Klassinen ›

Onko itävaltalaisten säveltäjien musiikille ominainen inhimillinen lämpö. sekä huumorin ja tragiikan integraatio, vastakohtana saksalaisen musiikin luomalle vaikutelmalle kaikennielevästä jättiläismäisestä koneesta seurausta itävaltalaisten ja saksalaisten välisistä keskinäisi luonne-eroista, jos ajatellaan saksalaisen luonteenlaadun jäykkyyttä ja täsmällisyyttä ja toisaalta itävaltalaista iloisuutta ja välittömyyttä gemütlickeitiä.
 
Verratkaapa vaikkapa Mozartia, Schubertia ja Haydnia Wagneriin, Beethoveniin ja Bachiin.

Onko itävaltalaisten säveltäjien musiikille ominainen inhimillinen lämpö. sekä huumorin ja tragiikan integraatio, vastakohtana saksalaisen musiikin luomalle vaikutelmalle kaikennielevästä jättiläismäisestä koneesta seurausta itävaltalaisten ja saksalaisten välisistä keskinäisi luonne-eroista, jos ajatellaan saksalaisen luonteenlaadun jäykkyyttä ja täsmällisyyttä ja toisaalta itävaltalaista iloisuutta ja välittömyyttä gemütlickeitiä?
 
Voep hyvinnii olla. Tae olla olemattannii. Vaikea sanoa, ja lienee viime kädessä kumminkin aika yksilöllinen seikka, eli ei voine yleistää koskemaan koko musiikinhistoriaa. Ei minusta esim. saksalaisen Mendelssohnin tuotantoa voi kovinkaan perisaksalaisen jäykäksi sanoa, ja vastaavasti itävaltalaisella Mahlerilla on hyvinkin raskasta tavaraa sinfonioissaan. Enemmän kai kyse on siitä, minkälaisia vaikutteita säveltäjät mistäkin ovat luovaan toimintaansa saaneet, ja minkälaista estetiikkaa he haluavat ilmentää musiikissaan. Tokihan tähän vaikuttaa myös säveltäjän luonne, ja kieltämättä mahdollisesti myös kullekin kansalle ominaiset luonteenpiirteet, mutta jokainen säveltäjä on kuitenkin oma yksilönsä ja poikkeuksia löytyy.

Voep hyvinnii olla. Tae olla olemattannii. Vaikea sanoa, ja lienee viime kädessä kumminkin aika yksilöllinen seikka, eli ei voine yleistää koskemaan koko musiikinhistoriaa. Ei minusta esim. saksalaisen Mendelssohnin tuotantoa voi kovinkaan perisaksalaisen jäykäksi sanoa, ja vastaavasti itävaltalaisella Mahlerilla on hyvinkin raskasta tavaraa sinfonioissaan. Enemmän kai kyse on siitä, minkälaisia vaikutteita säveltäjät mistäkin ovat luovaan toimintaansa saaneet, ja minkälaista estetiikkaa he haluavat ilmentää musiikissaan. Tokihan tähän vaikuttaa myös säveltäjän luonne, ja kieltämättä mahdollisesti myös kullekin kansalle ominaiset luonteenpiirteet, mutta jokainen säveltäjä on kuitenkin oma yksilönsä ja poikkeuksia löytyy.
 
Voidaan siis sanoa kulunutta ilmaisua käyttääkseni, että poikkeus vahvistaa säännön.

Ehkä, mutta jos niitä poikkeuksia löytyy tarpeeksi monta, niin voikohan enää puhua säännöstä..?
 
Mahlerin musiikkiakin voi tulkita niin monin tavoin ja loppujen lopuksi intiiminä ja lyyrisenä laulusäveltäjänä hän saavutti taiteellisesti kestävimmät tuloksensa, vaikka hänen sinfoniansakin ovat hyvin moniaineksisten tyylillisten osatekijöiden summa marssi-, tanssirytmeineen, ja lehmänkelloineen, aivan toisella tavalla kuin Wagneria aina ihailleen, jopa jumaloineen Brucknerin, joka myös oli itävaltalainen, massiivisen järkälemäiset sinfoniset teokset "pimeine ja päättymättömine tunneleineen" (Hanslick).

"pimeine ja päättymättömine tunneleineen" (Hanslick).
 
Minun käsitykseni mukaan tuo Eduard Hanslick taisi olla oman aikansa Seppo Heikinheimo, joka erityisesti suomi rankalla kädellä kaikkea ja kaikkia Wagneriin liittyvää.

Minun käsitykseni mukaan tuo Eduard Hanslick taisi olla oman aikansa Seppo Heikinheimo, joka erityisesti suomi rankalla kädellä kaikkea ja kaikkia Wagneriin liittyvää.
 
Hyvin mahdollista, sillä hän valitteli näin sanoen Brucknerin 7. sinfoniaa parjaten sitä lisäksi "lyijynraskaasta pitkästyttävyydestä ja kuumeisesta ylikiihkoisuudesta".
 
Toisaalta kapellimestari Carlo Maria Giulini on todennut, että mikäli Schubertia pitäisi verata johonkin toiseen säveltäjään kyseeseen tulisi pikemminkin juuri bruckner kuin Haydn;" Ja vaikka kunnioitankin kokonaisuutena ottaen suuresti musiikkitieteilijöitä, olen eri mieltä niiden kanssa, jotka sijoittavat Schubertin takaisin Haydnin maailmaan. Schubert hengitti aikalaistensa ilmaa, ei Haydnin ilmaa, ja nerot katsovat joka tapauksessa eteenpäin, eivät taaksepäin. Jos olisi ehdoton pakko yhdistää Schubertin mnaailma jonkin toisen säveltäjän maailmaan, kyseeseen tulisi pikemminkin Bruckner kuin Haydn, koska Schubertin sinfonioissa on tuokioita, joista henkii aivan uusi maailma. Samanlaisen tunnelmanhan luo myös Mahler, joka sävelsi sotaa edeltävässä Wienissä ja jonka musiikissa vaistoaa kaikki maailmaa odottaneet dramaattiset muutokset" (Suom. fil.tri.Seppo Heikinheimo).
 
Mahlkerhan siteerasi tunnetusti sinfonioissaan myös lastenlauluja, määriläisiä kansansävelmiä, sekä käytti sellaisia harvinaisia soittimia, kuten kitaraa,mandoliinia, kelloja tai postitorvea. Eikä Bruckner käyttänyt hänen laillaan myöskään laulusolisteja taikka kuoroa sinfonioissaan.