| Aihe: Tehokas tapa opetella otelaudan sävelet? | 1 |
|---|
|
Mua häiritsee suuresti, etten osaa nopeasti nimetä mitä vain säveltä otelaudalta. Olen jonkin verran koittanut näitä opetella, mutta oppiminen tuntuu hankalalta - ainakaan sille tasolle että sävelen osaisi nimetä heti. Kuin kaupan hyllyltä, niinku sanotaan.
Esim: Kannattaako mun 'tuntematonta' säveltä pohtiessa pyrkiä vertaamaan sitä suhteellisesti vaikkapa jonkun toisen tai saman kielen hyvin muistamaani säveleen, vai mielummin opetella absoluuttisesti ulkoa jne? Ehkä jälkimmäinen tulee ensimmäisestä lopulta.
Vinkkejä hyvistä harjoittelurutiineista otetaan vastaan! |
|
Tää on ihan kätevä: http://www.francoisbrisson.com/fretboardwarrior/fretboardwarrior.html
Pelaat vaikka muutaman viikon kymmenen minsaa päivässä, ei mee kauaa kun on homma jo hallussa. :)
Niin, Popeda on vähän sellainen Suomen Tool. Jos ei diggaa, nii ei vaan ymmärrä. -dixi19 |
|
Itse olen havainnut tehokkaaksi tavaksi soittaa melodioita suoraan nuoteista, asemia vaihdellen. Ihan vaikka jollain Ukko Nooa-meiningillä pääsee hyvään alkuun. |
|
Kiitti, molemmat vastaukset oli hyviä. Toi softa on hyvä laiskalle, mutta myös noita melodioiden soittoa nuoteista pitää kokeilla. Olen soitellut nuoteilla vain parista-kolmesta ekasta positiosta, enkä tiedä miten en nyt ajatellut soittavani myös ylempää. :S |
|
Soittele C-duurin sävelikössä pysytteleviä tuttuja melodioita yksittäisillä kielillä ja pidä koko ajan tiedossa sävelten nimet -- mieluiten ennen kuin olet hapuillut sormesi oikeaan oksankohtaan. Alussa homma on hidasta, mutta muuttuu pian varsin joutuisaksi. Kun C-duurin kantasävelikkö on hallussa, on muunnesävelien löytäminenkin helppoa.
Otin kyseisen taidon työn alle alkuvuodesta, ja rauhallisesti etenemällä otelaudan tuntemus kasvoi yllättävänkin äkkiä.
Myytävänä: Jackson PS4 -sähkökitara & Roland TD8-sähkörummut. |
|
Coran: Tää on ihan kätevä: http://www.francoisbrisson.com/fretboardwarrior/fretboardwarrior.html
Pelaat vaikka muutaman viikon kymmenen minsaa päivässä, ei mee kauaa kun on homma jo hallussa. :)
Ihan hauska laite, mutta ei toimi ihan yhtä idioottivarmasti, jos kyseessä on alavireessä oleva kitara. Itse tykkään yleensä soittaa korvakuulolta, mutta on tilanteita, jolloin oikean sävelen löytäminen olisi kultaakin arvokkaampaa. Täytyy näköjään oikeasti harrastaa nuoteista soittamista. Hittolainen.
~Volyymi korvaa puuttuvan taidon~
http://www.youtube.com/vonpalmhoff |
|
Itse harjoittelin improvisoimalla yhdellä kielellä ja sanomalla aina ääneen soivan sävelen. Ensin kielet yksinään ja sitten kaksi kieltä jne.. Muutamassa päivässä alkoi jo löytyä nimet ihan itsestään. Kun nimet alkavat löytyä niin sitten voi tehdä samaa harjoitusta, mutta miettien mikä intervalli soi taustaan nähden, erittäin hyvää harjoitusta mielestäni..
We may be humans, but we're still animals |
|
Ylipäätään mun mielestä on tärkeää tiedostaa soittamansa sävelen suhde sillä hetkellä soivan soinnun perussäveleen. Kun tietää, miltä mikäkin intervalli kuulostaa, on helpompi ennakoida lopputuloksia esim. improvisoinnissa tai jos vaikka pitää opetella joku biisi nuotin perusteella eikä ole instrumenttia käden ulottuvilla. Näin myös biisin saa pienellä harjoittelulla "soimaan päässä" lukemalla pelkkää lappua, oikein kätevä taito. |
|
Kolmisointuja kantsii opetella murrettuina eli arpeggioina eri käännöksillä. Noi on sooloilun ja komppauksen "ankkureita" ja ehdotonta peruskamaa. Samalla oppii otelaudan mielekkäästi. |
|
Jammaile pysyen yhdellä kielellä kerrallaan ja sävellajeja vaihdellen? |
|
Joo mulla on ollu vähän aina sama ongelma ja nyt olen sen ratkaissut.. Elikkäs ennen ajattelin, että ei niiden tietämyksellä tee mitään, mutta nyt kun on vähän viisastunut, niin on tajunnut, että se on ehkä kaiken a ja o, jos haluaa kehittyä todella musiikillisesti.
Minun ajatuksella ratkaiset kaksi kärpästä samalla iskulla, eli alat opetella nuoteista lukua ja kun yrität soittaa melodioita biiseihin, niin samalla pakostakin opettelet myös säveliä otelaudalta. Nopeiten pääset asian ytimeen kun opettelet perus c,d,e,f,g,a,h,c sävelkulun alkaen a-kielen kolmannen nauhan C:stä ja sitten päättyen B-kielen ekan nauhan C:lle.
Kun nuottien luku alkaa sujua sillai, ettei tarvitse joka nuottia erikseen etsiä otelaudalta, niin sitten ne nuotit alkaa osua ihan tuntumalta ja alat sitten tajuta myös intervallien merkitystä ja korvakuulolta melodian haku alkaa löytyä jo helpostikin (ehkä ei ehkä joo). Kun alkaa hallita nuotinlukua ja sävelten tuntemus alkaa olla hanskassa niin oppii samalla paljon paljon teoriaa ja tämän jälkeen kaikki alkaa tuntua helpolta.. Ainakin teoriassa. Esim. kun hallitsee intervallien idean pystyy hakemaan soinnun mistä vaan, eikä tähän tarvitse hakea mitään apua sointuoppaista tai muista, kun tiedät asiat jo itse..
Itselläni tämä teorian oppimisen merkitys on alkanut vasta selviämään ja säälin näitä nykykitaristin alkuja, jotka luulee, että guitar prolla oppii kaiken.. Itsekin olin ennen tällainen kitaristi, mutta nyt olen kyllä muuttanut mielipiteitä ja arvostus vanhan kaartin kitaristeihin on noussut, jotka nuoteista kaiken ovat oppineet kaiken.. En tietenkään vieläkään sano, etteikö guitar pro ole hyvä peli, kun haluaa opetella jonkun biisin ja alkuun on todellakin helpompaa opetella soittamaan tabulatuureista, mutta sitten kun on näistä kaiken oppinut, niin vaihtakaa hyvät ihmiset se guitar pro vaikka suureen toivelaulukirjaan.. |
 tuomas30
13.11.2009 18:07:34 (muokattu 13.11.2009 18:08:42) | |
|
Peku911:
Itselläni tämä teorian oppimisen merkitys on alkanut vasta selviämään ja säälin näitä nykykitaristin alkuja, jotka luulee, että guitar prolla oppii kaiken.. Itsekin olin ennen tällainen kitaristi, mutta nyt olen kyllä muuttanut mielipiteitä ja arvostus vanhan kaartin kitaristeihin on noussut, jotka nuoteista kaiken ovat oppineet kaiken.. En tietenkään vieläkään sano, etteikö guitar pro ole hyvä peli, kun haluaa opetella jonkun biisin ja alkuun on todellakin helpompaa opetella soittamaan tabulatuureista, mutta sitten kun on näistä kaiken oppinut, niin vaihtakaa hyvät ihmiset se guitar pro vaikka suureen toivelaulukirjaan..
Kaikkia ei vaan vähempää vois kiinnostaa nuotit :)
Eikä ne kyllä ole välttämättömiä mihinkään.
Tabeista/korvakuulolla/improvisoimalla/fiilistelemällä sitä soitetaan!! |
Jucciz
13.11.2009 18:26:34 (muokattu 13.11.2009 18:27:30) | |
|
tuomas30: Kaikkia ei vaan vähempää vois kiinnostaa nuotit :)
Eikä ne kyllä ole välttämättömiä mihinkään.
Tabeista/korvakuulolla/improvisoimalla/fiilistelemällä sitä soitetaan!!
Nuotinluvusta on kummasti hyötyä myös korvakuulolta soittamisessa, samoin improvisoinnissa ja fiilistelyssä. Nuo kaikki itse asiassa täydentävät toisiaan hienosti. Tabulatuurit sen sijaan pilaavat kaiken - tai ainakin oman ajattelun sekä soittimen tuntemisen. |
arc
13.11.2009 18:56:58 (muokattu 13.11.2009 18:57:52) | |
|
Ylipäätään mun mielestä on tärkeää tiedostaa soittamansa sävelen suhde sillä hetkellä soivan soinnun perussäveleen.
Nojuuuu. Tosta hommasta on varsinkin hyötyä, jos yhtään mitään jazzimpaa haluaa veivaa.
Kaikkia ei vaan vähempää vois kiinnostaa nuotit :)
Eikä ne kyllä ole välttämättömiä mihinkään.
Tabeista/korvakuulolla/improvisoimalla/fiilistelemällä sitä soitetaan!!
Niin eipä niitä nuotteja, sointuja tai mitään teoriaa tarvitsekaan ymmärtää. Voi sitä vetää vaan fiiliksellä jos haluaa.
On hyvä kuitenkin muistaa, että miljardiin mahtuu varmaan yksi ihminen, joka on luonnostaan niin älyttömän musikaalinen, että pystyy ilman mitään teoriatietoa luomaan päässään ne teoriasäännöt automaattisesti kesken esimerkiksi improvisoinnin ja kuulostaa vielä törkeen hyvältä. Tämän lisäksi pitää olla se kitara ihan törkeen hyvin hyppysissä, eli vaikka et tietäisi mikä nuotti otelaudalla on C, niin sun pitää tietää mistä kohtaa painat sen pääsi sisällä kuuluvan äänen.
Sitten on näitä normaaleja musikaalisia tyyppejä, jotka rakentavat melodioita ja sooloilua ilman mitään teoriatietoa ja fiilispohjalta. Niiden kohdalla päässä pyörivät melodiat perustuukin kaikkeen aikasemmin kuultuun. Eli kaikki mitä soitetaan on about biiseistä käsiin jääneitä likkejä ja alitajunnasta polkevia poppimelodioita. Itse kuulun varmaan vieläkin tähän kategoriaan, vaikka tietoisesti pyrin tehoistamaan soittoani teorialla.
Eli jos sävelten sävelten välisiä harmonioita ja intervalleja ei halua tutkia, on musta hyvin vaikeeta luoda mitään kovin virkistävää. |
|
jooo toki jos omia sävellyksiä kiinnostaa tehä! |
kimurantti1
13.11.2009 19:15:20 (muokattu 13.11.2009 19:35:57) | |
|
arc: Nojuuuu. Tosta hommasta on varsinkin hyötyä, jos yhtään mitään jazzimpaa haluaa veivaa.
Tää on jännä juttu. Ei musiikin teoria ole mitenkään jazzmusiikin omaisuutta. Musiikin teoria ei ole mitään muuta kuin kokoelma soivassa musiikissa esiintyviä lainalaisuuksia, ja aivan samalla tavalla niitä lainalaisuuksia löytyy kaikesta musasta, hevistä humpan ja jazzin kautta bulgarialaiseen kansanmusiikkiin. Asioiden järkeistäminen ja suhteuttaminen toisiinsa on ihan jees mitä ikinä soittaakaan. Mä koin sen erittäin hyödylliseksi työkaluksi kun piti pari vuotta sitten hypätä muutaman viikon treenillä erään suht. kieron death metal -bändin kiertueelle paikkaamaan toista kitaristia. Auttaa kummasti muistamaan asioita, kun ymmärtää mikä mm. on tonaalinen keskus ja miten soinnut/riffit/melodiat suhteutuu siihen. |
|
Jucciz: Tabulatuurit sen sijaan pilaavat kaiken - tai ainakin oman ajattelun sekä soittimen tuntemisen.
Samaa mieltä tästä. Tabulatuureista kun apinoi, niin ymmärrys omasta tekemisestä kasvaa tasan 0,00%. Nimi. kokemusta on.
I'm endorsed by Marshall |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
