteeseen uudelleen ja uudelleen.
 
Bullet - Heading For The Top (2006)
 
Loistava 80-luvun tyylillä höystetty AC/DC: mäinen lätty. Tämän kiekon kuullessani en meinannut uskoa että tällaista musiikkia vielä edes osataan/halutaan tehdä. Ehdottomasti kärkiosastoa 2000-luvun debyyteistä.
 
Impellitteri - Wicked Maiden (2009)
 
Viimein Rob Rockin odotettu paluu bändiin. Levyn nimikkobiisi iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hienosti hra Rock vetää osansa levyllä. Eivätkä Chris Impellitterinkää sormet ole jäykistyneet. Vielä ei kyseinen levy ole kuitenkaan hyllyyni asti eksynyt mutta kyllä se pakko-ostosten listalla on.
 
Grave Digger - Ballads Of A Hangman (2009)
 
Itseasiassa ensimmäinen levy jonka bändiltä kuulin ja jysähti heti. Levyllä alkupään biisit eivät niinkään kolahda kuin loppupäässä olevat kappaleet mutta tasaista ja hienoa Grave Diggeriä kuitenkin.
 
Wizzard - Songs Of Sins And Decadence (2000)
 
Bändin paras ja myös vaikeimmin löydettävissä oleva albumi. Levyltä näkyy että kyllä Suomessakin osataan, harmi vain ettei kyseinen bändi tämän jälkeen julkaissut kuin yhden levyn ja katosi.
 
Scorpions - Unbreakable (2004)
 
Paluu "juurille". Levyn kappaleet ovat taas tuttua ja turvallista Scorpionsia. Myös näkyvissä merkkejä hieman raskaampaan suuntaan menemisestäkin.
 
Last Tribe - Witch Dance (2002)
 
Ruotsin kitarasankarin Magnus Karlssonin luotsaama bändi. Toinen ja bändin paras levy. Sittemmin kitaristi ollut mukana monessa eri bändissä ja siirtyi vasta Primal Feariin. Last Tribelta tuskin enää koskaan levyä tulossa.
 
Lynyrd Skynyrd - God & Guns (2009)
 
Pienen levytystauon jälkeen hieno albumi bändiltä taas. Tuttua ja turvallista "uutta" lynäriä. Jopa parempi kuin Vicious Cycle. Melkein Edge Of Foreverin tasoa.
 
AC/DC - Black Ice (2008)
 
Pakko maininta 2000-luvun levyistä. Ehdotttomasti odotettu ja myöskin suosittu levy legendaariselta bändiltä. Loistava levy ilman turhia biisejä. Ei ole pojilla ote kadonnut musiikista ja tuntuu kuin pieni levytystauko olisi tehnyt vain hyvää bändille.
 
Judas Priest - Angel Of Retribution (2005)
 
Hieman kuuntelua vaativa levy jotta kolahti mutta ei suinkaan huono. Rob Halfordin paluu yhtyeeseen ja se näkyy ja kuuluu levyn tasossa. Hieno levy.
 
Nyt kun tuota listaa tutkin ja katselin niin huomasin että listalla suurin osa bändeistä on 80-luvun jopa 70-luvun bändejä jotka edelleen tekevät musiikkia. Kertoo paljon suuntaa siitä mihin nykyrock on menossa. Eniten pelottaakin odotella aikaa jolloin yksikään näistä bändeistä ei enää ole kasassa ja mitä uudet bändit tuovat maailmaan.

vuosikymmenen paras levy on tietenkin oma soololevyni :)
 
levy on vasta jäsentynyt korvieni väliin, joten saatte odottaa sen materialisoitumista äänitteeksi toiset kymmenen vuotta ;)