Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Torniojaws: Haulla ei oikein löytynyt, eli kysytäänpä:
 
Tuli röydettyä kitara lattialle. Maalia sekä hiukan lakkaa lohkesi iloisesti irti noin puolen pikkurillin kokoinen kaistale. Millähän aineella tuo kannattaisi korjata ettei mahonkirunko lahoa?
 
Minusta tuollaisia kolhuja on aivan turhaa korjata.
 
Puun lahoaminen vaatii aivan erityisen otolliset olosuhteet, joihin kitaraa harvoin saatetaan. Paras tapa säilyttää kosteudeltaan ja lämpötilaltaan vakioiduissa olosuhteissa sekä valolta suojattuna (ja asennossa jossa kaulaan ei kohdistu jännitystä). Ns. huoneolosuhteet ovat hyvät, ja jos mahdollista lämmityskaudella on ilmankostutin.
 
Kun kitaroita kuljetetaan asianmukaisessa kovassa laukussa, ja on oletettavaa että kosteus / lämpötila on kuljetuksen aikana muuttunut, laukkua pidetään suljettuna kunnes lämpötila on tasoittunut.
 
Tämän jälkeen kansi avataan hieman raolleen, niin että ilma pääsee tasoittumaan laukun sisällä.
 
Kun kitara on sopeutunut kokonaan uuteen "ilmastoon", se voidaan ottaa laukusta.
 
Puu on käytännöllisesti katsoen ikuinen materiaali, joka kestää rajuakin ajoittaista kosteutta ja lämpötilan muutoksia erittäin hyvin, mutta suuret muutokset kosteudessa ja lämpötilassa ovat kylläkin musiikki-instrumentille ikäviä, koska pienikin puuosien asennon tai koon muuttuminen vaikuttaa vireeseen, intonaatioon ja soitettavuuteen.
 
Kitaran pintakäsittelyn funtionaalinen tarkoitus on lähinnä hidastaa kosteuden ja lämpötilan muutosten vaikutuksia kitarassa sekä suojata puun pintaa soittajan käsistä tulevaa likaa ja hikeä vastaan. Lakkapinnassa olevia kolhuja ei mielestäni ole mitään syytä silti korjata, koska niillä ei ole mitään olennaista merkitystä.
 
Jos kolhu vaikuttaa kitaran ulkonäköön, ja se koetaan haitaksi niin sitten jollain kikalla tosiaan sitä voi siistiä.
 
Yleisempää on, että kitaroissa on liian paljon ja "hengittämätöntä" lakkaa, joka vain tukkii sointia ja estää puuta vanhenemesta, ja naarmut ja kolhut voivat olla soinnille jopa eduksi.
 
Ainoa asia, mikä mielestäni kannattaa ottaa huomioon, on se, että jos joskus (vaikkapa kerran kahdessa vuodessa) kitaran pintaa pyyhitään kostutetulla (siis hyvin nihkeäksi väännetyllä) liinalla, niin pintavauriotunutta osaa kannattaa välttää (kuten myös elektroniikkaa ja korrosioherkästä materiaalista valmistettuja metalliosia), ja jättää siihen ympärille turvamarginaali, joka viimeistellään kuivapyyhinnällä. Kitara kannattaa pyyhiä kuivalla pehmeällä liinalla aina soiton jälkeen.
 
Itelläni oli mahonkikitaran runko saanut tuollaisen aikamoisen tärskyn tuonne selkäpuolelle ja se oli hiukan jopa haljennut, ja siksi kitarajakin ruuvit olivat löysät. Laitoin siihen lohkeamaan hiukan sahapuruja ja erikeeperiä, ja hiottuani varovasti tuota liimaknööliä, peitin korjauksen (hyvin rajatusti) spray-maalilla.
 
Korjauksen yhteydessä muuten itse lakkapinta lohkesi vielä lisää, mutta nukun silti yöni ihan hyvin.
 
Edessä on samanlainen lommo, mutta koska siinä ei ole ruuveja en tee sille mitään. Se lommo on muuten ollut siinä kohta kolmekymmentävuotta ja aina mä olen ihmetellyt että mitä puuta se mahtaa olla se kansi, kun ei se oikein vaahteralta näytä. Ihan kauheasti ei siis haittaa ole tuosta ollut.