Yleistä keskustelua musiikista ›

Atomic Cafe: Tuosta liikkuu monenlaista tarinaa mutta ei se ainakaan loppuun käynyt kun peruskoulun tai mikä se nyt Itä-Saksassa siihen aikaan olikaan.
 
Ok. Mä oon jostain kuitenkin lukenut, että ihmelapsena opiskeli balettia, laulutunteja, pianoa, viulua... mutta pitää varmasti kutinsa, että mitään akateemisia tutkintoja NH tuskin suoritti. Vaan ei liene myöskään täysin "kouluttamaton". Ihan sama. Suurenmoinen taiteilija ja oman tiensä kulkija.

eipä se koulutus vaikuttanut Creamin/jack brucen luovuuteen, hän sävelsi yhtyeen tunnetuimmat kappaleet ja hän on saanut klassisen koulutuksen kontrabassossa ja sellossa
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Jack_Bruce
 
zeppeliinin basisti tais kanssa olla koulutettu.

Atomic Cafe: En ole katkera jamppa enkä kouluja vastusta mutta otin kantaa siihen kysymykseen että tappaako (laitos) opiskelu luovuuden.
 
Joo, kyllä mä sen ymmärsin että otit kantaa aiheeseen, mutta et vielä vastannut kysymykseeni, että oletko ollut ihan oikeassa musiikkikoulutuksessa? Ts. onko sulla jotain omakohtaista kokemusta siitä, että asia on noin kuten väität? Mulla nimittäin on kokemusta kahdesta oppilaitoksesta, ja mun luovuuttani molemmat laitokset ovat nimenomaan ruokkineet.

Jimi Hendrixhän ties jotain teoriasta, mutta kyllä se musiikki minusta aika sekopäiseltä kuulostaa, vai onkos ne sitten ne huumeet nih...

Miksei kukaan koskaan valita että taidekorkeakoulusta valmistuu luovuutensa menettäneitä kuvataiteilijoita ja teatterikorkeakoulusta tylsiä, mielikuvituksettomia näyttelijöitä? Voihan niitäkin taitoja itse kotona opiskella.
 
Mäkin kaipaisin vähän konkreettisia esimerkkejä siitä miten musiikkioppilaitoksessa opiskelu on tyrehdyttänyt luovuuden. Ihan vaikka omakohtaisia kertomuksia sen kokeneiden taholta. Ei ole vielä toistaiseksi sellaista tilitystä esim. täällä Mnetin palstoilla sattunut silmään vaikka täällä vissiin toistasataatuhatta jäsentä jo onkin. Monet vaan tuntuvat olevan tietävinään miten ne asiat siellä oppilaitoksessa menevät. Okei, musiikkilajien välillä on eroja. Klassista musiikkia opiskellaan käytännössä aina oppilaitoksissa, muissa genreissä taas on yleisempää että asioita opetellaan itsenäisesti. Mutta siltikin, että luovuus tapetaan... kyllä mä väitän että jos ihminen on oikeesti luova niin ei koulu sitä ominaisuutta ihmisestä ota pois, genrestä riippumatta. Ei ne laitokset sentään mitään keskitysleirejä ole.

Komppaan Selllistiä. Jotain konretiaa kaivattaisiin näihin "koulutus tappaa luovuuden" -väitteisiin. Ennen kuin tulee konkreettisia esimerkkejä, moiset väitteet on yhtä tyhjän kanssa.

kimurantti1: Joo, kyllä mä sen ymmärsin että otit kantaa aiheeseen, mutta et vielä vastannut kysymykseeni, että oletko ollut ihan oikeassa musiikkikoulutuksessa? Ts. onko sulla jotain omakohtaista kokemusta siitä, että asia on noin kuten väität? Mulla nimittäin on kokemusta kahdesta oppilaitoksesta, ja mun luovuuttani molemmat laitokset ovat nimenomaan ruokkineet.
 
En ole opiskellut musiikkia missään oppilaitoksessa mutta olen valmistunut taidekoulusta. En ole ottanut missään vaihessa kantaa musiikkikoulutuksen tasoon koska olen aivan väärä ihminen sitä arvioimaan. Otin kantaa vain siihen että tappaako opiskelu luovuuden. Minua se ei tappanut mutta nukutti pitkäksi aikaa :) En ole asiasta ollenkaan katkera mutta minulle pakkopulla on pahaa pullaa eikä sen makua paranna edes opetuksen korkea taso. Tämähän on kuitenkin yksilöllistä ja kaikkea kirjoittamaani ei kannata ottaa liian vakavasti.
Olen edelleenkin sitä mieltä että parhaimmastakaan laitoksesta ei voi valmistua Jimi Hendrixiä mutta sieltä tulee ihan pirun hyviä sellonsoittajia.

Atomic Cafe: En ole opiskellut musiikkia missään oppilaitoksessa mutta olen valmistunut taidekoulusta. En ole ottanut missään vaihessa kantaa musiikikoulutuksen tasoon koska olen aivan väärä ihminen sitä arvioimaan. Otin kantaa vain siihen että tappaako opiskelu luovuuden. Minua se ei tappanut mutta nukutti pitkäksi aikaa :)
 
Noniin, ensimmäinen kunnon postaus. Kai tästä näillä taustoilla voidaan ainakin puolittain todenmukaista juttua saada. Ihan ensin, mikä tämä taidekoulu näin tarkemmin mahtoi olla nimeltään? Pystytkö kertomaan konkreettisemmin, että miten ja miksi laitosopiskelu tappoi luovuutesi? Mikä asia opetuksessa mätti? Opiskelussa on kuitenkin kyse uusien asioiden löytämisestä ja niiden soveltamisessa, tapahtui se sitten täysin itsenäisesti tai laitoksen avulla. Mikä asia laitoksen opetuksessa soti sinun omia pyrkimyksiäsi vastaan?
 
Tämähän on kuitenkin yksilöllistä ja se mitä opetuksesta irti saa, riippuu pitkälti opiskelijan vastaanottokyvystä ja luonteesta vaikka toki siihen vaikuttavat monet muutkin tekijät.
 
Kuten kaikki muutkin asiat maailmassa. Toisin sanoen: koulutus ei automaattisesti tapa kaikilta luovuutta, mutta jos menee laitokseen ja ottaa opetettavat asiat "tee loppu ikäsi näin äläkä kokeile mitään muuta" -tyyppisinä ohjeina, niin totta ihmeessä luovuus katoaa. Siispä kyse ei ole siitä, ettäkö koulutus tappoi luovuuden, vaan sen tappoi opiskelijan oma asenne uusiin asioihin. Ymmärrätkö eron? Toisaalta jos ihminen ylipäätään on luova, siis ihan oikeasti, osaa hän todennäköisesti käsitellä ja soveltaa uutta tietoa mielekkäällä tavalla.
 
Olen edelleenkin sitä mieltä että parhaimmastakaan laitoksesta ei voi valmistua Jimi Hendrixiä mutta sieltä tulee ihan pirun hyviä oopperalaulajia ja sellonsoittajia.
 
Miksi? Mikä maaginen tekijä erottaa Jimi Hendrixin laitoksissa opiskelleista huippumuusikoista, sekä klassisista että kevyen puolen jampoista? Mikä ero on siinä, että jonkin uuden tiedon, esimerkiksi uuden sointuotteen, saa soitonopettajalta eikä esimerkiksi joltain kaverilta, internetistä tai mistä nyt ikinä muualta, kuin sieltä oppilaitoksen opettajalta? Mun nähdäkseni se soitonopettaja pystyy noista kaikista todennäköisimmin antamaan eniten tapoja soveltaa uutta tietoa. Entäpä jos sen ohjeen internetissä sattuikin kirjoittamaan soitonopettaja, tai se kaveri joka uuden jutun näytti, sattuisikin opettamaan jossain laitoksessa - suostuisitko kokeilemaan hänen antamaansa vinkkiä?

kimurantti1:koulutus ei automaattisesti tapa kaikilta luovuutta, mutta jos menee laitokseen ja ottaa opetettavat asiat "tee loppu ikäsi näin äläkä kokeile mitään muuta" -tyyppisinä ohjeina, niin totta ihmeessä luovuus katoaa. Siispä kyse ei ole siitä, ettäkö koulutus tappoi luovuuden, vaan sen tappoi opiskelijan oma asenne uusiin asioihin. Ymmärrätkö eron? Toisaalta jos ihminen ylipäätään on luova, siis ihan oikeasti, osaa hän todennäköisesti käsitellä ja soveltaa uutta tietoa mielekkäällä tavalla.
 
Eihän se sitä automaattisesti tapa. Luovuus syntyy pään sisällä, ei sitä voi tappaa pään ulkopuolella.
 
Niihin muihin kysymyksiin vastasin jo edellisellä sivulla joten blagioin itseäni:
 
Minusta tuntuu että Hendrix oli niitä ihmisiä jotka loivat uusia standardeja ja homma olisi toiminut erittäin huonosti toiseen suuntaan. Olkoonkin että Jimi kävi kovan koulun omalla tavallaan ja hallitsi myös ne perinteet ja valmiit kaavat. Toisaalta lienee myös niin että jos Hendrix olisi koko ajan tiennyt mitä on tekemässä niin aika moni hieno juttu olisi jäänyt syntymättä. Luovuus voi olla tyhmyyttä ja tekemisen riemua mutta myös älykästä ja harkittua rajojen rikkomista, parhaimmillaan se on kaikkia näitä. Itse olen jumittunut pahasti siihen ensimmäiseen vaiheeseen.
 
On paljon taidealoja joissa tekniikka on niin tärkeässä osassa että eihän sitä kaikkea opi pirukaan kotioloissa, joten nyt blagioin sellistiä:
 
Musiikkilajien välillä on eroja. Klassista musiikkia opiskellaan käytännössä aina oppilaitoksissa, muissa genreissä taas on yleisempää että asioita opetellaan itsenäisesti.
 
Näinhän se asia on.

Koulutus voi tuoda mukanaan järkevyyden, ja se tappaa luovuuden.
 
Järkevyyden vastakohta ei ole järjettömyys, btw, vaan ... jätän tämän harjoitustehtäväksi :)

Minä olen ymmärtänyt tämän "opisto-peikon" sillä tavalla että nojaa liikaa niihin kaavoihin mitä on opetettu. Ajattelu on tavallaan jämähtänyt siihen että "tätä" juttua sai nyt soittaa tän ja tän soinnun päälle jne. Että ei löydä enää sitä tietä ulos siitä ajattelumallista. Vaan taipuu aina soittamaan ns. sallitut jutut tiettyihin asioihin. Mutta sekin on ihan itsestä kiinni yrittääkö päästä siitä ajattelumallista eroon vai kangistuuko niin sanotusti kaavoihin ja tekee sen ns. "kirjan mukaan".
 
Enkä minä väitä (myöskin opistoja käyneenä) että opsitot tappaisivat luovuuden. Päinvastoin itsellä kävi, löysin niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä sitä kautta ;) Mutta tällaisia juttuja oon "isojen poikien" suusta kuullut ;)

On se eräänlainen luononlaki juuri tässä universumissa mutta täsmennän että tarkoitin "epälahjakkuudella" luovuuden puutetta. Opettajilta vaaditaan teknistä osaamista mutta luovuus on usein epätoivottavaa sillä luova ihminen on harvoin hyvä opettaja.
 
Pitääkö tää jonkun mielestä oikeasti paikkansa? Mitä ovat hyvän opettajan ominaisuudet?
 
nimim. Vielä makeampien naurujen toivossa

arse: Mitä ovat hyvän opettajan ominaisuudet?
 
Hyvän opettajan ominaisuuksia on kysytty useissa tutkimuksissa. Toivomuslistan kärjessä on nämä: pätevä, läheinen ja toverillinen, oikeuden- ja johdonmukainen, hyvä opetustaito, ajan tasalla, huumorintajuinen ja iloinen, kärsivällinen ja rauhallinen.

Luovuutta edesauttaa varmasti se että tekee asioita silloin kun oikeasti on se fiilis.

Mitä olen vielä kelaillut, niin luovuutta ei saa menemällä kouluun. Sitä ei myöskään kyllä saa olemalla menemättä kouluun. Asia, jota ei oikeen voi tavotella mitenkään, joten kannattaa unohtaa koko luovuus juttu. Kyllä se puskee esiin jos on puskeakseen.

jopasoli: Mitä olen vielä kelaillut, niin luovuutta ei saa menemällä kouluun. Sitä ei myöskään kyllä saa olemalla menemättä kouluun. Asia, jota ei oikeen voi tavotella mitenkään, joten kannattaa unohtaa koko luovuus juttu. Kyllä se puskee esiin jos on puskeakseen.
 
Annan kitaran laulaa vaan
http://www.youtube.com/watch?v=GIJ9iJmwvVE

Musiikkikoulujen paras puoli on minusta se että ei tarvitse kuolun ulkopuolisella ajalla keskittyä melkeinpä mihinkään muuhun kuin treenaamiseen ja musiikin tekemiseen. Ei pelkästään tunneilla istumalla mitään opi mutta ne auttavat sinua etenemään nopeammin niin että ei jokaista asiaa tarvitse opetella kantapään kautta. Ne opiskelijat jotka kouluun päästyään odottavat että heistä tulee muusikkoja vain tunneilla istumalla joutuvat luultavasti vaihtamaan alaa.
 
Itse musiikinopiskelijana teen lähes kaiken työn itsenäisesti ja kysyn opettajilta lähinnä vain mielipiteitä ja neuvoja siitä miten voisin treenamiani asioita kehittää pidemmälle. Ja vaikka koulussa opetetaan musiikin teoriaa, painotetaan kuitenkin sitä että mikä sinusta kuulosta hyvältä on aina oikein. En tällä kuitenkaan tarkoita todellakaan sitä että teoriaa ei kannattaisi opiskella, koska on pitää tietää säännöt ennen kuin niitä voi rikkoa.

sax machine: ...pitää tietää säännöt ennen kuin niitä voi rikkoa.
 
Monesti tätä kuulee, mutta miksi näin?

ei sääntöjä tarvitse tietää jotta niitä voi rikkoa. jos on musikaalisesti lahjakas, niin kyllä korva sanoo mikä kuulostaa hyvältä ja mikä ei.
 
sikäli huvittaa (taas) tämä kädenvääntö opisto vs. luonnonlahjakkuudet. kuten tässäkin threadissa on jo moneenkin kertaan väännetty rautalangasta: ei luovuus ole missään määrin sidoksissa koulutukseen tai kouluttamattomuuteen. kokeilunhalu ja omien rajojensa venyttäminen itsensä ilmaisussa ovat sisäänrakennettuja ominaisuuksia ihmisessä. Koulutus voi ruokkia näitä taipumuksia tai olla ruokkimatta.
 
sitä paitsi: mitä tulee noihin musiikin legendoihin, ovathan hekin omat "koulunsa" käyneet. niissä opinahjoissa ei vain taidettu liiemmin diplomeja jaella. Vanhojen jazzpartojen elämänkertojen lukeminen on varsin avartavaa. Tai yleensäkin muusikkojen elämänkertojen.
 
sanoisin, että luovuus on se lähtötilanne, mistä lähdetään liikkeelle, kun musiikin kautta haluaa ilmaista sisäistä universumiaan.
 
Siinä mielessä ehkä voin jotenkin ymmärtää, miksi joku ehkä voisi kokea koulutuksen jotenkin tukahduttavaksi, että on tilanne jossa opettaja jankkaa päähän: "tää ja tää juttu sun on opittava, ennenku voit kelata sit taas tätä juttua" jos muusikon alku haluaisikin hypätä suoraan kelaamaan sitä myöhempää juttua ja jättää ne alemmat portaat käymättä. Kun TOISINAAN ei todellakaan ole oleellista osata veivata sitä vanhaa swingiä että pystyy soittamaan vaikka fuusiojaskaa. Mut sit on taas juttuja, joissa oikoteitä ei ole.
 
itse en ole kouluttautunut musiikin saralla. Jos olisin, olen melko varma että ilmaisupaletissa olisi enemmän värejä, mutta kyllä näillä olemassaolevillakin pystyy maalauksia veistelemään :)