Klassinen ›

Sävis: Itse koen sen niin, että sivistyksen merkki on se, että kulttuuri-ilmapiiri on hedelmällinen ja sieltä voi nousta "mestariteoksia".
 
Nykymusiikkiporukka on paljolti uskovaista sakkia, eli manipuloineet itsensä siihen tilaan. Missä kaksi tai kolme teistä kokoontuu, on skeptikonkin hyvä olla paikalla.
 
Meidän kulttuuri-ilmapiirimme kaipaisi kipeästi erilaisia skeptikoita muuttuakseen hedelmälliseksi.

velipesonen: Nykymusiikkiporukka on paljolti uskovaista sakkia, eli manipuloineet itsensä siihen tilaan. Missä kaksi tai kolme teistä kokoontuu, on skeptikonkin hyvä olla paikalla.
 
Meidän kulttuuri-ilmapiirimme kaipaisi kipeästi erilaisia skeptikoita muuttuakseen hedelmälliseksi.
 
Tervetuloa vaan keskustelemaan minun ja kollegoideni kanssa. Voisit yllättyä siitä, miten avoin ilmapiiri oikeasti on. Emme todellakaan ole manipuloineet itseämme mihinkään tilaan. Minusta tuntuu, että olet itse manipuloinut itsesi johonkin tilaan.

Sävis: Minusta tuntuu, että olet itse manipuloinut itsesi johonkin tilaan.
 
Ainahan sekin on mahdollista.
 
Esittämäni käsitys skeptisyyden tarpeellisuudesta kulttuurielämässä on silti nähdäkseni lähinnä oikea. Tämä ei koske vain Suomea vaan länsimaista yhteisöä yleisesti.

damn u: Minkä kaiken veronmaksajat maksavat, kerro oi profeetta kun olet niin huolissasi.
Jospa lopettaisit sen yrittämisen. Mikä pakko musiikkia on ymmärtää? Kuuntele ja nauti, jos et pidä, mitä sitten? Ei ole pakko pitää eikä nauttia.
 
Keskustelun aiheena on säveltäjä, josta en pidä. Tästä saa luonnollisesti ikuisen kiistelyn aikaiseksi, koska, yllättäen, toiset pitävätkin. Makuasioista voi kiistellä loppuun saakka.
 
Me kaikki maksamme verorahoistamme kaikenlaisia juttuja. Yksi juttu on koko musiikkijärjestelmä oppilaitoksineen, orkesterineen, konserttisaleineen ym. Säveltäjät uivat siinä samassa liemessä. En tiedä onko aiheetonta peräänkuuluttaa tiettyä tulosvastuullisuutta. Onko hyväksyttävä kaikki mitä taiteilijat suoltavat veronmaksajien iloksi, tai sitten suruksi. Pitääkö vain ymmärtää, olla ymmärtämättä, nauttia tai kärsiä ?
 
Vertaisin nykysävellyksiä kirjaan. Lähtökohtaisesti lukija odottaa kirjalta hyvää juonta, mielenkiintoista tarinaa, sehän aina kiehtoo. Jos kirja on kirjoitettu täyteen sanoja, jotka eivät kerro mitään, ei ole lauseita, ei tarinaa, ei päähenkilöitä, ei jännitettä mikä se sellainen kirja on ? Mutta tutustumani nykymusiikki ei "ala" mistään, ei johda minnekään, melodia - kirosana, jännitettä ei ole, on vain toisistaan irrallaan olevaa massaa. Ja tämä pitäisi niellä purematta, antaa kaikkien kukkien kukkia ?

velipesonen: Ainahan sekin on mahdollista.
 
Esittämäni käsitys skeptisyyden tarpeellisuudesta kulttuurielämässä on silti nähdäkseni lähinnä oikea. Tämä ei koske vain Suomea vaan länsimaista yhteisöä yleisesti.
 
Millä perusteella? Tai siis oletko mahdollisesti itse keskustellut paljon taiteilijoiden kanssa vai mistä olet vetänyt tällaisen johtopäätöksen.
 
Minun on vaikea puhua muista taiteen aloista kuin musiikista, koska tunnen vain muutamia muiden alojen taitelijoita. Kuitenkin, minusta tuntuu, että nyt on tulossa todella uudenlainen sukupolvi säveltäjiä. Tällä hetkellä 20-30-vuotiaat säveltäjät ovat kiinnostuneita musiikista todella laaja-alaisesti. Itse odotan innolla tulevia vuosia, kun nuoret säveltäjät vielä kypsyvät.

jani engstrand: Keskustelun aiheena on säveltäjä, josta en pidä. Tästä saa luonnollisesti ikuisen kiistelyn aikaiseksi, koska, yllättäen, toiset pitävätkin. Makuasioista voi kiistellä loppuun saakka.
 
Me kaikki maksamme verorahoistamme kaikenlaisia juttuja. Yksi juttu on koko musiikkijärjestelmä oppilaitoksineen, orkesterineen, konserttisaleineen ym. Säveltäjät uivat siinä samassa liemessä. En tiedä onko aiheetonta peräänkuuluttaa tiettyä tulosvastuullisuutta. Onko hyväksyttävä kaikki mitä taiteilijat suoltavat veronmaksajien iloksi, tai sitten suruksi. Pitääkö vain ymmärtää, olla ymmärtämättä, nauttia tai kärsiä ?
 
Vertaisin nykysävellyksiä kirjaan. Lähtökohtaisesti lukija odottaa kirjalta hyvää juonta, mielenkiintoista tarinaa, sehän aina kiehtoo. Jos kirja on kirjoitettu täyteen sanoja, jotka eivät kerro mitään, ei ole lauseita, ei tarinaa, ei päähenkilöitä, ei jännitettä mikä se sellainen kirja on ? Mutta tutustumani nykymusiikki ei "ala" mistään, ei johda minnekään, melodia - kirosana, jännitettä ei ole, on vain toisistaan irrallaan olevaa massaa. Ja tämä pitäisi niellä purematta, antaa kaikkien kukkien kukkia ?
 
Pitääkö sinun mielestäsi siis tuetun taiteen olla sellaista, että kaikki pitävät siitä?

Sävis: Millä perusteella? Tai siis oletko mahdollisesti itse keskustellut paljon taiteilijoiden kanssa vai mistä olet vetänyt tällaisen johtopäätöksen.
 
Kyllä olen, hyvinkin paljon, mutta sillä ei tässä ole mielestäni oikein väliä. Riittäisi kun arvioisi esillä olevaa taidetta ja siihen liittyvää uutisointia, tiedottamista ja keskustelua.
 
Minun on vaikea puhua muista taiteen aloista kuin musiikista, koska tunnen vain muutamia muiden alojen taitelijoita. Kuitenkin, minusta tuntuu, että nyt on tulossa todella uudenlainen sukupolvi säveltäjiä. Tällä hetkellä 20-30-vuotiaat säveltäjät ovat kiinnostuneita musiikista todella laaja-alaisesti. Itse odotan innolla tulevia vuosia, kun nuoret säveltäjät vielä kypsyvät.
 
Pelkällä asenteella ei päästä puusta pitkään. Ainahan voi olla "moniarvoinen" tai "utelias", mutta tulokset puhuvat puolestaan sitten aikanaan.

sori, että änkeän taas tähän väliin
totean vaan että mielestäni tämä keskustelu on mun näkökulmasta lähes merkityksetöntä jankkausta jonka informaatiosisältö on lähellä nollaa
 
...noinikkään...
 
nyt voitte sit haukkua vähän meitsiä riitapukariksi, väkisin vastaanhaankajaksi ja sit jatkaa ketjua entiseen malliin ja mä meen puolestani tekemään jotain muuta ku postaamaan m.nettiin

Eipä mittään! Lähetä sanomalehtien yleisönosastoihin seuraavansisältöisiä kirjeitä:
 
Tervehdys,
 
Kirjoitan tälle palstalle, koska juuri tämä palsta on mielestäni sellainen, jolla ei esiinny kunnollista keskustelua ja jota en tästä syystä itsekään lue. Näin ollen pidän myöskin tätä kirjettäni täysin tarpeettomana, mutta ei siitä sitten tämän enempää.
 
Kunnioittaen
 
Pentti Hirvonen

sä ja jotkut muut puhuu täysin subjektiivisista asioista ikäänkuin ne olisi jotenkin objektiivisesti tarkoin mitattavia määreitä jolloin keskustelu useimmiten ajautuu juupas-eipäs tasolle joka on mielestäni merkityksetöntä yksinkertaisesti siksi että mielestäni on täysin mahdollista havainnoida sama asia eri lailla useista eri näkökulmista niin että yksikään näistä näkökulmista ei ole absoluuttisesti ja objektiivisesti todettavissa "oikeammaksi" kuin jokin muu
 
taustatietoa: http://www.youtube.com/watch?v=wEzRdZGYNvA

jani engstrand: Me kaikki maksamme verorahoistamme kaikenlaisia juttuja. Yksi juttu on koko musiikkijärjestelmä oppilaitoksineen, orkesterineen, konserttisaleineen ym. Säveltäjät uivat siinä samassa liemessä. En tiedä onko aiheetonta peräänkuuluttaa tiettyä tulosvastuullisuutta. Onko hyväksyttävä kaikki mitä taiteilijat suoltavat veronmaksajien iloksi, tai sitten suruksi. Pitääkö vain ymmärtää, olla ymmärtämättä, nauttia tai kärsiä?
 
Tuo veronmaksajakortti on tässä yhteydessä kyllä aika korni, koska kyse on edelleen sun henkilökohtaisista mieltymyksistä. Jos "tulosvastuullisuus" vaatisi sitä että musiikki miellyttäisi kaikkia, niin sitten voidaan määrite "taide" unohtaa samantien ja liittää klassinen musiikki osaksi populaari-/viihdemusiikin laajaa kenttää.
 
Valtionapua saava taidelaitos ON tulosvastuullinen. Taide itseisarvona (kuten säveltäminen) ei voi olla tulosvastuullista. Kyse on näiltä osin kahdesta eri asiasta. Taidemusiikin säveltäjä ei lähtökohtaisesti tee teoksiaan euronkuvat ja salintäydet yleisöt silmissään. Kaupunginorkesterin on taas suunniteltava ohjelmistonsa niin, että sillä riittää yleisöä, mistä syystä uusimman musiikin osuus on rajallinen ja tilalla ovat ne iänikuiset Brahmsit, Beethovenit ja Tshaikovskit, jotta saataisiin pidettyä tyytyväisenä se kansanosa joka ei muka uudempaa ymmärrä. Se on sääli, sillä samalla luodaan vastakkainasettelua uuden musiikin kanssa. Pitää ikäänkuin "palkita" yleisö jollain ikivihreällä siitä hyvästä että kestivät ensin kuunnella sen uuden suomalaisen säveltäjän teoksen. Tämä on karu totuus. Onneksi uutta musiikkia kuitenkin melko hyvin on esillä.
 
Vertaisin nykysävellyksiä kirjaan. Lähtökohtaisesti lukija odottaa kirjalta hyvää juonta, mielenkiintoista tarinaa, sehän aina kiehtoo. Jos kirja on kirjoitettu täyteen sanoja, jotka eivät kerro mitään, ei ole lauseita, ei tarinaa, ei päähenkilöitä, ei jännitettä mikä se sellainen kirja on ? Mutta tutustumani nykymusiikki ei "ala" mistään, ei johda minnekään, melodia - kirosana, jännitettä ei ole, on vain toisistaan irrallaan olevaa massaa. Ja tämä pitäisi niellä purematta, antaa kaikkien kukkien kukkia?
 
Tuo kertoo edelleen eniten sinusta itsestäsi. Helpompi on aina tietenkin lytätä tekijä kuin miettiä että olisiko minulla juuri tämän taideteoksen kohdalla tilaisuus havaita jotain uutta ja avartaa käsityksiäni. Mutta jos ei tykkää niin ei tykkää. Kaikki ei vaan voi tykätä kaikesta eikä sille asialle tarvi mitään voida. Ei tarvi syytellä tekijää muttei toisaalta itseäänkään.

damn u: Sinulla on täysi oikeus olla pitämättä, mutta tuo veronmaksaja kortti on minusta tosi epäilyttävä. Pitäisikö musiikin tai taiteen olla jonkin yhteiskunnan nimittämän viraston hyväksyttävää että se olisi verovarakustannuskelvollista?
Kuullostaa naapurin toiminnalta.
 
Naapurikunnan? Eikös avustuksia ja apurahoja jakele myös sellaiset instanssit, joissa ratkaisun tekevä elin on nimenomaan verrattavissa johonkin virastoon, saattaa olla nimeltään jokin lautakunta tai vastaava. Jos laajentaa vähän, niin eikö kulttuuripolitiikkakin ole politiikan osa-alue, jossa pätevät politiikan säännöt 100% ja taiteen säännöt 0% ?
 
Kuten todettua, miksi musiikkia pitäisi ymmärtää? Kuitenkin, jos haluaa ymmärtää mutta ei ymmärrä on toki luonnollista että syyttää ensin säveltäjää.
Pohjimmiltaan ajatus on mielestäni melko rasistinen; jos joku puhuu vierasta kieltä jota vastaanottaja ei ymmärrä, hänet olisi parempi deletoida, eikö?
 
Musiikin ymmärtämisestä ja sen tarpeellisuudesta on keskusteltu taas viime aikoina. Siinä vähän kummittelee taustalla tämmöinen alemmuuskompleksinen klisee, että jokin on niin hienoa ettei sitä ymmärrä. En tiedä onko sillä paljon tekemistä ymmärtämisen normaalikielisen käsitesisällön kanssa. Homman ytimenä pitäisin, että taiteeseen tai elämään yleensä avarakatseisemmin suhtautuvat henkilöt haluavat erottautua tästä kliseitä hokevasta taulapääjengistä heittäytymällä koko ymmärtämisen käsitteen ulkopuolelle.
 
Siispä olen sitä mieltä, että musiikkia on ehdottoman välttämätöntä ymmärtää, sekä sen tekijän että vastaanottajan. Ymmärtämistä ei tarvitse osoittaa musiikkitieteen piiriin luettavalla tutkielmalla, joskaan siitäkään ei ole haittaa.
 
Ymmärtää tai ei, pitää tai ei, kuka sen määrittää mikä on verovaroilla tukemisen arvoista?
 
Näiden ihmisten henkilöllisyys on yleensä julkista tietoa. Poliitikkoon voidaan aina vaikuttaa, niin myös kulttuuripoliitikkoon, vaikka hän verokalenterissa olisikin taiteilija, toimittaja, virkamies tai bussikuski. Politiikka elää status quosta, se on sille tärkeää. Status quo on varmistettava.
 
Millä tavalla musiikissa pitäisi käydä ilmi jostakin jonnekin johtavuus, jännite, melodia jotta sitä voisi ylläpitää verovaroin?
 
Hyvä kysymys. Totuus kuitenkin on, että mitä pitempiaikaisiin apurahoihin ja suurempiin palkintoihin mennään, sitä tärkeämpää on että yhteiskunnallisen varainsiirron kohde on intelligentsian, eliitin tai klikin hyväksymä. Tämä on lainalaisuus jota ei voi kiertää. Jospa eliitti alkaisi noudattaa uutta doktriinia, jossa mainitut tekijät olisivat etusijalla? Tässä kohtaa peräänkuulutan aiemmin mainitsemaani skeptisyyttä. Jos jokin skeptisyyden aalto yllättäisi asioista päättävän sisäpiirin, saattaisivat juuri vanhoillisiksi parjatut musiikillis-esteettiset arvot alkaa olla kovempaa valuuttaa.
 
Ars antiqua vs. Ars nova on iänikuinen kädenvääntö, ja päin vastoin kuin halutaan väittää, on ars antiqua yleensä heikommilla. Onko nyt jokin ihme jos joka kylässä ei ole suvereeneenia ja nerokasta Beethovenin tyylistä säveltäjää, mutta on useampia, joiden sävelajattelu on ainakin näennäisesti uutta (paino sanalla näennäinen)?

Veli hyvä, naapurilla ja muilla kommenteilla viittasin (ilmeisesti en tarpeeksi "ymmärrettävästi"!) rajan takaiseen naapuriin ja juuri noihin mainitsemiisi tukia, apurahoja jne myöntäviin tahoihin. Viittaus naapuriin ja tähän kaikkeen siis siinä mielessä että olisiko oikein että nuo tahot ottaisivat kantaa päätöksissään esim. musiikin "sisältöön" eikä "laatuun". Pitäisikö länsimaista formalismia tukea vähemmän kuin "jotain muuta"?
 
Edit: Vielä tuosta ymmärtämisestä: onko nyt kyse siitä että kaiken pitäisi olla heti ymmärrettävissä? Vai kolmannella kuuntelukerralla? Mitä sitten kukin ymmärtämisellä tarkoittaa.

Säveltäjän tulosvastuu sitäpaitsi on olemassa aina kun hän saa esim. apurahan.
Tulosvastuu ei kuitenkaan koske musiikin sisältöä vaan sitä onko hän käyttänyt apurahansa hakemuksessa esittämänsä työsuunnitelman mukaisesti.
 
Epäilen että hakemus jossa haetaan "apurahaa huonon musiikin tekemiseen" tuskin tulisi hyväksytyksi.

velipesonen:
Ars antiqua vs. Ars nova on iänikuinen kädenvääntö, ja päin vastoin kuin halutaan väittää, on ars antiqua yleensä heikommilla.
 
Mihin tämä väitös perustuu?

damn u: Viittaus naapuriin ja tähän kaikkeen siis siinä mielessä että olisiko oikein että nuo tahot ottaisivat kantaa päätöksissään esim. musiikin "sisältöön" eikä "laatuun". Pitäisikö länsimaista formalismia tukea vähemmän kuin "jotain muuta"?
 
Hyvä kysymys. Musiikin laadun arvioinnille ei ole kunnollista mittatikkua, ellei musiikin ns. sisältö noudata jotain "formulaa". Avainasemassa ovat siis ammattimaiset seikat. Jälleen asia johon ei voi vaikuttaa, joka vain on. Näin siis silloin kun asiat menevät niin kuin pitääkin. Jos puhutaan musiikin todellisesta laadusta niin kuin ihan oikeasti, niin ei kai tästä maasta sellaista raatia löydy joka sen päälle mitään ymmärtäisi.

damn u: Mihin tämä väitös perustuu?
 
Tarkoittanet sitä väitettä jonka todenperäisyyden haluan kiistää. Ainahan sitä valitetaan että kun vanhat jarrut päättää kaikesta. Silloin usein itketään myös sitä että heidän makunsa tai käsityskykynsä on rajoittunut tai taantumuksellinen. Olisipa oikeasti niin! Vaan ei valitettavasti ole.

Vielä tuosta ymmärtämisestä josta sitten editoin aiempaan viestiin...
 
Jotta musiikki olisi julkisen tukemisen arvoisesti ymmärrettävää, pitäisikö se olla ymmärrettävissä:
a) mahdolisimman suuren kuulijakunnan osalta
b) mahdollisimman helposti (1. kuuntelukerta? 3. kuuntelukerta?) jne
c) mahdollisimman harvan kuulijan osalta mahdollisimman monen kuuntelukerran jälkeen?

sellisti: Tuo veronmaksajakortti on tässä yhteydessä kyllä aika korni, koska kyse on edelleen sun henkilökohtaisista mieltymyksistä. Jos "tulosvastuullisuus" vaatisi sitä että musiikki miellyttäisi kaikkia, niin sitten voidaan määrite "taide" unohtaa samantien ja liittää klassinen musiikki osaksi populaari-/viihdemusiikin laajaa kenttää.
 
Valtionapua saava taidelaitos ON tulosvastuullinen.
 
Eihän ne rusinat mene tasan muillakaan sektoreilla. Kaupungit maksavat hirvittäviä omaisuuksia jäähalleista ja uimahalleista joiden käyttäminen on puoli-ilmaista. Vastaavasti ratsastustallit ja tennishallit joutuvat tulemaan toimeen omillaan. Tavallaan kuitenkin koen, että tässä on mielekkäämpää tehdä priorisointeja kuin pistää kaikki tasan.