onko klassisessa musiikissa ollut itseoppineita suuruuksia nyt tai aiempina aikoina? mr. finland, walk on by, your ideapark dream.
mr. finland, walk on by, your alko store supreme |
Kuubalainen kitaristi-säveltäjä Leo Brouwer taisi muistaakseni aloittaa soittamisen blokkailemalla Villa-Lobosta ja Tárregaa levyiltä. Myöhemmin hän kuitenkin kouluttautui Yhdysvalloissa.
Jostain olen myös lukenut tai kuullut, että Francisco Tárrega oli jo itsekseen oppinut soittamaan kitaraa aika hyvin ennen, kuin alkoi ottamaan tunteja.
Mutta ei kyllä tule mieleen oikein ketään säveltäjää, joka olisi tehnyt koko uran itseoppineena. Paitsi ehkä puolainen Zbigniew Preisner, joka opetti itselleen musiikkia tekemällä transkripitoita. Hänet tunnetaan parhaiten Krzysztof Kieslowskin elokuvien soundtrackien säveltämisestä, mutta hän on myös säveltänyt muutaman orkesteriteoksen ja soolopianosarjan. En sitten tiedä, kuinka hyvin hän sopii tuohon länsimaisen taidemusiikin ammattilaisen kategorian alle. "Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Caslas |
Jollain tapaa tekisi mieli haastaa tämä termi "itseoppinut".
Oletan että tämä ketju on jollain tapaa sukua mnetissä hiljattain käytyihin keskusteluihin siitä tappaako koulutus luovuuden vai ei.
Omasta mielestäni jokainen muusikko ja säveltäjä on itseoppinut. Työ on tehtävä kuitenkin itse ja kukin touhuaa omalla persoonallaan. Tapoja on monia, mutta en voi mitenkään uskoa sitä että "koulutus tappaa luovuuden" tai että "koulutus on ainoa mahdollisuus". Kun yksilöllä on motivaatiota, sen voimalla oppii asioita. Kukin yksilö luultavimmin ohjautuu oman persoonansa sanelemana etsimään oppimiskokemuksensa hänelle ominaisella tai ylipäätään mahdollisella tavalla.
Tottakai koulutuksella voi olla se vaikutus että jotkin henkilöt seuraavat oppeja sokeasti, mutta olisivatko he sitten ilman koulutusta tuottaneet parempaa musiikkia tai olleet luovempia?? Voi olla että ilman koulutusta heidän luonteenlaadullaan heistä olisi tullut jotain muuta.
Itse lähtisin yksilön perusluonteesta - jos on taipumusta luovuuteen, niin sitten on. Soittamisen tai säveltämisen käsityötaito on loppupeleissä vain väline luovuuden toteuttamiselle. Koulut loppuu aikanaan ja kun elää elämää ja touhuaa omaa juttuansa, niin taatusti se oma persoona sieltä kuoriutuu enemmän tai vähemmän esiin jos se on kuoriutuakseen.
Rock- ja jazzmusiikin monia sankareita ylistetään siitä että olivat itseoppineita, pyh sanon minä! Heidän aikanaan ei ollut saatavana koulutusta, he raivasivat usein latua. Kun on korvat päässä ja motivaatiota, se riittää soittajalle ja väitän että itse asiassa ihan yhtä lailla säveltäjällekin. Länsimaisen taidemusiikin puolella on perinnettä sen verta pidempään, että siellä koulutus on järjestynyt jo kauan sitten, jolla traditiota on viety eteenpäin.
Vielä itseoppimisesta: Jos säveltää musiikkia ja sitten joku muu soittaa sitä, on hyvin todennäköistä että säveltäjä on edes jossain määrin vuorovaikutuksessa ainakin musiikkiaan soittavan muusikon/iden kanssa. Ja tästä taatusti syntyy oppimiskokemuksia, ei ehkä ihan perinteisessä opettaja-oppilas-mielessä mutta kuitenkin.
Ja lopulta, taiteelliset päätökset kuten millaisen biisin tekee ovat ensi sijassa kunkin omassa kädessä. Koulutuksella voidaan opettaa tekniikkaa ja nopeuttaa sitä prosessia jolla otetaan työkaluja haltuun, mutta ei kenellekään voida opettaa mikä taiteellinen ratkaisu on oikein. Koko taiteen pointti kaiketi on se, että kukin tekee vapaasti omat ratkaisunsa?
Minun mielestäni tämä koulutus vs. kouluttamattomuus-aihe on yksi tarpeettomimmista aiheista mistä jaksetaan vuosi vuoden perään vääntää.
Ja tämä kaikki ihan hyvässä hengessä, keskitytään johonkin olennaisempaan!! :) "Dr. Dominant, I presume?" |
velipesonen: Schönberg oli säveltäjänä itseoppinut, samoin Satie melkein kaikessa. Verdi ei päässyt opiskelijaksi konservatorioon, joka myöhemmin nimettiin hänen mukaansa.
Itseoppineisuus ei tosin Satieta tainnut ihan tyydyttää, sillä mieshän lähti keski-iän kynnyksellä hakemaan lisäoppia Pariisin Schola Cantorumiin. Ja opettajansa Albert Rousselin mukaan hyvin säntillinen ja ahkera oppilas olikin. Tosin sinähän kirjoititkin itseoppinut "melkein kaikessa", notta kyllähän sen niinkin voi sanoa. :)
Scelsillä kävi mielenkiintoisesti toisin päin: pää sekosi keski-ikäisenä 12-säveltekniikan opinnoista niin pahasti, että "hylkäsi" oppimansa ja siirtyi yhden sävelen jyrnytykseen koko loppuelämäkseen. |
sub zero
lxi
velipesonen
Wild String Of Voodoo Strat
Dr Dominant
HarriP
sellisti
anttipi