Media ja viihde ›

tsugaru: Hoo, ajatusvirhe, korjataan: Palvelija, 1962
Okei, vähän ajattelinkin että sitä tarkoitit. Pitääpä joskus tsekata tuo, kuulostaa lupaavalta.
 
Frankenstein Created Woman
 
Quentin Tarantino on muistaakseni kehunut tätä yhdeksi suosikeistaan ja kyllähän Kill Bill melko suurelta osin onkin tämän leffan toisintoa. Olen penskasta asti rakastanut Hammerin verkkaasti eteneviä leffoja ja tämäkin toimi oikein hienosti. Peter Cushing on rautaa.

Tappava Ase 4
 
Ihan OK päätös sarjalle, mutta selvästi alko ideat jo loppua. Lämminhenkisin kaikista Tappava Ase- elokuvista.
 
3.5/5
 
Star Wars Episode III: Sithin kosto
 
Paras uusista Star Warseista. Ewan McGregor, Samuel L. Jackson ja Ian McDiarmid olivat loistavia
 
4/5

District 9:
alku 9/10, kokonaisuus 6/10.
 
Muutamia ajatuksia tuolla: http://www.yrttimaa.net/Blogi/?p=1132

Crash
 
Kova pettymys. Yleensä pidän tällaisista laajan näyttelijäkatraan omaavista elokuvista, mutta tässä oli vähän turhan monta asiaa pielessä. Onhan se rasismi perseestä juu, mutta elokuva tuntui menevän teeman käsittelyssä sieltä mistä aita on matalin. Liiallinen alleviivaus ja asioiden yksinkertaistaminen alkaa puuduttaa jo leffan alkumetreillä, eikä asiaa auta yhtään pääosin epäuskottava ja tylsä hahmokaarti, mitä nyt Matt Dillon erottuu edukseen joukosta. Leffan rakennekin ontui. Kokonaisuutta katkoivat lähinnä ne ihmeelliset siirappimittarin ylikuormittavat, ylisentimentaalisen herkistelymusiikin säestämät hidastuskohtaukset, joiden kohdalla aloin aina miettiä, että nyt elokuva loppuu. Mutta ei, se jatkui ja jatkui vaan. Vuoden 2004 paras elokuva, häh?
 
2,5/5
 
X-Men, X2 ja X-Men: The Last Stand
 
Tuli tällainen boksi ostettua, kun halvalla sai (10e). Kolmatta osaa en ollut ennen nähnyt, mutta kaksi ensimmäistä olivat paljon parempia kuin muistin. X-Men-tarinoiden kantavat teemat on sisäistetty elokuviin mainiosti, ja audiovisuaalinen toteutus on myös pääosin onnistunutta. Mieleen on jäänyt erityisesti toisen elokuvan aloituskohtaus Valkoisessa talossa. Näyttelijävalinnat ovat kauttaaltaan onnistuneita. En voisi kuvitella täydellisempää valintaa Wolverinen rooliin kuin Hugh Jackman, ja Patrick Stewart sopii myös Xavierin rooliin loistavasti. Kaikki ovat tästä varmasti kanssani eri mieltä, mutta Ian McKellen Magnetona ei itseäni niin hirveästi miellytä. Pidän enemmän siitä tulkinnasta, jossa Magneto on äärimmäisen kyyninen ja katkera, massamurhiin surutta taipuva superroisto. Kun katson McKelleniä, mieleen tulee vain sellainen mukava vanha mies, jonka ympärille lastenlapset kerääntyvät kuuntelemaan tarinoita.
 
Todella sääli, että The Last Stand oli aivan paska. Kakkososan jälkeen potentiaalia oli vaikka mihin, mutta räjäyttely/erikoistehostelinjallehan sitä piti alentua. Liian lyhyt kesto ei antanut paljon sijaa hahmonkehitykselle, vaan kaikki ikään kuin pikakelattiin läpi. Kelsey Grammer oli loistava Petona, mutta tätä nähtiin aivan liian vähän. Muita uusia hahmoja ei kyllä paljoa kestä kehua, varsinkin Juggernaut oli suorastaan vammaisuuden huipentuma. Koko touhun kruunaa äärimmäisen typerä, lähinnä videopeliä muistuttava lopputaistelu. Harmi sinänsä, että näinkin hyvä elokuvasarja piti pilata surkealla lopetuksella.
 
X-Men ja X2 4/5, X-Men: The Last Stand 2/5

Altered States. Kersana luin siitä juttuja kaikista kauhuleffaoppaista, ja nyt vasta näin sen. Ihan ok.

Meadow:Kaikki ovat tästä varmasti kanssani eri mieltä, mutta Ian McKellen Magnetona ei itseäni niin hirveästi miellytä. Pidän enemmän siitä tulkinnasta, jossa Magneto on äärimmäisen kyyninen ja katkera, massamurhiin surutta taipuva superroisto. Kun katson McKelleniä, mieleen tulee vain sellainen mukava vanha mies, jonka ympärille lastenlapset kerääntyvät kuuntelemaan tarinoita.
 
Minusta tuo Magneton hillitty pahuus oli juurikin loistavaa, hänen päätöksensä ja maailmanvalloitusyrityksensä eivät olleet syystä 'koska olem paha', vaan Magneton valintoja pyrittiin selittämään katsojalle, mm. vertaamalla niitä Xavierin toimiin ja ajatuksiin. Sarjakuvia kun en ole lukenut niin niiden Magneton olemuksesta en tiedä, leffojen versiosta kylläkin pidän.

Hard Ticket To Hawaii (1987)
 
Poskettoman huono ja mahtava leffa, jossa pääosissa Ron Moss ja pari blondia. Juonesta en kyllä liiemmin ottanut selkoa mutta ilmeisesti jotain kovemman luokan ganjakauppaa :D siinä harrastettiin ja kadonneita timattejakin etsittiin. Myrkyllinen kumikäärme myös kuumotteli jengiä.
 
Naisilla oli kummallinen tapa riisua yläosattomiksi aina kuin mahdollisesti (toisaalta mikäs siinä :) ja viimeistään skeittauskohdassa putosin sohvalta. Näyttelytyö on ihan mukiinmenevää, ainakin ottaen huomioon leffan yleisen tason ja huvittavaa oli myös havaita ettei Ron "Ridge" Moss ole muuttunut juuri mihinkään. Lienee käynyt samalla lääkärillä naamaa kiristämässä siitä lähtien.
 
Hard Ticket To Hawaii on huono leffa, siitä ei ole epäilystäkään, mutta ehkä se saisi olla vielä hieman huonompi ollakseen parempi. Toisaalta muutamat kohtaukset saivat aikaan niin makeat naurut että leffan olemassaolo on oikeutettu ja musat ovat aikakauteen sopivan kornit. Kyllähän tämä ainakin kerran kannattaa katsoa.
 
"Now, that snake has been infected by deadly toxins from cancer infested rats!"
 
8/10

Inglourious Basterds: Erinomainen Tarantino. Osittain vähän erilainen Tarantinon leffaksi. Loistavat näyttelijäsuoritukset jäivät erityisesti mieleen.
 
Public Enemies: Aika karu ja synkkä tulkinta John Dillingerin elämästä. Hyvin mieleenpainuva monella tapaa. Käsivarakuvaus miellytti.
 
Wild at Heart: En odottanut elokuvalta hirveästi, mutta sain paljon. Erinomainen Lynchin leffa, vaikka ei ihan kirkkainta kärkeä olekaan.
 
True Romance: Tuli paikkailtua vähän aukkoja sivistyksessä. Kylläpä kannatti. Loistava leffa. Patricia Arquette miellyttää aina.
 
Hämärästä aamunkoittoon: Lisää aukkojen täyttämistä... Alku oli huomattavasti lupaavampi. Jos en olisi tiennyt etukäteen kyseessä olevan vampyyrinrainan, puolenvälin suunnanmuutos oli yllättänyt melkoisesti. Ok.
 
Slummien miljonääri: Iloinen yllätys. En ollut kuullut hirveästi leffasta. Vähän samantyyppinen osittain City of Godin kanssa. Freida Piento on uskomattoman kaunis nainen.

Tristram Sandy: Herrasmiehen paljastukset, 2006
 
Kyseessä Lawrence Sternin jo sinänsä omintakeiseen kirjaan pohjautuva komedia, jossa näyttelijät, muiden muassa Gillian Anderson, näyttelevät itseään näyttelemässä. Elokuva elokuvasta siis. Arvata voi että pääosien parivaljakon, itsekeskeisten Steve Cooganin ja Rob Brydonin välinen sanailu on joltisenkin hulvatonta malliin:
 
RB:"Minkäväriseksi arvioisit hampaitteni värin?" - SC:"Auringonlasku?" - SC:"Pubin katto?" - RB:"Väri sopisi lastenhuoneen seinään, sillä se on sävynä hyvin rauhoittava." - RB:"En voi koskaan saada elokuvan pääroolia, sillä hampaani eivät ole valkoiset."
 
Sopivaa brittiläisen kuivahkon kevyttä ja painotonta hupia puolitoistatuntisen edestä.
 
4/5

Eyes Wide Shut
Stanley Kubrickin viimeinen leffa. En oikeen tiedä mitä mieltä olen. Kässäri on erittäin mielenkiintoinen, mutta leffa loppuu vähän kesken. Koko ajan odotin että kohta tapahtuu jotain mullistavaa, mutta eipä noin käynyt. Mutta siis ihan konkreettinen loppu oli kyllä erinomainen, vaikka liian aikaisin tuleekin. Hauska ja yllättävä. Yllättävä koska se tuli aivan puun takaa.
Elokuva paikoittain oli vähän turhan hidastempoinen. Jotenkin jengi tuntui kävelevänkin todella hitaasti. Niin ja elokuvan ensimmäinen käännekohta. Se jossa Nicole Kidman kertoo, kuinka oli valmis pettämään miestään... VITTU VOISIT NYT VÄHÄN NOPEAMMIN KERTOA SITÄ STOORIA.
Niin ja roolisuoritukset. Tom Cruise on pääroolissa ihan hyvä, mutta mahdollisuuksia olisi ollut paljon enempäänkin. Nicole Kidman samaa tasoa, mutta Sydney Pollack ei vakuuttanut ollenkaan. Jotenkin todella epäuskottavaa näyttelyä,
Vaikka oonkin tässä lähinnä kritisoinut leffaa, voisin silti sanoa semisti pitäneeni siitä. Erittäin vihdyttävä ja mielenkiintoinen teos. 3/5
Olis kyllä ollut kiinnostava nähdä pääroolissa ykkösehdokas Steve Martin.
 
North Country
Charlize Theron "rekkalesbona". No ei nyt ihan. Mut joo. Ihan perus draama, joka kertoo naisesta joka ryhtyy taistelemaan naistyöntekijöiden oikeuksista hiilikaivoksella (vai mikä se nyt oli). Muutama samaistuttava hahmo, kliseistä draamaa ja elämää jossain junttilanperseessä. Ihan OK 3-/5
 
Platoon
Opiskelijapoika heittää koulukirjat vittuun ja lähtee vuodeksi Vietnamiin sotimaan. Uskoisin että tässä annetaan aika realistinen kuva tuosta turhasta sodasta. Ehkä taistelukohtauksia lukuun ottamatta. Hieno elokuva. Mut minkä takia? No vilkaskaa castingia. Charlie Sheen, Johnny Depp, Forest Whitaker, Willem Dafoe, Keith David. Charlie Sheen on todella vakuuttava ja kamppailua keskenään käyvä kaksikko Tom Berenger ja Willem Dafoe tekevät myös loistavaa työtä. Tän jaksaa aina katsoa. 4/5
 
Manaaja
Ultimate kauhuklassikko. Scary as hell. Nuff said. 5/5
 
Total Recall
Tässäkin yks kestosuosikki. Arska ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini, mutta Paul Verhoevenia kyllä arvostan. Erinomaista scifiä ja mukaantempaisevaa toimintaa, muutamasta jäykkyydestä huolimatta. 5/5
 
Eraserhead
Näinkö äsken painajaista vai katoinko jonkun leffan? En osaa sanoa. Arvosanaan en todellakaan osaa sanoa.
 
The Raven
Bela Lugosi ja Boris Karloff. Loistavat roolisuoritukset ja synkkä tunnelma paikkaavat onttoa juonta, mutta tekevät sen menestyksekkäästi. 4/5
 
Tyttö Joka Leikki Tulella
"Miehet Jotka Vihaavat Naisia" jatko-osa. Samankaltainen elokuva kuin ensimmäinen osa, mutta sisälsi muutamia hyvin epärealistisia kohtauksia, jotka laskivat pisteitä roimasti. Juoni oli myöskin huomattavasti väkinäisempi ja turhan shokkihakuinen. Silti ihan kivaa popcorn-viihdettä. 3-/5

Dogville: Olipas järisyttävä tapaus. Lähes täysin lavasteeton ympäristö toimi mielestäni oikein hyvin. Pelkäsin jo Kidmanille vähän samaa kohtaloa kuin Björkille Dancer in the Darkissa, mutta vielä mitä. Lopetus oli kaikessa karuudessaan mahtava. Elokuva muutti oikeastaan suuntaansa täysin ja sai osakseen kunnon gangsteri/mafia -viboja. Helkkarin hyvä leffa.

Voi pojat, koitti tämäkin päivä. Aion nimittäin täräyttää leffalle pyöreän kympin ja hiton harvoin tulee sellaisia filmatisointeja vastaan.
 
Leffa jonka katsoin oli espanjalainen El Orfanato, Orpokoti.
 
Hirvittävän usein kauhuleffat taipuvat kliseisiin, ja niistä tulee tahattomia komedioita, mutta tällä kertaa ei. Törkeän hieno leffa, ensin meinasin katsoa tämän viime yönä, mutta ehkä parempi, että jätin iltapäiväleffaksi. :D
 
En nyt keksi tästä oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa, joten antaa mennä täydet pisteet.
 
10/10

Milkop: Hard Ticket To Hawaii (1987)
 
Poskettoman huono ja mahtava leffa, jossa pääosissa Ron Moss ja pari blondia. Juonesta en kyllä liiemmin ottanut selkoa mutta ilmeisesti jotain kovemman luokan ganjakauppaa :D siinä harrastettiin ja kadonneita timattejakin etsittiin. Myrkyllinen kumikäärme myös kuumotteli jengiä.
 
Naisilla oli kummallinen tapa riisua yläosattomiksi aina kuin mahdollisesti (toisaalta mikäs siinä :) ja viimeistään skeittauskohdassa putosin sohvalta. Näyttelytyö on ihan mukiinmenevää, ainakin ottaen huomioon leffan yleisen tason ja huvittavaa oli myös havaita ettei Ron "Ridge" Moss ole muuttunut juuri mihinkään. Lienee käynyt samalla lääkärillä naamaa kiristämässä siitä lähtien.
 
Hard Ticket To Hawaii on huono leffa, siitä ei ole epäilystäkään, mutta ehkä se saisi olla vielä hieman huonompi ollakseen parempi. Toisaalta muutamat kohtaukset saivat aikaan niin makeat naurut että leffan olemassaolo on oikeutettu ja musat ovat aikakauteen sopivan kornit. Kyllähän tämä ainakin kerran kannattaa katsoa.
 
"Now, that snake has been infected by deadly toxins from cancer infested rats!"
 
8/10
 
Ron Moss!!?
Ilmoitan huomenna kavereille että leffailta on väistämätön. Tämä helmi pitää nähdä!

Vau. Tohon vielä kyytipojaksi David Hasselhoffin tähdittämä Anaconda 3!
http://www.youtube.com/watch?v=56v3LxpSZK0&feature=related

wrshredder: Ron Moss!!?
Ilmoitan huomenna kavereille että leffailta on väistämätön. Tämä helmi pitää nähdä!
 
Todellakin suosittelen! Ronn Moss, tissejä, räjähdyksiä, kumikäärme, paljon hämmentäviä WHAT THE FUCK???-elämyksiä tiedossa! Tää pitäis jokaisen nähdä, harva pystyy edes kuvittelemaan että tämmöisiäkin teoksia on ihan oikeasti olemassa.

Jormaz: Todellakin suosittelen! Ronn Moss, tissejä, räjähdyksiä, kumikäärme, paljon hämmentäviä WHAT THE FUCK???-elämyksiä tiedossa! Tää pitäis jokaisen nähdä, harva pystyy edes kuvittelemaan että tämmöisiäkin teoksia on ihan oikeasti olemassa.
 
Juuri tuon äsken katsastin. Todellakin hämmennystä herättävä raina kyseessä. Pelkästään Ronn Moss on tässä näkemisin arvoinen, puhumattakaan siitä muovikäärmeestä ja tisseistä. Juonikin tuntuu olevan hatusta temmattu. Ronnin bazooka ja frisbee pisti hymyilyttämään väkisin.

frisbee pisti hymyilyttämään väkisin.
 
Ridge ja tappajafrisbee, käsittämättömän kovaa settiä: http://www.youtube.com/watch?v=_R9dEyd6cBg

Nonnii.
 
Ruotsalaistrilleri Miehet jotka vihaavat naisia.
Ei paha pettymys, olkoonkin että olin lukenut kirjan aiemmin.
Paljon enemmän hollywoodin näköinen leffa kuin suomalaiset ikinä, en tiedä mistä johtuu. Hyvä tai huono asia, siitä en tiedä, sujuvasti etenevä ja hyvännäköinen elokuva kuitenkin.
 
Kirjasta oli karsittu hyvin rönsyt ja tarina toimi niin, että elokuvan voi katsoa ilman että näkisi 2-osaa. Näyttelijätyöstä ei kovin huonoja lenkkejä löydy.
 
Kirjan lukeneelle painotukset oli ehkä vähän persiillään, esimerkiksi Lisbetin kosto holhoojalleen jäi roikkumaan ilmaan, miksi kuvata naisen näkemä vaiva jos sen jälkeen leffaa menee vielä 1,5 h ilman että kostolla saaduksi mainittuja hyötyjä ei enää näytetä. Kirjassa myös pohjustetaan paljon paremmmin Lisbethin omalaatuista mielenmaisemaa, nyt tyttö vaan on "vähän outo" eikä sille anneta kuin yksi selitys. Samoin mikael blomqvistin taustoista ei paljoa kerrota. Tutkimusten kulkua selostetaan vähän yksitoikkoisesti, välillä tuntuu ettei katsojalle näytetä muuta kuin vanhojen valokuvien selailua ja zuumailua.
 
Kasi. Sujuva leffa, joskin ohuet henkilöhahmot. Erityisen metkaa on se, että kartanomiljöö missä iso osa elokuvasta tapatuu, oli lähes 1:1 sen kanssa, mitä olin kirjaa lukiessani mielikuvitellut.
 
**
 
Päivän toinen, The Wrestler.
Tarina uransa jo kertaalleen sairauskohtauksen vuoksi lopettavasta show-painijasta jonka elämä ei millään tahdo päästä uuteen alkuun, ja kieltojen uhallakin mies päättää nousta vielä kerran kehään.
 
Hieno elokuva, joka korkeintaan käynnistyy vähän hitaasti. En ihmettele, että Mickey Rourke sai suorituksestaan pääosassa kehut. Tämä on Rourken elokuva, mies esittää hyvin hienosti ikääntyvää, yksinäistä painijaa. Jotain tämä leffa kertonee myös yhdestä alakulttuurista, mene ja tiedä. Silti tämä ei suinkaan ole painielokuva, kyllä päähenkilön ammatti voisi olla mikä vain muukin.
Loppu oli erittäin paljon mieleeni; ehdin mielessäni jo toivoa ja kai ääneenkin, että "lopu tähän kuvaan, lopu tähän kuvaan".
Ja loppuihan se. Plussaa myös siitä, että koko hoito kesti 1h 40 min. Siinä ajassa tuli kerrottuakin kaikki olennainen. Turhaa vetistelyä ei ole muutenkaan, asiat kerrotaan koko lailla koruttomasti.
 
Ysipuoli.

Once niminen leffa tuli katottua, kun joku heebo sitä eilen suositteli paikallislehdessä. Noh, yhden Oskarin elokuva tuntu olevan, ja paljon - todella paljon musiikkia (ehkä liikaakiin) mukana. Hahmot jäi leffassa melko etäiseksi. Musaleffoista tämä kyllä ei millään yllä kärkikastiin, mutta kyllä tuon parin oluen kanssa ihan mielellään katsoo.
 
Kaks ja puol tähteä viidestä