Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Zousi: Löytyi! - http://www.muzicforums.com/110661-post61.html
 
No hohhoijaa, olipahan melkonen lista taas.

Zousi: Löytyi! - http://www.muzicforums.com/110661-post61.html
 
Hohoh kylläpä repeilin tälle listalle. Huhuh, mitä nuo metalcore-ukkelit ja Pelle-Hermanni tuolla tekee? Sentään on huomioitu oikein J. Waters, joka on epäilemättä maailman kovimpia trash-rytmikitaristeja...

Shredator: Hohoh kylläpä repeilin tälle listalle. Huhuh, mitä nuo metalcore-ukkelit ja Pelle-Hermanni tuolla tekee? Sentään on huomioitu oikein J. Waters, joka on epäilemättä maailman kovimpia trash-rytmikitaristeja...
 
Kuka on Pelle-Hermanni?

Parasite: Kuka on Pelle-Hermanni?
 
Veikkaisin Dragonforcen kitaristia Herman Li?

Kerpele: Veikkaisin Dragonforcen kitaristia Herman Li?
 
Kah, niimpä tietysti.

Kerpele: Veikkaisin Dragonforcen kitaristia Herman Li?
 
Onko se huono kitaristi kun ei kerran tuonne kuulu?

Sir Henri: Onko se huono kitaristi kun ei kerran tuonne kuulu?
 
Mun mielestä ainakin vähän samaa sarjaa ku Broderick, "onhan se nopea, mutta...".

Parasite: Mun mielestä ainakin vähän samaa sarjaa ku Broderick, "onhan se nopea, mutta...".
 
Tosin Hermannia ja Broderickia ei voi oikein verrata edes keskenään. Broderick on oikeasti todella kova kitaristi (joskaan ei pääse Megadethissa oikeuksiinsa), kun taas Dragonarsen ripeltäjien työskentely on kauheaa kuultavaa, varsinkin livenä. Tilutukset ei irtoa sinne päinkään. Lisäksi niillä tuntuu olevan keikoilla joku autotuneri jatkuvasti päällä, arghh...

Kannetaanpa korsi tähänkin kekoon...
 
Muutama viikkoko tätäkin on tullut jo kuunneltua, aika juoksee. Pääosin fiilikset ovat hyvät, parhaimmillaan loistava levy!
 
Jotenkin nuo Youthanaisimmat biisit, 44 Minutes ja How the Story Ends, vain kolahtavat parhaiten. Ainut mikä ei ota sytyttääkseen on Bite the Hand, joka on vain liian valjun tuntuinen. Pienellä fiksaamisella siitä olisi voinut saada vaikkapa edes seuraavan biisin, eli Bodies:n tasoista jälkeä.
 
Pari seikkaa mitkä tuntuu vaikuttavan levyn yleisilmeeseen negatiivisesti ovat kitarasoolot (täälläkin jo niin parjatut) ja oikiastaan ensimmäistä kertaa ikinä laulumelodiat, tai niiden puute. Kitarasooloista on nyt puhuttu niin palijon, että voin sanoa olevani valtavirran mukana mielipiteineni tässä asiassa. Laulut tökkii siinä mielessä, että liian paljon on biiseissä turvauduttu semmoiseen angstiseen melkeinpä puheen omaiseen lauluun. Kyllähän sitä Mustainella aina on ollut muttei tämmöisessä mittakaavassa; nyt kun tuntuu että vain parissa hassussa kappaleessa olisi kuultavana Mustainen niin tunnistettavaa narisevaa melodista laulua.
 
Mutta kokonaisuudessa levy tuntuu tällä hetkellä tämän vuosituhannen puolella julkaistuista Megadeth-levyistä parhaimmalta. UA rupesi vähän tökkimään jonkin ajan jälkeen, ja nyt tuolta levyltä huomaa skippailevansa biisejä vähän liikaa. TSHF kärsii vähän tasapainottomuudesta, ja TWNAH on nyt vain pirun tylsä. Saas nähä, harmi että Paradise Lost julkaisi juuri uuden levynsä, taitaa Megadeth jäädä taas 2007 vuoden tapaan meikäläisen listoilla englesmannien jälkeen kakkoseksi vuoden metallilevy-kategoriassa...

Laitetaanpa oma korsi kekoon biisiarvosteluina:
 
1. Dialectic Chaos
 
Ihan toimiva aloitusbiisi, n. 1:30 kohdalla alkavat soolotiluttelut+harmoniat toimii erittäinkin hyvin. 4/5
 
2. This Day We Fight!
 
Kuten jo edellä mainittiin, on kyseessä vähän perushuttua eli tätä ns. "levyn täytettä" Keskinkertainen Megadeth-biisi siis kyseessä, mutta kyllähän sellainenkin ansaitsee 3/5
 
3. 44 Minutes
 
Biisin alku on perinteistä Megadeth-laatua, ja lupaileekin enemmän kuin mihin kappale loppujen lopuksi pystyy. Laulu on vähän liian puhemaista (vaikka eipä laulumelodiat se Megadethin vahvin osa-alue ikinä ole ollutkaan). Lopun soolot ihan toimivia, mutta ei kuitenkaan mitään tajuntaa räjäyttävää. 3/5
 
4. 1,320
 
Nyt ollaan Megadethin sielussa, ytimessä ja sydämessä. Alkuriffi on kuin Rust In Peacelta ja sama meno jatkuu myös biisin muissa osioissa. Kyseessä ei suinkaan ole haikailua vanhan perään (kuten aiempi arvostelija hereettisesti väitti!), vaan suoraa jatkumoa vanhalle laatutavaralle. Lopun soolot eivät kyllä aivan yllä samalle tasolle kuin biisin aiemmat osat, mutta ei ne mitään jöötiäkään ole. 5/5
 
5. Bite the Hand
 
Mahdollisesti levyn huonoin biisi, mutta se ei kyllä ole paljoa kun Megadethista puhutaan. Kuten Suen arvostelussa tästä levystä todettiin, Megadeth on kuten pizza tai seksi, huonoimmillaankin se on varsin toimivaa. Riffit ei pahemmin iske, ja biisi on aikalailla saman jankkausta. Lopussa taas soolotiluilua, joka ei ainakaan biisiä paranna. 3/5
 
6. Bodies
 
Tässä ollaan omasta mielestäni hieman Countdown to Extinctionin jalanjäljillä, mutta ei kyllä Bodies mahdu täyttämään CtE:n saappaita. Myöskin levyn jonkinlainen täytebiisi joka ei tarjoa mitään säväyttävää. 3/5
 
7. Endgame
 
Varsin toimiva biisi, jossa riffi ei ole monimutkainen mutta sitäkin jämäkämpi ja toimii laulun suunnannäyttäjänä kuin Petterin nenä pukille pimeässä. Biisi nostaa hyvin tahtiaan 1:30 kohdalla, ja siitä eteenpäin seurataankin taas poikien kitarataituruutta mahdollisesti jopa hieman liiaksikin asti. Mutta osaavathan he hommansa! Tässä biisissä on omasta mielestäni ehkäpä levyn parhaat soolomelodiat. 4.5/5
 
8. The Hardest Part of Letting Go...Sealed With a Kiss
 
Levyn. Paras. Biisi. Ja mitä Broderickin taitamattomuuteen tulee, niin Suen haastattelussa hän sanoi että kyseinen kappale on ainakin osaltaan hänen aikaansaannostaan. Wikipediassa kappaleen tekijöiksi näkyy merkityn Mustaine sekä Broderick yhdessä, Mustainen nimi ensimmäisenä, onhan hän Mika Häkkinen (ja näköjään Vladimir Putinkin, Davesta on moneksi!) Ainut levyn hitaampi biisi ja ehkäpä sen takia toimiikin niin hyvin, loistavine akustisine melodioineen. Tästä kappaleesta löytyy sitäpaitsi jopa laulumelodiaa, ja vieläpä toimivaa sellaista. 1:50 kohdilla alkava itämaisfiiliksillä sävytetty riffi tuo mieleen In My Darkest Hourin, ja se on jo paljon, onhan IMDH mielestäni yksi bändin parhaista biiseistä 5/5
 
9. Head Crusher
 
Ensimmäinen biisi jonka levyltä kuulin Radio Rockin rautaa vai roskaa äänestyksen kautta. Ei iskenyt silloin, mutta nytpä iskeekin. Osoitus siitä, että kuunteluympäristöllä on merkitystä (autoradio vs. kotona kuulokkeilla). Edelleen perinteistä Megadeth-junnausta, mukavan nopeatempoinen jyräys edellisen hitaan balladin jälkeen. Soolokin tällä kertaa ihan toimiva, hieman vaan tässä vaiheessa levyä alkaa jo puuduttaa tämä "jätetään biisin loppuosa tiluttelulle" - kaava. 4/5
 
10. How the Story Ends
 
Toimiva tsipale tämäkin, lyhyet melodiset osuudet sopivat kokonaisuuteen oikein hyvin. Kerrankin myös soolo (siis se 2:30 alkava) tuntuu olevan yhtenäinen osa kappaletta, eikä sitä ole vaan ympätty biisin loppuun, jotta kappaleille ja levylle saataisiin lisäpituutta. 4/5
 
11. The Right to Go Insane
 
Tämä on sitten selkeästi tätä uudempaa Megadeth-tuotantoa, mutta toimiihan se silti. Riffi on kaikessa yksinkertaisuudessaan toimiva mylly, joka jauhaa kuin tuulimylly syysmyrskyllä, ja riffin puolesta kappale erottuukin levyn muista biiseistä positiivisella tavalla. Aivan kelvollinen lopetus levylle, tosin ehkä itselle joku hitaampi värssy olisi sinetöinyt levyn paremmin. Ja löytyyhän sitä lopun tilulilu-sooloilua tästäkin biisistä. Ehkä onkin sopivaa lopettaa levy siihen, mitä se suurimmaksi osaksi sisältääkin: Tilutteluun. 4/5
 
Yhteenveto: Tasavahva Megadeth-pläjäys, joka sisältää liikaa melodisesti (ei suinkaan teknisesti, sillä taitoa heiltä kyllä löytyy) keskinkertaista soolottelua. Itsekin Friedmanin Megadeth-ajoista varsinkin soolottelun puolesta eniten pidän, ja tämän levyn soolot jättivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta katsomaan kaihoisasti sitä kun mummo ripustaa vauvoja pyykkinarulle.
 
Levy on kyllä paljon tasaisempi laadultaan kuin United Abominations, tosin kuten aiemmin mainittiin, minustakin UA:lla ehkä on parempia yksittäisiä biisejä. Kokonaisarvosanana tälle levylle antaisin 4/5, tarkemmin 8.5/10, vielä tarkemmin 87/100.

(vaikka eipä laulumelodiat se Megadethin vahvin osa-alue ikinä ole ollutkaan)
 
Mitääh?
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Laulumelodiat ovat toki eri asia kuin lauluääni tai se, että osaako Dave laulaa livenä vai ei.
 
Megadethilla on ollu Countdownista asti hyviä laulumelodioita.

Alegre: Laulumelodiat ovat toki eri asia kuin lauluääni tai se, että osaako Dave laulaa livenä vai ei.
Tuossa Megadeth - The Greatest Hits: Back to the Start-levyn mukana tuli DVD, josta löytyy live-kamaa Fillmoren keikalta. Laulu kuulostaa karmealta Holy Wars... The Punishment Duen kohdalla.
 
Kyllähän se on niin, että studiossa äänitetty Daven laulu-ääni kuulostaa mukavemmalta korvassa, kuin live-ääni.

Osaakos kukaan kertoa mitä kaikkea näissä uudelleen miksatuissa Peace Sellssissä ja Youthanasiassa on oikein muokattu?

Bugi: Osaakos kukaan kertoa mitä kaikkea näissä uudelleen miksatuissa Peace Sellssissä ja Youthanasiassa on oikein muokattu?
 
Peace Sellsillä mun mielestä ainakin Wake Up Deadin "You die!"-huudot kuulostaa vitun paljon latteammilta remasteroidussa versiossa.

Bugi: Osaakos kukaan kertoa mitä kaikkea näissä uudelleen miksatuissa Peace Sellssissä ja Youthanasiassa on oikein muokattu?
 
Ainakin rumpusaundit.

Bugi: Osaakos kukaan kertoa mitä kaikkea näissä uudelleen miksatuissa Peace Sellssissä ja Youthanasiassa on oikein muokattu?
 
Muistaakseni ainakin Peace Sellsin uusintapainos on masteroitu selvästi kovaäänisemmäksi kuin alkuperäinen, sitten on ainakin nuo edellämainitut rumpusoundit. Voin olla väärässäkin tuon äänenvoimakkuuden suhteen, mutta tällainen mielikuva mulle jäi, kun pari vuotta sitten vertailin kaverin kanssa alkuperäiselle levytykselle uskollista painosta ja tuota uudelleenmiksattua painosta.

Youthanasian reissuesta taisi rytmimuna jäädä veke kokonaan(?). Kuka se Mustaine oikein luulee olevansa?

Arkka: Youthanasian reissuesta taisi rytmimuna jäädä veke kokonaan(?). Kuka se Mustaine oikein luulee olevansa?
 
Train Of Consequencesin alusta puuttuu tahtinaputus remasteretissa.