Media ja viihde ›

tsugaru: Mahdoitko muuten lukea uusimman käännöksen? Lukulistalla olisi minullakin.
 
Ei ollut uusin käännös (otin tuon kaverilta lainaan, että ei ole palautuksella niin kiire :)). Voisi kyllä joskus kaivella sen uusimmankin käännöksen käsiinsä ja lukea vaikka vain osittain, jos ei kokonaan jaksa. Mutta sen verran kumminkin, että huomaa ne mahdolliset erot käännöksien välillä. Ei tuo vanhakaan minusta mitenkään vaikealukuinen ollut. Joitakin vanhahtavia sanoja ja sanontoja toki seassa, mutta ne otin ihan "tyyliin kuuluvana" (vanha teos kun on muutenkin kyseessä).

Jenka: Charles Dickensin Suuria odotuksia lähti käyntiin :)

Eipä vissiin ole tuotakin pitänyt jo kauan lukea.
 
Ihan hirvittää kun on niin kauhiasti olemassa kirjallisuutta jota tahtoisi lukea. Parempihan se hyvyyden runsaus tosin on kuin puutos. Alkaa taas olla uudelle kirjahyllylle tarvetta ja olisi noissa nykyisissäkin vielä hirmuisesti luettavaa. Esim. noita Dickensejä. Nyt on ollut taas kova lukuinto lähiaikoina, ehkä noihin joskus tulee tartuttua. Tällä hetkellä jatkuu vanhojen suomalaisten maalaismiljööseen sijoittuvien kirjojen luku K.J. Gummeruksen Ylhäisten ja Alhaisten muodossa. Ensimmäisten suomenkielisten romaanien joukkoon lukeutuu, olisiko jopa ensimmäinen?
 
Saavat vielä Dickensit odottaa.

Flash: Ei ollut uusin käännös (otin tuon kaverilta lainaan, että ei ole palautuksella niin kiire :)). Voisi kyllä joskus kaivella sen uusimmankin käännöksen käsiinsä ja lukea vaikka vain osittain, jos ei kokonaan jaksa.
 
Uusin käännös on kirjaston esittelyn mukaan viisi kertaa tiiviimpi sisältäen vähemmän sotaa ja enemmän rakkautta. Oma valintani on alkuperäisen pituinen ja sotainen käännös vuodelta -94.

tsugaru: Uusin käännös on kirjaston esittelyn mukaan viisi kertaa tiiviimpi sisältäen vähemmän sotaa ja enemmän rakkautta. Oma valintani on alkuperäisen pituinen ja sotainen käännös vuodelta -94.
 
Äh, joo mun mielestä ne sotakuvaukset olivat mielenkiintoisempaa antia kuin se rakkausosasto.

Carl Magnus Palmin Abba-historiikki meni lähes ahmimalla. Suositellaan. Tietoa, anekdootteja ja myös kriittistä otetta. Myöskään epämiellyttävillä yksityiskohdlla ei mässäillä, ne vaan kerrotaan.
 
Entäs sitten nämä täälläkin hehkutetut Jo Nesbon dekkarit. Mä en kyllä osaa: jos niissä jää lukemiseen päivänkin tauko, en pääse enää kärryille tai juonen imuun takaisin mitenkään. Ei muiden kirjojen kanssa ole sentään näin käynyt.

En olekaan ennen tällaista ketjua täällä huomannutkaan...
 
Itse luen tällä hetkellä Nikolai Chernyshevskijn kirjaa Mitä on tehtävä? - kertomus uusista ihmisistä.

Günter Grassin Peltirummun uusi suomennos tuli haettua kirjastosta, josko sen ehtisi kahlailla tässä jossain välissä lävitse. Kannet ainakin ovat mukavat, houkuttelevat lukemaan. Vanha suomennos ei ihan tuoreessa muistissa enää ole, mutta josko jotain eroja huomaisi : )

Jari Tervon Myyrä-romaanin jo luin ja tykkäsin. Alussa mietin vielä (näin ei-yhtään-historiaa-tuntevana) paljokohan tässä oli faktaa fiktion seassa, mut eipä kauheesti tainnu olla... mut ei se mitään! "Tuntu mukavan sotkuselta" tää tarina (Palmu-leffojen etsivä Kokkia lainatakseni;) muttei pahasti tainnu mitään selvittämättömiä juonenpätkiä lopussa kuitenkaan jäädä, mikä oikeestaan vähä yllätti. Tarvii varmaan lukee joskus vielä uudestaanki, jos siitä sais toisella yrityksellä (kun tietää jo mitä on tulossa) vielä enempi irti, tai ainaki jotain uutta. Tässä oli siis pääosassa Jura Karhu -niminen, ihan Josif Stalinin näkönen Supon etsivä (sukulaisineen), ja tarina lähti liikkeelle sieltä viimevuosisadan alkupuolelta, vaikka pääosin sijottukin 80-luvulle. Oliko Kekkonen vieraan vallan agentti? Kuka murhaskaan kenet ja miks? Ja tämmöstäkaikkee. Tosi mielenkiintonen kirja kyl, kuhan ei tosiaan erehdy sitä minään historiallisena faktana pitämään... niinku mää esti... ;)
 
Kesken tällä hetkellä on Simon Singhin kirja Fermat'n viimeinen teoreema, mikä sit taas ON ihan historiallista faktaa, meinaan matematiikan historiasta. Hyvältä vaikuttaa tääki, ainaki noi ekat sata sivuu menny aika äkkiä...
 
Sit tossa oottelis lukuvuoroonsa mm. Stephen Jay Gouldin kirja Hirmulisko heinäsuovassa, mut palataanpa näihin sit taas, ku on eka vähä luettuki...

Kaljaa ja kirjahyllyn järjestystä.
Tällä kertaa luokkien, ei kirjan tai kirjailijan tuntuman mukaan. Suomalainen, ulkomainen, lasten- ja nuorten, etnologiatieteet, historia, taidehistoria jne. Onhan tuossa jo jokunen unohdettu tullut vastaan, sen siitä saa kun rahtaa yliopiston kirjaston poistopäivinä kasseittain jänskiä kirjoja kotio (mm. Dumas'n Le chevalier de maison-rouge ensimmäinen belgialainen painos vuodelta 1845). Kaikkea ne pois viskaa, ja onnettomat romunkerääjät sen kotiinsa sitten rahtaavat. Paska kun koulu taas jatkuu, ei jaksa tai ehdi lukea niin paljoa ns. huvikseen.

Cujo: Günter Grassin Peltirummun uusi suomennos tuli haettua kirjastosta, josko sen ehtisi kahlailla tässä jossain välissä lävitse. Kannet ainakin ovat mukavat, houkuttelevat lukemaan. Vanha suomennos ei ihan tuoreessa muistissa enää ole, mutta josko jotain eroja huomaisi : )
 
Sen uuden kannet ovat totta tosiaan upeat (kirjakaupoissa olen ihaillut) ja kelpaisi omistaa! Mutta niin, nyt kun on tullut tuo uusi painos enkä ole vielä lukenut vanhaa, niin mietin kumman lukisin! Vanhemman omistan (ja on ollut lukulistalla pitkään), mutta kannattaako siihen käyttää energiaa vai säästää ne vain siihen uuteen? Ehkäpä sinä kerrot lukemisesi jälkeen.

Chuck Klostermanin Seksiä, huumeita ja kaakaomuroja.
 
Loistavaa matskua, parisataa sivua luettu.

miscage: Chuck Klostermanin Seksiä, huumeita ja kaakaomuroja.
 
Loistavaa matskua, parisataa sivua luettu.
 
Itte oon suunnilleen saman verran edennyt, ja ei kyllä oikein vakuuta paria esseetä lukuun ottamatta. Klosterman tuntuu luottavan vähän liikaa persoonalliseen ulosantiinsa ja pseudointellektuelleihin argumentteihin, että mitään varsinaisesti oivaltavaa syntyisi. Omanlaisensa kaveri kyllä.

Nick Caven kirjottaman kirjan Kun aasintamma näki Herran enkelin sain viimeyönä luettua loppuun, enkä oikeen osaa sanoo tykkäsinkö vaiko en. Alku tuntu helevetin sekavalta ja pitkäveteiseltä, mut loppuukohti tarina rupes kuitenki selkiytyyn ja imemään mukaansa aika hyvin. Monta kertaa huomasin kuitenki miettiväni, että "hetkinen, mitenkähän toiki kohta on alkukielellä oikeen menny?" En osaa siis sitäkään oikeen sanoo oliko suomentaja (Mika Tiirinen) tehny hommansa hyvin vai huonosti, mut ehkä mieluummin oisin tämmösen kirjan kuitenki lukenu englanniks. Aika inhorealistinen kuvaus mykän Euchrid-pojan kurjasta elämästä syrjäisessä ja slummiutuneessa laaksossa, enimmäkseen hänen näkökulmastaan kerrottuna. Noi "uskonasiatkaan" ei haitannu mua tällä kertaa pahasti, kun senhän voi (vai pitää?) lukee ihan sen pojan (ja muittenki ihmisten) mielisairauden kuvauksena... taisimmä tästä tykätä kummiski.
 
Toi Stephen Jay Gouldin Hirmulisko heinäsuovassa sit taas on jotenki hirveen raskas (siis muutenki ku ihan fyysiseltä painoltaan) teos lukee, vaikka koostuuki erillisistä, muutaman sivun mittasista, eri luonnontieteitä käsittelevistä tai sivuavista esseistä. Ongelma (ainaki mun kohdalla) on siis lähinnä siinä, että kirjan kiinnostavuustaso vaihtelee ns. ihan helvetisti; esti ahmit ihan münä pystys jonku über-mielenkiintosen tarinan vaikka jostaki Frankensteinista, mut seuraava onki sitte ihan tappavan tylsää jorinaa taas. Ja kaikki pitää kuitenki lukee läpi, ku mistäs sitä etukäteen voi muka tietää kiinnostaako esim. jokku kotilot tai kovakuoriaiset kuinkapaljo? Näitä esseekokoelmiahan tää Gould on kirjottanu oikeen sarjan, en tosin yhtään muista sanoo mitä muita niistä oon joskus lukenu... nää onkyl varmaan just hyvää materiaalia semmosille "Mää joskus jostai kirjasta luin, että..." -muistinsirpaleille... ja sit muistaa kuiteski sen lukemansakki ihampäivv... mäntyä... ;)

NHR: Nick Caven kirjottaman kirjan Kun aasintamma näki Herran enkelin sain viimeyönä luettua loppuun, enkä oikeen osaa sanoo tykkäsinkö vaiko en.
 
Tämä on kyllä sellainen kirja, joka jätti itsellekin aika ristiriitaisen olon. En kyllä muista, että käännös olisi tässä itseäni vaivannut, mutta olipa tosiaan paikoin aika inhottavia ja kurjia juttuja tarinassa.

Cujo: Tämä on kyllä sellainen kirja, joka jätti itsellekin aika ristiriitaisen olon. En kyllä muista, että käännös olisi tässä itseäni vaivannut, mutta olipa tosiaan paikoin aika inhottavia ja kurjia juttuja tarinassa.
 
No oli aika kurja elämä pojalla kyl. Siis ihan hyvähän toi käännös varmaan oli, mutku musta ainaki tuntu, että monessa kohtaa alkukielellä oli ollu kaikenlaisia riimittelyjä ja sanaleikkejä, jokka nyt meni pikkasen niinku sivu suun... esim. toi kirjan nimi jo: And the Ass Saw the Angel. Eio samanlaista monimerkityksellisyyttä kyl tossa suomennoksessa, mun mielestä ainakaan. Ja kaikki runon- ja laulunpätkät oli kyl käännetty ihan riimillisinä... mutku esim. joku suomalainen puliäijä vetelis varmaan jotai Isontalon Anttia ja Rannanjärvee ihan siinä missä jenkkipuli jotai noita mulle ihan outoja biisikäännöksiä... you see the problem? Tämmösten kaikkien pikkujuttujen takia oisin mieluummin lukenu ton englanniks.

NHR: No oli aika kurja elämä pojalla kyl. Siis ihan hyvähän toi käännös varmaan oli, mutku musta ainaki tuntu, että monessa kohtaa alkukielellä oli ollu kaikenlaisia riimittelyjä ja sanaleikkejä, jokka nyt meni pikkasen niinku sivu suun... esim. toi kirjan nimi jo: And the Ass Saw the Angel. Eio samanlaista monimerkityksellisyyttä kyl tossa suomennoksessa, mun mielestä ainakaan. Ja kaikki runon- ja laulunpätkät oli kyl käännetty ihan riimillisinä... mutku esim. joku suomalainen puliäijä vetelis varmaan jotai Isontalon Anttia ja Rannanjärvee ihan siinä missä jenkkipuli jotai noita mulle ihan outoja biisikäännöksiä... you see the problem? Tämmösten kaikkien pikkujuttujen takia oisin mieluummin lukenu ton englanniks.
 
Joo, totta kyllä. Onhan se kuitenkin melkoinen lyyrikko ja kyllähän se puskee proosassaankin esiin. No, iteltä menisi varmaan alkukielellä lukiessa vielä enemmän merkityksiä ohi, mutta ymmärrän ongelman.

Täällä pohjan tähden alla kuunnelmana. Loistavaa dramatisointia radioteatterilta. Niin vaan papin perkele vei Koskelan Jussin raivaaman suon, lähtölaskenta kansalaissotaan alkanut.

NHR: Siis ihan hyvähän toi käännös varmaan oli, mutku musta ainaki tuntu, että monessa kohtaa alkukielellä oli ollu kaikenlaisia riimittelyjä ja sanaleikkejä, jokka nyt meni pikkasen niinku sivu suun... esim. toi kirjan nimi jo: And the Ass Saw the Angel.
 
Tuo on (sekä englanniksi että suomeksi) suora sitaatti Raamatusta. Itsekin olen sitä mieltä, ettei se toimi maailman parhaimmin suomeksi, mutta kustantamossa olivat silloinkauansitten sitä mieltä, että pitää säilyttää noin (olin mukana keskusteluissa - en tosin muista, oliko suoralle käännös joku vaatimus oikeudenomistajilta).

Tervon Troikkaa yritän nyt lueskella.