Media ja viihde ›

Muutama päivä on kulunut leffan näkemisestä, ja ajatukset ovat ehtineet tasaantua. Monesti käy niin, että jälkeenpäin hautoessa leffa tuntuu vähemmän sykähdyttävältä kuin itse katselutilanteessa, mutta Avatarin kanssa fiilikset ovat päinvastoin edelleenkin katossa. Tällä kertaa lippurahat eivät menneet millään muotoa hukkaan.
 
Elokuvasta on ollut ilmeisesti etenkin vuoden loppuneljänneksellä melkoinen ennakkohype päällä. Itse olen tämän onnistut jotenkin välttämään; tottakai leffan olemassaolon tiedostin viimeistään Comic-Conin aikoihin, mutta trailerista en saanut mitään irti, enkä juurikaan lehtijuttuja tai nettikeskusteluja aiheesta ole seurannut. Totta puhuen koko elokuva alkoi kiinnostaa vasta ensi-illan lähestyessä ja ensimmäisten "murska-arvioiden" ilmestyttyä. Samalla alkoivat olla äänessä tämänkin palstan leffakyynikot, joille ei tunnu enää mikään kelpaavan. Erityisiä odotuksia ei itselläni siis ollut, vaan hyvinkin neutraalilla mielialalla kävin tämän katsomassa.
 
Kehut eivät meikäläisellä juurikaan poikkea jo ketjussa esiintyneistä kommenteista. Visuaalisesti leffa on ihan tajuton; Pandora-planeetta on toteutettu todella näyttävästi kaikkine yksityiskohtineen, faunoineen ja florineen. Jopa na'vit, joiden ulkoasusta olin ehkä itsekin trailerin perusteella hieman skeptinen, näyttivät elokuvan edetessä hyvinkin inhimillisiltä. Jokaisen kasvonpiirteestä välittyvän tunnetilan pystyi tulkitsemaan, mistä iso plussa animaattoreille. 3D-efekti sen sijaan on aihe, jonka tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. En ole ihan vakuuttunut, saavutetaanko sillä varsinaisesti mitään erityistä tai tajunnanräjäyttävää. Myönnettäköön, että yksittäiset ilmassa leijuvat partikkelit, kameran edessä heiluvat puunoksat tai tietyt tiedemiesten päämajan laitteet heräävät valkokankaalla eri tavalla henkiin kolmannessa ulottuvuudessa, mutta monesti kaikkein nopeimmissa ja räikeimmissä kohtauksissa silmät alkavat harittaa, mikä pahimmassa tapauksessa saattaa häiritä kärryillä pysymistä.
 
Juonen vertailu elokuviin kuten Tanssii susien kanssa tai Pocahontas ei ole tuulesta temmattua, sillä samanhenkinen tarina elokuvassa kerrotaan. Cameronin luovin elämänvaihe käsikirjoittajana lienee menneisyyttä, mutta tämä ei sinänsä ole ongelma. Harvassapa nykyään on sellaiset tarinat, joita ei voisi jäljittää jo johonkin toiseen olemassaolevaan. Esimerkiksi Leijonakuningas, jonka luen yhdeksi suosikkielokuvistani, kertoo käytännössä Hamletin uusiksi. Juju onkin siinä, kuinka istuttaa oman vision maailma vanhaan tarinaan, ja siinä sekä Leijonakuningas että Avatar ovat onnistuneet todella hyvin. Molemmat elokuvat naulaavat katsojan tiukasti penkkiin kiinni, juonen kulusta ja hahmojen kohtaloista tulee merkityksellisiä, ja niistä tulee hetkeksi aikaa osa katsojaa. Tästä on hyvässä eskapismissa kyse, ja Avatar on onnistunut esimerkki. Kertaakaan ei tullut mieleen katsoa kelloon, mikä on 2h 45min elokuvalta melkoinen saavutus.
 
Ettei ihan hehkutukseksi menisi, viimeinen taistelukohtaus tuntui liian pitkältä, koska periaatteessa kaikki oleellinen oli siinä vaiheessa jo nähty. Tarpeeton oli myös kohtalokas takaiskujen sarja, joka vei melodramaattisuuden hieman liian pitkälle. Olen sentimentaalisuuden ystävä, mutta overkill on overkill. Myöskään soundtrack ei vakuuttanut; vaikka se sinänsä täyttikin tarkoituksensa, mitään mieleenpainuvaa ei siinä ollut. James Horner on tehnyt hienoja scoreja mm. Star Trek II:een, Don Bluthin animaatioihin sekä Titaniciin, mutta Avatarista en usko minkään teeman jäävän samalla tavalla elämään omaa elämäänsä. Jopa Leona Lewisin laulama teemabiisi oli mitäänsanomaton.
 
Kaiken kaikkiaan Avatar on puutteistaan huolimatta kaiken siihen käytetyn ajan ja rahan väärti, ja Cameronilla on selvästi ollut sydän mukana elokuvaa tehdessä. Elokuvataiteen mullistajaksi siitä ei siltikään ole, joskin on visuaaliselta puoleltaan poikkeuksellinen. Itsessäni se sai kuitenkin aikaan vahvan tunnelatauksen, mikä riittää jo siihen, että kehtaan sanoa elokuvaa "hyväksi". Suosittelen varauksetta kaikille fantasiaelokuvan ystäville.
 
4/5