Klassinen ›

damn u: Brucknerin 6. on mahtava, Beethovenin 6. tylsä (mutta se ei ole Beethovenin vika, en vain pidä siitä). Sibeliuksen 6. on hyvä joskus.
 
Olisikin syytä alkaa kerätä ja kuunnella pelkkiä kuudensia sinfonioita. Elokuvissa eniten käytetty kuudes sinfonia lienee Tsaikovskin säveltämä.

sellisti: Tuo mitä haet toteutuu ehkä luontevammin jonkin muun tyylisessä musiikissa kuin ihan perusromantiikassa, jossa nyt kuitenkin vielä aika vallitsevana piirteenä on tavattu pitää sitä että musiikki etenee orgaanisesti, sisältää kehittelyä tai jopa kontrapunktia ja muotoutuu rakenteeltaan eheäksi ja ymmärrettäväksi. Kyllä mäkin voin nauttia hyvin jostain modernista ambient-fiilistelystä jossa ei tarvi mennä mihinkään, mutta Brucknerin kohdalla - ei toimi. Mutta saat toki vapaasti muodostaa oman mielipiteesi säveltäjästä.
 
muistan että enoni - joka on suuri klassisen musiikin fani - hehkutti joskus tuota bruckneria jonain "Mahtavan fasistisena paatoksena!" ja tuo heitto on sitten jäänyt kaikumaan päähän kun tietynlainen natseilu kolahtaa itsellenikin.
 
minusta mm. stravinski lukeutuu tuohon orgaaniseen luokkaan. siitä huolimatta että sen musassa on vaikka mitä vipellystä ja säksätystä niin musta se kuulostaa sille ettei se mitenkään "etene" minnekään.
 
sama homma itämaisessa musiikissa.

velipesonen: Olisikin syytä alkaa kerätä ja kuunnella pelkkiä kuudensia sinfonioita. Elokuvissa eniten käytetty kuudes sinfonia lienee Tsaikovskin säveltämä.
 
Älä pilaa mun 666 -sarjaa!

Kyl mä olen nauttinut kaikkien A-listan säveltäjien töistä eli näistä isoista nimistä. Brucknerkin on toiminut. Liszt myös, vaikka sillä on kyllä jonkun verran sitä 'ontto kolina' osastoakin.
 
Sitten kun siirrytään pois tutuimmista nimistä, reaktiot vaihtelee. Britten, Hindemith ei ole ihan sytyttänyt. Veikkaan että makua voisi kultivoida niin että nuokin toimisivat. Sama Nielsenin kanssa jota monet kehuvat, mutta joka ei ole mulle toiminut. Todennäköisesti toimisi jos sille antaisi vähän aikaa.
 
Moderni repertuaarikin on usemmiten toiminut, ainakin jos väliajalla on ollut tiedossa hyvät kaffet. :)

HarriP: Sama Nielsenin kanssa jota monet kehuvat, mutta joka ei ole mulle toiminut. Todennäköisesti toimisi jos sille antaisi vähän aikaa.
 
Nielsen-fani suosittelee Jensenin johtamia levytyksiä sinfonioista. On tempot kohdallaan ja lavea soitto.

damn u: Sibeliuksen 6. on hyvä joskus.
 
Sen alku on hyvä, mutta siitä se sitten kyllä IMO lässähtää edetessään.

Decades: Sen alku on hyvä, mutta siitä se sitten kyllä IMO lässähtää edetessään.
 
Lieneekö syynä se että siben kutonen on jälleen eräs projektio sibeliaanisesta laskevasta tai kääntäen nousevasta kolmisävelaiheesta vai doorisesta kirkkosävellajisävytyksestä, on teidän ratkaistavissanne jotka kyseistä mieltä olette. Tunnelmaltaan sinfonia on aika eleginen tai paremminkin sentimentaalinen jos niin halutaan sanoa. En oikein pysty nauttimaan kappaleesta aidosti. Mielkin sinfonia vaikutti aika lupaavalta nuoren miehen säveltämäksi brahms-, schumann ja ehkä schuberty-vaikutteistakin huolimatta mutta mielestäni melartinin sinfonia numero 6 tähän mennessä ehkä vaikuttavin jonka olen kuullut jälkisarjallisten sinfonioiden ohella mutta useimmat suomalaiset sinfoniat ovat kuulematta.

Nykymusiikin säveltäjistä ylipäänsä en pidä. Tunnustan, että olen kyllä kuunnellut kohtuullisesti nykymusiikkia, mutta ei ole kehumista yhdessäkään säveltäjässä. Onko jollain muka hyviä suosituksia ? Taitaa olla hiljaista ...

jani engstrand: ... Onko jollain muka hyviä suosituksia ? Taitaa olla hiljaista ...
 
Minusta esimerkiksi Sergiu Celibidachen musiikkia soitetaan liian vähän. Siinä on sellaisia hyvin herkkiä ja suuria kauneusarvoja, vaikka on usein hyvin atonaalista eli lukeutunee ns. nykymusiikkiin.
 
E: Ja sitten tietenkin Francis Poulenc, jonka tyylin ja sanonnan moninaisuus ja laaja-alaisuus saattaisivat viehättää.

Eipä ole hiljaista suositeltavien nykysäveltäjien suhteen. Itse kuuntelen klasaripuolelta enimmäkseen uudempaa. Omasta mielestäni Mark-Anthony Turnage, Kalevi Aho, Magnus Lindberg, Takashi Yoshimatsu, Dave Heath ja Sebastian Fagerlund kirjoittavat upeata musiikkia. Nämä nyt ensimmäisinä tuli mieleen. Mutta jos katson tuota otsikkoa niin kenen musasta en pidä? Suuri osa klasaria ennen 1900-lukua ei vetoa minuun, mutta en tiedä voinko sanoa kenestäkään säveltäjästä niin tiukasti, että tyypin koko tuotanto olisi minusta vastenmielistä.

Tuorein kuuntelukokemukseni on Tan Dun: Kitarakonsertto "Yi2". Parasta esityksessä oli Ismo Eskelisen innostunut tarina säveltäjästä ja kappaleesta. En pitänyt sävellyksestä. Ismo oli loistava.

Valentin Silvestrov, Sofia Gupaidulina, Pehr Henrik Nordgren, Tapio Tuomela ... en ymmärrä mitä tarkoitusta varten nämä musiikkiaan luovat, olen kuunnellut. Onko tarkoitus karkoittaa ne vähäisimmätkin klassisen musiikin konserteissakävijät. Näiden ym. sävellystuotoksista tulee sairas olo ... mihin tällaisessa musiikissa voi kuulija tarttua kun musiikki saa oksennuksen tunteen aikaan ( huom: minulle ). Yritän ymmärtää musiikkia, mutta miksi se tehdään niin vaikeaksi ? Olen huolissani klassisen musiikin tulevaisuudesta ja ymmärrän veronmaksajia, jotka tämän kaiken maksavat, se pitää muistaa !

jani engstrand: Valentin Silvestrov, Sofia Gupaidulina, Pehr Henrik Nordgren, Tapio Tuomela ... en ymmärrä mitä tarkoitusta varten nämä musiikkiaan luovat, olen kuunnellut. Onko tarkoitus karkoittaa ne vähäisimmätkin klassisen musiikin konserteissakävijät. Näiden ym. sävellystuotoksista tulee sairas olo ... mihin tällaisessa musiikissa voi kuulija tarttua kun musiikki saa oksennuksen tunteen aikaan ( huom: minulle ). Yritän ymmärtää musiikkia, mutta miksi se tehdään niin vaikeaksi ? Olen huolissani klassisen musiikin tulevaisuudesta ja ymmärrän veronmaksajia, jotka tämän kaiken maksavat, se pitää muistaa !
 
Niin. Sinulle tulee sairas olo. Minulle ei tule, eikä monelle muullekaan. Tuleeko taiteen olla aina sellaista, että se miellyttää jokaista? Taidemusiikkia tuetaan, koska se on merkittävä taidemuoto, tärkeä merkki sivistyksestä samalla tavalla kuin muukin korkeakulttuuri.

jani engstrand: Valentin Silvestrov, Sofia Gupaidulina, Pehr Henrik Nordgren, Tapio Tuomela ... en ymmärrä mitä tarkoitusta varten nämä musiikkiaan luovat, olen kuunnellut. Onko tarkoitus karkoittaa ne vähäisimmätkin klassisen musiikin konserteissakävijät. Näiden ym. sävellystuotoksista tulee sairas olo ... mihin tällaisessa musiikissa voi kuulija tarttua kun musiikki saa oksennuksen tunteen aikaan ( huom: minulle ). Yritän ymmärtää musiikkia, mutta miksi se tehdään niin vaikeaksi ? Olen huolissani klassisen musiikin tulevaisuudesta ja ymmärrän veronmaksajia, jotka tämän kaiken maksavat, se pitää muistaa !
 
Minkä kaiken veronmaksajat maksavat, kerro oi profeetta kun olet niin huolissasi.
Jospa lopettaisit sen yrittämisen. Mikä pakko musiikkia on ymmärtää? Kuuntele ja nauti, jos et pidä, mitä sitten? Ei ole pakko pitää eikä nauttia.

Sävis: Niin. Sinulle tulee sairas olo. Minulle ei tule, eikä monelle muullekaan. Tuleeko taiteen olla aina sellaista, että se miellyttää jokaista? Taidemusiikkia tuetaan, koska se on merkittävä taidemuoto, tärkeä merkki sivistyksestä samalla tavalla kuin muukin korkeakulttuuri.
 
Anteeksi jos spekuloin sekundaarisella argumentilla, mutta haluaisin tehdä sen tärkeän täsmennyksen, ettei korkeakulttuuri sinänsä ole sivistyksen merkki, vaan musiikin saralla muutamat yksittäiset sävelteokset.

jani engstrand: ...en ymmärrä mitä tarkoitusta varten nämä musiikkiaan luovat, olen kuunnellut. Onko tarkoitus karkoittaa ne vähäisimmätkin klassisen musiikin konserteissakävijät. Näiden ym. sävellystuotoksista tulee sairas olo ... mihin tällaisessa musiikissa voi kuulija tarttua kun musiikki saa oksennuksen tunteen aikaan ( huom: minulle ). Yritän ymmärtää musiikkia, mutta miksi se tehdään niin vaikeaksi ?
 
Minulle herättää samankaltaisia tuntemuksia esim. äärimmäisen brutaali örinämetalli, onko se nyt sitten death vai black mutta kumminkin, vaikka rokista/hevistä/metallista joissakin muodoissa tykkäänkin. En mä silti mene raskaan musiikin palstalle valittamaan sen genren artisteista koska ymmärrän, että siinä musiikissa täytyy olla joku sellainen piirre joka monia kuuntelijoita kiinnostaa mutta joka minua ei vaan tavoita.
 
Aina ei ole niin, että musiikki on huonoa jos ei itse siitä tykkää. Silloin on aika hedelmätöntä syytellä säveltäjiä, koska voi olla muita jotka tykkäävät, paljonkin. Eikä tässä ole kyse siitä että miljoona kärpästä ei voi olla väärässä. Makuja on niin monia kuin on kuuntelijoitakin. Yllättävän moni konsertissakävijä kestää Tuomelansa ja Nordgreninsa oksentamatta.
 
E. Mikko Frank joskus televisiossa ihmetteli tuota musiikin ymmärtämisen välttämättömyyttä. Että jätetään tulematta konserttiin, kun "en mä kuitenkaan ymmärrä sitä musiikkia". Mitä siinä on ymmärtämistä, sen kun kuuntelee ja ottaa vastaan mitä annetaan. Siitä sitten joko tykkää tai ei. Jos ei tykkää, niin ainakin on viisaampi sen suhteen mistä ei tykkää. Kaikkein typerintä on toimia ennakkoluulojen perusteella. Tämä nyt ei ollut janille osoitettu vaan ylipäätään.

Sitäpaitsi jos yrjöttää niin olisin ennemmin huolissani vatsan toiminnasta tai yleisestä terveydentilasta jos tulee musiikin kuuntelusta noin voimakkaita somaattisia reaktioita.

Jo osui ja upposi. Jotkut hienot säveltäjät todellakin kykenevät saamaan suuren orkesterin laulamaan. Gubaidulinan teoksia kuunnellessa tuntuu, että hän päin vastoin tukahduttaa klassisille soittimille ominaisen, jo lähtökohtaisesti hyvän musiikillisuuden, vieläpä täysin tietoisesti, tarkoituksellisesti ja kylmäverisesti. Tuo ahdistavuuden mestari on niitä harvoja säveltäjiä, joiden musiikin koen olevan arvoltaan vähemmän kuin nolla. Ja hän on selvästi enemmän pakkasen puolella kuin atonaalinen Schönberg, joka vain käväisi teorioineen metsässä. Erehtyminen on sentään inhimillistä ja anteeksi annettavissa.
 
Gubaidulinasta minullekin tulee nopeasti hiukan ahdistunut olo, toisin kuin esimerkiksi raskaimmasta mahdollisesta metallimusiikista, joka sentään välittää energiaa eikä päin vastoin ime sitä pois! :D
 
suosituksia ?
Suomessa Einojuhani Rautavaaran 7. ja 8. sinfoniat kurottavat klassikkouteen.

velipesonen: Anteeksi jos spekuloin sekundaarisella argumentilla, mutta haluaisin tehdä sen tärkeän täsmennyksen, ettei korkeakulttuuri sinänsä ole sivistyksen merkki, vaan musiikin saralla muutamat yksittäiset sävelteokset.
 
Itse koen sen niin, että sivistyksen merkki on se, että kulttuuri-ilmapiiri on hedelmällinen ja sieltä voi nousta "mestariteoksia".