Laulaminen ›

Onko kellään tietoa ns. "luonnollisen refleksirääkäisyn" tietoisesta laukaisemisesta ja sen käytöstä? Vauvathan ton tavallaan handlaa itsestään ja meillä vanhemmillakin se tulee vaikka sopivasti varpaat kovasti kolautettuaan.
 
Mulla on ilmeisesti vähän sökönä oleva hiiri ja on aika mielettömän ärsyttävää kun se lakkaa vähän väliä toimimasta muutamaksi sekunniksi. Siinä turhautumisen tilassa tulee välillä huudettua jotain "AARGHH" tyylistä ja se lähtee kurkusta todella säröisen vihaisesti, mutta kuitenkin niin etten tunne käyttäväni kurkkuani millään tapaa väärin. Jos yritän sekunti tämän jälkeen matkia kyseistä äännähdystä niin se ei onnistukaan, ainakaan täysin; soundi on huonompi ja ei tunnu kurkussa yhtä silkkiseltä.
 
Syitä miksi haluan valjastaa juuri tämän "molyämistyypin" käyttööni on muutamiakin. Ensinnäkin suurin osa muista "extreme" laulutyyleistä ei joko miellytä mun korvaa tai sovi musaan mitä olen tekemässä:
 
-Inhale, sikaröhkinävinkunat sunmuut: Jooei... Katellaan sitten kun pitäisi vääntää huumoripornogrindiä.
 
-Örinä: Tätä tulee kyllä käytettyä hetkittäin tehosteena, mutta päälaulutyyliksi se ei mielestäni (mun tapauksessa) sovi ja lisäksi "terveellisen" örinän harjoittelu vie suht paljon aikaa ja kaiken lisäksi "tekninen örinä" on musta about yhtä mielenkiintoisen kuuloista kuin triggeribasarit :( Pitää siis pitää tämä harvinaisena paheena tyyliin kuubalainen sigge vain spesial okkeisioneissa niin etten silppua kurkkuani.
 
-Fry scream: Youtuben videoiden kautta en oikeen saanut jujusta kiinni ja toisaalta tolla menetelmällä ei varmaankaan edes saa sellaista soundia mitä haen, kiitos mutta ei kiitos emoscreamoilulle, ei vaan sovi metsämusaan.
 
Tähän mennessä on ollut käytössä "twang-rääkyminen" ja sitä tuskin olen hylkäämässäkään. Jotain teen kyllä väärin sillä ton tekemiseen vaikuttaa huomattavasti myös se millainen "limasää" on kurkkuun sattunut. Lämmin keho, avattu(joskin varmaan aika huonosti) ääni ja innostunut mielentila vaikuttaa myös, mutta niiden kuuluisikin.
 
Vahingoittaako limojen läpi rääkyminen kurkkua jos se ei tunnu millään lailla epämiellyttävältä, tai no oikeastan se ei tunnu ollenkaan? Lima selvästi kuluu pois melutessa ja jonkun ajan päästä lopetan kun kurkku on kuivempi ja rääkyminen ei tule enään samalla tapaa "luonnostaan". Limojen kanssa voi siis vaan laittaa pään ja suun "twang" asentoon ja rääkyä sellaista soundia kuin haluaa, mutta muuten se tuotettu ääni ei ikäänkuin "loksahda" paikoilleen sitten millään.
 
Voisin toki harjoitella rääkymään "kunnolla" myös puhtaalla kurkulla(jotenkuten se jo onnistuukin), mutta tuntuu että "limafiltteri" luonnollisena efektinä on aikalailla se eines joka on mieluisan ja sammaleisen raastavan äänen takana. Tätä tukee myös se miten kaikki modernit ja "osaavan sivistyneesti" rääkyvät nykyblackmetalvokalistit aikaansaa aivan täysin erilaista ääntä kuin mitä itse haluan musiikkiini sotkea.
 
Pointti oli siis tavallaan se että "saatana hermot menee!" huutaminen onnistuu laukaisemaan hyvän ja kurkkua raapimattoman soundin, tuntui elimistö olevan sitten millaisessa tilassa tahansa. Eli sopivassa tilanteessa elimistö osaa laittaa osansa sellaiseen muodostelmaan josta lähtee juuri mun tarkoituksiin sopivaa mökää.
 
Pitääkö mun siis rääkätä ja ärsyttää itseäni oikeen toden teolla että saan musaan vokaalit jotka kuulostaa "hyvältä" eikä vie fyysistä terveyttä(henkinen puoli kyllä kärsii, mutta se on varmaan taiteen kannalta vaan voittoa...), vai olisiko jollain tietoa/vinkkejä mistä lähteä metsästämään sisäisen eläimensä raikuvaa karjuntaa?