Musiikin teoria ja säveltäminen ›

baron: kuulijalla on: Se on tottunut kuulemaan lyhyitä fraaseja ja siksi sille pitää niitä soittaa.
Hienoa, periaatteiden lista kasvaa. :)

EDIT: Morriconella on toinen samantapainen menestyneempi biisi (Metti Una Sera a Cena), jossa se pelehtii rytmin kanssa.
 
Gap-fill tai gap-filling: Melodiassa esiintyy hyppy, esimerkiksi siinä on ensin sävel c ja sitten kvinttiä ylempää g, tai vielä tehokkaammin: c-duuribiisissä ensin matala g ja sen perään kokonaista oktaavia ylempää toinen g. Tässä vaiheessa kuulija odottaa, että tuo äkkinäisesti synnytetty potentiaalienergia puretaan soittamalla seuraavaksi jokin nuotti noiden kahden sävelen väliltä. Yleensä lähdetään täyttämään (fill) sävelten väliin syntynyttä väliä (gap). Minusta on aika luonnollista purkaa potentiaalienergiaa jonkin matkaa hitaasti askel kerrallaan, esim. g f e d c.
 
Vaikkei tarkasteltaisi intervallien kokoa, melodialla on silti suunta, joko ylöspäin tai alaspäin. Kun melodia vaihtaa suuntaa, on hyvin yleistä tehdä terssin kokoinen hyppy. Esim. e d c a h c d.
 
En mä kyllä kovin lujasti usko näihin selityksiin. Gap-fill-teoria taitaa tulla musiikin psykologian puolelta. Kuulijan odotuksia kannattaa pettääkin sopivassa määrin.

levesinet: Gap-fill-teoria taitaa tulla musiikin psykologian puolelta. Kuulijan odotuksia kannattaa pettääkin sopivassa määrin.
 
Leonard B. Meyerin mielestä kaikki melodiat rakentuvat seuraavista neljästä arkkityypistä: asteikkomelodia, murtosointumelodia, akselimelodia (pyörii yhden sävelen ympärillä) sekä gap & fill -melodia.
 
Ainakin perinteiseen musiikkiin tämä jaottelu tuntuu pätevän.

Gap-fill-teoria taitaa tulla musiikin psykologian puolelta. Kuulijan odotuksia kannattaa pettääkin sopivassa määrin.
 
Jotkut jatkavat potentiaalienergian keräämistä falsettiin asti. Melodia lähtee nousemaan, tulee hyppy, mutta hieman yllättäen melodia jatkaakin vielä yhden askelen verran ylöspäin. Sitten tulee vielä toinen iso hyppy! Ja sen valtava potentiaalienergia lähtee aluksi purkautumaan varovaisesti. Siihen perustuu Flávio Venturinin Nascenten melodian teho.
http://www.youtube.com/watch?v=ig7Ionb35Sc
 
LOL. Nuoriso nauttii efektistä:
http://www.youtube.com/watch?v=b8U1e9j154E
Tässä siis laulaja päätti venyttää melodian äänialan peräti 2 oktaaviin (1:51 ja 2:15).
 
Tähän energiajuttuun kyllä uskon ja mielelläni ajattelen niin, että ylöspäin loikitaan nopeasti ja sitten laskeudutaan hitaasti. Siitä taitaa tulla myös sana kadenssi, cadentia, putoaminen. Makuasioitahan nämä ovat.
 
Jos halutaan kerryttää paljon energiaa, kannattaa pitää basso matalalla. Kliimaksia varten melodian loikatessa korkeuksiin bassolla liikutaan vastakkaiseen suuntaan. Voidaan ajatella, että energian suuruus riippuu basson ja melodian välisestä intervallista (suhteessa siihen, minkä suuruinen se intervalli on ollut biisissä keskimäärin, ja ottaen huomioon bassosoittimen ja melodiasoittimen luonnollinen ääniala jne.). Ikiwanha kikka.
 
asteikkomelodia
Satu meni saunaan?
 
murtosointumelodia
Klarinettipolkka
 
akselimelodia (pyörii yhden sävelen ympärillä)
Samba de uma nota só (A-osa)
 
gap & fill -melodia
Moon River, Over the Rainbow, When You Wish Upon a Star?

Kaikkea sitä oppii. Hieno ketju! Lisää!