Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mä näkisin asian oikeestaan täysin päinvastoin. Muissa metalligenreissä musaa arvostetaan musana, mutta norjalainen black metal saa yllättävän vähän musiikillista tunnustusta kaiken sen immortalkuvilla ym. rölöilyn takaa. Musiikillisessa mielessä norjalainen toisen aallon black metal on siis mielestäni ihan törkeän aliarvostettua jos verrataan vaikka death metalliin, saati sitten kaikenlaiseen sieluttomaan "niinku ihan vitun rankkaan" moderniin höttöön.

Nimenomaan toi norjalainen "äärettömän raakaa mutta melodista" tyylinen tremoloblast "synkkä metsä" musiikki paikoittaisilla luonto- ja folkvaikutteilla on musta aika ainutlaatuinen ilmiö noin musiikillisesti ja se ei hävene sitten yhtään vaikka toiset miljoona sekä yksi bändiä vääntäisi sitä Transilvanian Hunger pastissiaan.

Tontyyppinen black metal on musta hyvin irrallaan muusta metallista ja hyvin poikkeuksellista musiikkia, suorastaan hämmentävää ja osa noista klassikkolevyistä on vieläkin ainutlaatuisen ja jopa tuoreen kuuloisia. Oikeasti aika kiehtovaa miten erilaisia orkestereita loppujenlopuksi olivat vaikka Mayhem, Darkthrone, Burzum, Satyricon ja Ulver. Monilla noista klassikkolevyistä on ihan täysin uniikki tunnelmansa ja nimenomaan tunnelma on se juttu jonka norjalainen black metal vei sellaisille vesille joissa ei aikaisemmin ole paljoa soudeltu.

(mainitaan nyt vaikka sibben tuonelan joutsen ei black metal esimerkkinä mitä tulee voimakkaaseen fiilikseen, ihan vaan ettei tää mene mihinkään "black metal vs. muu maailma" keskusteluun koska tosiaan vaikka nirso olenkin niin kaikenlaisesta muustakin musiikista nautin, kovastikin)

Mieti vaikka sitä että kyseisiä orkestereita apinoivat bändit kuulostaa yleensä huomattavasti enemmän toisiltaan kuin nuo edellämainitut artistit. Oon rehellisesti sitä mieltä että kaikesta kömpelyydestä ja naiviudestakin huolimatta norjassa syntyi ysärin alussa yksi koko musiikin historian merkityksellisimmistä liikkeistä, oli sillä sitten "vakavien tahojen" tunnustusta tai ei.

Possessoidut pojat teki jotain hyvin toismaailmallista ja vaikka tämä onkin ylikulunut(ja yliparodisoitu) sananparsi niin black metallissa on tietynlainen ymmärryskynnys ja olen rehellisesti sitä mieltä ettei suurin osa ihmisistä tajua "sitä juttua", joka on toki jokaiselle kyseisen genren kuuntelijalle pikkasen erilainen. Ei niin että yrittäisin mitenkään laskea muiden genrejen arvoa, mutta black metal on todnnäköisesti pahiten väärinymmärretty musiikin alalaji.

Ja tosiaan vaikka Mayhem pioneeri olikin ja euronymous kirjotti muutamat aika timanttiset riffit niin näkisin kyllä että ne kovimmat klassikot (tai ainakin vähintään mayhemin parhaiden veroiset) tuli monelta muulta bändiltä.
 
Käytännössä sanasta sanaan samaa mieltä.
 
Kuulostaa typerältä tai ei, black metal on mielestäni musiikkia joka ei välttämättä avautudu kaikille. Siinä vaan mielestäni on "se juttu", joka pitää ymmärtää. Kuten tässäkin keskustelussa on tullut erittäin selväksi, "sitä juttua" ei välttämättä pysty kuvailemaan tai kertomaan sellaiselle ihmiselle joka ei asiaa ymmärrä. Tässä suhteessa olen erittäinkin paljon sitä mieltä, että black metal ei ole kaikille.
 
Black metalliin voi mielestäni myös suhtautua ainakin jollakin tasolla vakavasti. Omassa mielessäni kyse kun ei ole vain rock 'n' rollista rankemmin sovitettuna. Vaikka nykyään black metallia soitetaan ympäri maailmaa, pidän sitä silti hyvin pitkälti eurooppalaisena ja skandinaavisenakin musiikkityylinä. Yleensä biisien tunnelmat liittyvät omassa mielessäni vahvasti pohjoiseen luontoon.