Tanssimusiikki ›

Göstalta on tietty moniakin, mutta niissä on tietty oma humoristinen latauksensa.
Mm:
- Elina mitä mä teen
- Pimeä tie hyvää matkaa

ÄM: Göstalta on tietty moniakin, mutta niissä on tietty oma humoristinen latauksensa.
Mm:
- Elina mitä mä teen
- Pimeä tie hyvää matkaa
 
Niin ja "Kerro terveiset lapsille".
 
T.Montana: Isä

Lyyki: Niin ja "Kerro terveiset lapsille".
 
T.Montana: Isä
 
No joo, tarinaltaanhan se onkin, mutta vaikka molliralli onkin, on se munsta aika piristävä, meiningiltään. Mutta just automusana ihan parhautta, siinä on se lähtemisen tunnelma.

Löytyisikö Eila Torvelan & Johnnyn sävelteoksista jotain?

Löytyisikö Eila Torvelan & Johnnyn sävelteoksista jotain?

Leevin Mary Jane on kyllä ankea, ei tosin niin pateettinen kuin monet edellämainituista..

Kake Randelin: Ei kotona odota kukaan
 
http://www.youtube.com/watch?v=iGe3SkXxx7I
 
Edit. Sellainen tuli mieleen kuin Pertsa Koivula: Elämä on täynnä kyyneleitä; menee jo selvästi huumorin puolelle

Qsine: Äänitearkiston sivulta Rauno Katajiston nimellä löytyi yhteensä kuusi erittäin lupaavan nimistä piisiä:
 
Asia on selvä
Et voi elää niin
Kun erottiin
Maailman yksinäisin ihminen
Onko jotain mitä kaipaat
Sun hyvä olla on
 
Liekö julkaissut salanimellään "Rane"? Näiden kappaleen jäljittäminen taitaa kyllä olla elämänmittainen tehtävä, olisiko jollain heittää apuja/vinkkejä?
 
Jonkinlainen hämärä muistikuva mulla on tuosta Ranesta että olis ollut Hämeenlinnalainen, näitä 1960- luvun alun rautalankapioneereja. Sen bändin nimikin pyörii tuossa huulilla.

isojussi: Tästä plussaa - vaikka toki turha ottaa elämää liian vakavasti. Kaikessa pitää osata nähdä huumori.
 
Pitää myös muistaa, että parhat konsertit sisältävät aina aimo annoksen patetiaa. Elvis Aloha from Hawaii konsertissa: "This is probably the sadest song ever."
 
Joo, ja biisitaisi olla I`m so lonesome I could cry.

half: Joo, ja biisitaisi olla I`m so lonesome I could cry.
 
Niin olikin - en ensin meinannukkaan muistaa.

Agents dikkarina olen yksin on lähes ajomieheen verrattava tukevasti mollissa kulkeva, ja aina säväyttävä piisi. Eikä pidä unohtaa Timo Koivusalon koomikon kyyneltä. Timppooni veti sen joskus tölsyssä, ilakoituaan ensin Pekkona, ja rupes riisuun roolia päältä samalla kun laulo. Pikkupoikana en sitä vielä ymmärtäny, ettei viihde ole aina hauskaa. Siis tekijälle.

Epämuusikko: Joskus muistan kuulleeni semmoisen ranskalaisen valituslaulun, jonka kertsissä hoettiin "Isabelle". Jossain vaiheessa nauhalla oli miehen itkua, joka kuulosti ummetuksen ja unen välimaaston äännähtelyltä. Jos joku muistaa tekijän nimen tai biisin nimen (jos kappaleen nimi siis ei olekaan Isabelle), niin propsit.
 
Kerran olen sen kuullut. Ensin tuntui, että se riitti. Nyt tuntuu, että se ei riitäkään.
 
Ja sitten kuuntelemaan:
http://www.youtube.com/watch?v=lWhbsCdsru4

marpula: Ja sitten kuuntelemaan:
http://www.youtube.com/watch?v=lWhbsCdsru4
 
Juu, hyvä biisi!
Tuntui tosin välillä siltä, että kysymyksessä ei ollutkaan se tavanomainen valitus vaan jokin hmm.. nautinnosta tms. johtuva : )
 
Tuossa ehkä vielä "herkempi" versio aiheesta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=an8FHGJRLIs&feature=related

Lucky 7: Agents dikkarina olen yksin on lähes ajomieheen verrattava tukevasti mollissa kulkeva, ja aina säväyttävä piisi. Eikä pidä unohtaa Timo Koivusalon koomikon kyyneltä. Timppooni veti sen joskus tölsyssä, ilakoituaan ensin Pekkona, ja rupes riisuun roolia päältä samalla kun laulo. Pikkupoikana en sitä vielä ymmärtäny, ettei viihde ole aina hauskaa. Siis tekijälle.
 
Auts. Tuo kikka ei uppoa, ei sitten niin millään. Tuon riisumisenhan teki myös Loiri Vesku Showssaan puistonpenkkipervo-sketsin jälkeen, kun alkoi laulaa "vakavaa" laulua.
 
Hyvä koomikko ei aliarvioi yleisöään alleviivaamalla asioita. Komiikan vakavan puolen määrittäminen pitää mielestäni jättää katsojalle/kuulijalle.
 
Hyvä, että edes Heikki Silvennoinen on hoitanut koomikko/muusikko -dualisminsa kunnolla. Miettikää nyt, jos Mauno Ahonen alkaisi yhtäkkiä riisua maskiaan ja alkaisi soittaa bluesia.
 
Tai no, olisihan se aika (tahattoman) hauskaa...

Reetun Kotiinpäin äiti.

manjaana: Reetun Kotiinpäin äiti.
 
Ah: Reetu, tuo sisimmässään herkkä ja tunteva mies, jonka syliin on hyvä käpertyä, mutta tarvittaessa myös tiikeri!

Qsine: Auts. Tuo kikka ei uppoa, ei sitten niin millään. Tuon riisumisenhan teki myös Loiri Vesku Showssaan puistonpenkkipervo-sketsin jälkeen, kun alkoi laulaa "vakavaa" laulua.
 
Hyvä koomikko ei aliarvioi yleisöään alleviivaamalla asioita. Komiikan vakavan puolen määrittäminen pitää mielestäni jättää katsojalle/kuulijalle.
 

 
Mantereen Eeki teki samanlaisen Viktorin roolissa ja se säväytti ainakin minua. Veti huikean shown lavalla ja pelleiltiin ja kohellettiin. Lopetti sitten settinsä lausumalla vakavan runon tosissaan ja naama peruslukemilla. Yleisö katsoi monttu auki, mutta minuun se teki erittäin suuren vaikutuksen. Se oli shokki lopetus, mutta muistan sen aina.

jon lord: Mantereen Eeki teki samanlaisen Viktorin roolissa ja se säväytti ainakin minua. Veti huikean shown lavalla ja pelleiltiin ja kohellettiin. Lopetti sitten settinsä lausumalla vakavan runon tosissaan ja naama peruslukemilla. Yleisö katsoi monttu auki, mutta minuun se teki erittäin suuren vaikutuksen. Se oli shokki lopetus, mutta muistan sen aina.
 
Oma "akilleenkantapääni" tässä asiassa on Chaplin, joka mielestäni tekee juuri tämän saman tempun "Diktaattorin" lopussa niin että homma toimii. Toisaalta, tuohon liittyvät myös vahvasti aika, tilanne, kantaaottavuus, seurauksien vahvuus (maastakarkotus).
 
Toisinpäin menettely kiehtoo ylipäätään enemmän, eli haudanvakavasta pelleksi alle sekunnissa. Olisiko se shokkiarvokin jopa suurempi tällöin, kenties? Suosittelen tähän väliin erittäin lämpimästi YLE Radio 1:lle väsäämäni Festivaali-Inferno -ohjelman ensi viikon show'ta, joka tulee ulos pe n.klo 10.43 sekä su n.klo 14.43. Siinä on parikin "käänteis-Kallborek" -kohtaa, joista oikein kernaasti kuulisin rehdin mielipiteesi. Ja teidän muidenkin.

jon lord: Mantereen Eeki teki samanlaisen Viktorin roolissa ja se säväytti ainakin minua. Veti huikean shown lavalla ja pelleiltiin ja kohellettiin. Lopetti sitten settinsä lausumalla vakavan runon tosissaan ja naama peruslukemilla. Yleisö katsoi monttu auki, mutta minuun se teki erittäin suuren vaikutuksen. Se oli shokki lopetus, mutta muistan sen aina.
 
Mä oon alkanu vetää lavakoomikon keikoilla vakavia biisejä sekaan. Tuntuu, että jengi diggaa jopa enempi sitä, ettei tuuppaa pelkkää huumoria.
 
Ei tosin käy joka paikassa, mutta vasitenkin vähän pitemmissä vedoissa ja selvemmille kuuntelijoille.