Kitarat: soittaminen ›

Itessä tää "etyydimäinen" soolo ei paljoa itessä herättänyt, mut hitto ne sen juutuub-improt on kovvaa kammaa, bullet blues sun muut. Soololevystä puhumattakaan.

Mr G on kylä loistava kitaristi mutta ainakin minulle tässä pätkässä pistää korvaan se että
hienoa soittoa mutta tuo ei kauheasti "svengaa". Ehkä G ei ole ihan omalla maallaan tässä pläjäyksessä
 
http://www.youtube.com/watch?v=5GOs7iLKaTI&feature=channel

qal: jotain tosta jää puuttumaan koska käytettävissä oleva aika on tehokkaasti täytetty nuoteilla.
 
Vähän liiankin tehokkaasti.

Jucciz: Voit olla rauhallisella mielellä, veli: tästä ei ole ainakaan mun kohdalla kyse. Mun mielestä tuo G:n etydinypläys kuulosti pikemminkin aapisen ensimmäisiltä sivuilta, joilla harjoitellaan hirvittävä määrä erilaisia kahden kirjaimen tavuja - tiheää kyllä, sivistynyttä ei. Sivistyssanoista tulisi mulla helpommin mieleen vaikka vähän kulmikkaampi, yllätyksellisempi ja rikkaampi jazz-ilmaisu, jossa rakennuspalikoina on muutakin kuin tahteja, jotka on soitettu täyteen tasaista 1/8-osaa tai 1/16-osaa.
 
Tuossahan nimenomaan niistä kahden kirjaimen tavuista saatiin aikaan koherentti kokonaisuus; tasaisella rytmiikalla saatiin aikaan tuo vinkeä eteenpäin menemisen tunnelma joka tuossa soolossa on. Jos siinä olisi jääty lepäilemään joillekin nuoteille tai hakemaan monimutkaisempaa rytmiikkaa olis nuo lupsakat sävelvalinnat saattaneet jäädä vähemmälle huomiolle, nyt sensijaan ne valitut sävelet korostuivat paremmin tuosta rytmisesti simppelistä tekstuurista.
 
Kahden tavun sanoistakin voi saada mielenkiintoisen näköistä tekstiä aikaiseksi, tai ainakin taideteoksen vaikkapa Kiasmaan ;-)
 
Esim. toi Robben Ford taustan päälle G:n soittama soolo oli rytmiikaltaan monipuolisempi (joskaan ei silti hirveän monipuolinen), mutta silti mun mielestä paljon tylsempi kuin tuo GPS-New jerusalem soolo.
 
Mutta makuasioita sano mummo ku muniaan nuoli.

Pande: Mutta makuasioita sano mummo ku muniaan nuoli.
 
Ei tässä oikein muuhunkaan voi näillä jaoilla päätyä. :)

G fonistin seurana:
http://www.youtube.com/watch?v=y9h3o_SU89g
 
Inhoan tota kitarasoundia jonka kuulee 1:55 alkaen. Tämän kaltaisia kuppasia soundeja kuulee jazzissa aivan liikaa.
 
PS. Tämä oli osittain tekosyy postaa tämä kuva liittyen näihin moninaisiin mielipiteisiin:
http://tango.nncdn.com/nn/0/600/795/s_519495.jpg

Pande: Inhoan tota kitarasoundia jonka kuulee 1:55 alkaen. Tämän kaltaisia kuppasia soundeja kuulee jazzissa aivan liikaa.
 
Just hyvä soundi. Sano nyt vielä, ettet tykkää John Scofieldistä, niin sen jälkeen onkin ihan sama, mitä jazzista oikeastaan ajattelet. ;)

Jucciz: Just hyvä soundi. Sano nyt vielä, ettet tykkää John Scofieldistä, niin sen jälkeen onkin ihan sama, mitä jazzista oikeastaan ajattelet. ;)
 
Mä voin sanoa. ;-D Munatonta nypläystä mun makuun. Scott Henderson ja Pat Metheny on about kymmen kertaa kovempia.

kimurantti1: Mä voin sanoa. ;-D Munatonta nypläystä mun makuun. Scott Henderson ja Pat Metheny on about kymmen kertaa kovempia.
 
Kas. Mä oon kuullu ihan päinvastaisiakin näkemyksiä: että Metheny ois munatonta ja Scofieldissa on groovea ja särmää.
 
Itsehän diggaan ja arvostan molempia äärettömän paljon. Kaksi hyvin, hyvin erilaista soittajaa, mutta todellisia mestareita molemmat.

Jucciz: Kas. Mä oon kuullu ihan päinvastaisiakin näkemyksiä: että Metheny ois munatonta ja Scofieldissa on groovea ja särmää.
 
Itsehän diggaan ja arvostan molempia äärettömän paljon. Kaksi hyvin, hyvin erilaista soittajaa, mutta todellisia mestareita molemmat.
 
Scofieldissa soundin lisäksi ärsyttää, että se on sellaista tosi pikkunäppärää hienostelua mulle. Onhan Methenyllä vähän saman tyyppinen "herrasmiesmäinen" tyyli, mutta jotenkin sen ideat ja biisit on kokonaisuutena paljon jäsentyneempiä, ja melodiat paljon vahvemmassa osassa. Methenyllä mä en myöskään kuulee niin paljon sellaista pikkunäppäryyttä. Hendersonilla puolestaan on hieno keskisormi pystyssä -asenne soittoon, että "mä soitan näin ja jos et diggaa, niin voit painua hittoon". Esim. koko Tore Down House -levy on loistava esimerkki tästä.
 
Mitä tulee Guthrieen, niin siltä löytyy kyllä sitä keskisormi pystyssä -asennetta myös, mistä diggailen kovasti. Ongelmana sillä mun mielestäni on, että sen soolot on kovin usein vaan yhtä loppumatonta lausetta. Kun ei ole yhtään vapaata tilaa, niin ei vaan jaksa kuunnella paria biisiä kauempaa ja jotenkin se kaikki sanottava menettää merkityksensä, kun asiaa tulee yksinkertaisesti liikaa. Vähän niin kuin yrittäisi tiivistää kvanttiteorian kahden minuutin pituiseen luentoon.

Tulipas sitten pisin viesti vähään aikaan. Pyydän anteeksi.
 
Tonski: Syyttäisitkö sinä huonosta taidekritiikistä jos blues-kitaristia haukuttaisiin nopeuden puutteesta?
 
Olet asian ytimessä, tekisin juuri näin. Kelaapa ääritilannetta - kriitikko kirjoittaa B. B. Kingin esiintymisestä "illan pääesiintyjä oli teknisesti täysin kelvoton verrattuna vaikkapa aikamme huippukitaristihin, kuten Steve Lukather tai John Petrucci. Maneerinomaisesti King toisteli soolosta ja kappaleesta toiseen samoja muutamia motiiveja ja fraaseja maneerinomaisella vibratolla ryyditettynä. Äänenväri oli toivottoman vanhanaikainen, onkohan King koskaan kuullut gain-nappulasta vahvistimessaan? Laulutaidot olivat mitäänsanomattomat, kappaleiden harmoninen substanssi oli kolme sointua, ja lyyrinen sisältö oli toivottoman arkirealistista, tarjoten totta kai kaupalliseen menestykseen helposti ja vaivattomasti kantavaa samastumispintaa suurille yleisömassoille, mutta jättäen taiteellisesti kyltymättömämmän kuulijan täysin kylmäksi."
 
Missä kohtaa edellisessä mentiin vikaan?
 
Musta tuntuu, että vaikka Titor yleensä laukookin paljon asiaa, on GG hänelle jotenkin semmoinen kaveri, jota nyt ei vaan saa arvostella ja joka tekee aina asiat joka tilanteeseen parhaalla, tyylikkäimmällä ja sopivimmalla tavalla - kyseenalaistajat ovat automaattisesti väärässä ja huonoja taidekriitikoita. Jopa silloin kun tylsää etydimäistä sooloa erehtyy sanomaan tylsäksi ja etydimäiseksi. Vaan missä ovat luova rytminkäyttö ja hengähdystauot? Kyllä niitä vielä Bachin musassa oli.
 
Ei GG mikään täydellisyyden ilmentymä ole, mutta sen tekemiset ovat hyvin loppuun asti mietittyjä ja kokonaisia, eheitä näkemykseltään. Mun mielestäni sen soitosta on hyvin vaikea keksiä kritisoitavaa muuten kuin subjektiivisessa "meikä nyt ei diggaa tämmösestä kamasta" -mielessä, jollainen pölinä on mun mielestä aivan vitun turhaa. Vasta, kun mielipiteet ovat jäsentyneellä tasolla, tarkasti argumentoitavissa ja eriteltävissä, niistä voidaan alkaa keskustella. Siihen asti ne ovat vain "porkkana on pahaa/eipäs ole" -tason juttuja, jotka eivät perustu mihinkään.
 
Itse asiassa, mitenköhän monta kertaa mä oon edes sanonut "tykkääväni" GG:n soitosta ennen tätä keskustelua? :D Sä vaan automaattisesti tulkitset mun esittämän analyysin niin, että kun se ei ole negatiivistä, mä subjektiivisesti tykkään GG:n soitosta. Jos mä kerron joulukinkusta 100 hyvää puolta, tarkoittaako se, että mä tykkään siitä? Siinäpä pohdittavaa.
 
Pointti on just siinä, mitä sä sanoit: "Jopa silloin kun tylsää etydimäistä sooloa erehtyy sanomaan tylsäksi ja etydimäiseksi."
Niin. Kaikki tietää että se on etydimäinen (tylsä on arvottava, subjektiivinen termi, josta ei kannata puhua tässä yhteydessä) - mitä hyödyttää sanoa se ääneen? Missä on analyysi? Mitä uutta tuon toteaminen tuo keskusteluun? Tollainen kommentti on vain lievästi analyyttisempi kuin "se soitti kitaraa säröllä". Miksi siis todeta jostain, mitä se on, ja haukkua sitä siitä, mitä se ei ole, eikä päinvastoin - analysoida/arvostella asiaa sen omilla ehdoilla?
 
Wohltemperte Klavierissakin on ainakin jokunen preludi ja fuuga, jotka ovat käytännössä tauotonta nuottivirtaa. Mä esitän sulle yhden ajatuksen: Jos otetaan jokin, mikä tahansa musiikillinen ilmiö, se tuottaa aina tietyn fiiliksen. Väitän, että jokaikiselle fiilikselle on käyttöä oikeassa kohdassa. Se, että joku ei tykkää siitä fiiliksestä, ei tarkoita, ettäkö ilmiö itsessään olisi huono tai epäonnistunut, tai että se olisi väärässä paikassa. Ihminen ei vaan musiikkia kuunnellessaan ole tottunut kaipaamaan moisia tunnelmia ja siksi asia tuntuu vieraalta. Usein se tällöin tulkitaan myös automaattisesti huonoksi.
Mitenkäs se meni - mutsit ei kuuntele heviä siksi, että niille tulee siitä aggressiivisia fiiliksiä. Niiden pojat sen sijaan kuuntelee sitä, täsmälleen samasta syystä. Suuri osa ihmisistä ei pidä kauhuleffoista, koska niitä pelottaa niitä katsoessa. Muut pitävät niistä - kappas, samasta syystä.

Eiköhän kaikki musa ole hyvää kun lokeroidaan tarpeeksi tarkasti ja tarkastellaan tuotoksia vain siinä lokerossa. Silti mun mielestä voi reilusti sanoa, jos joku nyt vaan kuulostaa tylsältä, puuduttavalta ja ei-niin-omaperäiseltä.
 
Ja loppukaneettina: GG on mun mielestä todella osaava soittaja, ei siinä mitään. Ne parhaat pläjäykset vaan ovat jossain ihan muualla kuin tuossa kiistanalaisessa soolossa.
 
Pari ajatusta tuosta soolosta (jonka muuten pistin joskus nuoteillekin, koska siinä on niin näppäriä juttuja):
 
A) Se on tekniseltä kannalta, puhtaasti esityksenä, ihan tautisen hyvin vedetty. Merkillepantavaa on se, kuinka pitkän lepotauottoman, jatkuvaa nuottivirtaa olevan pätkän muusikko esittää, täysin virheettömästi. Merkillepantavaa on se, millä tasolla tekniikan täytyy olla, jotta noin säröttömällä, rehellisellä saundilla pystyy esittämään tuollaista kamaa.
 
B) Se on sävellyksellisesti erittäin korkeatasoinen ja osoittaa huomattavan kehittynyttä ajattelua, lähtien ihan siitä, että yhdistäessään fuusiomaailman melodista ajattelua hyvin perinteiseen, kliseiseen, klassiseen sointukiertoon säveltäjä-soittaja samalla myös lisää jonkin uuden ajatuksen siihen perustapaan, jolla usea kitaristi tuollaista harmoniaa lähestyisi.
Melodialinja on koko ajan erittäin loogista, äänenkuljetukseltaan huomattavan kehittynyttä ja jäsentynyttä, tasaisesta nuottivirrasta huolimatta äänet kulkevat harmonian ja melodian ehdoilla. Tasaisesta kuudestoistaosavirrasta nousee esiin myös hyvin selkeitä päällä kulkevia hitaampia melodisia motiiveja, joissa äänenvälit täytetään kuudestoistaosalinjan pitämiseksi tasaisena.
 
C) Harmonisessa taitekohdassa, dominanttiteholla, jännite on niin korkealla, että sille täytyy tehdä jotain, jos musiikki halutaan pitää elossa. Tässä tapauksessa jännite on rytmisellä tasolla - tasainen kuudestoistaosanakutus muuttuu tuskaisaksi kuulijalle ja sitä pidempään jatkamalla se muuttuu yhdentekeväksi. Vaihtoehtoja on kolme - rytmin siirto, rytmin harvennus tai rytmin tihennys. Näistä mikään ei ole sinänsä yhtään huonompi tahi parempi vaihtoehto objektiiviselta kannalta, laatu riippuu toteutustavasta. Se, että GG tekee tässä kitaristisesti kaikkein vaativimman ratkaisun - tihentää rytmiä, eli soittaa nopeammin, on sen tason suoritus, ettei se olisi edes mahdollista suurimmalle osalle kitaristeja. Kun homma on edelleen melodisesti kiinnostavaa tästä eteenpäin esim. äänenkorkeudellisten suhteiden kannalta ajatellen, suoritus on vieläkin kovempi.
 
D) Jos, kuten olisin taipuvainen uskomaan, soolo on improvisoitu, kaikki edelliset ansiot nousevat uudelle tasolle.
 
Edellinen on nyt jonkinlainen esitys siitä, miksi kyseistä sooloa voi pitää mielenkiintoisena ja onnistuneena. Se ei millään tavalla liity siihen, TYKKÄÄKÖ soolosta vai ei. Sitä mielipidettä ilman analyysiä on mun mielestä vaan niin turha esittää. "Vittu, kato Pensseli-setä!" "Joo, niin on, kiva kun kerroit. Aivoni tosin osaavat edelleen analysoida näköhermoani pitkin saapuvia signaalikimppuja ja käyttää niistä syntyvää informaatiota maailmaan kohdistuvan tavoitteelissen toiminnan pohjana. Ilmeisesti sunkin aivot osaa sen, koska päätit ilmaista näkemäsi ääneen."
 
Mun mielestä GG:n suurin miina soittajana on se, että se ei tee mitään suoranaisesti kokonaisvaltaisesti uutta. Tästä johtuen vaatii ihan vitusti musiikillista perehtyneisyyttä pystyä ymmärtämään edes jollain kumman tasolla sen tekemisten vaativuusaste. Se on oikeasti ihan käsittämättömän kova jätkä - eri asia on se, tykkääkö siitä. Nämä kaksi asiaa on mahdollista erottaa toisistaan, vaikka se onkin ilmeisesti perin hankalaa.

Jucciz: Just hyvä soundi. Sano nyt vielä, ettet tykkää John Scofieldistä, niin sen jälkeen onkin ihan sama, mitä jazzista oikeastaan ajattelet. ;)
 
En tykkää John Scofieldista...
 
...silloin kun se käyttää tuommosta soundia, mikä ei onneksi ole aina.
 
Oon kyllä sikäli samoilla linjoilla Kimurantin kanssa että Scofieldin soitto on semmosta nypläystä. Välillä loistavaa oivaltavaa nypläystä, ja välillä taas ärsyttävää päämäärätöntä nypläystä. Mutta tällä nypläystyylillään S osaa luoda semmosia jännitteitä soittoonsa että melkein häiritsee hengitystä kun kuuntelee. Paras veto minkä olen kuullut Scofieldilta on simppeli perinteisellä jazzsoundilla soolona soitettu Amazing Grace, valitettavasti ei löytynyt tätä youtubesta.

John Titor: Tästä johtuen vaatii ihan vitusti musiikillista perehtyneisyyttä pystyä ymmärtämään edes jollain kumman tasolla sen tekemisten vaativuusaste. Se on oikeasti ihan käsittämättömän kova jätkä - eri asia on se, tykkääkö siitä. Nämä kaksi asiaa voi erottaa toisistaan, vaikka se onkin ilmeisesti perin hankalaa.
 
Tässä kiteytettiin aika hyvin mun ajatukseni Guthrie Govanista (ja aika monesta muustakin soittajasta). Ymmärrän että se on aivan tajutön kaveri ja tekemisen vaativuusaste on aivan mielettömän korkealla. Valitettavasti "tekemisen vaativuusaste" ei korreloi mitenkään sen kanssa, että onko se musiikki hienoa kuultavaa. Arvostan virtuositeettia, mutta jollei sitä valjasta musiikin tekemiseen, niin se on yhtä tyhkän kanssa. Tätä mm. Velsa yritti ketjussa aiemmin selvittää.
 
Toisaalta, voihan olla että Guthrien näkemys koskettavasta musasta on toi, mitä noilla videoilla kuuluu. Aivan samoista jutuista kuin Guthrieta on kritisoitu mm. Steve Vaita, joka puolestaan on yksi meikäläisen suurimmista sankareista. Vain estetiikka monien muiden muassa on mulle sitten paljon helpompi ymmärtää kuin Guthrien.

kimurantti1: Tässä kiteytettiin aika hyvin mun ajatukseni Guthrie Govanista. Ymmärrän että se on aivan tajutön kaveri ja tekemisen vaativuusaste on aivan mielettömän korkealla. Valitettavasti "tekemisen vaativuusaste" ei korreloi mitenkään sen kanssa, että onko se musiikki hienoa kuultavaa. Arvostan virtuositeettia, mutta jollei sitä valjasta musiikin tekemiseen, niin se on yhtä tyhkän kanssa. Tätä mm. Velsa yritti ketjussa aiemmin selvittää.
 
Toisaalta, voihan olla että Guthrien näkemys koskettavasta musasta on toi, mitä noilla videoilla kuuluu. Aivan samoista jutuista kuin Guthrieta on kritisoitu mm. Steve Vaita, joka puolestaan on yksi meikäläisen suurimmista sankareista. Vain estetiikka monien muiden muassa on mulle sitten paljon helpompi ymmärtää kuin Guthrien.
 
En tarkoittanut pelkästään teknistä soiton tasoa, vaan kaikkia ilmiöitä, joita musiikin tuottamiseen kitaralla liittyy.
Mun mielestä useimmat noista Guthrien Youtube-pätkistä on mahtavaa kieli poskessa -kitaransoittoa, eivätkä mitään vakavaa taidetta. Vakava taide on sitä paitsi useimmiten ihan perseestä omasta mielestäni. Ja btw, esmes Mozart, Bach ja Haydn on äärimmäisen harvoin vakavaa taidetta :)
 
Tiedustelenpa huvikseni ohimennen, mitä sä diggaat Trio Töykeistä?
 
Mitä diggaat G:n soitosta tässä:
 
http://www.youtube.com/user/shadomak#p/u/12/-J3AcIbcE5A

John Titor: http://www.youtube.com/user/shadomak#p/u/12/-J3AcIbcE5A
 
Taisi tulla väärä linkki, ton alta tulee Leveragea.

kimurantti1: Taisi tulla väärä linkki, ton alta tulee Leveragea.
 
Tsori, kuis se noin meni?
 
http://www.youtube.com/watch?v=-J3AcIbcE5A

Multa ei kysytty, mutta Trio Töykeät on eri musiikkityylien elementtejä sekä huumoria musaansa luontevan tuntuisesti ja hauskasti yhdistävä ja samalla erittäin suomalaiselta kuulostava bändi, josta pari kertaa livenäkin todistaneena ja ainakin neljä levyä hyllyyni ostaneena voin väittää pitäväni paljonkin.

En anna Titorille plussaa kun se alkaa olla aika kulunu juttu joka kirjoituksen jälkeen, mutta kylläpäs on asiallista tekstiä. Ja kyllä kutri on kova se täytyy sanoa, taipuu ihan mihin vain

Lisää GG'tä jazz-kontekstissa, The Fellowship - One Shining Soul live @ The Bassment
 
Tradin' licks meininkiä fonistin kanssa sooloiluosuudessa ja hyvin mielestäni kuuluu GG'n "oma tatsi" tämänkin tyylisestä soitosta läpi.
 
http://www.youtube.com/watch?v=W2Jh-entpc8