Livetoiminta ›

Pieni rumpalipoika: Tosin aika paljon jupinaa, jota ei lähellekään kaikki rumpalit allekirjoita.
 
Miksaajat toki tuon tyylisestä pohdinnasta varmaan pitää ;D
 
Pitää palata aiheeseen ajan kanssa, nyt ei kerkee...
 
Ei taatusti allekirjoitakkaan, joka onkin asia mitä kannattais ehkä myös pohtia.
Ja eikä ole tarkoitus, että kukaan erityisesti pitäisi, mutta jos pohditaan tapoja viedä asioita kohti parempaa kokonaisuutta, niin luulisi, että siitä pitää kaikki. Niinhän valitettavasti ei kuitenkaan ole.
 
Live-tilanne on aikamoinen kokonaisuus, joka koostuu monista pienistä osa-alueista, joista sitten joudutaan tinkimään enemmän tai vähemmän, kokonaisuuden hallussa pitämiseksi. Eri toimija vastaa eri osa-alueista ja kullakin on vähän oma katsontakantansa, koko palettiin ja sitä kautta intressit tinkiä eri asioista, kokonaisuuden kasassa pitämiseksi.
 
Bändin asia on tietty pitää kiinni omasta musiikillisesta linjastaan ja ilmentää sitä oman soittotyylinsä ja soundinsa kautta. Bändin sisällä rumpali soittaa settiään musatyyliin kuuluvalla tavalla, kaluston vastatessa myös tyyliin sopivaa soundimaailmaa. Tyylitietoisuus onkin, varsinkin all-around-vetäjillä yks tärkeimpiä ominaisuuksia.
 
Tekniikkan asia on taas saada toistettua bändin soundi oikeanlaisena ulos yleisölle, ottaen huomioon mahdolliset tilan rajoitukset ja määräykset, sekä vielä pyrittävä pitämään volyymi asiallisella tasolla, tai isommissa tilanteissa saada sitä tarpeeksi oikealla taajuusbalanssilla. Lisäksi vielä huolehdittava bändin monitorointitarpeista, kuunnellen bändin vaateet, sen suhteen.
 
Siinähän sitä onkin jo mahdoton yhtälö kasassa, monissa tilanteissa. Esim. raskaampaa rokkia vetävän bändin rumpalin, ja bändinkin linjan kannalta, tulee kannuja käskeä tietyllä otteella. Ja setin, pelteineen ollessa vielä asiaan kuuluvaa kaliiberia, ollaankin usein jo tilanteessa, että kun muu bändi nostetaan balanssiin, on volat jo, niin numeroiden, kuin terveen harkintakyvynkin mukaan liian kovalla.
 
No sitten mietitään mistä tingitään ja rupeaa kommunikointitaidot olemaan kovilla, bändin, tekniikan ja paikan henkilökunnan välillä.
 
Jos objektiivisesti mietitään, kokonaisuuden kannalta, niin pitäisi olla vapaasti käytettävissä kaikki osa-alueet tinkimiseen, jos tarvetta ilmenee, parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Siinä sitten tietty taas rupeaa näkemyserot kolisemaan vähän vastakkain, että mikä on se paras lopputulos. Mutta väitän, että monesti yks asia, mihin ensimmäisten joukossa puuttuminen veisi kohti parasta lopputulosta, olis pelteihin ja snareen huomion kiinnittäminen. Että jos vetäis ohuemmilla, tummempi soundisilla pelleillä ja hennommalla snarella niin koko paketti kuulostais lopulta paremmalta, joka lopulta olisi, bändinkin linjan ja itsestään yleisölle tarjoaman kuvan kannalta paras vaihtoehto. Sitten, kun kitaristit vielä tilttais kaapit niin, että tulee itselle, eikä puhalla nilkoille. En tiedä, miten hyvin nää keinokuormat tms. toimii, joiden pitäis tuottaa putkivahvarista parempi soundi hiljaisellakin volalla, mutta on mielestäni vähintäänkin järkevää, että asioihin haetaan erilaisia ratkaisumahdollisuuksia.
 
Mutta pari kertaa olen itsekin ollut tilanteessa, sivustakatsojana, ettei äänimies oikeesti vaan jaksa ruveta "taistelemaan", hetken bändin sekoilua tsekissä katsottuaan, vaan kun ei muutama vihje riitä, niin sitten vedetään, niin kuin pystytään. Siinäkin kaivattais taas sitä kommunikointia. Isot nimet, vakio porukalla, oletettavasti saa taas lavasetupit ja monitoroinnit hiottua niin, että kokonaisuutta pystytään paremmin palvelemaan.
 
Ja ymmärtäkää nyt, että meikä ei nyt tosiaan ole tässä kenenkään puolella, en tekniikan, enkä bändin, vaan aina pyrin ymmärtämään kokonaisuuden. Ja se nyt on kai missä tahansa, työelämässä, liikenteesä, parisuhteessa yms yms. tapa, jolla asiat saadaan toimimaan. Siitä tää koko näkökulma juuri kumpuaakin, jota en tarjoa minään absoluuttisena totuutena, vaan yhtenä näkemyksenä, mielenkiintoiseen keskusteluun.