Rock, pop, alternative ›

Toimii ja ei toimi...kuitenkin pääosin positiivinen kokemus. Se vaan mietityttää kun Brynin ääni on melkein Lemmy, niin kuulostaako se hyvältä , jos Lemmy laulaanäitä...hmmmhmmmm
 
Biisithän kuitenkin tekevät biisistä hyvän, joten täytyy syventyä tarkkaan, ettei rouhea kuorrutus peitä sydäntä.

Biisithän kuitenkin tekevät biisistä hyvän
 
Tää on aika hyvin sanottu.

Los Bastardosin äijärock ei petä toisella albumillakaan. Erkinharju rymyää itsensä olohuoneeseen yhtä takuuvarmasti kuin aina ennenkin :-) Biisit avautunevat nekin muutaman kuuntelun myötä, jos alkuun vähän tasapaksulta vaikuttaakin levyn mekkala.
 
Pirun kovaa menoa, paranee. Hakkaa jo debyytin.

Debyytti oli harmittavan tasapaksu muutamaa hyvää vetoa (esmes Red Eye Station) lukuunottamatta; kakkosplatta änkeää kyllä rinnanmitalla ohi... tasapaksua tämäkin, mutta ei jotenkaan niin häiriinnyttävässä mielessä.
 
Soitto pelaa mallikkaasti ja vokalistin soundista pidän erityisesti, mutta biisimateriaali kaipaisi väriä, jotta homma toimisi 100%:sti. Broken Down Mojo ja Dizzy Miss Mess toimivat tällä hetkellä mulle parhaiten...
 
Plussat tietysti nautittavan kliseisestä kansitaiteesta :D

Minua häiritsee, kun bändi on tällainen Suomen Motörhead. Kaikki biisit tuollaista junttausta, ei oikein kunnon melodioita ja koukkuja. Ehkä en ole vain tarpeeksi äijä.
 
Se balladi ekalla levyllä oli tosin hyvä.

Minua häiritsee, kun bändi on tällainen Suomen Motörhead. Kaikki biisit tuollaista junttausta, ei oikein kunnon melodioita ja koukkuja. Ehkä en ole vain tarpeeksi äijä.
 
Sehän tässä on juuri parasta, niitä pillunuolemisbiisejä jaksa kuunnella.

Tämähän oli kyllä semmosta jämäkamaa että huh, muistutus siitä miks en piä rokista.

Tämähän oli kyllä semmosta jämäkamaa että huh, muistutus siitä miks en piä rokista.
 
Jaa, no sitten sun kannattaa kokeilla jotain muuta.
 
Omalla kohdallani tämän kaltaiset bändit/levyt palauttavat aina uskon siihen, että vanha kunnon rock-henki ei olekaan tyystin kuollut. Soitetaan rehellisesti ja hyvin. AC/DC:n uusin ja tää Bastardos ovat parasta pitkään aikaan.

Omalla kohdallani tämän kaltaiset bändit/levyt palauttavat aina uskon siihen, että vanha kunnon rock-henki ei olekaan tyystin kuollut. Soitetaan rehellisesti ja hyvin. AC/DC:n uusin ja tää Bastardos ovat parasta pitkään aikaan.
 
Nimenomaan. On vain totuus, että Bastardosia paremmin tätä tyylilajia hanskaavia bändejä löytyy yllin kyllin... minäkin vannon henkeen ja vereen ns. äijärockin nimeen, mutta joku tuossa bändissä ei vaan nappaa. Ehkä se on se lievä tylsyys; siinä missä AC/DC on aina riemastuttavaa kuunneltavaa, niin Bastardos onnistuu kirvoittamaan myös kunnon haukotukset... ehkä ne biisit ei sitten vaan potki tarpeeksi.
 
RocknRoll!!

Ehkä se on se lievä tylsyys; siinä missä AC/DC on aina riemastuttavaa kuunneltavaa, niin Bastardos onnistuu kirvoittamaan myös kunnon haukotukset...!
 
Heh, tuohon täytyy sanoa, että suurin osa AC/DC:n levyistä ovat mielestäni tylsempiä, kuin Bastardosin tykitys... kirvoittavat kunnon haukotukset ;-) Tosin, parhaita AC/DC-levyjä ei sitten (ehkä) mikään voitakaan.
 
Makuasioita.

Sehän tässä on juuri parasta, niitä pillunuolemisbiisejä jaksa kuunnella.
 
Samaa mieltä!

Huomenna (21.11.) olisi Bastardosin ukkelit levynjulkkarikeikalla (Virgin Oil, HKI). Täytyy melkein anoa emännältä iltalomaa... ;-)

Eipä tullut keikalle lähdettyä, mutta El Grande's Saloon -albumin hommasin tänään. Siinäpä ryskettä kerrakseen. Ihmeen eläväisesti levylläkin soittava viskinkatkuinen heviboogieryhmä ei anna armoa. Kolme vuotta ja kolme levyä, joista tämä uusin on ehkä hengästyttävin, jopa liiankin, joku iisimpi raita joukossa olisi ollut paikallaan.
 
Rennosta meiningistä pisteet, tämä ei edelleenkään ole metallimusiikkia.

Jaahas, ketju ylös... perkeles, uusi plaatta yllätti perkeleellisen mukavasti! Muikea meininki ja bändi jyrää katerpillarin lailla. Tähänastisten kuuntelujen perusteella parasta Bastardosia ikinä.
 
Nyt ei todellakaan nuolla pillua, vaan lyödään viskihuuruissa pötköä paalujuntalla jalkoväliin. Kunnon riffejä ja ja tietysti Twisterin nautittavaa kannutusta sekä Brynin aina komeat ja karvaisen karheat vokaalit.
 
El uno huomio; onkos toi Go-Go Girlin kertsi pöllitty Motor Rock Meltdownista vai toistapäin :D

Nick Bone: Muikea meininki ja bändi jyrää katerpillarin lailla. Tähänastisten kuuntelujen perusteella parasta Bastardosia ikinä.

Juu, on tämä minustakin yhtyeen onnistunein tuotos, vaikka alkuun meinasi vähän ahdistaa. Kuuntelukertojen karttuessa ei slovareiden perään tarvinnut enää itkeä.

Tuli Spotifyssa vastaan biisi nimeltänsä "My Way To Hell", millos tuollaanen siivu on ulos tullut? Sinkkuna rykäisty pihalle ilmeisesti, aivan vitun kova styge paitövei!

Nick Bone: Tuli Spotifyssa vastaan biisi nimeltänsä "My Way To Hell", millos tuollaanen siivu on ulos tullut? Sinkkuna rykäisty pihalle ilmeisesti, aivan vitun kova styge paitövei!
 
Oli bonusraitana tokan levyn aikoihin jos osti levyn cdonilta, kipaleen sai sieltä latauspuolelta ostettuakin jos halusi.

Itse en kyllä tykkää Bastardosista kovin. Kolmesti olen muistaakseni nähnyt ja kaikki olivat lämppäyskeikkoja, mutta silti pitkät setit. Todella kuivan näköinen bändi livenä ja tuntuu, että se olisi kasattu "jämämuusikoista". Vaikka esim. Erkinharjulle arvostustani tippuu, uskallan sanoa tämän ääneen. Muutamia hienoja hetkiä noilla keikoilla on ollut ja esim. Born n raised on uskomattoman kova vanhan liiton biisi, mutta suurin osa setist on ollut vähän puuduttavan kuuloista ja paikallaan junnaavaa. Laulu ei ole kestänyt kunnolla kuin yhden keikan, jonka olen nähny ja muilla väsähti mies jo puolessa välissä. Mielenkiintoinen ratkaisu myös se kolmannen kitaran soittaminen, koska se ei mielestäni tuo musiikillisesti oikein mitään lisää kokoonpanoon ja, jos ne kädet vapauttaisi mm. mikkiständin heiluttamiseen, olisi showkin mielenkiintoisempi ;) Ihan vain omia mielipiteitä tässä lausun, joten älää ottako liikaa hernettä perseeseen.

Icy-Sun: Itse en kyllä tykkää Bastardosista kovin. Kolmesti olen muistaakseni nähnyt ja kaikki olivat lämppäyskeikkoja, mutta silti pitkät setit. Todella kuivan näköinen bändi livenä ja tuntuu, että se olisi kasattu "jämämuusikoista". Vaikka esim. Erkinharjulle arvostustani tippuu, uskallan sanoa tämän ääneen. Muutamia hienoja hetkiä noilla keikoilla on ollut ja esim. Born n raised on uskomattoman kova vanhan liiton biisi, mutta suurin osa setist on ollut vähän puuduttavan kuuloista ja paikallaan junnaavaa. Laulu ei ole kestänyt kunnolla kuin yhden keikan, jonka olen nähny ja muilla väsähti mies jo puolessa välissä. Mielenkiintoinen ratkaisu myös se kolmannen kitaran soittaminen, koska se ei mielestäni tuo musiikillisesti oikein mitään lisää kokoonpanoon ja, jos ne kädet vapauttaisi mm. mikkiständin heiluttamiseen, olisi showkin mielenkiintoisempi ;) Ihan vain omia mielipiteitä tässä lausun, joten älää ottako liikaa hernettä perseeseen.
 
Perkele!!! Jussi Kinnunen ei ole "jämämuusikko", vaikka Bastardosit suoltaisivat mitä tahansa tuubaa pihalle. Hän on yksi suomalaisen rockin hienoista basisteista ja muusikoista!!!