Kitarat: soittaminen ›

aoeu: Voitteko heittää jotain tosia helppoja metallikipaleita, joita voisi opetella korvalta soittamaan.
 
Ihan spontaani vastakysymys: oisko se mahdotonta, jos opettelis ihan kaikenlaista musaa eikä vaan metallia? Metallilla aloittaminen ei välttämättä oo se kaikkein helpoin tie - eikä muutenkaan välttämättä kanna hedelmää tulevaisuutta ajatellen, jos nyt mikään soitanta tässä maassa näinä taantuman päivinä.

Kaipa siitä muutakin kun metallia voi soitella. Ihan täsmennykseksi olen kyllä kitaraa soitellut jo noin 5 vuotta, en kuitenkaan osaa edellenkään korvalta soittaa. :)
 
En ole varma mitä tuolla hedelmän kantamisella meinasit, ihan yksinään tässä makuuhuoneessa omaksi iloksi soittelen.

aoeu: Kaipa siitä muutakin kun metallia voi soitella. Ihan täsmennykseksi olen kyllä kitaraa soitellut jo noin 5 vuotta, en kuitenkaan osaa edellenkään korvalta soittaa. :)
 
En ole varma mitä tuolla hedelmän kantamisella meinasit, ihan yksinään tässä makuuhuoneessa omaksi iloksi soittelen.
 
Aloita opettelemalla pari Black Sabbathin biisiä, vaikkapa Heaven & Hell ja Iron Man. Sen jälkeen kuuntele niitä muita Sabbath biisejä, aika pitkälti kaikki noudattaa samoja kaavoja joten plokkailu helpottuu sitä mukaa kun vaan jaksat plokkailla eri biisejä ja riffejä. Mitä sujuvammin Sabbathit menee, sitä helpommin voit siirtyä vaikkapa Judas Priestiin, Iron Maideniin ja sitä kautta vaikkapa Metallicaan, Megadethiin sun muihin. Ideana se että aloitat niistä helpommista, etkä mistään yliteknisestä tilutuksesta.

Soita Paranoid!

Jucciz: ...helpoin tie - eikä muutenkaan välttämättä kanna hedelmää tulevaisuutta ajatellen, jos nyt mikään soitanta tässä maassa näinä taantuman päivinä.
 
Ai et kaikistako pitää tulla ammattimuusikoita täh?

Olenpa tässä jo hetken aikaa harrastanut biisen opettelussa sellaista, että soitan treenimielessä kaiken cleanilla. Kun hommat alkaa onnistua cleanilla, säröillä soittelu tuntuu sunnuntaikävelyltä. Samalla tekniikka ja tatsi paranee paljon.

opaa: Mä taas junnumpana soitin tuntikausia päivässä radion päälle. Yleensä sooloilin päästä, välillä blokkailin jonkun riffin tai melodian. Sointuja kuuntelin tosi paljon. Tekemällä oppii, sanon ma. Tärkeintä tietty on, että tekee mitä tekee, niin jos korvakuulolta haluaa oppia soittamaan, niin keskittyy siihen kuuntelemiseen paljon.
 
Jälkikäteen ajatellen toi radiojuttu oli sairaan toimiva, siinä kun oppii kuuntelemaan kokoajan mitä musiikissa tapahtuu, miten soinnut muuttuu ja sen lisäksi oppii kuulemaan mitä niiden päälle voi soittaa. Jos yksin pelkkiä asteikkoja ja murtosointuja soittaa, niin vaikka höristelisi korvia kuinka, niin elävän musan päälle (tahi blokatessa) niitä voi olla vaikea yhdistää. Näin luulen.
 
Samaa tulee joskus tehtyä ja aijai kun sen vaikutuksen melodiatajuun kuulee nopeasti! Suosittelen minäkin. :)

Vladi: Olenpa tässä jo hetken aikaa harrastanut biisen opettelussa sellaista, että soitan treenimielessä kaiken cleanilla. Kun hommat alkaa onnistua cleanilla, säröillä soittelu tuntuu sunnuntaikävelyltä. Samalla tekniikka ja tatsi paranee paljon.
 
Mä en monesti jaksa ees pistää kitaraa vahvistimeen kiinni. Iteasiassa en ikinä pistä kun treenaan. Joskus kun seku vaan jammailen, niin saatan soitella hiljasella jotain vahvistimen läpi, mutta monesti teen senkin ilman vahvaria. En oo varma mistä johtuu, mutta mulla toi kitara soi tosi voimakkaasti unpluggedina. Se on tollanen LTD F-250 ja 011-kielet. :)

January: Mä en monesti jaksa ees pistää kitaraa vahvistimeen kiinni. Iteasiassa en ikinä pistä kun treenaan. Joskus kun seku vaan jammailen, niin saatan soitella hiljasella jotain vahvistimen läpi, mutta monesti teen senkin ilman vahvaria. En oo varma mistä johtuu, mutta mulla toi kitara soi tosi voimakkaasti unpluggedina. Se on tollanen LTD F-250 ja 011-kielet. :)
 
Juu, itse soittelen kans monesti ilman, ainakin sen jälkeen kun kerrostalossa on hiljaisuusaika. Tehokasta sekin.

Jucciz: Hyvä pointti opaa:lta. Ei vaan tunnu toimivan nykynuorilla tuo radion päälle soittelu kun pitäis ensin olla tablat (sic) nenän edessä, jotta voisi kokeilla yhtään mitään.
 
Älä yleistä! Itse aloitin korvakuulolta soittamisen kahden tai kolmen vuoden jälkeen kun kappaleihin mitä halusin soittaa ei yksinkertaisesti löytynyt mitään.
Pakko myöntää vaikka itse sanonkin että on kyllä kantanut hedelmää, nykyään jonkun iisin rallin saattaa blokata ensi kuulemalta radiosta.
 
Nykyään vaikka löytyisikin, en tabeihin sorru.

Mä olen nuotit oppinut jo ihan alkuluokkaikäisenä. Kun kitaraan siirryin, en tabulatuureista tajunnut mitään. Myöhemmin niidenkin tulkitsemisen opettelin. Teoriatieto on suht hyvällä mallilla ja korvallakin opettelen silloin tällöin, mutta miksi ihmeessä pitää pyörä keksiä uudelleen? Jos on olemassa nuotit tai tabulatuurit, kaivan ne esille, kuin alan nysväämään Rewindin kanssa.
 
Vaikka aktiivista (kitaran)soittoharrastusta on takana 17 vuotta, välttelen korvalla opettelua, koska se vain on helvetin hidasta. Aivan sama onko edessä nuotit taikka nuotit+tabulatuuri tai jokin omakehittämä oravannahkaviritelmä, kunhan oppii, osaa ja tietää mitä tekee.
 
Fakta on se, että soittamaan biisin oppii vain soittamalla. Sillä, minkälaisia apuvälineitä käyttää oppimiseen, ei ole kellään mitään sanomista. Yksilöitä ollaan ja jollekin sopii toinen tyyli ja toiselle toinen. Yhtälailla se konserttipianisti fuskaa nuoteista.
 
Hirveä haloo siitä, onko paperilla pallukka vai numero tai sekä että.

Toivottavasti tender.insanity tajusit sen, että biisin opettelussa korvakuulolta ei kaikkien mielestä ole kyse vain kyseisen biisin kahlaamisesta läpi mahd. nopeasti vaan ennen muuta korvakuulon kehittämisestä.
 
Itsensä kehittäminen ei oo sama asia kuin pyörän uudelleen keksiminen.

Itsehän olen sen verran laiska, etten pahemmin jaksa muiden biisejä opetella. Mieluummin teen niitä omia ralleja ja sitten yritän niitä saada bändille mahdollisimman paljon soittoon. Jotenkin paljon mielenkiintoisempaa.
 
Tosin, nykyisessä bändissä pakon sanelemana tuli opeteltua aiempaa tuotantoa toisenkymmenen biisin verran. Mutta ne meni sillä tavalla, että levy soimaan ja kitara kouraan. Pikkuhiljaa riffi kerrallaan kuuntelemaan ja kokeilemaan että menisikö vaikka näin. Ja sitten muutamia yksittäisiä kohtia varmistin aiemmilta jäseniltä, että miten menee.

Ensin pitää tehdä se kappale, ei ole mitään turhempaa kuin muiden tekemän musiikin soittaminen.
 
Mielipide

Credence: Ensin pitää tehdä se kappale, ei ole mitään turhempaa kuin muiden tekemän musiikin soittaminen.
 
Kyä näin on! Jazz-standardeja veivaavat muniinpuhaltelijat, tribuuttirokkarit, humppa-Esat, orkesterimuusikot ja vanhoja klassikkoja tutkivat oman tyylinsä jalostajat ovat kyllä aivan turhaa sakkia.

Credence: Ensin pitää tehdä se kappale, ei ole mitään turhempaa kuin muiden tekemän musiikin soittaminen.
 
Mielipide
 
Vähän eri meiltä. Ei bändiin tarvita kuin yksi jantteri joka osaa tehdä kappaleita. Leadkitaristin tarvitsee lähinnä kehittää ne leadiosuudet, ei koko kappaletta. Ellei sitten ole niin että kitaristi on samalla se säveltäjä. Muitten kappaleista voi oppia paljon erilaisia lickejä tai sointuja joita sitten käyttää omassa soitossa. Tietenkin lopullisena tavoitteena olisi hyvä olla oman musiikin tuottaminen esim. omien soolojen muodossa.

Ainoat biisit mitä joutuu itse nykyään opettelemaan, on omat vanhat ja vanhat bändibiisit. Helpoin tapa on äänittää ne koneeseen ja laittaa Wavosaur, looppaamaan osa tai vaikka sointu kerrallaan niitä.

Jucciz: Kaiken tämän kitarakeskeisen tekstin jälkeen olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että kitaristien pitäisi kuunnella todella paljon muiden soittimien osaajia, jotta saisivat ilmaisuunsa oikeasti jotain mielenkiintoista sisältöä. Valitettavan iso osa kitaristeista kuuntelee pelkkiä kitaristeja, ja samoja tylsiä juttuja kierrätetään ihan liikaa. Puhaltajilta ja jousisoittajilta kannattaisi opetella fraseerausta, basisteilta tyylikästä äänenkuljetusta, pianisteilta taas harmonisia juttuja ja luonnollisesti rumpaleilta ja lyömäsoittajilta rytminkäsittelyä. Olipa oma suosikkigenresi mikä tahansa, valtavasti hyödyllistä materiaalia löytyy jazzmusiikin puolelta, ja se on täysin sovellettavissa vaikka ääritekniseen murinaheviin.
 
Yhdyn Juccixeen äärimmäisen voimakkaasti. On masentavaa kuunnella samanlaisia kitaristeja samanlaisten kitaristien jälkeen. Ei ole mahdollista tehdä mitään uutta, jos ei ole valmis tutkimusmatkailemaan. Oma levyhyllyni koostuu pääosin metallista, mutta ei pää jaksa, jos päivästä toiseen päässä soi kissantappohevi. Itse yritän tuoda oman bändin materiaaliin epämetallisia elementtejä. Groovea ei opi metallista. Sitä paitsi jazz on hiton hyvää musiikkia.

strophe: Yhdyn Juccixeen äärimmäisen voimakkaasti. On masentavaa kuunnella samanlaisia kitaristeja samanlaisten kitaristien jälkeen. Ei ole mahdollista tehdä mitään uutta, jos ei ole valmis tutkimusmatkailemaan. Oma levyhyllyni koostuu pääosin metallista, mutta ei pää jaksa, jos päivästä toiseen päässä soi kissantappohevi. Itse yritän tuoda oman bändin materiaaliin epämetallisia elementtejä. Groovea ei opi metallista. Sitä paitsi jazz on hiton hyvää musiikkia.
 
Yksi iso probleemi on se, että kaupalliset radiot soittavat musiikkia erittäin yksipuolisesti.
 
Kun Yleisradiolla oli radiolähetysten monopoli, radiosta tuli klassista, kansanmusiikkia ja jonkin verran jazziakin. Kun Rock-radio aloitti 1970-luvun lopussa, myös sen musiikkitarjonta oli paljon korkeammalla profiililla kuin nykyään vastaavaa musiikkia esittävillä kaupallisilla radiokanavilla.
 
Nykyään myös musiikkia kuunnellaan huonoilla laitteistoilla: tietokoneella, korvalapuilla, autossa ja väärin säädetyillä subbari-asetuksilla.
 
Muusikot, jotka haluavat etsiä monipuolisempaa musiikkikulttuuripohjaa, joutuvat hakeutumaan sen pariin, kun esimerkiksi kaupalliset radiot yksipuolistavat tarjontaansa.
 
Tässä on musiikkikulttuurille hyvin suuri uhka. Jossain vaiheessa meille tulee musiikin tuottajasukupolvi, joka on kuunnellut vain tätä nykyistä tasajakoista, digitalisoitua ja balansoitua pörinää. Siinä vaiheessa musiikki on jo aika surkeassa jamassa.