Klassinen ›

Jotkin post-musiikkikulttuurin suuntaukset ovat vähän hämmästyttäneet, esimerkiksi klezmerin valtava suosio. Joskus kymmenen vuotta sitten se räjähti yhtäkkiä, koko läntinen maailma tuntui höyrähtäneen klezmeriin.
 
On tässä kulttuurien ja tyylien sekoittelussa se hyvä puoli, että asioihin kunnolla paneutuvat muusikot kehittyvät väkisin paremmiksi, koska eri musiikkeja pitää soittaa eri tavoilla. Jos he oppivat saamaan soittimistaan enemmän sävyjä irti niin sehän on vain hyödyllistä.
 
Kyllä minäkin uskon että tämä baabeli, jos nyt edes on todellinen tilanne, ei jää kauhean pitkäaikaiseksi asiaintilaksi, vaan kyllä sieltä jokin hegemonia puskee muutaman kymmenen vuoden sisällä lävitse.

anttipi: Olen havaitsevinani sanamuodossasi kriittisyyttä?
 
olet helvetin väärässä

velipesonen:
On tässä kulttuurien ja tyylien sekoittelussa se hyvä puoli, että asioihin kunnolla paneutuvat muusikot kehittyvät väkisin paremmiksi, koska eri musiikkeja pitää soittaa eri tavoilla. Jos he oppivat saamaan soittimistaan enemmän sävyjä irti niin sehän on vain hyödyllistä.
 
eri tyylejä ei ole objektiivisesti olemassa

rkellu: eri tyylejä ei ole objektiivisesti olemassa
 
No eipä siitä taida sitten hyötyäkään olla.

rkellu: mä en esim. panis sua koska olet mies jne. ...
 
Jestas, taas tuli pakit. Vaikkei moni ole viime aikoina mieheksi kehunut, siitä pinnat.

rkellu: eri tyylejä ei ole objektiivisesti olemassa
 
No mitäs nyt sitten on objektiivisesti olemassa. Kaikki olemassaolevahan on subjektiivista havainnointia. Eikö mitään keskustelua voida käydä ilman jotain metafyysisiä tasoja..?

Annie Gosfieldin artikkeli NY Times:ssa joka liippaa aihetta:
 
http://opinionator.blogs.nytimes.co … he-score-advice-to-young-composers/
 
quote:
'New music shouldnt be a popularity contest thats why god gave us pop music (unless the devil did.).'
 
Hauskoja pätkiä naisen teoksista artikkeleiden ohessa, kuulostaa varsin eklektiseltä. (Hyvä päästä käyttämään tuotakin sanaa.)

rkellu: eri tyylejä ei ole objektiivisesti olemassa
 
Postmodernin yhteiskunnan eräs piirre on tietenkin tämä, mutta täytyy muistaa, että ei se silti poista tyylikysymysten tärkeyttä. Sitä tosiseikkaa, että erilaisia sävellysteknisiä ongelmia on ratkottu eri aikoina ja eri tyylien piirissä eri tavoin. Tämä ei vapauta mihinkään mukavaan välinpitämättömyyteen, jossa voi hokea, että rajoja ei ole. Ehkäpä juuri päinvastoin: se haastaa meidät entistä enemmän ottamaan selvää siitä, mistä eri ilmiöt kumpuavat, mitä niiden taustalla on ja miten ne ovat kehittyneet.

velipesonen: Jestas, taas tuli pakit. Vaikkei moni ole viime aikoina mieheksi kehunut, siitä pinnat.
 
eipä ole tännekään pimperoa lähiaikoina pahemmin herunut; johtuneeko kenties juuri siitä että hengaan tällasissa paikoissa...
 
sellisti: No mitäs nyt sitten on objektiivisesti olemassa. Kaikki olemassaolevahan on subjektiivista havainnointia. Eikö mitään keskustelua voida käydä ilman jotain metafyysisiä tasoja..?
 
vitustako minä tiedän
 
ei voida; muusikko.netissä on mahdotonta käydä yhtään keskustelua ilman metafyysisiä tasoja - etenkin klasari-osastolla
 
EDIT

sellisti: No mitäs nyt sitten on objektiivisesti olemassa. Kaikki olemassaolevahan on subjektiivista havainnointia. Eikö mitään keskustelua voida käydä ilman jotain metafyysisiä tasoja..?
 
Tavallaan kyllä mutta joillakin älyn ylimäärän omaavilla syntyy aivoissa vastoin luonnon niille antamaa tehtävää luonnonvastaisesti puhdas selkeä ja objektiivinen kuva maailmasta joilla tietokyky on kehittynyt paljon voimakkaammin mitä tahdon palveleminen edellyttää jota varten se alkujaan on syntynyt.

Tämähän kehittyy kutkuttavan vaaralliseen suuntaan!
 
Ystävämme anttipi taitaa viitata edellä abstraktiin musiikkiin. Entäpä megatherium, kumpaa arvostat tai väheksyt enemmän, figuratiivista musiikkia jonka symboliikka kytkeytyy ihmisyyden ulkomusiikillisiin ulottuvuuksiin vai abstraktia musiikkia, joka ei ole semioosissa ulkomusiikillisten ilmiöiden kanssa? Tai onko abstraktius sinulle laadun indikaattori ylipäänsä?
 
Minä en oikein osaa arvostaa abstraktia musiikkia. Sinfonioitakin kuuntelen ohjelmallisina. Ilmankos en oikein tykkää niistä. Sävelrunot kuitenkin vetävät kohti klasariosastoa.

megatherium: Tavallaan kyllä mutta joillakin älyn ylimäärän omaavilla syntyy aivoissa vastoin luonnon niille antamaa tehtävää luonnonvastaisesti puhdas selkeä ja objektiivinen kuva maailmasta joilla tietokyky on kehittynyt paljon voimakkaammin mitä tahdon palveleminen edellyttää jota varten se alkujaan on syntynyt.
 
Olen samaa mieltä, eli: Kaikki mikä on olemassa, on sitä objektiivisesti. Kaikki mikä on totta muuttuu olemassaolevaksi silloin kun on joku näkemässä! Eikä sitä tapahdu usein! Kyllä näin on.

levesinet: Tämähän kehittyy kutkuttavan vaaralliseen suuntaan!
 
Ystävämme anttipi taitaa viitata edellä abstraktiin musiikkiin. Entäpä megatherium, kumpaa arvostat tai väheksyt enemmän, figuratiivista musiikkia jonka symboliikka kytkeytyy ihmisyyden ulkomusiikillisiin ulottuvuuksiin vai abstraktia musiikkia, joka ei ole semioosissa ulkomusiikillisten ilmiöiden kanssa? Tai onko abstraktius sinulle laadun indikaattori ylipäänsä?
 
Minä en oikein osaa arvostaa abstraktia musiikkia. Sinfonioitakin kuuntelen ohjelmallisina. Ilmankos en oikein tykkää niistä. Sävelrunot kuitenkin vetävät kohti klasariosastoa.
 
abstraktia musiikkia ei ole olemassa kuin subjektiivisesti

velipesonen: Kaikki mikä on olemassa, on sitä objektiivisesti. Kaikki mikä on totta muuttuu olemassaolevaksi silloin kun on joku näkemässä!
 
Voi olla etten ymmärrä tämän tason filosofiaa nyt ihan oikein, mutta jos kaikki kerran on olemassa objektiivisesti eikä siis vaadi subjektiivista havainnointia, niin eikös kaikki ole olemassa silloinkin kun kukaan ei ole näkemässä..? Vaikeaa, mutta kun tähän nyt mentiin.
 
rkellu: abstraktia musiikkia ei ole olemassa kuin subjektiivisesti
 
Sä oot hauska.

sellisti: Sä oot hauska.
 
miten sä voit mitata jonkun sävellyksen "abstraktiutta"?
 
jos se olisi oikeasti abstraktia niin miten sitä voisi edes kuulla? miten sä erottelet ääniaaltoja niiden "abstraktiuden" perusteella? onko sello abstraktimpi kuin syntikka? millä perusteella ja kuka niin väittää?

levesinet: Minä en oikein osaa arvostaa abstraktia musiikkia.
 
Monesti mitä vähemmän "ymmärrän" jostain taidemusiikkiteoksesta, sitä suuremmat kiksit tunnun saavan. Parhaimmillaan korviin vuotaa hengästyttävää (joskus ahdistavaakin) äänikudelmaa, josta muotokielellisesti ei välttämättä saa ensikuulemalta edes oikein otetta, mutta joka imaisee väistämättä kiehtoviin syövereihinsä ja kutittaa mukavasti pääkoppaa.
 
Eikä tämä nyt ole mitään erikoisuuden tavoittelua tai snobbailua, koska oikeasti olen skipannut kaikki teoriaopinnot enkä siis edes voisi millään tietämyksellä elvistellä. Olen vain jo jonkin aikaa ollut melkoisen turhautunut länsimaiseen perinteeseen, jota pitkälti hallitsee "tunnekylläisiin reaktioihin tähtäävien melodioiden diktatuuri" - oli kyse sitten popmusiikista tai ns. perinteisestä klassisesta.
 
"Abstrakti" musiikki on tietysti sekin on sidottu omiin perinteisiinsä ja vilisee omia kliseitään. Kaipa minä kohta kyllästyn siihenkin ja palaan juurilleni lastenlauluja kuuntelemaan. Ranskalaisten spektralistipioneerien (vaikka itse asiassahan spektralismi perustuu hyvinkin konkreettisiin ideoihin) levyjen vihkosia lueskellessa saa välillä hekottaa kuin vanhoja Pahkasikoja lukiessaan - mutta samalla se yliampuva vakavuus tuntuu jotenkin ihailtavalta ja kadehdittavalta nykyiseen post-mitä-milloinkin-aikakauden hengettömään kepeyteen verrattuna.

rkellu: miten sä voit mitata jonkun sävellyksen "abstraktiutta"?
 
jos se olisi oikeasti abstraktia niin miten sitä voisi edes kuulla? miten sä erottelet ääniaaltoja niiden "abstraktiuden" perusteella? onko sello abstraktimpi kuin syntikka? millä perusteella ja kuka niin väittää?
 
Hölö hölö, älä nyt esitä tyhmää. Kyse ei ole tuosta, ja mä oon varma että sä tiedät sen ihan hyvin. Abstraktilla musiikilla tarkoitetaan yksinkertaisesti ohjelmamusiikin vastakohtaa, eli sellaista musiikkia jolla ei ole mitään ohjelmallista sisältöä tai viitekehystä. Sama lontoon kielellä (dictionary.com):
 
absolute music (noun)
 
instrumental music, as a concerto or string quartet, that draws no inspiration from or makes no reference to a text, program, visual image, or title and that exists solely in terms of its musical form, structure, and elements.
 
Also called abstract music.
 
Jos tää oli sulle uutta tietoa, niin ehkä kannattaa perehtyä aiheeseen vielä lisää. Muussa tapauksessa en ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta pitää väkisin vääntää vaikea tuollaisella pseudofilosofisella hölinällä.

Abstract is all music in brief
 
Jazzin puolella määritelmää abstrakti käytetään herkästi silloin kun musiikki ei etene selkeästi joko temaattisena ymmärrettävän melodian tai sointusekvenssin pohjalta.

sellisti: Hölö hölö, älä nyt esitä tyhmää. Kyse ei ole tuosta, ja mä oon varma että sä tiedät sen ihan hyvin. Abstraktilla musiikilla tarkoitetaan yksinkertaisesti ohjelmamusiikin vastakohtaa, eli sellaista musiikkia jolla ei ole mitään ohjelmallista sisältöä tai viitekehystä. Sama lontoon kielellä (dictionary.com):
 
joo, mutta te puhutta siitä niin kuin se "olisi" oikeasti olemassa muualla kuin teidän päiden sisällä
 
jos se viittaa vain siihen miten teos on sävelletty niin ookoo, mutta kaikki musiikki on oikeasti ohjelmallista SEKÄ abstraktia ja descartes on pässi