Studiotyöskentely ›

Teeppä silleen, että otat sen alakalvomikin kokonaan pois ja koitat millasta saundia tulee.
 
http://img3.musiciansfriend.com/dba … /graphics/articles/prorec/snare.gif
 
Mikitä virppa 57 kopiollas jotensakin noin ja haikka/alakalvo mikki alkuun kokonaan pois.
 
Itse suosittelen, vaikka ollaan jo ojaan astuttu noitten softien yms äänikorttien kanssa, että lähdet ihan ruhonjuuritasolla liikkelle tuon saundin kanssa.
 
Ihan turha miettiä mitään equja ja hirveitä efektejä ennenkuin seuraavat on varmistettu:
1) Rumpusetti on vireessä (ja kalvot sekä rummut ei ole täynnä jotain ilmastointiteippiä/vaahtomuovia yms skeidaa)
2) Soittotekniikka on kohdillaan (nauhotustilanteessa täytyy monesti opetella soittamaan vähän erilailla, esim virvelin napakka ja tarkka takominen on ihan eriarvoisessa asemassa kuin keikalla/reeneissä)
 
Kuudella raidalla voisit kokeilla seuraavaa
 
1. Tila-ääni mikki
2. Basari
3. Virveli
4. Overhead left
5. Overhead right
6. -
 
Aloita siitä, että pistät tila-ääni mikin n. metrin päähän setistä, osoittamaan lievästi bassorumpua. Siirtelet mikkiä kunnes saundi on hyvä, älä koske EQuun. Sitten kun tämä on tehty niin kaikilla muilla mikeillä sama (eli siis haet niille hyvät paikat, mutta tottakai siis basari ja virppa lähimikitetään ja overheadit setin yläpuolelle (näiden paikkaa saa välillä hakea).
 
TÄMÄN jälkeen, kun osaat liikuttaa mikkejä ja tajuat miten se liikuttelu minnekkipäin vaikuttaa saundiin, vasta aletaan miettiä, että onko siellä häiritseviä huminoita. EQ:n tarkoitus EI OLE muuttaa rumpujen saundia tai "tehdä hyvä saundi", vaan ainoastaan korostaa tai leikata taajuksia joita mikki ei välttämättä sieppa ihan sellaisenaan. Saundi haetaan mikkien sijoittelulla ja soittotekniikalla sekä vireellä. EQ on taajusKORJAIN.
 
Ymmärrän, että etenkin metallipuolella tässä on monta koulukuntaa, mutta usko pois - pääset lopullisessa miksauksessakin paljon parempaan lopputulokseen, kun rummut ovat vireessä, soivat ja kuulostavat luonnollisilta.
 
Kun oheinen on hanskassa, niin sitten vasta kantsii minusta alkaa, JOS HALUAA, leikkimään muilla lähimikeillä, peltien mikityksellä, ja jollain efekteillä. Kaikua voi tietty hivenen laittaa vaikkapa virppaan jo ihan perussetissäkin.
 
Ite suosin ns. bonham metodia kahdella raidalla. eli basarimikki ja n. kahden kapulan mitan päähän virvelistä toinen mikki setin yläpuolelle. Tulee ihan tarpeeksi hyvin kaikki virpat tomit ja pellit.
 
-
 
Miksi selitän tälläistä? No siksi kun itse tullut kokeiltua noita lähimikki/gate/yms kikkoja ja vuotoäänien minimointia, ENNEN kuin nuo perusjutut oli hallussa. Lopulta päädyin siihen, että suunnilleen yhdellä viisseiskalla setin edestä sai parempaa saundia. Kyllä vitutti huomata. Ja tämä sama litania on tietty lueteltu mnetissä moneen kertaan
 
Ja itsekin olen aloittelija vielä rumpuhommissa monellakin tasolla, mutta tullut vain huomattua miten paljon turhaa työtä tuli tehtyä liiasta innokkuudesta johtuen.
 
Toivottavasti auttoi edes jollain tasolla - mä en ole mikään asiantuntija, mutta tätä palstaa selaamalla löytyy kyllä hyviä vinkkejä. Ja etenkin jos joku Obituary soundi on hakusessa, niin ei siinä kylläkään millään tietokonepelleilyllä olla tehty.
 
EDIT: Tietty jos nämä hommat oli jo tiedossa niin skippaa ihan huolella mun löpinät :) oikeastaan ainoa järkevä neuvo mitä voi antaa kelle vaan kuka mikittää rumpuja on se, taas itseäni toistaen, että hakee soundin mikkien sijoittelulla (johon hyvät mikit auttaa), vireellä ja soittotekniikalla. Kaikki muu on silottelua.

Heroin: 1) Rumpusetti on vireessä (ja kalvot sekä rummut ei ole täynnä jotain ilmastointiteippiä/vaahtomuovia yms skeidaa)
 
Ei minulla oikeastaan muuta huomautettavaa ole, kuin että kautta rock-musikin historian rumpuja on studio-olosuhteissa demppailtu muun ohella teipein, nenäliinoin, vaahtomuovisuikalein, hiekkasäkein ja lompakoin - menestyksekkäästikin. (Oma suosikkini on ns. teippigeitti. Rummun kanttiin on teipattu toisesta reunastaan vaikka talouspaperimytty-. Kun rumpua lyö, demppi pomppaa ja alastullessaan kevyesti sammuttaa soinnin.)
 
Vireitäkin on monenlaisia ja kyllähän sitä on tavattu myös ns. tahallaan "väärin viritettyjä" lyömäsoittimia.

LaHo: Heroin:
Sitten voisi vielä puhua myös mielipide-eroista, tässä tyylilajissa mielestäni tuolla
tila-ääni mikillä ei kyllä tee yhtään mitään, eli hyvät overit ja basari sekä virppa on riittävät, ja mikkien/raitojen riittäessä kahta edellistä voi ottaa useammalla.
 
Musta taas metallissa parin metrin päähän kannuista sijoitettu 57 tai joku muu koko 'ei niin hifi' mikki on lähes ehdoton. Sillä saa sitä tarpeellista rähinää kun kompressoi aika lyttyyn ja varovasti sekaan ajelee. Tuon käyttö tais olla jonkun neuvo tuossa vinkkitopicissa, siitä asti kun ekan kerran kokeilin niin ilman en oo monesti ollu =)
 
Mutta kuten itsekkin sanoit niin makuasioita. Aina kannattaa kuitenkin kokeilla, voi yllättää.

Parissa aikaisemmissa sessioissa onkin ollut ns. tilaäänimikki käytössä,
mutta nyt huomasin pärjääväni loistavasti ilmankin. Ehkä ensi kerralla kokeilee taas jos mikkejä riittää. Mielestäni overit sitoo setin soundia yhteen aivan riittävästi. (tämmöisessä musassa).
 
Jos tehdään jotain blues-jazz linjan tavaraa, niin rumpuihin varmaan riittänee tilamikki ja hyvät overit. Semmoisesta en tosin väitäkään tietäväni mitään.

Kyllä kaikenlaisessa rähinässä on hyväksi havaittu ajaa juurikin totaalisen lyttyyn kompressoitua (usein aika lo-fi henkistä) tilaa enemmän tai vähemmän varovasti sekaan. Tuo sitä ns. munaa äänimaailmaan.

Conrad Lant: Kyllä kaikenlaisessa rähinässä on hyväksi havaittu ajaa juurikin totaalisen lyttyyn kompressoitua (usein aika lo-fi henkistä) tilaa enemmän tai vähemmän varovasti sekaan. Tuo sitä ns. munaa äänimaailmaan.
 
Komppaan tätä täysin, tuo hyvän fjiiliksen kokonaissoundiin jos on oikein lytätty ambienssi sielä muiden raitojen seassa, ilman on vaikea enää äänittää.. :D

Mä tosin olisin kovin varovainen noiden tilamikityksien kanssa treeniskäytössä, koska niissä akustiikka on yleensä vähän mitä sattuu. Jos haetaan jotain äärierottelevaa naksurumpusoundia tyyliin Martyr, All Shall Perish, The Black Dahlia Murder jne. niin siihen ei muutenkaan kyllä kaivata juurikaan mitään ns. huonoa tilasoundia mukaan, jos tilasoundia ylipäätään.
 
Yksi konsti hakea jotain vähän tilasoundia vastaavaa on myös sit jälkeenpäin tykittää rumpuja kajareista pihalle ja äänittää se mikillä hyvän kuuloisessa tilassa. Sama asiahan se ei ole, mutta esim. kanavien loppuessa kesken voi tuotakin kokeilla ihan hyvin.