Klassinen ›

Olisi tarkoitus vielä osallistua viikolla 29 musiikkifestavaaleihin. Miten on, onko Kuhmo loppuuunbookattu tähän aikaan kesästä? Viikonloppu menossa, joten ei pääse asiaa järjestämään. Olisikohan samoin yöpymisistä kerrottavaa tai kokemuksia?

Muutamana vuonna tuolla on tullut käytyä. Tänäkin vuonna olisi tarkoitus käydä ainakin konsertissa numero 30 18.7*, mutta saa nähdä onko rahaa päästä paikalle; tai myöhemmin olevaan Alfred Schnittken pianokvinteton esitykseen - se on minulle henkilökohtaisesti tärkeä teos, sillä sen toinen osa, legendaarinen vääristynyt BACH-valssi, oli ensimmäisiä klassisen musiikin teoksia, joista pidin.
 
Jotain Kuhmon tunnelmasta kertonee se, että tyttöli-olio, jonka kanssa siellä kävin viime vuonna sanoi ostaneensa liput tällekin vuodelle - vaikkei juurikaan ole kuunnellut klassista musiikkia, eikä tunne teoksia, mutta sanoi syyksi festivaalin mukavan tunnelman!
 
*18.30 Kontion koulu 14/10 €
 
Kansansävelmiä ja timantteja
 
"Ymmärtämättömän ja välinpitämättömän maailman tuomiosta huolimatta Webern jatkoi hellittämättä timanttiensa hiomista, loistavien timanttien, joiden lähteet hän tiesi tarkalleen."
 
Stravinsky
 
Anton Webern (18831945):
Kolme pientä kappaletta op. 11 sellolle ja pianolle (1914)
Cohen, Kudritskaya
 
Fritz Kreisler (18751962):
Kaunis Rosmarin viululle ja pianolle
Wieniläiskapriisi op. 2 viululle ja pianolle
Hanslip, Schmidt
 
Anton Webern:
Neljä kappaletta op. 7 viululle ja pianolle
Graffin, Rucli
 
Fritz Kreisler:
Lemmentuskaa viululle ja pianolle
Lemmeniloa viululle ja pianolle
Quarta, Kemppainen
 
Anton Webern:
Kuusi bagatellia op. 9 jousikvartetille
Minetti-kvartetti
 
Encore: Ludwig van Beethoven (17701827):
Jousikvartetto B-duuri op. 133 Grosse Fuge
Brentano-kvartetti
 
Kuinka täydellinen setti! Webernin ensimmäiseltä kaudelta aforistisia mestariteoksia ja Beethovenin aikalaisilleen liian riitasointinen ja sisäänpäinkääntynyt Grosse Fuge - lempparini häneltä. Kreisleria en tunne, mutta on mukava kuulla jotain uuttakin ja luotan kyllä järjestäjien tyylitajuun.

Ilmeisesti nyt lauantaina tulee sitten käväistyä tuolla. Pitää huomenna vielä varmistella liput, mutta eiköhän niitä ole. Jos joku on kyseisenä lauantai-iltana ajelemassa kuhmosta kajaaniin päin niin arvostaisin kyytiä, :-D, ja toki bensarahaakin siitä lahjoittaisin.

Noh, paikka on nyt varattu. Retken luonne on muuttunut sen verran, etten kyytiä tarvitse, eikä sitä olisi kyllä ollutkaan, mutta jos joku m.nettiläinen on paikalla niin saa morjestaa.

Webern: opus 7, opus 9, opus 11
Beethoven: opus 133
Kreisler: Opus 2, lemmentuskaa, lemmeniloa, kaunis Rosmarin
 
Atonaalista taidemusiikkia tulee kuunnella krapulassa. Tämä puoli oli minulla hoidossa, mistä olkoon todisteena se, että istuessamme ystäväni kanssa Kuhmo-talossa, keskustelemassa festivaalien ohjelmistosta, olin lähellä menettää tajuntani ja viimeiset kolmekymmentä minuuttia ennen konsertin alkua vietin sikiöasennossa ystäväni autossa.
 
Olin konsertissa oikeastaan vain Webernin vuoksi, enkä joutunut pettymään. En tiedä pystynkö olemaan objektiivinen, sillä varmasti arviooni vaikuttaa se, että ensimmäistä kertaa sain kuulla mieliteoksiani konsertissa.
 
Bagatellit ei ole ollut lempiteokseni Weberniltä, mutta Minetti-kvartetti esitti sen selkeydellä, joka näytti minulle uusia puolia teoksesta: joillakin levytyksillä bagatellit on saatu kuulostamaan pelkältä sekamelskalta, mutta Minetti-kvartetin soittajat olivat löytäneet teoksesta olennaisimman ja toivat sen esille suurella emotionaalisuudella. Erityisesti ihastuin ensimmäiseen viulistiin: neljännen osan lopppupuolella tuleva am steg -teema sai minut lähestulkoon kyyneliin ja krapulatajuttomuus meinasi uusiutua. Sen sijaan alttoviulistilla oli rasittavia maneereja - jos titteli on sehr langsam, ei sisäistä ristiriitaa kuvaavaa pizzicato-ääntä soiteta hymyilevä irvistys naamalla, ponnistaen kuin humoreskin viimeiseen toonikaan.
 
Myös yleisö pääsi mukaan teosten esittämiseen, sillä kaikkiin opuksiin oli kirjoitettu yleisön esitettäviä obligato-osuuksia, joita he toteuttivat kauniisti rykien ja ohjelmalehtiä kahistellen. Erityismaininta vieressäni istuneelle rouvalle, joka tuotti kauniita sonoriteetteja kun hänen kaulaansa ripustetut kolme kiloa metalllia kilisivät hänen liikahdellessaan paikallaan. Tulkinnassa oli sitä samaa kadonnutta intoa, jota on ala-asteelaisilla lapsilla heidän vinkuessa kesken oppitunnin vessaanpääsyä. Itse kusin ensimmäisellä luokalla housuuni. Enkä puhu nyt lukiosta.
 
Beethovenin houkuttelemien ihmisten iloksi konsertin ohjelmistossa oli Fritz Kreislerin sievistelevää salonkimusiikkia, joka oli niin itsestäänselvän merkityksettömän naiivia, että se oli melkein jo parodiaa itsestään. Teeman neljännen kertauksen alkaessa aloin toivoa kuolemaa. Pianistin rytmikäs jalan tömistely ja viulistin pelimannimainen ote yhdessä säveltäjän kummallisten sointuhajotusten kanssa loivat teoksen ylle jopa groteskin tunnelman - sellaisen, jota löytää vaikkapa Dmitri Shostakovichin tai Alfred Schnittken teoksista. Ilmeisesti muutama takarivin rantaruotsalainen joutui teosten vuoksi jonkinmoiseen psykoosiin: he taisivat luulla olevansa rapukesteillä kuuntelemassa taustamusiikkia, tai ainakin siltä vaikutti, sillä vailla omantunnon tuskia he välillä rupattelivat musiikin päälle.
 
Havaittuani, että Webernin neljässä kappaleessa viululle ja pianolle on sama pianisti, aloin rukoilla Jumalalta, ettei hän käyttäisi niitä tömistelymaneerejaan siinä, mutta ilmeisesti rukoilin väärää jumalaa - sori kristityt, todistetusti jumalaanne ei ole olemassa - sillä siellä ne olivat. Olin kuitenkin odottanut kauhulla turhaan: ne steppaukset itse asiassa olivat varsin mielenkiintoinen lisä kliimaksikohdissa ja toivat mieleen tunteitansa kuultavaksi soittavan ekspressionistisäveltäjän, joka ei kykene peittämään liikutustaan.
 
Beethovenin Grosse fuge oli hyvä. Sen esitys oli hyvä. Mitäpä tuosta muutakaan sanomaan? Näin voisi luulla, ja itsekin suhtauduin tuohon hassuun fuugaan aika kyynisesti, sisäänheittobiisinä, jonka aikana ne keski-ikäiset mammat voivat nyökytellä päätään ja heidän väkisin mukaan raahatut miehensä miettiä että "Ai tämäkö on sitä Beethovenia, no eipä ole kummoista, samaa uikutusta kuin muutkin". Vaikka esityksessä olikin rasittavia piirteitä kuten paikoin vähän liiankin sovitunoloiset koreografiat, jotka kuuluvat Madonnan keikalle eivätkä kamarimusiikkifestareille, oli se kokonaisuudessaan kuitenkin loistava. Mahtavoen polyfonisten jaksojen aikana tunsi kohoavansa korkeuksiin.
 
Kotimatkan vietin oudon euforisessa tilassa. Kokemus oli ainutkertainen ja hieno lisä tähän kuolevaiseen elämääni.

kokarek: Kotimatkan vietin oudon euforisessa tilassa. Kokemus oli ainutkertainen ja hieno lisä tähän kuolevaiseen elämääni.
 
Tähän ei ole lisättävää.