Klassinen ›

Olisi tarkoitus vielä osallistua viikolla 29 musiikkifestavaaleihin. Miten on, onko Kuhmo loppuuunbookattu tähän aikaan kesästä? Viikonloppu menossa, joten ei pääse asiaa järjestämään. Olisikohan samoin yöpymisistä kerrottavaa tai kokemuksia?

TIISTAI 14.7.
 
6 11.00 Kuhmon kirkko 14/10 €
 
Mozart Pariisissa

 
W.A. Mozart (17561791):
Sonaatti e-molli KV 304 viululle ja pianolle
Vernikov, Bogino
 
Muunnelmia C-duuri KV 265 pianolle
Ah, vous dirai-je Maman
Gröndahl
 
Konsertto C-duuri KV 299 (297c) huilulle, harpulle ja
orkesterille
Thomsen, Kuusimäki, Virtuosi di Kuhmo, Söderblom, de Angeli, de Francesco, Schneider, Seppelin
 
7 14.00 Kontion koulu 14/10 €
 
Runoilijatar, joka ei koskaan runoillut

 
Maurice Ravel (18751937):
Viisi kansanomaista kreikkalaista laulua
Haller, Resjan
 
Claude Debussy (18621918):
Les Chansons de Bilitis L. 96, melodraama kertojalle,
kahdelle huilulle, kahdelle harpulle ja celestalle
Pöysti, Thomsen, Vivolin, Kuusimäki,
Rantalaiho, Schmidt
 
Maurice Ravel:
Tzigane, konserttirapsodia op. 76 viululle ja pianolle
Kuusisto, Gröndahl
 
8 16.00 Kuhmo-talo 14/10 €
 
Ei mitään vikaa Saint-Saënsissa
 
Camille Saint-Saëns (18351921):
Les odeurs de Paris kahdelle trumpetille, harpulle, pianolle, leikkisoittimille ja jousille (Suomen ensiesitys)
Nurminen, M. Vossen, W. Vossen, Deschamps, Bogino, Schilli, Cox, Kuusimäki, Vivolin, Ferchen, Mendelssohn, van de Roer

 
Sonaatti D-duuri op. 166 oboelle ja pianolle
 
Schilli, Lagerspetz

 
Vogue, vogue la galère
Myllys, van de Roer
 
Eläinten karnevaalit
J. Kimanen, Bogino, Thomsen, Sundqvist, Vernikov, Zhu, Deschamps, Brantelid, Markovic, Ferchen
 

 
72 17.30 Pajakka-sali 3 €
 

 
Lastenkonsertti
 

 
Olli Mustonen (1967-):
 
Kolme puuta, kolme poikaa. Vienankarjalainen runo
 
kertojalle ja soitinyhtyeelle
 
Pöysti, Kinnunen, S. Mustonen, Kiljala, Eskelinen,
 
Rantalaiho, O. Mustonen
 
9 18.30 Kuhmo-talo 18,50/13 €
 
Muusat ja seireeni

 
Ernest Chausson (18551899):
Poème Es-duuri viululle, pianolle ja jousikvartetille
Graffin, V. Szigeti, Maijala, Storioni-trio
 
Camille Saint-Saëns (18351921):
La muse et le poète op. 132 viululle, sellolle ja pianolle
Quarta, Cohen, Lagerspetz
 

Arthur Lourie, Pjotr Miturichin maalaus.
 
Arthur Vincent Lourié (18921966):
Voice of the Muse resitoijalle, kahdelle viululle ja
kahdelle alttoviululle
Keitel, Yang, V. Szigeti, Mendelssohn, La Marca
 
Väliaika
 
Igor Stravinsky (18821971):
Apollon musagète
Virtuosi di Kuhmo, Söderblom
 
Encore: Astor Piazzolla (19211992):
Jeanne et Paul viululle, bandoneonille ja kontrabassolle
Kuusisto, Nisinman, Markovic
 
Konserttia tukee Pörhön Autoliike Oy.
 
10 21.15 Kuhmo-talo 18,50/13 €
 
Tangoja maailmankylästä

 
Astor Piazzolla (19211992):
 
Oblivion
Vivolin, Kriikku, V. Szigeti, Zhu, La Marca,
Julien-Laferrière, Markovic, M. Kärkkäinen

 
Adiós Nonino bandoneonille
 
Nisinman
 
Carlos Gardel (18901935):
Luokses jään, tango
Myllys, Nisinman
 
Osvaldo Golijov (1960):
Last Round jousinonetille
Heikinheimo, Knopp, Stasevska, Pulkkinen,
Enescu-kvartetti, Markovic
 
Tästä tiistaista aloittaisin, sikäli mikäli lippuja on vielä saatavilla ja majoituspaikka järjestyy. Mozart, Stravinsky, Olli Mustosen lastenkonsertti, Piazolla sekä tekijät, joita en tunne.

Ilmeisesti nyt lauantaina tulee sitten käväistyä tuolla. Pitää huomenna vielä varmistella liput, mutta eiköhän niitä ole. Jos joku on kyseisenä lauantai-iltana ajelemassa kuhmosta kajaaniin päin niin arvostaisin kyytiä, :-D, ja toki bensarahaakin siitä lahjoittaisin.

Noh, paikka on nyt varattu. Retken luonne on muuttunut sen verran, etten kyytiä tarvitse, eikä sitä olisi kyllä ollutkaan, mutta jos joku m.nettiläinen on paikalla niin saa morjestaa.

Webern: opus 7, opus 9, opus 11
Beethoven: opus 133
Kreisler: Opus 2, lemmentuskaa, lemmeniloa, kaunis Rosmarin
 
Atonaalista taidemusiikkia tulee kuunnella krapulassa. Tämä puoli oli minulla hoidossa, mistä olkoon todisteena se, että istuessamme ystäväni kanssa Kuhmo-talossa, keskustelemassa festivaalien ohjelmistosta, olin lähellä menettää tajuntani ja viimeiset kolmekymmentä minuuttia ennen konsertin alkua vietin sikiöasennossa ystäväni autossa.
 
Olin konsertissa oikeastaan vain Webernin vuoksi, enkä joutunut pettymään. En tiedä pystynkö olemaan objektiivinen, sillä varmasti arviooni vaikuttaa se, että ensimmäistä kertaa sain kuulla mieliteoksiani konsertissa.
 
Bagatellit ei ole ollut lempiteokseni Weberniltä, mutta Minetti-kvartetti esitti sen selkeydellä, joka näytti minulle uusia puolia teoksesta: joillakin levytyksillä bagatellit on saatu kuulostamaan pelkältä sekamelskalta, mutta Minetti-kvartetin soittajat olivat löytäneet teoksesta olennaisimman ja toivat sen esille suurella emotionaalisuudella. Erityisesti ihastuin ensimmäiseen viulistiin: neljännen osan lopppupuolella tuleva am steg -teema sai minut lähestulkoon kyyneliin ja krapulatajuttomuus meinasi uusiutua. Sen sijaan alttoviulistilla oli rasittavia maneereja - jos titteli on sehr langsam, ei sisäistä ristiriitaa kuvaavaa pizzicato-ääntä soiteta hymyilevä irvistys naamalla, ponnistaen kuin humoreskin viimeiseen toonikaan.
 
Myös yleisö pääsi mukaan teosten esittämiseen, sillä kaikkiin opuksiin oli kirjoitettu yleisön esitettäviä obligato-osuuksia, joita he toteuttivat kauniisti rykien ja ohjelmalehtiä kahistellen. Erityismaininta vieressäni istuneelle rouvalle, joka tuotti kauniita sonoriteetteja kun hänen kaulaansa ripustetut kolme kiloa metalllia kilisivät hänen liikahdellessaan paikallaan. Tulkinnassa oli sitä samaa kadonnutta intoa, jota on ala-asteelaisilla lapsilla heidän vinkuessa kesken oppitunnin vessaanpääsyä. Itse kusin ensimmäisellä luokalla housuuni. Enkä puhu nyt lukiosta.
 
Beethovenin houkuttelemien ihmisten iloksi konsertin ohjelmistossa oli Fritz Kreislerin sievistelevää salonkimusiikkia, joka oli niin itsestäänselvän merkityksettömän naiivia, että se oli melkein jo parodiaa itsestään. Teeman neljännen kertauksen alkaessa aloin toivoa kuolemaa. Pianistin rytmikäs jalan tömistely ja viulistin pelimannimainen ote yhdessä säveltäjän kummallisten sointuhajotusten kanssa loivat teoksen ylle jopa groteskin tunnelman - sellaisen, jota löytää vaikkapa Dmitri Shostakovichin tai Alfred Schnittken teoksista. Ilmeisesti muutama takarivin rantaruotsalainen joutui teosten vuoksi jonkinmoiseen psykoosiin: he taisivat luulla olevansa rapukesteillä kuuntelemassa taustamusiikkia, tai ainakin siltä vaikutti, sillä vailla omantunnon tuskia he välillä rupattelivat musiikin päälle.
 
Havaittuani, että Webernin neljässä kappaleessa viululle ja pianolle on sama pianisti, aloin rukoilla Jumalalta, ettei hän käyttäisi niitä tömistelymaneerejaan siinä, mutta ilmeisesti rukoilin väärää jumalaa - sori kristityt, todistetusti jumalaanne ei ole olemassa - sillä siellä ne olivat. Olin kuitenkin odottanut kauhulla turhaan: ne steppaukset itse asiassa olivat varsin mielenkiintoinen lisä kliimaksikohdissa ja toivat mieleen tunteitansa kuultavaksi soittavan ekspressionistisäveltäjän, joka ei kykene peittämään liikutustaan.
 
Beethovenin Grosse fuge oli hyvä. Sen esitys oli hyvä. Mitäpä tuosta muutakaan sanomaan? Näin voisi luulla, ja itsekin suhtauduin tuohon hassuun fuugaan aika kyynisesti, sisäänheittobiisinä, jonka aikana ne keski-ikäiset mammat voivat nyökytellä päätään ja heidän väkisin mukaan raahatut miehensä miettiä että "Ai tämäkö on sitä Beethovenia, no eipä ole kummoista, samaa uikutusta kuin muutkin". Vaikka esityksessä olikin rasittavia piirteitä kuten paikoin vähän liiankin sovitunoloiset koreografiat, jotka kuuluvat Madonnan keikalle eivätkä kamarimusiikkifestareille, oli se kokonaisuudessaan kuitenkin loistava. Mahtavoen polyfonisten jaksojen aikana tunsi kohoavansa korkeuksiin.
 
Kotimatkan vietin oudon euforisessa tilassa. Kokemus oli ainutkertainen ja hieno lisä tähän kuolevaiseen elämääni.

kokarek: Kotimatkan vietin oudon euforisessa tilassa. Kokemus oli ainutkertainen ja hieno lisä tähän kuolevaiseen elämääni.
 
Tähän ei ole lisättävää.