Rock, pop, alternative ›

ja tätä en tajunnut "emo on uusi nu-metal" kummatkin eri musiikin tyyli suuntia. totta kai ymmärsin että taas jollain ahdas mielisellä ihmisellä on halu päästä esillä ja näyttää ettei seuraa trendejä koska se näyttää tällä hetkellä olevan erittäin trendikästä.
 
mutta mitä vikaa on uutta tuovassa musiikissa tai "trendissä"? eikö se kumminkin rikastuta meidän elämäämme. ja vaikka ei ehkä tykkääkkään jutuista niin onko se pakko ilmaista lauseella "__________ on täyttä paskaa" ilman sen kummempia perusteluja?
 
no pointti on se, että ne, jotka diggasivat nu-metallia joskus kun se oli "trendi", lähes poikkeuksetta dissaavat nykyään monia nu-metalbändejä "itsensä myyneinä" tai muina vastaavina. nämä diggarit ovat nyt ruvenneet kuuntelemaan emoa ja sama kuvio toistuu, kun taas löytyy uusi "trendi". ei sille mitään voi. kaikki menee sykleissä.
 
ja tämä on siis minun mielipiteeni.

Niin. Itse erittäin paljon emo-skeneä seuranneena myönnän, että muotijuttuhan se alkaa olla. Tosin ei vielä Suomessa, mutta muutaman vuoden päästä, nythän tuollainen emo-meininki nostaa vasta päätään.
 
Minusta ihmiset, jotka juoksevat trendin perässä ovat aidoista aidoimpia, verraten niihin, jotka lakkaavat kuuntelemasta ko. musiikkia kun se on "muodissa". Siis onko mitään naurettavampaa? Ei.
 
Emo -sanasta on tullut ns. kattotermi kaikelle vähänkin popin ja raskaamman sekoitukselle. Kukin taaplaa tyylillään, mutta ei Sum41 ja Blink kuulu kyllä tähän aiheeseen pätkääkään.
 
Itselleni parhaita alan yhtyeitä ovat mm.
 
-Far & Onelinedrawing (o.l.d. on Farin laulajan sooloproggis)
-Dashboard Confessional (akustiset ajat)
-Rival Schools (ei ole muutamaan vuoteen kuulunut)
-Hundred Reasons (uusi Shatter Proof -levy on jeah)
-Sunny Day Real Estate (tämä on emoa isolla E:llä)
-Thursday (tämä on sitä emocorea tai screamoa)
-At the Drive-in (ei suoranaisesti emoa, mutta kuiteski)
-Glassjaw (alan kovin bändi)
-Funeral For a Friend (hiukka ylituotettua, mutta hyvvee)
 
Suomalaisia yrittäjiä alkaa myös olemaan Disco Ensemblen lisäksi: tässä hieman niistä
 
Myne : http://www.mikseri.net/myne
The Prisondream : http://www.theprisondream.com
Jermaine : http://www.jermaine-rocks.com
Cosmobile : http://www.cosmobile.cjb.net
Getawaycab : http://www.getawaycab.tk
Headline : http://www.headlineweb.tk
Furiant : http://media.urova.fi/~oodi

-Rival Schools (ei ole muutamaan vuoteen kuulunut)
 
Rival Schoolsin keskustelupalstalta jokunen aika sitten
luin, että olisivat pistäneet pillit pussiin. Walter Schreiffels on sen jälkeen ainakin soittanut jossain Motorcycle nimisessä kokoonpanossa.
 
Jossakin oli myös huhua että RS olisi sittenkin tekemässä taas uutta materiaalia. Tiedä sitten. Harmi se on jos United by fate jää bändin ainoaksi pitkäsoitoksi. Yksi parhaimmista parin viime vuoden aikana ilmestyneistä rock-levyistä.

Vielä emoakin hirveempi genren nimi on tää uus Screamo! "se on niinku emoo ja sit joku rääkyy...." Tulee mieleen joku helvetin Lostprophets..
 
Noista parhaista emobändeistä voisin mainita just Sunny Day Real Estaten. Jeremy Enigkin laulu jos joku on emoa, vielä hyvillä biiseillä tuettuna. Vaikkapa .....Trail of Dead ja Converge (enemmän äkästä "emoo" ku kellään) erottuu myös massasta. Jeff Buckley on tosi emo :)
 
Jotenkin yrittäny vähän väistellä noita Thursdayta ja Thriceä sun muita, nääs kohta noi on yhtä indietä kuin Papa Roach. Muutenkin toi nättien poikien uikutus tiukoissa trendikamppeissa vähän epäilyttää. Ei kai niitten musa mitään hirveetä kuraa ole, mutta silti.
 
Snapcase ei oo kovinkaan emoa mun mielestä ole, vaikka viime levyllä oli kyllä pikku viitteitä. Sairaan hyvä bändi joka tapauksessa, pikkasen metallimpaa matskua vaan. Onhan toi "nappilaatikko" tietty vaikuttanu Helmetin, Fugazin ja miljoonan muun kanssa helvetisti tohon nykypäivän emosoundiin..
 
Discuss.

Further Seems Forever on kingi. On kyllä niin loistavaa musakkia että huhhuh. Sovitukset ovat aivan mahtavia... The Bradley on aika jänskä biisi.

FSF:n jatkaminen on kyllä paras uutinen pitkään aikaan, kuningasbändi. :)

FSF kuuluu kyl emoskenen kuningasbändeihin=)hyvä homma et pojat jatkaa rokkaamista=)

Yhdyn edellisiin. Jään odottamaan Jonin tuomaa uutta bändiin, oli se sitten mitä tahansa.

Onkohan mitään muuta musiikkityyliä käännelty ja väännelty yhtä paljon kuin 'emoa' viimeisten vuosien aikana? Melkein kaikkea "melkein raskasta ja melodista" myydään nykyään emona, joten ei ihmekään kun kukaan ei oikeasti osaa sanoa mitä se tarkoittaa, ja bändejä kuten Sum 41 ja Blink 182 laitetaan kyseisen genren alle. Mä kuuntelen aika monia noista bändeistä mitä tässä on mainittu ja kutsun niitä itsekin emoksi, mutta aika kaukana se on siitä mitä ne OIKEAT college-rokkarit ja hardcore-diggarit on muinoin emoksi kutsuneet. :)
 
Emo syntyi joskus 1980-luvun alkupuolella pian hardcoren jälkeen, kun nössöt jotka pitivät hardcoren emotionaalisesta puolesta eivät kuitenkaan sopeutuneet melko väkivaltaiseen tough guy -meininkiin. Ensimmäiset emoksi kutsutut bändit kuulostikin melko samalta kuin silloiset hc-bändit. Esimerkkeinä vaikka Minor Threat, Rites of Spring, Embrace, Heroin jne. Sieltä ajoilta on myös syntynyt tuo emocore-termi, kun musiikin juuret olivat niin syvällä hardcore-kulttuurissa.
 
Vuosi pari myöhemmin tuli ensimmäinen "oikea" aalto emobändejä, kuten Indian Summer, Hoover, Still Life jne. Nämä bändit tekivät sitä huutamis/rääkymis-juttua ensimmäisen kerran, joka erosi tosi paljon silloisesta hardcore/punk-meiningeistä ja ensimmäistä kertaa emolla oli oma soundinsa ja kuuntelijakuntansa. Kun Asiantuntijat sanoo
että emo kuoli jo 90-luvun alkupuolella, ne puhuu näistä bändeistä.
 
Monet 80-luvun alkupuolella emoa soittaneet bändit lähtivät täysin eri suuntaan, jotkut soitti hardcorea (Heroin) ja jotkut jotain grindin tapaista hyvinkin brutaalia meininkiä (Mohinder).
Still Life taitaa olla ainoa 80-luvun bändeistä joka vielä jossain määrin aktiivisesti tekee musiikkia, Fugazinkin sanotaan olevan hengissä mutta kuka tietää. Muita bändejä löytää käytettyinä vinyyleinä tai netistä mp3-muodossa.
 
Emo-skenen rippeet jäikin sitten ensimmäiseksi (joidenkin mielestä hyvin valitettavasti) indietä julkaisevien levy-yhtiöiden käsiin, eikä hardcore-lafkoille kuten olisi odottanut (ja monet myös toivoneet). Yhtiöt kuten Jade Tree ja Saddle Creek ja bändit kuten Sunny Day Real Estate, The Get-up Kids ja Christie Front Drive vastasivat julkaisuista, ja ovat myös aika pitkälti vastuussa siitä mitä yleisesti nykyään emoksi kutsutaan.
 
"Oikea" emo nosti päätään "oikeissa" piireissä emoviolencen muodossa. Grindcore oli silloin suuri vaikuttaja kuten myös metallisemmat bändit Neurosiksen ja Convergen malliin. Vokaalit rääyttiin ja tunteelliset riffit soitettiin käsittämättömällä nopeudella. Union of Uranus ja Reversal of Man oli varmaan suosituimpia. Tämän kaltaisia bändejä löytyy vielä nykyisinkin, kuten vaikka Hassan i Sabbah. Myös monet grindcore-bändit on hakeneet vaikutteita emon puolelta, esimerkkeinä Discordance Axis ja Daughters. Monet nyky-emosta pitävistä saattavat pitää myös näistä melko brutaaleistakin bändeistä, sillä vokalisoinnissa on paljon samankaltaisuuksia vaikka taustapauke onkin toista luokkaa.
 
Lähimpänä "oikeata emoa" 90-luvun puolivälin jälkeen olivat bändit kuten Saetia ja Portrait, joiden tyyliä kutsuttiin silloin "screamoksi", termi joka tulee esille nykyäänkin hyvin usein ja jota MINUNKIN mielestäni käytetään joskus väärin. :) Samankaltaisia bändejä on nykyisin melko paljon, viimeisinpänä melko suurtakin kulttisuosiota nauttiva Circle Takes the Square.
 
Post-emo-indie-rock-whatever on edelleenkin hyvin suosittua. Deep Elm, Jade Tree, Saddle Creek jne. julkaisee jatkuvasti uusia levyjä (Appleseed Cast, Cursive, The Weakerthans jne.).
 
Aikaisemmin mainittu http://www.fourfa.com/ kertoo tarkemmin historiasta ja tarjoaa huomattavasti enemmän bändejä, jos niihin haluaa tutustua. Nykyteknologian avulla niitäkin on jo melko helppo löytää kaiuttimiin asti.
 
Loppujen lopuksi: jos joku väittää kuuntelevansa emoa, ei voi varmaksi sanoa mitä hän itseasiassa kuuntelee. Koko genreluokittelun pointtina on että yhden skenen musiikki voitaisin helposti ynnätä yhden sanan alle, emo ei tätä enää valitettavasti tee.
 
Mä kylläkin väitän kuuntelevani emoa, ja kuten jo aikaisemmin sanoin, musiikkimakuni käsittää aika monta niistä bändeistä mitä näissä viesteissä on jo aikaisemmin mainittu, mutta myös muutamia "oikeita" emobändejä. Alkuperäinen syy kuitenkin kyseisen sanan historiaan tutustumiseen on ollut se, että voi tarvittaessa bitchslapata jotain puritanistia joka tulee väittämään mulle että mä en tiedä mitä mä kuuntelen. But I know my stuff too, fucker! Tehkää tekin siis samoin. :)
 

 
EDIT: melko spontaanin kirjoittamisen synnyttämien hassuilujen korjausta.

Myne : http://www.mikseri.net/myne
The Prisondream : http://www.theprisondream.com
Jermaine : http://www.jermaine-rocks.com
Cosmobile : http://www.cosmobile.cjb.net
Getawaycab : http://www.getawaycab.tk
Headline : http://www.headlineweb.tk
Furiant : http://media.urova.fi/~oodi
 
Lisäisin tähän listaan vielä mahtavan Genius Breed-yhtyeen, jolla tosin tällä hetkellä ei ole nettisivuja ja joku brittipelleorkesteri varasti niiden nimenkin.
 
http://batman.jypoly.fi/~28752/genius_breed.htm

Mutta ymmärtääkseni sanoituksilla on erittäin suuri osa emo-skenessä ja sitä kautta se solistin huutavan-valittava ääni.