Bassot ›

Siis olen tässä jo puolisen vuotta soittanut bassoa ja haluaisin opetella improvisoimaan paremmin. Yleensä soitan vaikka 6 eri nuottia eri järjestyksessä ja siitä ei tule mitään.
 
Miten voi opetella improvisoimaan?

Ota treeniohjelmaksi asteikot ja korvakuulolla biisien/melodiapätkien opettelu. Jossain vaiheessa huomaat kuinka melodiat löytyvät jonkun tietyn asteikon "sisältä" ja rupeat ymmärtämään joitain musiikin ilmiöitä, jotka toistuvat lähes joka paikassa.
 
Sitten kun asteikot ja korva on hallussa voit vaikka laulaen keksiä omia melodiapätkiä ja soittaa niitä perässä. Siitä seuraava askel onkin sen laulun pois jättäminen ja lennosta keksittyjen melodioiden soittaminen = improvisaatio.

Jos on kokemusta kitarasta tai koskettimista, helpottaa asiaa. Otat aluksi jonkun kolmisoinnun ja soitat sitä edestakaisin esim c-e-g-c-g-e-g-c... sitten otat siihen kaveriksi toisen soinnun samalla tavalla, ja sitten vielä kolmannen soinnun. Kolmen soinnun kiertoa vaihtelevalla tavalla jauhamalla pääsee jo hyvin alkuun. Jos tuntuu että alkaa mieli puutua niin erilaiset nuottien aika-arvotkin on keksitty. Taustalle metronomi tai rumpukone takomaan.

Jos haluat improvisoida bassolinjoja joihinkin biiseihin niin kannattaa tutustua musiikinteoriaan sen verran, että tietää soinnuista jotain. Soittamalla 1., 5. ja 7. säveltä oktaavin lisäksi bassolinjaan, saa jo aikalailla hyviä pompotuksia.
 
Tähänkin auttaa paljon soittaminen. Ajan myötä se improvisointi tulee helpommaksi ja luonnollisemmaksi.

Itse ainakin harjoittelin soittamalla levyjen ja radion mukana. Sitä jaksaa tehdä tuntikausia kun voi samalla kuunnella ohjelmaa ja huomio ei ole niin täysin uppoutunut pelkkään harjoitteluun ja puurtamiseen. Lisäksi siinä saa hyvän musiikillisen yleissivistyksen, riippuen tietysti mitä kanavaa kuuntelee.
 
Lisäksi kannattaa opetella hahmottamaan sävellajin "jännitteet" eli yksinkertaisimmassa muodossaan toonika-subdominatti-dominantti (I-IV-V). Kaikki länsimainen tonaalinen musiikki perustuu näiden jännitteiden rakentamiseen ja purkamiseen.

JoKo:
Lisäksi kannattaa opetella hahmottamaan sävellajin "jännitteet" eli yksinkertaisimmassa muodossaan toonika-subdominatti-dominantti (I-IV-V). Kaikki länsimainen tonaalinen musiikki perustuu näiden jännitteiden rakentamiseen ja purkamiseen.
 
Okei, mutta mitä on nämä "jännitteet"?
Kiitos! etukäteen.

Vaikeahko selittää ilman syvällistä musateoriaa mutta ideana tavallaan se miten normaaleissa sointukierroissa yks sointu "haluaa" johtaa toiseen. Eli soinnusta X mennään sointuun Y koska se kuulostaa luonnolliselta (soinnun X luoma jännite purkautuu Y:ksi) ja melodia, oli se improvisoitu tai biisiä varten mietitty virtaa soinnusta toiseen. Kyllä sen nopeasti oppii kuulemaan kun ääni tai kuljetus ei istu sointuun ja seuraavaan.

Okei, mutta mitä on nämä "jännitteet"?
Kiitos! etukäteen.
 
Kuuntele vaikka blueskiertoa, siinä se on yksinkertaisimmillaan: se viimeinen sointu ennen kuin kierto alkaa alusta on se minkä on ikäänkuin "pakko" purkautua siihen seuraavaan sävellajin perussointuun.
 
Jos sulla on piano, niin soita vaikka c-kolmisoinnun kaikki eri käännökset (ensin c alimpana äänenä, sitten e ja g) Huomaat miten soinnun luonne muuttuu vaikka sointu on kuitenkin sama c duuri koko ajan. Silloin kun alimpana on c eli soinnun perusääni niin se ikäänkuin lepää, muissa käännöksissä se haluaa liikkua johonkin suuntaan. Sitä basson soitto on oikeastaan melodisessa mielessä, olla se koko bändin soinnin alin sävel johon muut soittimet ja laulut vertautuu.

piano oli ja lähti kauan sitten :( mutta ymmärrän melkoisen hyvin mitä tarkoitatte.
eli esim. jos halutaan päästä E kielen vaapaasta D kielen 7 nauha väliin ei vain hypätä sinne kuin hevonen vaa laitetaan nuotteja väliin että saadaan siitä smooth(?) eli pistetään vaikka 3 ja 5 nauhavälejä mukaan että tulee:
G|-----------------|
D|-----------3-5-7|
A|-------3-5------|
E|-0-3-5----------|
karkeasti ajatellen? olenko oikeassa?
Ja kiitos kaikille!

n4ppul4: piano oli ja lähti kauan sitten :( mutta ymmärrän melkoisen hyvin mitä tarkoitatte.
eli esim. jos halutaan päästä E kielen vaapaasta D kielen 7 nauha väliin ei vain hypätä sinne kuin hevonen vaa laitetaan nuotteja väliin että saadaan siitä smooth(?) eli pistetään vaikka 3 ja 5 nauhavälejä mukaan että tulee:
G|-----------------|
D|-----------3-5-7|
A|-------3-5------|
E|-0-3-5----------|
karkeasti ajatellen? olenko oikeassa?
Ja kiitos kaikille!
 
Oikeassa osittain, oikeilla jäljillä varmasti. Improvisaatio muuttuu roiskimisesta melodiaksi siinä vaiheessa kun alkaa olemaan kartalla sen kanssa, mitä ääniä kuljetuksiin itseasiassa voi/kannattaa laittaa. Tämä riippuu siitä, missä soinnussa ja sävellajissa pyöritään.
 
Otetaans esimerkkinä tuo kuljetus, ja oletetaan että soitetaan normaalia duuri-bluesia E'stä. Tai olkoon vaikka funkia, samat linjat käy pitkälle. Oletetaan kanssa että muu bändi puskee sointuna E7 ja ollaan matkalla A-duuriin. Normaaliin E-duuriasteikkoon kuuluisi tietenkin E F# G# A H C# ja D# ja e, mutta koska tässä on nyt valittu seiskasointu, asteikon 7. sävel onkin D# sijasta D. En nyt kuolemaksenikaan muista mikä moodi se sitten on nimeltään kun noin käy, mutta pointtina siis että sointumekistä kannattaa ja täytyykin osata tulkita muutakin kuin pelkkä perussävel siinä vaiheessa kun lähtee ääntä kuljettamaan.
 
Nyt jos sitten miettiin tuota sinun kuljetusta vapaasta E'stä ylöspäin, törmätään parissa kohdassa ääniin, jotka eivät kuulu noihin E7 sopiviin ääniin ihan suoraan, lähinnä A3 ja D3 ja 5, siis C ja F ja G. Nopeasti luntaten ylempää näiden pitäis olla siis kaikkien ylennettyjä eli nauhanverran ylöspäin eli C#, F# ja G#. Eli esim
 
G|-----------------|
D|-----------4-6-7|
A|-------4-5------|
E|-0-4-5----------|
 
Kuitenkin pitää heti todeta että orjallisesti asteikon noudattamisesta tulee ennenpitkää tylsää, mutta toisaalta samalla on jo oppinut kuulemaan vähän mitä voi muuttaa kohtuullisen turvallisesti. Esimerkiksi jos tämä kuljetus on bluesia niin jos tuon ylemmän G# eli D6 ottaisikin geenä D5 niin se kuulostaisi itseasiassa fiksummalta. Toisaalta en menisi koskemaan C# a-kielellä, se sorahtaa korvaan heti jos muuttaa C'ksi.
 
Sitten vielä sointuvaihdon jälkimmäisestä soinnusta. Joskus voi olla terveellistä lähestyttäessä sointua poimia melodiaan mukaan siihen sointuun paremmin sopivia säveliä. Samaa esimerkkiä vielä jos oltaisiin menossa E7'sta A7 (jossa jälleen 7. sävel on palautettu G#'stä G'ksi), sopii D5 D7 varmasti paremmin kuin D6 D7. Onneksi valtaosassa musiikkia soinnut seuraavat toisiaan aika ennustettavissa kuvioissa, mikä myös aiheuttaa sen että kahteen vierekkäiseen sointuun sopivista äänistä valtaosa on samoja; normaaliin bluesiin voi soittaa käsittämättömän hienoja sooloja käyttäen pelkkää blues-pentatonista skaalaa jossa on siis kokonaista 6 eri säveltä. Kuitenkin mahdollisten eroavien äänten bongaaminen ja oikein käyttäminen tekee melodiasta jo melko kiinnostavan.
 
Tulipas pitkä, non-krapula-aamun energiaa.