Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Haulla ei oikein löytynyt, eli kysytäänpä:
 
Tuli röydettyä kitara lattialle. Maalia sekä hiukan lakkaa lohkesi iloisesti irti noin puolen pikkurillin kokoinen kaistale. Millähän aineella tuo kannattaisi korjata ettei mahonkirunko lahoa?

Jos on selluloosalakkaa pinnassa niin paikkaus onnistuu ehkä
 
Jos jotain "nykyaikaista" tavaraa niin lopputuloksen virheettömyydestä ei kannata haavella jos ei vedä ympäri uusiksi
 
tästä varmaan asiantuntevammat jatkaa
 

 
Mitä turhaan stressata jos soitin pelaa eikä ole aikomusta myydä

Kumiankka: Mitä turhaan stressata jos soitin pelaa eikä ole aikomusta myydä
 
Lähinnä se lahoaminen tuossa, onko se sitten kuinka todennäköistä/nopeaa? Kuitenkin sen verran kiva keppi, ettei viitsi pilaannuttaa ennen aikojaan.
 
Niin ja tosiaan ulkonäkö ei ole se tärkein seikka, kunhan vain pysyy kunnossa.

Pikaliima on hyvä korjausaine lohkeamille. Kynsilakka toimii myös jos haluaa oikein väriä pintaan.

En ole koskaan kuullut, että kitara olisi alkanut lahota tai muuten kompostoitua isonkaan kolhun vuoksi.

Mahonki lahoaa aika nopeasti JOS säilytät kitaraa kosteaa maata vasten vaikka yhden kesän. Kyllä siinä silloin jo jonkinlaista lahottajaa näkyy. Jos säilytät kitaraasi sisätiloissa ja suht kuivassa, ei laho iske.
Marko

Torniojaws: Haulla ei oikein löytynyt, eli kysytäänpä:
 
Tuli röydettyä kitara lattialle. Maalia sekä hiukan lakkaa lohkesi iloisesti irti noin puolen pikkurillin kokoinen kaistale. Millähän aineella tuo kannattaisi korjata ettei mahonkirunko lahoa?
 
Minusta tuollaisia kolhuja on aivan turhaa korjata.
 
Puun lahoaminen vaatii aivan erityisen otolliset olosuhteet, joihin kitaraa harvoin saatetaan. Paras tapa säilyttää kosteudeltaan ja lämpötilaltaan vakioiduissa olosuhteissa sekä valolta suojattuna (ja asennossa jossa kaulaan ei kohdistu jännitystä). Ns. huoneolosuhteet ovat hyvät, ja jos mahdollista lämmityskaudella on ilmankostutin.
 
Kun kitaroita kuljetetaan asianmukaisessa kovassa laukussa, ja on oletettavaa että kosteus / lämpötila on kuljetuksen aikana muuttunut, laukkua pidetään suljettuna kunnes lämpötila on tasoittunut.
 
Tämän jälkeen kansi avataan hieman raolleen, niin että ilma pääsee tasoittumaan laukun sisällä.
 
Kun kitara on sopeutunut kokonaan uuteen "ilmastoon", se voidaan ottaa laukusta.
 
Puu on käytännöllisesti katsoen ikuinen materiaali, joka kestää rajuakin ajoittaista kosteutta ja lämpötilan muutoksia erittäin hyvin, mutta suuret muutokset kosteudessa ja lämpötilassa ovat kylläkin musiikki-instrumentille ikäviä, koska pienikin puuosien asennon tai koon muuttuminen vaikuttaa vireeseen, intonaatioon ja soitettavuuteen.
 
Kitaran pintakäsittelyn funtionaalinen tarkoitus on lähinnä hidastaa kosteuden ja lämpötilan muutosten vaikutuksia kitarassa sekä suojata puun pintaa soittajan käsistä tulevaa likaa ja hikeä vastaan. Lakkapinnassa olevia kolhuja ei mielestäni ole mitään syytä silti korjata, koska niillä ei ole mitään olennaista merkitystä.
 
Jos kolhu vaikuttaa kitaran ulkonäköön, ja se koetaan haitaksi niin sitten jollain kikalla tosiaan sitä voi siistiä.
 
Yleisempää on, että kitaroissa on liian paljon ja "hengittämätöntä" lakkaa, joka vain tukkii sointia ja estää puuta vanhenemesta, ja naarmut ja kolhut voivat olla soinnille jopa eduksi.
 
Ainoa asia, mikä mielestäni kannattaa ottaa huomioon, on se, että jos joskus (vaikkapa kerran kahdessa vuodessa) kitaran pintaa pyyhitään kostutetulla (siis hyvin nihkeäksi väännetyllä) liinalla, niin pintavauriotunutta osaa kannattaa välttää (kuten myös elektroniikkaa ja korrosioherkästä materiaalista valmistettuja metalliosia), ja jättää siihen ympärille turvamarginaali, joka viimeistellään kuivapyyhinnällä. Kitara kannattaa pyyhiä kuivalla pehmeällä liinalla aina soiton jälkeen.
 
Itelläni oli mahonkikitaran runko saanut tuollaisen aikamoisen tärskyn tuonne selkäpuolelle ja se oli hiukan jopa haljennut, ja siksi kitarajakin ruuvit olivat löysät. Laitoin siihen lohkeamaan hiukan sahapuruja ja erikeeperiä, ja hiottuani varovasti tuota liimaknööliä, peitin korjauksen (hyvin rajatusti) spray-maalilla.
 
Korjauksen yhteydessä muuten itse lakkapinta lohkesi vielä lisää, mutta nukun silti yöni ihan hyvin.
 
Edessä on samanlainen lommo, mutta koska siinä ei ole ruuveja en tee sille mitään. Se lommo on muuten ollut siinä kohta kolmekymmentävuotta ja aina mä olen ihmetellyt että mitä puuta se mahtaa olla se kansi, kun ei se oikein vaahteralta näytä. Ihan kauheasti ei siis haittaa ole tuosta ollut.

Melkosta hifistelyä tuntuu olevan monella tuon kans. Ei se kitara siitä mihinkään lahoa normaalissa käytössä. Muutenkin huvittaa lukea tosta kitaran säilyttämisestä juuri oikeanlaisissa olosuhteissa, ettei se vaan hajoais, kun olen henkilökohtaisesti todistanut monesti kuinka ne talvella tulee maahan isossa kontissa ihan umpijäässä ja miten sattuu päällekäin ladottuina.
 
Itse olen kerran poistanut vesiliukoista petsiä pähkinäpuisen basson rungosta pistämällä sen LÄMPIMÄÄN SUIHKUUN! Ei mennyt rikki, eikä muutenkaan kärsinyt operaatiosta millään tavalla. Ei kannata stressata tollasesta.
 
Kolhut tekee hyvää. Mitä enemmän soittimessa kolhua, sitä kovempi jätkä.

Jos kitaran kaulaan tulee kolhu(alapuolelle, niin että lakkapintakin menee skeidaksi), niin voiko sitä mitenkään entrata? Jos hioo vaikka hiomapaperilla? Mutta sittenhän lähtee myös lakka, ja kaula ohenee jonkun verran. Ei ole onneksi käynyt näin, mutta alkoi pelottaa, jos kävisi.

Brownie: Jos hioo vaikka hiomapaperilla? Mutta sittenhän lähtee myös lakka, ja kaula ohenee jonkun verran.
 
Sitä joutuu hiomaan ihan homona että kaula ohenee.

Don Felder: Sitä joutuu hiomaan ihan homona että kaula ohenee.
 
Oheneehan se lakan paksuuden verran vaikka vaan heterona hioisi. Mutta ainahan tuommoiset jäljet voi jollain aineella täyttää, jos haittaavat. Tuskin kannattaa menettää yöuniaan, vahinko ei ole peruuttamaton.

Puuta voi koittaa turvottaa lommon kohdalta vedellä ja lämmöllä. Pieniin kolhuihin toimii. Märkä kangas tms lommon päälle ja vaikka kolvilla päälle.

Moi.
 
Kefiiri: Mutta ainahan tuommoiset jäljet voi jollain aineella täyttää, jos haittaavat.
 
Totta, itse olen vähmmän vaativisa korjauksissa käyttänyt epoksia tai jo vajaa vuosikymmen sitten tässä ketjussa ehdotettua pikaliimaa.
Riippuen korjattavasta pintakäsittelystä.
 
Aina kannattaa kuitenkin ensin kokeilla johonkin vähemmän näkyvään kohtaan.
Etenkin jos korjattava pintakäsittely ja korjausaine eivät ole samaa tavaraa, tai jos korjattavan aineen koostumus on mysteeri (vaikkapa kynsilakka).
 
Esimerkiksi tuo ylläoleva perseily aiheuttaa ainoastaan sen että pintakäsittelyssä on lommon lisäksi ainakin kankaan tekstuuri, ellei ole vielä mittavamminkin pilalla kun sealeri kiehahtaa.
Mutta, kuka mistäkin syttyy :/.
 
T:Samuli

Jeszse: Märkä kangas tms lommon päälle ja vaikka kolvilla päälle.
 
Tämä yhdistelmä varomattomasti käytettynä saattaa aiheuttaa palovaurion.
 
Terveisin nimimerkillä:
Kaikki ruoka näyttää ja maistuu samalta kun sitä kypsentää liian kauan:)

Märkä kangas silitysraudan tai kolvin kanssa kyllä toimii ällistyttävän hyvin käsittelemättömän tai petsatun puun lommojen oikaisussa. Mutta lakan kaltaisen höyryä läpäisemättömän pinnan kanssa on tietysti riski, että tulee jotain hämminkiä.

Täytyy linkittää aiheeseen sopiva Kitaratohtorin lakkalohkeaman paikkaus... riittäähän näitä netissä, mutta tässä huvitti tuo vintagelohkeamien restaurointi:
 
https://kitaratohtori.org/2015/11/15/lakan-lohkeama-gibsonissa/

Don Felder: Tämä yhdistelmä varomattomasti käytettynä saattaa aiheuttaa palovaurion.
 
Terveisin nimimerkillä:
Kaikki ruoka näyttää ja maistuu samalta kun sitä kypsentää liian kauan:)
 
Joo, no lisättäköön nyt varmuuden vuoksi sitten että kuumien asioiden äärellä kandee olla varovasti.

Jeszse: Joo, no lisättäköön nyt varmuuden vuoksi sitten että kuumien asioiden äärellä kandee olla varovasti.
 
Ettei haaroja polta.