Kitarat: soittaminen ›

Voitteko suositella lähinnä komppikitaran soittoon jotain hyvää yleisteosta (muutakin kuin suuri kitarakirja), jossa yleisimpiä komppitekniikoita käydään läpi esim. arpeggioista perinteiseen rämpytykseen ym.
Eli sellainen Complete paketti samojen kansien välissä.

Olen joskus tullut ostaneeksi tämän: http://www.nuotti.net/tuotteet/nuot … hm_guitar_-_the_complete_guide.html
 
Ihan "complete":ksi en tuota itse tituleeraisi, varsinkin erilaisiin komppikuvioihin olisi voinut satsata enemmän. Mutta niitä on tietysti paljon, ja tuon jatkoksi voi hommata tiettyihin musalajeihin keskitytteitä opuksia. Esim. saman kustantajan Latin Guitar-teoksesta tykkäsin paljon, siinä oli kivasti malliksi niitä rytmikuvioitakin.

Joku voisi sanoa, että Metallican Master of Puppetsin tabikirja :)

Torniojaws: Joku voisi sanoa, että Metallican Master of Puppetsin tabikirja :)
 
Voi vaikuttaa puristiselta, mutta ei helvetissä. Ajattelin tyyliin missä olisi eri tekniikoita laidasta laitaan esim. arpeggioista-funkyyn-populääri-countryyn jne. aiheeseen liittyvien lickien kera.

Torniojaws: Joku voisi sanoa, että Metallican Master of Puppetsin tabikirja :)
 
Heavy- ja downpickjyystöön kyllä tämä on hyvä johdatus. Mutta jos ajatellaan kaikkia tapoja millä komppikitaraa voi soittaa, niin tuo on hyvin suppea katsaus.

Minkä hiton takia käytät aikaa komppaamisen treenaamiseen, kun lopulta kuitenkin soolonsoitto (etenkin nopeus rajattuna hyvään makuun) ratkaisee taitosi kitaristina. Itse olen täysin tyytyväinen, että lähdin suoraan treenaa mm. Kirkin ja Yngwien lickejä sen sijaan, että oisin tuntikaupalla veivannut jotain A11b5 sointuja hikihatussa.

Pulsaattori: Minkä hiton takia käytät aikaa komppaamisen treenaamiseen, kun lopulta kuitenkin soolonsoitto (etenkin nopeus rajattuna hyvään makuun) ratkaisee taitosi kitaristina. Itse olen täysin tyytyväinen, että lähdin suoraan treenaa mm. Kirkin ja Yngwien lickejä sen sijaan, että oisin tuntikaupalla veivannut jotain A11b5 sointuja hikihatussa.
 
Päivän paras kommentti.

Pulsaattori: Minkä hiton takia käytät aikaa komppaamisen treenaamiseen, kun lopulta kuitenkin soolonsoitto (etenkin nopeus rajattuna hyvään makuun) ratkaisee taitosi kitaristina. Itse olen täysin tyytyväinen, että lähdin suoraan treenaa mm. Kirkin ja Yngwien lickejä sen sijaan, että oisin tuntikaupalla veivannut jotain A11b5 sointuja hikihatussa.
 
blastoff: Päivän paras kommentti.
 
Kai tuo oli kuitenkin vähintää puolitrollaus,
niinkuin vastauskin, toivottavasti.
 
Ei soolo biisiä tee, vaan kokonaisuus. Kaikki
ei (onneksi) ole "jimihenriksejä", vaan joku
haluaa vääntää hienoja komppikuvioita ja
joku haluaa jopa soittaa bassoa. `:-}
 
Kysyjälle en osaa kirjallisuutta neuvoa, mutta
maailmassa on paljon biisejä, joissa komppikitara
svengaa upeasti. Kuuntele ja opi, kyllä sitä
komppitaitoakin sentään arvostetaan.
 

 
Edit: typos

hyvä komppikitaristi on monen bändin selkäranka, tai ainakin iso osa sitä. Esim joku malcom young on aivan tajuttoman kova soittaja, sen soitto antaa pohjan veljelleen sooloilla ja pitää showta

Keith Richards

IJarro: Keith Richards
 
JACKPOT!
 
En ole varmaan mitään tai kenenkään muun komppeja soittanut niin paljon kuin juuri Keith Richardsin (avo G-vireellä) ja olen saanut siitä epäviralliselta taholta palautettakin, "jotta voisin kuulemma vaikkapa laajentaa tai soittaa välillä muutakin"...no näinhän se varmaan onkin :)
 
Näin ollen kääntöpuolena asiassa on myös se, että std. vireisen kitaran komppaus on jäänyt teknisesti hieman paitsioon shuffletusta lukuunottamatta...eli pientä päivitystä pitäisi harjoittaa.

Sanoi kuka vaan mitä sanoi, ni hyvän kompin päälle kaikki soolot kuulostaa hyvältä.
Tunnen monta kitaristia, jotka ovat reenanneeti niitä ja noita sooloja ja heittävät hatustakin ihan oivaa settiä. Silti, perus komppi jotenkin jumittaa. Groove puuttuu.
 
Itse basistina oon kitaralla lähinnä vaan kompannu ja rallatellu, mut pikkuhiljaa siinä oppii. Mieluummin veivaan tiukkaa komppia jahutkin vähän sooloa kuin toisinpäin.
Jos tulee pikahälytys keikalle, on paljon helpompi reenata yössä tai kahdessa pari sooloa kuin reenata time ja groove kohalleen.

Jucciz: Pantse Syrjä
 
Loistava tyylitaju. Olen aina ihaillut tuota eppuihin liitettävää hienovaraista pikkaus-soundia, kumpi siinä nyt enempi onkaan pinnalla Pantse vai Torvinen...anyway hienoa yhteissoittoa. Pitäisi tutkia ajan kanssa enemmän tuontyyppistä soittotekniikkaa.

Vaikka Eput omien sanojensa mukaan perustivat bändin siltä pohjalta, että jokainen valitsi tontikseen sen, mitä huonoiten osaa, olen itse pienellä varauksella sitä mieltä, että tuossa bändissä on Suomen paras rumpali ja komppikitaristi - makuasioita toki, mutta ehdottomasti yhdet kovimmista. Lisäksi Pantsen perfektionismiin yltävä tuotannollinen kunnianhimo niin sovitusten kuin soundien suhteen jaksaa hämmästyttää edelleen: siinä missä suurin osa suomalaisista 80-luvun levyistä kuulosti teknisesti korkeintaan 70-luvulta, Eppujen soundi oli jo tuolloin ihan tätä päivää.
 
Sivuraiteilla taas, mutta minkäs teet kun ihminen on semmoinen, että asiasta A tulee mieleen asia B.

Tää on hyvä DVD kitarakomppauksesta:
 
http://www.f-musiikki.fi/dvd/kitara … danny_/_strictly_rhythm_guitar.html
 
Gatton käy tuossa läpi oikeastaan koko amerikkalaisen rytmimusiikin kitarakompit sota-ajoista aina kahdeksankymmentäluvulle asti. Youtubestakin löytyy tosta pätkiä.
 
Joo olen kanssa aina arvostanut Aku Syrjän orgaanista ja oman kuuloista soittoa, erityisesti livenä. Ennen Pro Tools -aikaa se elastinen fiilis kuului studioäänitteistäkin paremmin.
 
Eikä Eppujen kitaraosasto ollenkaan huono ole sekään.

Rainer Frilund: Ei soolo biisiä tee, vaan kokonaisuus. Kaikki
ei (onneksi) ole "jimihenriksejä", vaan joku
haluaa vääntää hienoja komppikuvioita ja
joku haluaa jopa soittaa bassoa. `:-}
 
Jimin kompithan on just parhautta ja onhan se bassotkin soittanut joihinkin biiseihin :)

Rainer Frilund: ... Kaikki ei (onneksi) ole
"jimihenriksejä"...
 
Kampela77: Jimin kompithan on just parhautta ja onhan se bassotkin soittanut joihinkin biiseihin :)
 
En tarkoittanut THE Jimi Hendrixiä, joka groovaa
komeasti, vaan "jimihenriksejä", jotka eivät kuule
ja näe muuta kuin ne "mahtisoolot". ;-)

perfektionismiin yltävä tuotannollinen kunnianhimo niin sovitusten kuin soundien suhteen jaksaa hämmästyttää edelleen: siinä missä suurin osa suomalaisista 80-luvun levyistä kuulosti teknisesti korkeintaan 70-luvulta, Eppujen soundi oli jo tuolloin ihan tätä päivää
 
Joku tiesi joskus että vaikka Ramonesista puhuttiin, niin Steely Dania kuunneltiin...

teach yourself rhythm guitar-mark michaels
 
ite olen kokenut tuon kirjan hyväksi. teoriaa ja opastusta. vanha kirja joka löytyy ainakin mun kokemuksen mukaan useimmista kirjastoista. Jos olet jo jonkin aikaa soittanut uskon että kahlaat tuon kirjan nopeasti läpi, mutta opit varmasti samalla paljon.
 
Kunnon kompi pitää biisin kasassa, ite olen aina hieman kahvahtanut soittajia jotka selittää olevansa leadkitaristeja, yleensä se tarkoittaa sitä että sointuja ei osata kunnolla, ja useimiten ne otetaan vielä huonosti (lue: painetaan liikaa kieliä, ja saadaan muutenkin sointukuulostamaan epävireiseltä). Tiluttajalla ei oikein tee mitään pelkästään bändissä jos rytmisoitto ei toimi.
 
onhan maailma pullollaan noita meidän jimihendrixejä, ynkkämalmsteenejä, alexilaihoja, kovaa pitää päästä kaahaamaan, useimiten unohtuu vaan tarkkuus, groove ja sisältö...