Yleistä keskustelua musiikista ›

jopasoli: Monesti tätä kuulee, mutta miksi näin?
 
Jos haluaa että oman musiikin voi liittää johonkin musikaaliseen jatkumoon pitää toki tietää miten on ennen nykyhetkeä soitettua. En tarkoita nyt sitä ettei "tyhjästä" voisi luoda mielenkiintoista musiikkia, mutta suurin osa siitä musiikista mitä itse kuuntelen voidaan liittää johonkin perinteeseen (poikkeuksiakin löytyy), eli olen tullut siihen tulokseen että perinteen tuntemalla saan aikaiseksi parempaa musiikkia. En tarkoita myöskään sitä että haluaisin tehdä johonkin tiettyyn genreen menevää musiikkia, mutta suurin osa kovimmista tyypeistä on opiskellut hyvin jonkun musiikinlajin perinteet, vaikka olisivat päätyneet tekemään jotain muuta.
 
Hendrix:in tunsi todella hyvin soulin perinteet, vaikka ei oppinutkaan niitä koulussa eikä osannut välttämättä antaa soittamilleen jutuille nimiä. Itseasiassa uskon että näiden vanhojen kovien jätkien oppimiskeino on paljon tehokkaampi kuin koulut, mutta en ole sattunut syntymään niin onnelliseen tilanteeseen että eläisin samanlaisessa ympäristössä joten olen valinnut musiikkikoulutuksen.
 
Ja luulisi ihmisen joka on oikeasti kiinnostunut musiikista viitsivän näkeä sen verran vaivaa että ottaisi asioista selvää, eikä lähtisin pelkästään mutu-tuntumalla soittamaan. Paras tulos itselläni on tullut kun olen ottanut asioista ensin selvää, mutta sitten kun alkaa oikeasti jotain tekemään unohtaa kaiken oppimansa.
 
"Learn the changes, then forget them." -Charlie Parker
 
EDIT: samaiselta herralta toinen hyvä lainaus: "You've got to learn your instrument. Then, you practice, practice, practice. And then, when you finally get up there on the bandstand, forget all that and just wail."

ai mistäkö? no siitä että koulutus kangistaa kaavoihin, JOS sen antaa niin tehdä.
On tietty luovuudelle alkuvoimaisempaa ammentaa suoraan eetteristä jotain ,.. siis ihan vaan Jotain, enneko tehdä sitä kaavan X mukaan yhdistelemällä muihin opettelemiinsa eri asioihin ja kaavamaisuuksiin.
 
MUTTA... kun ilman kaavoja ei ole järjestystä, ja ilman järjestystä taas missään ei ole mitään järkeä, niin pitäähän sitä kaavamaisuuksiakin osata, teki niitä sitten tahtomattaan tahi ei, opiskeli tai vaan skulaili otelaudalta noin niiko muuten vaan =P
Kaikki mitä teet ilmenee jonkinlaisena asiana/rakenteena , ja jos sitä ei itse hiffaa niin sen voi toki tehdä joku muukin, eli vetää jonkun kaavan/rakenteen siitä skulaamas jutun pohjalta, vaikka itse vetelis jotain ihan täysin ilman tarkoitusta, pelkällä saundikorvalla ja jamipohjalla.
 
Eli esim. koulutus syrjäyttää luovuuden vaan silloin, jos ei ole muuta pohjaa mistä ammentaa, ko ne jutut joita opettelee pohjakseen. Myöhemmällä iällä on kaavamaisuuksien opettelu tavallaan fiksumpaa, kun saattaa kritiikkiä löytyä asioita kohtaan helpommalla/on tarkempi silmä epäkohdille :) Aikuisopiskelijat alalla kuin alalla älkööt siis huoliko, se voi olla parempikin sillai päin.
Saattaa olla monipuolisempi ja ainakin varmasti kriittisempi pohja asioitten käsittelyyn, jos nuorempana vaikka menikin ne kaavamaisuudet ihan ohi.
Toisaalta, pitkään johonkin jo nuoresta asti paneutuneet henkilöt sitten saattaa olla oman osa-alueensa todellisia osaajia, varsinkin nuottien/teorian yms. suhteen (studiomuusikot vaikkapa esim).
 
Musiikkihan parhaimmillaan revitään fiiliksestä (IMO) ja sitten se ilmenee jonkinlaisena äänisekasotkuna, jonka voi jollain kaavalla esim. kuvantaa/ilmaista. Se että haluuko vetää kokonaan tällaiselta kaavapohjalta, vaiko sitten suoraan vaan eetteristä, niin se on ihan oma valinta se. Kumpikaan ei kuitenkaan poissulje toisiaan, ei se "flow" eikä kaavamaisuuskaan. Kumpikin voi tukea toisiaan hyvin, jos vaan tajuu että miten se tehdään =P kun sen oikein oivaltaa ja sillai
 
Yleisesti ottaen tervehenkisimpänä suhtautumisena audio-asioihin & soittamiseen ainakin, voitais vaikkapa sanoa, jotta se mikä saundaa hyvälle niin se on hyvä sillon :) Meni millasten koukeroitten ja teorioitten mukaan tahansa

Skoodeus. Talking Heads taideopiskeluineen oli rajoilla. Vitun vaivaannuttavaa kamaa niilläkin.
Ai siis musan opiskelu Suomessa? Taitaa pikkuhiljaa toimia. Paitsi.

Kailis on skoode, sen kaveri kerto mulle.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Luovuus tappaa koulutuksen.

trih: Luovuus tappaa koulutuksen.
 
Aika hyvä! Mutta oikeasti luovuus tappaa musiikin, jos yritetään luoda mitään ilman asiantuntemusta. Kuinka monta kertaa olemmekaan luoneet omamsta mielestämme täysin omaperäistä ja sitten huomanneet asian jo tehdyksi? Eli luomisen yliarvostus aiheuttaa pelkästään regressiota, taantumusta. Koulutuksella pääsee luomaan seuraavan tason juttua ohjatusti, kun huomaa jo naiivien luomusten tulleen tehdyksi. Miksi kaikkien täytyisi keksiä sama pyörä uudelleen? Ja muutenkin luominen on yliarvostettua, sillä sanan etymologiaan liittyy myös ankara duuninen tekeminen: paskan luominen talikolla tai lumen luominen lapiolla.

Voisiko tämä "koulutus tappaa luovuuden" juontaa juurensa sellaiseen asiaan, että ihmiset joille musiikin opiskelu ei sovi, opiskelevat sitä silti veren maku suussa ja innostus koko musiikkiin lopahtaa?
 
Toinen homma tuli mieleen aiheesta myös.
 
En ota kantaa onko asia varsinaisesti näin, mutta voisiko ajatella että suhteellisesti näitä "luovia" uuden luojia on kouluttamattomissa varsin paljon siksi, että loppuen lopuksi kaikkien on jotain tehtävä leipänsä eteen ja koulutetuilla melko nopeasti tulee eteen se tilanne, jossa voi heittäytyä ammattimuusikoksi. Ja sehän tarkoittaa lähes poikkeuksetta jo luodun esittämistä, ei uuden luomista. On toki niinkin, että vanhat jo mainitut legendat helposti 40 vuotta myöhemmin romantisoidaan suuriksi taiteilijoiksi ja superlahjakkuuksiksi, eikä enää haluta muistaa, kuinka paljon eri opiskeluja (ohjattua tai ohjaamatonta) heillä olikaan takanaan.
 
Yleisesti ottaen olen toki sitä mieltä, että ei se koulutus mitään luovuutta tapa. Osalle se koulutus sopii ja osalle ei, mutta se ei ole koulutuksen syy.
 
Edit. Ja ensimmäiseen virkkeeseen sellainen havainto nuoruusvuosilta, että muistan useampia tapauksia klasarilta, jotka eivät vain yksinkertaisesti olleet kovinkaan lahjakkaita ja tuo asia heille alkoi valjeta opintojen edetessä. Osa heistä olisi varmasti halunnut olla lahjakkaampia ja jonkinlaista katkeruutta oli havaittavissa koulutusjärjestelmää kohtaan. Ehkä osa heidänlaisistaan jauhavat tätä jargonia, kuinka "musaopisto tappoi mun luovuuden ja sen takia musta ei tuu sitä ja tätä".

Jaa, että sitä voi nykyään kouluttautuakin kaljaa juovaksi kitaran räplääjäksi.

jazzmies: Aika hyvä! Mutta oikeasti luovuus tappaa musiikin, jos yritetään luoda mitään ilman asiantuntemusta. Kuinka monta kertaa olemmekaan luoneet omamsta mielestämme täysin omaperäistä ja sitten huomanneet asian jo tehdyksi? Eli luomisen yliarvostus aiheuttaa pelkästään regressiota, taantumusta. Koulutuksella pääsee luomaan seuraavan tason juttua ohjatusti, kun huomaa jo naiivien luomusten tulleen tehdyksi. Miksi kaikkien täytyisi keksiä sama pyörä uudelleen? Ja muutenkin luominen on yliarvostettua, sillä sanan etymologiaan liittyy myös ankara duuninen tekeminen: paskan luominen talikolla tai lumen luominen lapiolla.
 
se, että jokin asia on jo kertaalleen tehty ei välttämättä vähennä sen arvoa. sitä paitsi, uskon että vaikka pystymetsästä ponnistava muusikon alku keksisi sen kakkos-vitos-sointukierron uudestaan, niin eiköhän se siihen kuitenkin pikkuisen jotain omaa maustettaankin sekoita. Yhdistää vaikka hissijatsailuun pohjoiskarjalaista itkuraivarihuutoa :D
 
Muutamankin kerran olen ns. opistobändejä ollut kuuntelemassa, ja kyllä nekin kovasti ovat sitä pyörää uudelleen keksineet, vaikkakin sitten ohjatusti ;) eipä se silti ole poissulkenut sitä, että hyvältä on kuulostanut, toisinaan...ja toisinaan sit taas ei.
 
tuo on kyllä hyvä pointti: ei luovuus sinällään synnytä mitään suurta taidetta ripulin lailla ryöpyten. kovaa duuniahan pitää tehdä. kun tekee paljon, syntyy myös jotain timantteja sinne paskan joukkoon!

Atomic Cafe: Niihin muihin kysymyksiin vastasin jo edellisellä sivulla joten blagioin itseäni--
 
Hehe, hyvin sä kuitenkin sivuutit oikeastaan joka ainoan kysymyksen, joita siinä mun viestissäni oli. Mutta, ajattele sä vaan että koulutus tappaa luovuuden. Laita pikaviestiä jos haluat ohjeet ruudin tekoon. ;-)
 
Palatakseni vielä ainoaa merkitykselliseen lauseeseen tussa viestissäsi, niin sanoit näin:
 
Luovuus syntyy pään sisällä, ei sitä voi tappaa pään ulkopuolella.
 
Tämähän kumoaa "koulutus tappaa luovuuden" -väitteen. Eli ollaanko me sittenkin samaa mieltä?

Mua harmittaa,etten nuorena ottanut kitaratunteja,vaikka pätevä opettaja ois ollut ihan kaveripiirissä.....En varmaan olis nyt yhtään vähemmän luova,mutta osaisin ehkä soittaa kunnolla....=)

Mitäs me soitettaisiin ilman luovuutta? Kyllähän nimenomaan luovuus on se kaiken a ja o. Henkilökohtaisesti arvotan aina omia biisejä esittävän bändin korkeammalle kuin pelkän cover-pumpun.Coverbändit on kyllä kiva lisä kaljanjuontiin kuppilassa :-)
 
Tietenkään koulutus ei sulje pois luovuutta: On hyvä tietää säännöt - silloin niitä on myös helpompi rikkoa.Täytyy myös muistaa ,että koulutus on kehittynyt vuosien saatossa ja koulutus on laaja-alaisempaa kuin ennen.Lisäksi luulen ,että opettajat ovat avarakatseisempia myös kevyen musiikin suhteen.Musiikinopetu ei ole enää "nutturatäti harmoonin vieressä" vaan paljon muuta(kin) :-)
 
Mielestäni opettajan tulee nimittäin ehdottomasti olla objektiivinen (ei ennakkoluuloja eikä stereotyyppejä ruokkiva) ja ottaa ns."musiikki musiikkina".Minulla on ollut ilo tuntea tällaisia ihmisiä.Ammattitaidoton omaa mielimusiikkiaan parhaana pitävä elitisti tappaa kyllä oppimisenhalun alta aikayksikön.

Natashan rumpukoulu
http://www.youtube.com/watch?v=_OnZN1pwc5k

Koulutuksesta on ainakin tekniikkaan nähden iso hyöty.

Pitäisikö jokaisen kuvataiteilijan käydä kouluja ennenkö saavat luvan maalata?
 
Kyllähän kirjailijatkin osaavat aakkoset ;)

PsychedelicWarlord: Mitäs me soitettaisiin ilman luovuutta? Kyllähän nimenomaan luovuus on se kaiken a ja o. Henkilökohtaisesti arvotan aina omia biisejä esittävän bändin korkeammalle kuin pelkän cover-pumpun.Coverbändit on kyllä kiva lisä kaljanjuontiin kuppilassa :-)
 
Hyvä kirjoitus P.W.:llä, mutta tuohon ylläolevaan huomauttaisin että säveltäminen ei ole ainoa luovuuden muoto. Jos coverbändi tekee oivaltavat, omannäköisensä sovitukset alkuperäisistä biiseistä niin on se minusta luovaa toimintaa siinä missä säveltäminenkin. Tuli vaan mieleen muutaman vuoden takainen keskustelu jossa eräs kirjoittaja oli sinnikkäästi sitä mieltä että klassisissa muusikoissa ei ole mitään luovaa koska eivät itse sävellä esittämiään biisejä.

nykyisestä en tiedä, mutta ainakin aiemmin suomalainen musiikkikoulutus tuotti "me ei tehdä virheitä" -muusikoita. ...semmoinen sopii kun koulutetaan insinöörejä nokialle - - tai kuten iPhone on näyttänyt niin ei välttämättä siihenkään. Musiikkikoulutettujen muusikoiden musiikissa vaan on ollut liikaa tylsää ja mielenkiinnotonta.
 
en tuomitse musiikkialan koulutusta sinänsä vaan sitä mihin ko. koulutus suomessa on tähdännyt.

Leikari: nykyisestä en tiedä, mutta ainakin aiemmin suomalainen musiikkikoulutus tuotti "me ei tehdä virheitä" -muusikoita. ...semmoinen sopii kun koulutetaan insinöörejä nokialle - - tai kuten iPhone on näyttänyt niin ei välttämättä siihenkään. Musiikkikoulutettujen muusikoiden musiikissa vaan on ollut liikaa tylsää ja mielenkiinnotonta.
 
en tuomitse musiikkialan koulutusta sinänsä vaan sitä mihin ko. koulutus suomessa on tähdännyt.
 
Tässä nyt monessakin viestissä niputetaan koko suomalainen musiikkikoulutus yhteen läjään ajattelematta sitä että eri genrejen välillä on suuriakin eroja. Ei esim. klassisen puolen koulutus tähtää aivan samaan kuin vaikkapa pop & jazz. Enpä uskoisi että Suomesta olisi tullut väkilukuun nähden poikkeuksellisen suuri määrä kansainvälisti arvostettuja muusikoita jos koulutus olisi ollut tylsistävää ja tasapäistävää.

mikä on se juttu mikä muka kusee musiikkikoulutettujen muusikoiden musiikissa?. kysymys Leikarille??

Musiikkikoulutettujen muusikoiden musiikissa vaan on ollut liikaa tylsää ja mielenkiinnotonta.
 
Joo, siis mustaki kouluttamattomat musiikintekijät ovat poikkeuksetta mielenkiintoisia ja yllättäviä.