Kitarat: kitarakamat ›

Mielenkiintoista:
 
Whether it was rivalry between plants or increased market awareness, the Nashville plant jumped into the reissue action in 1980. By this time, one of the most glaring deficiencies of new Les Pauls (compared to the originals) was the humbucking pickup. In preparation for its first attempt at a reissue, Gibson assigned engineer Tim Shaw the job of designing a reissue of the original Patent-Applied-For humbucking pickup-within certain restrictions. "This was 1980 and Norlin was already feeling the pinch," Shaw said, referring to Gibson's long decline through the 1970s and early '80s. "We weren't allowed to do much retooling. We redid the bobbin because it was worn out. We got some old bobbins and put the square hole back in. We did it without the T-hole, which stood for Treble."
 
To replicate the magnets, Shaw gathered up magnets from original PAFs and sent them to a lab to be analyzed. "Most were Alnico 2's," he said, "but some were 5's. In the process of making an Alnico 5, they stick a magnet in a huge coil for orientation, but an unoriented 5 sounds a lot like a 2. They started with Alnico 2 and then switched to Alnico 5."
 
Shaw discovered that the original magnets were a little thicker than 1980 production magnets. "Magnetic strength is largely a function of the area of the polarized face; increasing the face size gives you more power," he explained. So he specified the thicker magnet for the new PAF.
 
Wiring on the originals was #42 gauge, which Gibson still used. However, the original wire had an enamel coating and the current wire had a polyurethane coat, which also was of a different thickness or "buildup" than that of the original, which affected capacitance. Norlin refused to go the extra mile-or extra buck, as it were. Enamel-coated wire cost a dollar more per pound than poly-coated. Shaw could change the spec on the buildup without additional expense, so the thickness of the coating was the same as on the original wire, but he was forced to use the poly coat. The difference is easy to see: purple wire on the originals, orange on the reissues.
 
Shaw later found a spec for the number of turns on a spec sheet for a 1957 ES-175. "It specified 5,000 turns because a P-90 had 10,000 turns and they cut it in half," Shaw said. In reality, however, originals had anywhere from 5,000 to 6,000 turns, depending on how tight the coil was wound. Shaw later met Seth Lover, who designed and patented Gibson's humbucker, at a NAMM show. Lover laughed when asked about a spec for windings, and he told Shaw, "We wound them until they were full."
 
The spec for resistance was even less exact, Shaw said. The old ohmeter was graduated in increments of .5 (500 ohms). Anywhere between 3.5 and 4 on the meter (3,500 to 4,000 ohms) met the spec. Consequently, Shaw pointed out, there is no such thing as an exact reissue or replica of the 1959 PAF pickup. There can only be a replica of one original PAF, or an average PAF. As Gibson would find out in the early 1990s, the same could be said about the entire guitar.
 
Shaw's PAF reissue debuted on Gibson's new Nashville-made Les Paul Heritage 80 in 1980. Compared to anything Gibson had previously made (which is to say, compared to nothing), it was an excellent reissue of a sunburst Les Paul Standard. It had a nice top, thin binding in the cutaway, nickel-plated parts, more accurate sunburst finish and smaller headstock, but the body shape, body size and three-piece neck, among other details, were just regular production. It appears that Gibson still didn't understand the demand for an accurate reissue, because Gibson accompanied the Heritage 80 with fancier versions: the Heritage 80 Elite, with an ebony fingerboard that had no relevance to the reissue market (although it did have a one-piece neck) and the Heritage 80 Award, with gold plated hardware that also had no relevance to the reissue market.

Jucciz: Tämmöistä käsitettä on mahdotonta määritellä muuten kuin sähköteknisin termein. Onko soundin LAATU hyvä silloin, kun itse hyötysignaalia on paljon suhteessa kohinaan ja pörinään? Kaikki tuosta eteenpäinhän on puhtaasti makuasioita. Lisäksi tosin monien mielestä on olemassa paljonkin Gibsonin mikkejä laadukkaampia mikkejä, mutta ennen kaikkea semmoisia, joiden soundi nyt vaan yksinkertaisesti miellyttää enemmän.
 
P.S. Innostuisitko ajatuksellisesti siitä, että vaihtamalla mikit vaikkapa '59 Reissue Gibson Les Pauliin kitaran soundi muuttuisikin lähemmäksi alkuperäistä '59 Les Paulia? Gibsonin nykyhumbucker kun eivät soundiltaan välttämättä ole ollenkaan sama asia kuin 50-luvun PAF... tai sanotaan nyt vain, että mä en itse innostu ajatuksellisesti siitä, että jos jostain legendaarisesta kitaramallista tehdään reissue-painos, siihen tökätään mikit, joilla ei ole juuri mitään tekemistä alkuperäisten kanssa. Alkuperäisessä '57 Goldtopissa ei ollut Burstbucker-mikkejä - ei edes Burstbuckerin kuuloisia.
 
En innostuisi koska en ole hifisti enkä edes pitkän linjan muusikko. Tämä on liian hienoviritteistä minulle - en osaa sanoa oikeasti esim. '59:n saundista mitään.
 
Varmasti monet saavat kiksejä noista huippumikeistä, itselle on näköjään riittänyt mainiosti Fenkun ja Gibbonin erilaisten perusmikkien laatu (saundillisesti ja erottelevuudeltaan). Jos ei mikit miellytä, niin koko kitara lähtee kiertoon ja kokeillaan jotain muuta mallia. Ei se niin vakavaa ole tällä tasolla.
 
JRA:lle: lue mielipiteeni kohta 1, siinä se on sanottu - kokonaisuus rikkoutuu jos mikit vaihtaa toisiin. Monille tämä ei merkitse mitään, mutta mulle toi on tärkeää.

FensonGibder: Jos ei mikit miellytä, niin koko kitara lähtee kiertoon ja kokeillaan jotain muuta mallia. Ei se niin vakavaa ole tällä tasolla.
 
Keinohan se on tuokin. Itselle tuntuisi oudolta vaihtaa muutoin hyvä soitin pois, jos pelkästään mikeistä (jotka ovat vielä todella helposti vaihdettavissa) olisi touhu kiinni. Miksi siis hukata hyvin soiva soitin pelkkien mikkien takia?

bonecrusher: Keinohan se on tuokin. Itselle tuntuisi oudolta vaihtaa muutoin hyvä soitin pois, jos pelkästään mikeistä (jotka ovat vielä todella helposti vaihdettavissa) olisi touhu kiinni. Miksi siis hukata hyvin soiva soitin pelkkien mikkien takia?
 
Täysin valintakysymys tämä. Mutta soittimia kaupat ovat pullollaan, ja tottahan toki ne ovat hyviä soittimia, vaiko huonosti soiviako ne sitten ovat?
 
Vaikuttaa myös lompakon paksuus tuohon kiertoherkkyyteen.

FensonGibder: En innostuisi koska en ole hifisti enkä edes pitkän linjan muusikko. Tämä on liian hienoviritteistä minulle - en osaa sanoa oikeasti esim. '59:n saundista mitään.
 
Varmasti monet saavat kiksejä noista huippumikeistä, itselle on näköjään riittänyt mainiosti Fenkun ja Gibbonin erilaisten perusmikkien laatu (saundillisesti ja erottelevuudeltaan). Jos ei mikit miellytä, niin koko kitara lähtee kiertoon ja kokeillaan jotain muuta mallia. Ei se niin vakavaa ole tällä tasolla.
 
JRA:lle: lue mielipiteeni kohta 1, siinä se on sanottu - kokonaisuus rikkoutuu jos mikit vaihtaa toisiin. Monille tämä ei merkitse mitään, mutta mulle toi on tärkeää.
 
aika mielenkiintoinen näkökulma:)
 
Jos kitara olisi muuten täysin unelmapeli mutta mikit ei miellytä niin silloin vaihtaisit mielummin toiseen kitaraan kuin vaihtaisit vain sen yhden komponentin mikä ei tyydytä ja saisit itsellesi täydellisen soittimen.
 
vähän kuin autossa olisi vääränkuvioiset renkaat niin vaihtoon koko auto!
 
no, tavallaan minäkin kunnioitan syvästi periaatteen miehiä:)
 
Ei tää niin vakavaa, kai?

pekurides: aika mielenkiintoinen näkökulma:)
 
Jos kitara olisi muuten täysin unelmapeli mutta mikit ei miellytä niin silloin vaihtaisit mielummin toiseen kitaraan kuin vaihtaisit vain sen yhden komponentin mikä ei tyydytä ja saisit itsellesi täydellisen soittimen.
 
vähän kuin autossa olisi vääränkuvioiset renkaat niin vaihtoon koko auto!
 
Niin, en muistaakseni ole laittanut yhtään Fenkun tai Gibsonin omilla mikeillä varustettua kitaraa vielä kiertoon mikkien huonon saundin takia.
 
Epiluuri lähti kyllä aikoinaan tämän takia. Eli tuskin mikkejä vaihtamalla tuosta olisi tullut TÄYDELLINEN SOITIN.

FensonGibder: JRA:lle: lue mielipiteeni kohta 1, siinä se on sanottu - kokonaisuus rikkoutuu jos mikit vaihtaa toisiin. Monille tämä ei merkitse mitään, mutta mulle toi on tärkeää.
 
Esim. juuri Firebirdin kohdalla kokonaisuus on huomattavasti parempi ja lähempänä alkuperäistä "rikottuna", joten miksi kehitellä itselleen ja harrastukselle turhia rajoituksia. En ole itsekään mikään soitin hifisti, enkä ammattisoittaja, mutta siitä huolimatta en näe mitään outoa siinä että modaa kitaroitaan omaan käteen ja korviin sopivammaksi. Kumma juttu jos on jotenkin enemmän oikein ottaa asiat annettuna kuin yrittää tehdä niille jotain jos siltä tuntuu.

jra: Kumma juttu jos on jotenkin enemmän oikein ottaa asiat annettuna kuin yrittää tehdä niille jotain jos siltä tuntuu.
 
Laiskuus on tässä suuressa osassa..
 
Niinkuin sanoin, minusta ei vaan maksa vaivaa alkaa kokeilemaan eri mikkisettejä saatuun hyötyyn nähden. Monet ovat varmasti erimieltä.
 
Jos kuplavolkkariin vaihtaisi nissanin tekemän VTX-CT huippumoottorin, niin ei se olisi enää "the kupla", ei lähellekkään - if you know what I mean..

FensonGibder: Laiskuus on tässä suuressa osassa..
 
Niinkuin sanoin, minusta ei vaan maksa vaivaa alkaa kokeilemaan eri mikkisettejä saatuun hyötyyn nähden. Monet ovat varmasti erimieltä.
 
Saatu hyötyhän voi olla monissa tilanteissa aivan järjetön: tunkkaisesta ja elottomasta ritsasta tuleekin yhtäkkiä heleä ja raikassoundinen - tai vastaavasti ylikirkkaasta ja pistävästä kitarasta onkin saatu oikein tasapainoisen ja musikaalisen kuuloinen soitin: tämä kaikki pelkästään mikkejä vaihtamalla.
 
Jos kuplavolkkariin vaihtaisi nissanin tekemän VTX-CT huippumoottorin, niin ei se olisi enää "the kupla", ei lähellekkään - if you know what I mean..
 
Nyt selvästikkään sä et "knowwaa" mitä me "meanataan": kun nimenomaan tässä monet ovat vaihtaneet kitaroihinsa mikkejä sen takia, että päästäisiin LÄHEMMÄS sitä alkuperäistä ajatusta kyseisessä kitarassa, koska monien klassikkomallien reissue-painoksissa on tehty kummallisia ratkaisuja nimenoman mikkien kohdalla. Eli vaihdetaan sieltä kuplasta se riisikuppimoposta pöllitty härveli pois ja pannaan tilalle alkuperäinen saksalaisvalmisteinen 1,3-litrainen hyrisemään.

Jucciz: Saatu hyötyhän voi olla monissa tilanteissa aivan järjetön: tunkkaisesta ja elottomasta ritsasta tuleekin yhtäkkiä heleä ja raikassoundinen...
 
Musta taas olisi järjetöntä ostaa tunkkainen ja eloton ritsa kaupasta alun perin..

FensonGibder:
Epiluuri lähti kyllä aikoinaan tämän takia. Eli tuskin mikkejä vaihtamalla tuosta olisi tullut TÄYDELLINEN SOITIN.
 
Olikohan tämä piikki allekirjoittanutta kohtaan?
 
Mulla tosiaan on yksi epiluuri LP tsekkituotantoa mikä juurikin mikkien vaihdon jälkeen ja vähän virittimien ,satuloiden ja tallan jälkeen ihan kelpo varalaite suht ok hintalaatusuhteella tatsin suhteen mutta ei kuitenkaan puiden osalta ihan samaa napakkuutta omaa kuin gibbonin omat tuotteet.
 
pikkupimppauksella kuitenkin sain siitä ihan kelvollisen.
 
Niij, ja totuden nimissä eihän epiluurista voikaan saada täydellistä, kelvollisen ehkä....
 
gibsonista ja fenderistä täydellisen saaminen luulisi olevan helpompaa.
 
vaikka eihän täydellistä ole olemassakaan, vähän niinkuin naisten kanssa , parempi tyytyä siihen joka edes hiukan sietää sinua, vikoinesi:=) ..ei se vaihtamalla parane... kouluttaa voi yrittää muta ainoa jota pystyt oikeasti muuttamaan on itsesi.

pekurides: Olikohan tämä piikki allekirjoittanutta kohtaan?
 
Hehe, ei.
 
Tuo epi LP oli ensimmäinen tutustumiseni humpparimaailmaan. Sittenkun tuli ikää ja rahaa niin ostin gibbonin stankun (BB-mikeillä) ja epin mikkien huono erottelevuus kävi ilmeiseksi.

Pirun näpsäkät mikit noi P90:t LP:ssä. Tykkään kovasti.
 
Yleisesti, en oo nähnyt mitään syytä lähteä päivittämään Gibsonin omia orkkismikkejä muihin.

rheinone: Pirun näpsäkät mikit noi P90:t LP:ssä. Tykkään kovasti.
 
Yleisesti, en oo nähnyt mitään syytä lähteä päivittämään Gibsonin omia orkkismikkejä muihin.
 
ögrii!
 
Tykkään kovasti VOS'56 P90:illä.
 
Murakkaa - Shuoshittelen!

Pistänpä nämä Tonequestin PAF-numeroiden linkit tännekin, jos kiinnostaa ja joku ei ole vielä lukenut. Varoitus: TQ on juurikin sitä hifistelyä, mutta kun sen skippaa, niin paljon noissa on ihan asiaakin, niin historiasta kuin mikkien suunnittelusta ja tekemisestäkin:
 
Originaalit: http://www.tonequest.com/pdf_pubs/TQRApr08_screen.pdf
Uusiotulkinnat: http://www.tonequest.com/pdf_pubs/TQRJan09_proof.pdf
 
Ensimmäisessä on tutkailtavana kuusi alkuperäistä '59 Les Paulia & PAF-mikkejä, ja jälkimmäisessä juttu uusioputiikki-PAF:ien suunnittelusta ja valmistamisesta + testailua ja muuta mikkijuttua.

rheinone: Pirun näpsäkät mikit noi P90:t LP:ssä. Tykkään kovasti.
 
Yleisesti, en oo nähnyt mitään syytä lähteä päivittämään Gibsonin omia orkkismikkejä muihin.
 
Khyl se vaan R-kutonen P-90 Lollareilla on parempi kun orkkisilla, tykker miiiii.

Les Fender: Khyl se vaan R-kutonen P-90 Lollareilla on parempi kun orkkisilla, tykker miiiii.
 
Mulla on nyt R6:ssa tallassa Sheptone ja kaulassa Gibsoni, ja Tullissa odottaa pari TV Jonesin P90:ä :)
 
Mikkejähän kannattaa toki vaihdella niin paljon kun kerkiää!

FensonGibder:
 
JRA:lle: lue mielipiteeni kohta 1, siinä se on sanottu - kokonaisuus rikkoutuu jos mikit vaihtaa toisiin. Monille tämä ei merkitse mitään, mutta mulle toi on tärkeää.
 
Hieman kummallisen kuuloinen rajoitus..entä sitten customina teetetyt kitarat? Useimmiten niihin määritetään mikit etukäteen, mutta jokainen puupalanen kun on yksilö, lopputulos on kahdella SPEKSEILTÄÄN identtiselläkin kitaralla aina hieman erilainen. Pitäisikö sellaisessakin kitarassa vain pitää uskollisesti kiinni alkuperäisistä mikeistä, jos vaikka maku sattuu muuttumaan? :)
 
Sarjatuotantokamppeista voin omalta osaltani kertoa esimerkkinä PRS McCartyn. Löysin sen käytettynä paikallisesta musaliikkeestä ja soittelin vehjeksellä kolme varttia. Leuka loksahti auki että tässä on perhanan hyvin soiva kitara; kevyt puiltaan, lämmin, selkeä ja voimakas soundiltaan. Ostin kitaran.
 
Kitara ehti olla minulla vajaan kaks vuotta ennenkuin vaihdoin mikit. Kitara soi todella hyvin ja varsinkin isommalla volumella laulaa lähes itsestään. Olin kuitenkin pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen että kitaran mikit eivät olleet minun käyttööni ihan sopivimmat. Halusin aggressiisemman atakin kuin mitä mikeillä oli tarjota (lisätrebleä ei voinut laittaa ilman että soundi muuttui väärällä tavalla riipiväksi), ja muummoassa lisää erottelevuutta.
 
Kitaran sointiluonne oli tässä vaiheessa jo tarkalleen tiedossa, joten kun laitoin BKP:n Tim Millsille sähköpostin, pystyin olemaan hyvin tarkka kitaran soundin kuvauksessa, sanomaan mikä nykyisessä mättää ja että mihin suuntaan halusin soundia ruuvata (John Sykesin soundi Whitesnaken 1987 -levyllä btw). Lopputuloksena oli kalibroitu setti BKP:n Cold Sweat -humbuckereita. Helvetin onnistunut lopputulos, juuri sitä mitä hainkin. Tallamikrofoni keraaminen, kaula alnico V.
 
Karmean off-topicin jälkeen päästään vielä takaisin itse aiheeseen. Keskustelun aloittaja listasi bändeissä myös Metallican. En ole SD Alnico II Pro:ta omistanut kuin Tokain LP:n kaulamikkinä, joten tallasta en osaa sanoa. Alnico II:n soundi (puhun magneetista) on lämmin ja pehmeä, ja tämä sitten ulottuu myös alapäähän tottakai. Se on pehmeä. Kannattaa päästä kokeilemaan kyseistä mikkiä LP:ssä, että onko se sitä mitä haet. Tottakai tämä riippuu kitarayksilöstä ja käytetystä vahvistimesta..
 
-Frankster

Frankster: Hieman kummallisen kuuloinen rajoitus..entä sitten customina teetetyt kitarat?
 
ei se itseasiassa ole kummallista koska itse speksatut kustom-kitarat ei kiinnosta nekään.