Media ja viihde ›

trih: Ovatko nuo lasit kertakäyttöiset? Muistaakseni flamingossa eivät ole eli mites sikainfluenssa ym eritteet? En todellakaan jonkun räkänokan jäljiltä rupea silmilleni laittamaan. Pakostihan ne putsataan kerran käytön jälkeen kuten tuopit baarissa. Vai?
 
Käsittääkseni ne pestään joka näytöksen jälkeen. En tosin varmaksi mene sanomaan.

trih: Ovatko nuo lasit kertakäyttöiset?
 
Ei tietenkään tuollaiset nestekidesulkimilla varustetut aktiivilasit kertakäyttöisiä. Melko kallista olisi moinen :D

Näkemättä arvioin että onttoa paskaa.

ReBeat: Näkemättä arvioin että onttoa paskaa.
 
HAHA!! Naurattaa aina nämä KP-kommentit. Halutaan väkisin komentoida jotain, mut ei ole oikeasti mitään sanottavaa.. :D
 
God jul kuitenkin kaikille Avatarin ystäville!

Muuten vois vaikka käyä kattoo mut ei tommoset ihme menninkäisjutut innosta.

Nazareth: Muuten vois vaikka käyä kattoo mut ei tommoset ihme menninkäisjutut innosta.
 
No onneksi tossa ei oo menninkäisiä vaan kolmemetrisiä na'veja :)

Mua ei kiinnosta mikään yli 2,5 metrinen

bedlam: Ei tietenkään tuollaiset nestekidesulkimilla varustetut aktiivilasit kertakäyttöisiä. Melko kallista olisi moinen :D
 
En tiedä minkälaisia laseja Suomessa käytetään, mutta ainakin Walesissa jossa nyt vaihdossa olen 3D-leffoista saa lasit mukaansa näytöksen jälkeen. Oma asia kai sitten käyttääkö niitä kerran vai useamman.. Ei mikään ympäristöystävällisin ratkaisu joka tapauksessa.

Kyllä ne Suomessa ihan pestään välillä tosiaan. Eivät kertakäyttöisiä ole.

Wolfgang: En tiedä minkälaisia laseja Suomessa käytetään, mutta ainakin Walesissa jossa nyt vaihdossa olen 3D-leffoista saa lasit mukaansa näytöksen jälkeen. Oma asia kai sitten käyttääkö niitä kerran vai useamman.. Ei mikään ympäristöystävällisin ratkaisu joka tapauksessa.
 
Ai, no siellä käytetään sitten väkisinkin jotain eri tekniikkaa kuin Suomessa.

Ihan katottava leffahan tuo oli. Juoni oli alussa varsin lupaava, mutta tönkön oloiset (siis sinänsä ihan siistit, mutta ällöttävän digitaalisen/muovisen näköiset) oliot sekä keskeltä loppua kohden Pocahontasmaiseksi käyvä juoni söivät tunnelmaa. Laseilla on kyllä sangen rasittavaa katsoa tuommosta liki kolmetunnin leffaa, odottelen kyllä innolla sitä päivää, kun 3D-efektit toimivat ilman lasejakin.

Muutama päivä on kulunut leffan näkemisestä, ja ajatukset ovat ehtineet tasaantua. Monesti käy niin, että jälkeenpäin hautoessa leffa tuntuu vähemmän sykähdyttävältä kuin itse katselutilanteessa, mutta Avatarin kanssa fiilikset ovat päinvastoin edelleenkin katossa. Tällä kertaa lippurahat eivät menneet millään muotoa hukkaan.
 
Elokuvasta on ollut ilmeisesti etenkin vuoden loppuneljänneksellä melkoinen ennakkohype päällä. Itse olen tämän onnistut jotenkin välttämään; tottakai leffan olemassaolon tiedostin viimeistään Comic-Conin aikoihin, mutta trailerista en saanut mitään irti, enkä juurikaan lehtijuttuja tai nettikeskusteluja aiheesta ole seurannut. Totta puhuen koko elokuva alkoi kiinnostaa vasta ensi-illan lähestyessä ja ensimmäisten "murska-arvioiden" ilmestyttyä. Samalla alkoivat olla äänessä tämänkin palstan leffakyynikot, joille ei tunnu enää mikään kelpaavan. Erityisiä odotuksia ei itselläni siis ollut, vaan hyvinkin neutraalilla mielialalla kävin tämän katsomassa.
 
Kehut eivät meikäläisellä juurikaan poikkea jo ketjussa esiintyneistä kommenteista. Visuaalisesti leffa on ihan tajuton; Pandora-planeetta on toteutettu todella näyttävästi kaikkine yksityiskohtineen, faunoineen ja florineen. Jopa na'vit, joiden ulkoasusta olin ehkä itsekin trailerin perusteella hieman skeptinen, näyttivät elokuvan edetessä hyvinkin inhimillisiltä. Jokaisen kasvonpiirteestä välittyvän tunnetilan pystyi tulkitsemaan, mistä iso plussa animaattoreille. 3D-efekti sen sijaan on aihe, jonka tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. En ole ihan vakuuttunut, saavutetaanko sillä varsinaisesti mitään erityistä tai tajunnanräjäyttävää. Myönnettäköön, että yksittäiset ilmassa leijuvat partikkelit, kameran edessä heiluvat puunoksat tai tietyt tiedemiesten päämajan laitteet heräävät valkokankaalla eri tavalla henkiin kolmannessa ulottuvuudessa, mutta monesti kaikkein nopeimmissa ja räikeimmissä kohtauksissa silmät alkavat harittaa, mikä pahimmassa tapauksessa saattaa häiritä kärryillä pysymistä.
 
Juonen vertailu elokuviin kuten Tanssii susien kanssa tai Pocahontas ei ole tuulesta temmattua, sillä samanhenkinen tarina elokuvassa kerrotaan. Cameronin luovin elämänvaihe käsikirjoittajana lienee menneisyyttä, mutta tämä ei sinänsä ole ongelma. Harvassapa nykyään on sellaiset tarinat, joita ei voisi jäljittää jo johonkin toiseen olemassaolevaan. Esimerkiksi Leijonakuningas, jonka luen yhdeksi suosikkielokuvistani, kertoo käytännössä Hamletin uusiksi. Juju onkin siinä, kuinka istuttaa oman vision maailma vanhaan tarinaan, ja siinä sekä Leijonakuningas että Avatar ovat onnistuneet todella hyvin. Molemmat elokuvat naulaavat katsojan tiukasti penkkiin kiinni, juonen kulusta ja hahmojen kohtaloista tulee merkityksellisiä, ja niistä tulee hetkeksi aikaa osa katsojaa. Tästä on hyvässä eskapismissa kyse, ja Avatar on onnistunut esimerkki. Kertaakaan ei tullut mieleen katsoa kelloon, mikä on 2h 45min elokuvalta melkoinen saavutus.
 
Ettei ihan hehkutukseksi menisi, viimeinen taistelukohtaus tuntui liian pitkältä, koska periaatteessa kaikki oleellinen oli siinä vaiheessa jo nähty. Tarpeeton oli myös kohtalokas takaiskujen sarja, joka vei melodramaattisuuden hieman liian pitkälle. Olen sentimentaalisuuden ystävä, mutta overkill on overkill. Myöskään soundtrack ei vakuuttanut; vaikka se sinänsä täyttikin tarkoituksensa, mitään mieleenpainuvaa ei siinä ollut. James Horner on tehnyt hienoja scoreja mm. Star Trek II:een, Don Bluthin animaatioihin sekä Titaniciin, mutta Avatarista en usko minkään teeman jäävän samalla tavalla elämään omaa elämäänsä. Jopa Leona Lewisin laulama teemabiisi oli mitäänsanomaton.
 
Kaiken kaikkiaan Avatar on puutteistaan huolimatta kaiken siihen käytetyn ajan ja rahan väärti, ja Cameronilla on selvästi ollut sydän mukana elokuvaa tehdessä. Elokuvataiteen mullistajaksi siitä ei siltikään ole, joskin on visuaaliselta puoleltaan poikkeuksellinen. Itsessäni se sai kuitenkin aikaan vahvan tunnelatauksen, mikä riittää jo siihen, että kehtaan sanoa elokuvaa "hyväksi". Suosittelen varauksetta kaikille fantasiaelokuvan ystäville.
 
4/5

Oli kyllä hienon näköinen, siitä paljon plussaa. Tarina oli todellakin kliseinen ja ennalta-arvattava. Turrin ystäville varmaankin kolahtaa potenssiin 10.

IMDb listalla keikkuu aika korkealla sijoituksella. Tosin tuon listan uskottavuus sai pienen kolauksen Dark Knightin myötä. Ja onhan siellä muitakin keskinkertaisuuksia.

aalataur: IMDb listalla keikkuu aika korkealla sijoituksella. Tosin tuon listan uskottavuus sai pienen kolauksen Dark Knightin myötä. Ja onhan siellä muutakin roskaa.
 
Itse luotan vieläkin tuohon listaan aika hyvin Dark Knight-perseilystä huolimatta. Ja Avatarin korkea paikka tuntuu jännältä kun tuntuu, että hirveän moni on tätä leffaa kohtaan "näkemättä paskaa"-mentaliteetilla liikkellä. Dark Knightiahan kaikki pitivät jo ennakkoon maailman parhaana elokuvana.

Tapaninpäivän kunniaksi kävin Avatarin vilkaisemassa.
 
Visuaalisesti leffa on hieno. Todella hieno. 3D näkyy lähinnä uudenlaisena syvyytenä, eikä tavaraa tosiaan lennä katsojaa päin kuin muutamassa kohdassa. Lasit eivät ahdistaneet, eivätkä meikäläisen silmät pahemmin myöskään väsyneet elokuvan mittaan.
 
Juoni nyt oli yksinkertainen, mikä ei välttämättä tarkoita huonoa. Itseäni tuollainen suuren luokan draama ja hyvä/paha -vastakkainasettelut ei juuri sytytä, mutta mä olenkin perseestä. Ihmishahmoihin oli kirjoitettu mukaan sopivassa määrin kuivaa huumoria, mikä toi kaivattua "realismia" tarinaan, tai ainakin rikkoi paatosta. Giovanni Ribisi oli mies paikallaan, eikä muidenkaan näyttelijöiden suorituksissa mitään moittimista ollut. Jotkut Weaverin rööki-ilmeet oli kuin suoraan Harry Dean Stantonilta ekasta Alienista, tai sitten mä kuvittelen omiani. Parissa kohtaa soundtrack muuten muistutti vahvasti Aliensin vastaavaa. Tätä en kuvittele.
 
Vaikka leffa ei omasta mielestäni ollut ihan niin orgasmintäyteinen kuin kovimmat hehkutukset antoivat odottaa, oli se silti nautittava, hieno ja varmasti aiheuttaa nykypenskoille samankaltaisen reaktion kuin Star Wars aikalaisilleen 30 vuotta sitten.
 
Jos tuosta nyt jotain moitittavaa haluaa etsiä, niin monien muiden tavoin koin soundtrackin paikoin aika kehnoksi. Na'vien kokouksista tuli mieleen Civilizationin alkutunnari, ja lopun poppiskappale sai pukemiseen ja teatterista ulostautumiseen vauhtia.

Kävin tsekkaamassa ja samalla meni 3D-neitsyys.
 
Olihan toi tosiaan visuaalisesti helvetin komeaa katseltavaa ja mukavasti viihtyi teatterissa sen kaks ja puolituntisen. Leffan jälkeen taas olo olikin hiukan "tyhjä" eipä siitä niin hirveesti käteen jäänyt käteen, ei juoni ihan koko pituutta kattanut.
 
Koko rahan arvoinen leffakokemus kuitenkin. Huomaa että Cameron kumppaneineen on pistänyt leffaan rahaa ja aikaa.

Wolfgang: Leffan jälkeen taas olo olikin hiukan "tyhjä" eipä siitä niin hirveesti käteen jäänyt käteen, ei juoni ihan koko pituutta kattanut.
 
Eli juuri sellaista kuin arvasinkin. Juoni ilmeisesti muutenkin vitun typerä ja sataan kertaan koluttu.

ReBeat: Eli juuri sellaista kuin arvasinkin. Juoni ilmeisesti muutenkin vitun typerä ja sataan kertaan koluttu.
 
Mun mielestä juoni kantoi hyvin lopputaisteluun asti, ja silloin oli kaikki oleellinen jo sanottu. Kuten todettua, samalla tarinalla on pari elokuvaa tehty aiemminkin, mutta jos se kerrotaan edelleen uudenlaisella tavalla ja toimivasti, en näe ite siinä mitään ongelmaa. Hyviä ja palkittujakin leffoja on tehty ennenkin vanhoja ideoita käyttäen, joten "vitun typerä" on vitun typerä ilmaisu.